Lunta, ei kiitos enempää

Pikkuauto meni hankeen piiloon, kuin pupu puskaan.

Lunta tuli vaakatasossa.

"Pääovesta" ei nyt pääse kulkemaan. 

Möhkökin näyttää pieneltä kinoksien keskellä.

Postilaatikko näkyy vielä.

Myrsky kävi täällä. Lunta tuli taas yli oman tarpeen ja tuuli oli kova. Autot joutui kaivamaan kinoksista ja ulko-oven edessäkin oli puolimetriä lunta, onneksi täällä avautuu ovet sisälle päin.
Naapurin mamu lainasi lumilinkoa ja sillä saatiin piha auki, lapion kanssa siihen olis mennyt kauan. Miehet kävi auttamassa vielä meidän naapurin mummoa ja pappaa pihan aurauksessa. Täällä on kyllä huippua se, kun naapuriapu toimii. Naapurin vanhuksista pidetään huolta, aina on joku joka käy kysymässä tarvitsetteko apua. Meillekkin tuli myrskyn aikana viestiä, että jos tulee avun tarvetta, niin ilmoittakaa vaan, kahdestakin paikasta. Vaikka tämä itärannikko ei ole mitenkään sosiaalisin paikka Amerikasta, niin silti täällä on himppasen sosiaalisempaa kuin Suomessa.
Kävin itsekkin tekemässä lumitöitä, kun piti päästä ulos mökistä. Hölmö kun menin lapioa heiluttamaan, nyt on selkä taas jumissa vaikka maanantaina kiropraktikko sai sen oikoseksi. En ole ikinä nähnyt tuollaista lunta. Puuterilunta, kevyttä ja jännästi helisevää. Olihan se kaunista, mutta en siltikään kaipaa lunta ja pakkasta, pakkasta voisi olla vain pakastimessa.

Remppakin edistyy hiljallee, mun kodaria voi jo käyttää. Ei tämä vielä valmis ole, mutta toimii. Olkkariin ostettiin uusia huonekaluja sunnuntaiselta Ikean reissulta, pitäis vaan saada kattopaneelit asennettua, ennen kuin voi seinään laittaa kaappeja. Saatte sitten nähdä, kuhan tulee edes pikkasen valmiimpaa.

Hätätila

Tänne on julistettu hätätila. Mahtava lumimyräkkä tulossa tai sarmtaahan tuolla jo, mut myräkästä ei ole tietoa vielä. NH:n puolella pyydettiin käyttämään järkeä kun liikkuu autolla ja muutenkin ulkona, MA:n puolella kiellettii liikkumasta. Pieniä osavaltio kohtaisia eroja ihmisten holhouksen suhteen, no se siitä.

Koulut on kiinni ja miehen työpaikka on kiinni, saadaan olla kotona ihan rauhassa ja tietysti yritetään tehdä remonttia eteenpäin. Kodari sai vetimet ja sain taas monta laatikkoa selvitettyä omaisuutta tai oikeasti lasten aarteita. Pyykkiäkin on nyt mukava pestä, kun ei tarvi pelätä rummutettuja hiiriä. Pesin koko päivän pyykkiä sähkökatkoksen pelossa, nyt on pyykit puhtaana, melkein. Eihän ne ikinä lopu.

Bloggaan taas kännykällä, joten virheitä varmaan löytyy ja en viitsi enempää turista.

Palataan piakkoin!

Mamumamman ruisleipä ohje, olkaa hyvä!

Olen itseoppinut ruisleivän leipoja. Suomessa asuessa kerran testasin juuren tekoa, mutta usko loppui kesken ja ei siitä mitään tullut, tyydyin kaupan leipään.

Kolme vuotta sitten alettiin mamuiksi ja ruisleipää ei enää kaupasta saanut niin piti alkaa itse leipä leipomaan. Kahlasin netin läpi, luin ruisleivän leivontaan vinkkejä, treenasin, epäonnistuin, alkuun meni leivät roskiin kun ei onnistunut, mutta periksi en antanut. Kolme vuotta kun on treenannut, niin se on jo ihan helppoa.

 Ohjeet Mamumamman ruisleipiin tulee tässä:

 Juuren olen tehnyt hapankorpuista, niitä saa täältä Usasta ja Kanadasta melko monesta kaupasta.

Juuri:
  4 tai 5 hapankorppua
  1 l vettä
  ruisjauhoja

Murenna hapankorput lämpöiseen veteen, minä käytän lähdevettä, ihan aitoa sellaista ja lämmitän sen kädenlämpöiseksi. Anna hapankorppujen pehmetä vedessä. Kun hapankorput ovat pehmeitä vispaa ne vispilällä mössöksi. Lisää sitten seokseen ruisjauhoja. Ruisjauhoja laitetaan niin, ettei se nyt ole ihan puuroa mutta ei velliäkään vaan siltä väliltä. Peitä juuri keittiöpyyhkeellä/leivinliinalla ja unohda juuri lämpöiseen paikkaan vuorokaudeksi.

 Seuraavana päivänä kurkkaa liinan alle, luultavasti mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Lisää hivenen jauhoja ja vispaa ilmaa joukkoon. Laita taas liina päälle. Juuri tykkää siitä kun siihen vispataan ilmaa joukkoon. Voit siis ihan hyvin vispilöidä sitä ohi mennen.

 Kolmantena päivänä juuri saattaa jo hivenen kuplia, mutta ei välttämättä. Vispilöi ilmaa joukkoon ja lisää jauhoja jos näyttää liian vetiseltä. Älä laita kuitenkaan liikaa jauhoja, se ei saa mennä kovaksi puuroksi. Peittele juuri jälleen liinalla ja ohi mennen vispilöi ilmaa joukkoon.

 Neljäntenä päivänä pitäisi jo olla kupliva juuri, josta voisi jo leipoa leipää, jos ei ole, niin toimi kuin edellisenä päivänä.
 Juurta voi hapattaa vaikka viikon siinä pöydällä, se vaan paranee.

Juuri on valmis kun se kuplii ja tuoksuu happamalle. Jos olet pitänyt sitä lämpimässä, se tuoksuu makealle happamalle, mutta jos olet pitänyt sitä kylmemmässä paikassa se tuoksuu etikkaisen happamalle. Kunhan kuplii ja tuoksuu happamalle, niin se toimii, usko pois.

Leivän leivonta:
 vettä
 juuri
 ruisjauhoa
 suolaa

Teen itse ihan summan mutikassa ja mitään määriä ei ole antaa, opit kyllä määrät pian.
Laita n.1l (tai minkä tahansa muun määrän, riippuen siitä haluatko ison vai pienen taikinan) kädenlämpöistä vettä keraamiseen, muoviseen tai puukulhoon. (Metallisessa leivontakulhossa ei pysy lämpö niin tasaisena, mutta onnistuu kyllä leivonta siinäkin).  Sekoita veteen juuri ja ruisjauhoja, tee taas siitä vellin ja puuron väliltä oleva seos ja vispilöi. Pidä sitä pöydällä päivä. Voit sitäkin vispilöidä halutessasi, mutta vanhalla juurella tehtäessä, se ei ole välttämätöntä. Seuraavana päivänä jos taikina näyttää kuplivan ja tuoksuvan jälleen happamalle, ota siitä juuri talteen. Itselläni on lasisessa hillopurkissa n. desilitra juurta tallessa. Juuren voi myös pakastaa tai kuivata.

 Lisää vasta nyt taikinaan suola ja ruisjauhoja. Taikinan tulee olla vähän niin kuin sementtiä, joka tarttuu jokapaikkaan, silloin se on hