sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kaksi yötä muuttoon

Ja tältä siellä nyt näyttää. Ei vielä valmista, mutta valmiimpaa. Lattiat on asennettu, ainoastaan kaappien lattiat on vielä tekemättä. Keittiön saareke on kesken. Se odottaa sähköä, lisäksi liesitasolle pitää leikata kolo. Uunikin pitää asentaa, on se jo paikalla, mut ei asennettu. Kodarissa on lattia ja katto valmis, mutta kaapit odottaa asennusta. Olkkarista puuttuu vielä katto, listat ja ikkunoiden tiivistys.
Alkaa olla vaan paukut lopussa. Vara-akuilla mennään. Muutto tiistaina ja tämä vuokratalo pitäis paketoida ja löytää siivooja. Minusta ei ole enää siivoojaksi.
Huomenna tulee lastenhoitaja, niin ehditään jotakin tekemään hivenen tehokkaammin.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Vähän valmiimpaa

Ylläoleva kuva on eiliseltä, alempi samasta paikasta tänään. Kodarin väliseinä on valmis ja sain haluamani paneeliseinän. Kodarin kaapitkin on nyt koottu, mutta katto on vielä kesken joten kaappeja ei voitu asentaa.
Kiitos taas mamukavereiden avusta!

Lapset viihtyi uuden menopelin kanssa pihalla, hyvästi nurmikko.
Alin kuva on nyt kodarista, sain sen sittenkin.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Moro.
Tältä mökillä nyt näyttää. Kävin tänään Ikeassa, suunniteltusta 3 tunnin reissusta venähti 7 tunnin reissu. Oli vähän ongelmia. Illan kokosin kodarin kaappeja ja en saanut edes kaikkia koottua. Muuttoon neljä yötä ja olen jopa kaksi laatikkoa pakannut. Tekis mieli olla tyhmän rehellinen, mut jätän väliin ja huijaan teitä. Siistii kun pääsee taas muuttamaan. Postaukset on nyt kännykällä väsattyjä, joten tulee vähemmän höpinöitä ja pieniä kuvia. Nettiyhteys ei toimi enää vuokratalossa ja tietokonettani en vielä tuonne pölyn keskelle. Ainiin tiskiallas saadaan kolmas päivä ens vuotta. Että sellasta. Miten teillä?

tiistai 23. joulukuuta 2014

Remppa etenee ja niin jouluvalmistelutkin


Keittiö alkaa pikkuhiljaa näyttämään keittiöltä. Allas pitää vielä käydä vaihtamassa ehjään, mutta ehtiihän tuota.
Joulukin tulee tänne vaikka ei mitään sen eteen ehditty stressaamaan. Jospa sitä sais aamulla nukkua pitkään, vaikka puoli kahdeksaan.
Ihanaa jouluaattoa!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Hyvää joulua vaan teille!

Leiki sähkömiestä.

Viimeinen makuuhuoneen lattia.

Nopsaa napsuttelin lattina paikoille. Meni vaan viisi tuntia ;) .

Työ valmis ja päiväunien aika.

Meillä on täällä harmaa joulu ulkona.

Ja valkea joulu sisällä. Näin on paras!
 Eilen nautin ystävien kanssa iltaa Bostonissa baletti ja hyvä ruoka kuului myös oleellisesti asiaan, tosin ne ystävät oli kuitenkin tärkeimmät. Ei ole paljoa ehtinyt kenenkään kanssa näkemään tämän hullunmyllyn keskellä.
 Lauantaiaamu meni taas lasten harrastuksiin kuskaillessa, iltaa vietimme paikallisten mamujen kanssa pikkujoulujen merkeissä.
 Tänään sain kotiin lastenhoitajan ja nuorimmainen jäin hoitajan kanssa tänne, kun minä läksin ihan yksin mökille. Ette varmaan tajua kuin siistiä on mennä ihan yksin. Sain syödä silloin kun huvitti, käydä vessassa ilman, että piti kuunnella mitä jätkä tekee, sain tehdä töitä ilman että kukaan keskeytti tai no mun väsymys keskeytti.
 Tein viimeisen makuuhuoneen lattian ja olihan siinä homma. Helppoahan se oikeasti oli, miehetkin osaisi tuon asentaa, mutta oviaukon nysvääminen vei eniten aikaa. Jos olisin voinut irroittaa oven listat, niin olisi tullut nätimpi, mutta kun en voinut. Mökillä kun on ovenkarmet kiinni ainoastaan listoilla ja ne kun nappaa pois, niin ovi on niskassa karmeineen, testasin sen jo kerran. Joten piti nysvätä ja nyhertää. Sain kuitenkin valmiiksi ja sen päälle vedin makoisat päiväunet uudella lattialla. Ainiin, jouduin leikkimään sähkömiestäkin, kun patteri oli vielä paikoillaan ja se piti ennen lattian asennusta poistaa. Mies konsultoi puhelimessa ja minä tein duunin.
 Lastenhoitaja toi illasta lapsukaiset mökille ja mökillä alkoi perinteinen kähinä. Lapset on jo kyllästyneet koko mökkiin, vaikka ei olla edes päästy vielä muuttamaan sisään. Reppanat.
 Illasta sain pakkeloitua olkkarin seinät ja aloitin eteisen seinien siistimisen, mutta piti jättää kesken, kun vanhimmalla on vielä huomiseksi muutaman projektin palautus kouluun. Harmitti jättää kesken, kun olisin halunnut aamulla aloittaa maalaamaan, mutta joudunkin aloittamaan pakkeloimisella. Huomenna on vielä nuorimmainen hoidossa ja aion nauttia työrauhasta.
 Tänne ei nyt tullut valkoinen joulu, viime talvena taisi olla tämänkin talven lumet täällä, tasoitusta. Siis ulos ei tullut valkoinen joulu, mutta sisälle tuli. Saimme ystävältä hienon lumimaisema-taulun, lieneekö mun tuumauksella ollut jotakin vaikutusta taulun valintaan. Minusta kun lumi on kaunista vain kuvissa ;) . Kiitos vaan ystävä!

Ihanaa joulua teille, jotka sitä vietätte! Me vietetään joulupäivä ja sitten valitettavasti alkaa arki töineen ja muuttoineen.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Lattiaa ja vähän muuta


Unohdappa ruuvinväännin vääräänpaikkaan.

Joka aamuinen näky tällä viikolla, luvassa on valkea joulu, ainakin sisällä.

Ensimmäinen makuuhuoneen lattia valmis. 

Saarekkeen sommittelua.

Muksut riemastui uudesta lattiasta. Patteri ongelma ratkaistiin uusilla pattereilla.

Olkkarin seinän kolojen paikkaus. 

Aamun pähkäilin pääni puhki, mistä löydettäis lastenhoitaja tai raksalle apulainen, suomesta saakka yritettiin laihoin tuloksin. Lastenhoitaja löytyi onneksi täältä ja tiedän, että on vielä erittäin hyvä hoitaja. Meinaa pikkasen stressata tuo tuleva muutto. Olen muuttanut reippaasti yli kaksikymmentä kertaa elämäni aikana ja tiedän tasan tarkkaan mitä muuttaminen on. Se on tuskaa ja lasten kanssa super tuskaa. Onneksi stressi helpotti heti kun sain lastenhoitajan kanssa sovittua muutaman päivän.
 Tänään menimme jo puolilta päivin mökille. Tarkoitus oli aloittaa lattian teko, mutta huomasin että tarvitaan äänieriste lattian alle, minusta tulee hullu jos lattia kopisee. Viisi eläväistä muksua ja kopiseva lattia on sama kuin kilahtanut mutsi. Muutenkin tässä elämässä on ääntä, niin vaimennetaan ne mitä pystytään. Yritin myös putsata kissankarvaisia ja likaisia pattereita paineilmalla pihalla huonoin tuloksin. Pienen googlailun jälkeen päätin ostaa uudet patterit ja ilmoitin siitä miehelle. Lähdettiin rautakauppaan hakemaan sitä äänenvaimenninta ja niitä pattereita, löydettiin samalla reissulla eteiseen laattaa, siihen ei tule kuin neliömetri laattaa ovelle, mut sekin on nyt ostettuna. Laitetaan laatan alle lattialämmitys, niin pysyypähän kuivana. Laattojen laittoon tarvittava tilpehööri pitää vielä käydä ostamassa. Hoksittiin, että ollaan lastenjoululahja kaupan kulmilla ja käytiin ostamassa muksujen lahjakin ja myöhästyttiin koululaisten hausta sen takia. No soitto koululle ja muksut odotti toimistossa.
 Muksujen kanssa drive-ravintolan kautta mökille ja vihdoinkin sitä lattiaa asentamaan, saatiin myös naapurin mamu kaveriksi asennushommiin ja työ sujui kuin rasvattu. Yksi ja puoli huonetta tuli valmiiksi. Minä pähkäilin saarekkeen paikkaa keittiössä ja paikkailin koloja olkkarissa, entinen hifistelijä oli laittanut ranteenpaksuista kaiutinkaapelia seinien väliin ja tehtyn monta boksia seinään jotka jouduin purkamaan. Onhan se parempi kun se kaapeli on siellä seinän välissä, mutta me ei sitä tarvita. En tarvitse välttämättä elektroniikkaa olohuoneeseen. Löysin saarekkeelle paikan ja piirsin sen lattiaan. Haaveilin vielä, että olisin tehnyt saarekkeen takaseinämän rungonkin, mutta viimeyön unien tai voisko sanoa valvomisen jälkeen aivotoiminta oli nolla, joten jätin sen tekemättä. Lisäksi yritin sillä välttää tapapurmia, en halunnut koskea sirkkeliin näin väsyneenä.

 Moni on luullut mua superäidiksi kun tällaisia teen viiden muksun kanssa, mutta romutan kyllä täysin tuon luulon. Meidän nykyinen asuintalo hukkuu sotkuun, vaatteisiin ja epämääräiseen rojuun. Olen ostanut tasan kaksi joululahjaa. En ole tehnyt kahteen viikkoon ruokaa, ollaan syöty täysin pikaruokaa tai pakasteita. Olen superväsynyt, hermo niin kireellä että soi paremmin kuin pojan viulu. Stressikäyrä tapissa. En tee mitään ylimääräistä, kaikki mitkä voin siirtää tulevaisuuteen tai jättää tekemättä, jätän tekemättä. Pyykkiä pesen vasta kun kaikki on likaiset ja en laskosta niitä, tuossa ne on olkkarin sohvalla odottanut uutta kierrosta. Joulua en ole millään tavoin järjestellyt, jos sunnuntaina jaksan haen kellarista muovikuusen ja laitan lapset koristelemaan sen. En ole käynyt lasten kanssa ulkoilemassa kolmeen viikkoon, enkä ole itse huolehtinut omasta kunnostakaan ja oikeasti täytyisi. Selkäni kyllä kertoo olemassa olostaan heti kun luistan siitä. Tavoitteena on selvitä seuraavasta kahdesta viikosta hermoilematta lapsille. Se on mun ainut tavoite ollut koko remontin ajan, ettei hermo mene muksuihin. Niille täytyy antaa joka päivä huomiota ja jos ei anna, sen kyllä saa tuntea ja kuulla. Semmonen supermutsi täällä on.

Painelen suihkun kautta petiin ja nukun ens yön hyvin, aamulla on taas tiedossa lasten kuskausta harrastuksiin ja illasta pikkujoulut, jotain kivaakin tiedossa.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Keskiviikko ja arvonta.

Lattia"lankku".

Vähän joulua lapsille.

Pahvipölyn hengittelyä.

Kun kissa on poissa hiiret hyppii pöydillä.

Vanhaa ja uutta.

Hyllytkin jo paikoilla.

Keittiön yläkaapit asennettuna.

Eteinen keittiöstä katsottuna. Siistiä, eikö?

Eteinen ulko-ovelta katsottuna.
Hello!
Tästäkin päivästä selvitty hengissä. Päivällä kävin mökillä maalaamassa kattopaneeleja tiuhtiviuhtin kanssa. Illemmasta neidillä oli telinevoimistelua ja sillä aikaan kun tyttö oli gymillä, minä menin kahden nuorimman kanssa viereiseen halpakauppaan ostamaan joulua meille, eikö se kaupasta löydykin? Me löydettiin Annas-pipareita, ruisjauhoja ja nuo hienot ulkovalot. Muutama kirja pukinkonttiin ja jotakin pientä pojille.
 Päästiin mökille vasta kuuden jälkeen, mies tuli töistä suoraan sinne ja tais olla puoli seitsemän aikaan siellä. Minä yritin asentaa pahvia kattoon, mutta on se vaan viheliäistä hommaa. Piti kokoajan varoa ettei käytä liikaa voimaa ja saumat ei mene mutruun. Naama mutrussa sitä tehtiin. Mies sillä aikaa nosteli kaappeja seinille. Hion myös seiniä, kun tarkoitus oli maalata tuo eteinen, se homma tosin siirtyi kun kello kävi vähän liikaakin. Piti saada lapset kotiin ja nukkumaan. Jotakin saatiin aikaiseksi, mutta paljon on vielä tekemistä. Enää 17 päivää ja tämä nykyinen talo pitäis olla tyhjä ja siivottu ja uusi näyttää tuolta. Ehkäpä me joulu häärätään tuolla tonttulakit päässä ja kuvitellaan se joulurauha. Joulustressi jää kyllä tältä vuodelta väliin, joku muu stressi dominoi nyt.

Tuo eteinen, siinä se nyt on koko komeus. Siihen pitäisi taikoa säilytystilaa ja työtilaa. Ehyelle seinälle tulee laundry-kaappi, siihen saa näppärästi vedettyä vanhan keittiön viemärin ja vedet, pistorasiakin on oikealla paikalla. Kaappi vaan pitää rakentaa tai kehitellä jotain kaunista siihen. En halua että pesukoneet näkyy heti kun ulko-oven avaa. Lisäksi kaipaan siihen työpistettä, tietokoneelle ja kaikenmaailman nettibokseille säilytystilaa niin, että piuhat on oikeasti piilossa. Tuohon tarvitaan myös siivouskaappi, eteisenkaappi, tila kengille ja liinavaatekaappi. Kuulostaako mahdottomalta? Ulko-ovelta kuvatussa kuvassa näkyvät kaksi oviaukkoa voi hyödyntää kaappina, ainut vaan, että niiden keskellä on tukipalkki ja sitä ei voi poistaa. Oviaukkojen taakse tulee uusi kylpyhuone ja siitä voi ottaa siivun säilytykseen.

Aamulla laitoin jo Fbookiin, että eteiseen saa antaa ideoita. Ideoiden jakajien kesken arvotaan jotakin kivaa esim. rautanaula tai vaikka suklaata tai jotain muuta mitä löydän, kivaa kuitenkin.
Kerro ideas ja pyydä kaveriakin kertomaan. Ideoita voi jaella Fb:ssä aamuisessa ketjussa tai kommenttiboksissa. Anonyymit keksikää joku nimimerkki itsellenne. Aikaa on ensi maanantaihin asti. 

Keittiö vaiheessa

Ekat yläkaapit paikoilla.
 Tässäpä lupaamani kuva keskeneräisestä keittiöstä. Hiljaa hyvää tulee.

 Nukuin hyvin viimeyönä ja sain aamulla valmiin aamupalan sänkyyn. Mies hoiti vielä koululaiset kouluun ja oli vähän siivonnut tätä pommia ennen lähtöä. Varmaan näytin jo kävelevältä zombielta, ainakin silmänaluset näyttää siltä kuin olis tehty tumma silmämeikki silmien alle.

Tänään yritän ehtiä mökille maalaamaan kattoa muutamaksi tunniksi. Pitää vaan käyttää tyttöä kiropraktikolla ja lapset hakea koulusta, joten ne pilkkoo päivää. Illaksi ehditaan pariksi tunniksi mökille töihin, miehen työt häiritsee vapaa-aikaa.
 Haaveilin tavaroiden pakkaamisesta, mutta mulla on iso ongelma. Mökillä ei ole minkäänsortin säilytystilaa valmiina ja mun on äärettömän vaikea pakata tavaroita, jos ei ole mitään suunnitelmaa mitä minnekkin puretaan. Kumpparit ja välikausivaatteet jo paketoin, ne menee alkuun kellariin ja toivotaan ettei ne siellä homehdu. Lastenlelut tekis mieli viedä lahjoitukseen, niillä ei kukaan leiki. Ainoastaan legot on kovassa käytössä. Tytön huone pursuaa aarteita ja tärkeitä juttuja, joita ei oikeasti kukaan tarvi, mutta tyttö tarvii. Tarvii ainakin tiedon, että ne on siellä. Poikien huone on taas täytetty paperilla, kirjoilla ja vaatemyttyröillä, siinäpä on selvittämistä.  Ei meidän lapsista ole huoneita selvittelemään, heidän mielestä kun siellä on nyt kaikki oikeilla paikoilla ja kaikki tarpeellista, pitää siis itse mennä sinne söhimään. Lapset kyllä jo pakkasi aarteensa laatikkoon ja en meinaa katsoa niihin laatikoihin. Lasten aarteet kun on äärettömän tärkeitä lapsille, vaikka ne äitistä näyttää paperisilpulle. Mun tehtäväksi jää selvittää se sekasotku ja pakata se. Ei vaan tiedä mistä kohtaan ottaisi kiinni ja alottaisi.
 Kellarikin voisi jo muuttaa uuteen kotiin, mutta mies ei ehdi kantamaan sieltä tavaraa ja minä en voi kantaa kuin jotakin pientä ja siellä ei sellaista juuri ole.
 Lisäksi pitäisi suunnitella meidän monitoimi eteinen, mun järki vaan ei nyt riitä siihen hommaan. Jos teen sen nyt, niin laiskottelen ja teen typeriä ratkaisuja sillä, kun tiedän kuinka paljon töitä joutuu tekemään parempiin ratkaisuihin. Remppaväsymystä ilmassa ja ei nyt jaksaisi ajatella lisätyötä. Tein jo ajatuskartan mitä eteisessä kuuluu olla. Siellä kuuluu olla Laundry-kaappi, takkikaappi, kengille joku paikka, tietokoneelle ja printterille paikka, vaatteiden kuivatusnaru tms, ompelukoneelle tilaa, koululaisille työpöytä jne. Siinä on ongelmaa ratkottavaksi. Lisäksi tietysti haluaisin, että siinä olis edes vähän lattiatilaa tuon kaiken jälkeen, ehkäpä liikaa toivottu.
 Pyykkivuoro odottaa kotoisasti olkkarinsohvalla ja aikaa tytön kiropraktikkoon on 40 minuuttia, joten palataampa illalla juttuun ellen nukahda pystyyn.
Mahtavaa päivää teille!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Lattia tuli ja keittiö edistyy

Ihana paketti oli odottamassa postilaatikossa. 

Mamumamma ylitti itsensä ja kokosi Ikean kaappeja.

Keittiö aamulla.

Rahtari toi lattia"lankut".

Mamumamma aamulla kipeytti kätensä vasaran kanssa ja siirtyi oikeisiin työkaluihin illalla.

Mamuisi asentaa listoja, harjoistuskappaleita.

Aamusta oli taas läjä kasaantuneita asioita hoidettavana ja käväisin kiropraktikon käsittelyssäkin, päässä kiertää jälleen veri ja selkää ei särje niin paljon.
 Ehdin puolen päivän aikaan mökille ja mietin mitä tekisin, kun aikaa oli alle kaksi tuntia. Vaihtoehtoina oli maalata kattopaneeleja tai koota viimeiset keittiönkaapit. En dikkaa ollenkaan Ikean kalusteiden kokoamisesta ja meinasin jättää ne miehen ongelmaksi. Tajusin, että miehelle jätän mielummin katon listoituksen ja kokosin siis ne kaapit. Olen tasan kaksi Ikean huonekalua koonnut aikaisemmin ja minusta se vaan on mahdottoman tylsää, suorastaan ärsyttävää. Ylitin itseni ja kieli keskellä suuta kokosin kaikki loput kaapit.
 Käväisin hakemassa koululaiset ja palasin takaisin mökille kiukuttelevien muksujen kanssa, kotiin olisi paljon mielummin haluttu jäädä kuin lähteä tylsälle mökille. Mökillä kun odotti Legojen keräys kellarinlattioilta. Oli vielä pakko kiirehtiä mökille, koska lattia oli tulossa. Rahtari ilmoitti heti alkuun, että meidän lava on sitten kellahtanut sinne auton perälle ja kauhulla katsoin missä kunnossa ne oli, vain muutama paketti oli rikki, onneksi. Rahtarilla oli kuulemma vähällä kaatua koko rekka kun oli ajellut kippuraisia ja mäkisiä teitä ja uskon kyllä että niin on voinut käydä kun kertoi missä oli ajellut. Saatiin onneksi lattia ja onhan se hieno. Yllätti positiivisesti. En edes yrittänyt ottaa kuvaa siitä, kun valo ei olisi riittänyt millään ja ei siitä olisi nähnyt minkä värinen se oikeasti on. No se on kuitenkin hienon värinen, yllättävän tumma. Tilattiin se netistä vähän niin kuin sikasäkissä pelkän kuvan perusteella. Lattia oli kiinalaista tekoa, joka tuli meille Kaliforniasta. Mikä lie jämäerä.
 Ilta oltiin keittiön kimpussa. Mies laittoi kattolistat ja asensi muutaman yläkaapin. Mies olisi jäänyt varmana pitempäänkin sen kimppuun, mutta patistin sen kotiin lasten kanssa nukkumaan. Miehen silmät muistutti enemmän kirsikkatomaattia kuin normaaleja silmiä, niin myöhään eilen meni.
 Minä lähdin vanhimman pojan kanssa vaatekauppaan, kun täytyi housut hakea. Hyvä kun ehdin kauppaan, niin mies soittaa mökiltä, että missä on ison auton avaimet? No ne oli mun käsilaukussa hyvässä tallessa minun mukana. Ei muuta kuin takaisin mökille. Ehdittiin kuitenkin housut saada.
 Keittiö siis edisty, mutta kuvat on miehen puhelimella ja en nyt jaksa niitä tänne ladata, lupaan huomenna näyttää lisää kuvia keittiöstä. Hieno siitä tulee.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Jee!

Näin täällä, liikenteessä.

Ei käy enää viima.

Mamupariskunta duunis, mies valvoo laatua.

Kattopaneelit kuivumassa.

Eiks näytäkkin puulta, ne on törkeen kallista pahvia. Semmosta sattuu.

Keittiö ja maalatut seinät.

Aamulla piti hoitaa asioita. Lapset kouluun ja ajoin postiin, en päässyt edes lähelle postia, postissa oli joulu. Luulin meneväni labraankin, mutta hoksasin että lähete on miehen autossa ja auto kaukana. Huomenna sitten. Tyhjän postireissun jälkeen ajoin naapurikaupunkiin haisevaan halparautakauppaan, siellä haisee kiinalainen muovi ja luulen, että niillä myyjillä on vähintään puolet aivoista jo sulaneet siitä kärystä. Jos mikä, niin se aiheuttaa syöpää. No menin sinne silti ja hain sieltä paineletkun kompuraan. Seuraavasta rautakaupasta pönttö maalia ja jutustelua jälleen sen söpön myyjän kanssa, on se vaan niin herttainen pappa. Pappa ei alkuun edes palvellut mua, vaan mua palveli nainen, mutta pappa tunki itsensä siihen ja passitti naisen palvelemaan muita. Semmosia ne papat on. Alkoi olla jo lounasaika ja ajelen Nashuan parhaaseen kahvilaan lounaalle pojun kanssa, syötiin hyvin ja mentiin mökille maalaamaan keittiötä. Pakkeloin muutamaa seinääkin siinä sivussa.  Aamupäivästä tuli puhelu rautakaupasta, että kattopaneelit ovat saapuneet, joten nekin piti hakea. Hain keskikoululaisen kotoa ja menin sitten hakemaan kattoa, mies tuli apuun siinä vaiheessa ja jätin kaksi muksua miehelle ja passitin ne mökille jatkamaan hommia. Minä menin postiin. Lauantaina postisetä oli yrittänyt tuoda mulle pakettia, joka oli kirjattu ja ei oltu kotona, joten se piti hakea postista. Olisin voinut tilata sen kotiinkin, mutta eihän me nyt ehditä postisetää vahtaamaan, joten hain sen itse. Postissa oli joulu, hyvä kun sisään mahtui. Nautin suomalaisesta tunnelmasta aikani. Kukaan ei puhunut kenellekkään mitään, lähinnä katseltiin toisia ja vähän virnuiltiin jos huomattiin että toinen oikeasti voisi tarvita apua pakkausteipin kanssa. Heti kun teippaaja katsoi anelevasti käännettiin pää ja oltiin huomaamatta koko teippaaja. No ei oikeasti, minä autoin. Setä oli koira kantoliinassa pakkaamassa pikkutytölle pakettia ja yritti räveltää teipin kanssa, työnsin pitkät sormeni apuun ennen kuin teippaaja ehti kieltäytyä. Mut muuten kyllä oltiin hiljaa ja kyräiltiin, ei ku nautittiin hiljaisuudeta ja väentungoksesta. Jonotin aikani, kunnes virkailija sanoi, että pakettien noutajat saavat ohittaa. Jee! Pääsin alle 20 minuutissa pois postista. Joulukortteja meiltä ei sit ehdi tänä jouluna tulemaan. Ainut aika milloin ehtisin niihin keskittymään on yhdentoista jälkeen illalla ja arvosta unta niin paljon, että nukun jo silloin. Jospa ennen pääsiäistä ne lähetän.
 Meidän alakoululaiset olivat pitkän päivän koulussa, kahdella kun on viulutunnit koulun jälkeen koululla, niin laitoin kaikki iltapäiväkerhoon maanantai-iltaisin. Viulun tunnit on täysin kytköksissä tuohon kouluun ja meidän muksuilla vaihtuu nyt koulu ja ajattelin, että ostan sitten yksityistunteja viulisteille, mutta tänään viulunopettaja aneli mua kuljettamaan muksut tuohon kouluun viulutunneille. No mullehan se vaan passaa, lapset saa jatkaa siis viulun soittoa ja en joudu opettajan etsimis hommiin. Poika jatkaa keväällä myös paikallisessa sinfonietassa.
 Illasta kävin vielä mökillä maalaamassa kolmasosan kattopaneeleista ja mies käytti sillä välin tyttöä ensiavussa tai ei se oikeastaan ole ensiapu vaan sellainen kävele sisään-lääkäri asema. Tytön silmään sattui ja sitä käytiin tohtorille näyttämässä, ei löytynyt mitään. Minä epäilen väsymystä.
 Paneelin maalauksen jälkeen pakkasin muksut autoon ja toin ne kotiin nukkumaan. Mies jäi mökille tekemään kattoa. Mua vaan hivenen hirvittää ne kattopaneelit. Kuinka ne tulee kestämään. Ne on erittäin kallista pahvia, josta on tehty hienon näköistä. Olisipa ollut kukkaro täynnä rahaa, niin olisin teettänyt sen puupaneelikaton. Pelottaa, että joudunko varjelemaan kattoa lastenleikeiltä, ai miten niin lastenleikeiltä? Ette taida tuntea mun muksuja.
 Toinen erittäin positiivinen uutinen tällepäivälle oli, että huomenna tulee lattia. Siis materiaali. Mielenkiinnolla odotan mitä sieltä tulee, netistä kun valokuvan perusteella tilattiin ja tavara tulee Kaliforniasta asti. Toivoin tietty, että tuo Kalifornian ilmaston mukana ja vie täältä tämän napajäätikön pois.
 Nyt täytyy kyllä mennä katsomaan onko nuo itseohjautuvat muksut selvinneet sänkyyn asti, itsekkin voisi jo kellahtaa petiin, mutta kyllähän te tiedätte äitien illat. Tiskit, pyykit, tavaroiden järjestelyä, jne.

Ps. Tuo eka kuva. Ajelin sinne postiin ja edessäni ajoi rekka ja näky oli tuo. Ei se oo niin just nuukaa.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Meni pyhätöiksi

Kaapin oven levytys.

Keittiö eteisestä katsottuna.

Keittiö olkkarista katsottuna, kolme kaappia etualalla leikkii saareketta.

Ikkunalista maalattuna.

Ikkunan reunojen putsaus menossa.

Vanhin tienasi rahat kameraan ja sekin haettiin tänään.
Aikataulut pukkaa päälle ja menimme tänään kokoamaan keittiönkaappeja, saimme sinne naapuriosavaltiosta mamun kaveriksi. Kiitos! Keittiö siis etenee. Vielä jänskätään mahtuuko tiskikone tuohon paikkaan korkeuden puolesta, pitää taas askarrella jos ei mahdu. Itse en juurikaan saanut mitään tuolla aikaiseksi, vein sinne pihapöydän ja hiekkalaatikon. Maalasin listat ja nukuin Ikean pahvilaatikoiden päällä päiväunet. Järki että väsytti.
 Osasta ikkunoista on nyt reunat kaivettu siistiksi. Siellä oli lasivillaa nimeksi ja viima kävi, laitoimme tilalle great stuffia eli uretaanivaahtoa.
 Vanha "siivouskaappi" levytettiin umpeen, tulevaisuuden kylppäri remontissa siivouskaappin tila saadaan kylppäriin. Eteisen seinäkin sai paikan ja pakkelia. Yritetään saada pölyyttävät hommat tehtyä ennen muuttoa, maalatahan voi jälkeenpäinkin. Tavoitteena on nyt saada ainakin makuuhuoneet kuntoon ennen muuttoa ja vessakin jo toimii.
 Mietiskelin ruokapöydän paikkaa. Ajattelin laittaa ruokapöydän tuosta saarekkeesta olkkariin päin, mutta nykyinen pöytä ei siihen mahdu tai mahtuis se, mutta olkkariin ei sen jälkeen mahtuis muuta. Kellarissa ois leveää lautaa josta voisin jonkin sortin pöydän teettää, pitäis vaan saada idea ensin. Ajattelin pöydän kooksi 800 X 1500 mm, pienihän se tulee olemaan, mut niin on mökkikin. Haluan olkkariin sohvankin vaikka meillä vietetäänkin paljon aikaa ruokapöydän ääressä. Jos teillä sattuu olemaan ruokaryhmä-ideoita, niin nakatkaa kommenttiboksiin tai fb-seinälle. Hulluimmatkin ideat on tervetulleita.
 Meillä oli vanhimman pojan kanssa sopimus, että kun hän myy mökin vanhan tiskikoneen ja hellan, niin hän saa pitää rahat, tosin joutuu sitten tekemään mökillä töitä sen eteen. Ensi viikoksi on siis siivooja tiedossa mökille, poika kun sai ostettua rahoilla jo canonin videokameran ja siihen hilpentöörit.
 Huomen aamulla on taas asioita hoidettavana ja ajattelin ehtiä mökille nuorimman kanssa maalaamaan.
 Ainiin, eka kerta täällä asuessa kun jouduin avautumaan kaupan myyjälle. Menimme ostamaan printteriin väriä ja pojalle kameraa, en yleensä tykkää käydä ko. kaupassa koska tiedän heidän onnettoman palvelunsa, mutta kun kamera sattui olemaan alennuksessa siellä niin sinne sitä mentiin. Etsin aikani printterin värejä ihan oikeilta hyllyiltä, mutta en löytänyt omaani oikeaa ainetta. Etsin myyjää ja tietokonepuolella ei sattunut myyjää näkymään, mutta kamera puolella seisoi kolme jätkää toimettoman näköisenä, kysyin heiltä mistä löydän oikeanlaista mustettan ja yksi niistä vaan näytti sormella sinne hyllylle päin eikä ollut lähtevinäänkään mua auttamaan. Kysyin sitten erittäin epäkorrektisti varsinkin täällä, että mistä löydän henkilön joka voisi auttaa mua. Kas kummaa yksi niistä liikeni apuun. Jos olisi ollut toinen kauppa auki ja ei olisi ollut niin kiire musteen kanssa olisin toivottanut hyvästit kaverin opettamalla tavalla ja lähtenyt kävelemään kyseisestä liikkeestä. Oli vaan pakko saada mustetta pojan koulutöitä varten ja päivällä unohdin koko asian. No tiedämpähän etten mene sinne kuin pakosta. Kameran ostoon sitten apua tarjottiin heti. Taisi mun epäkorrekti puhe auttaa asiaan.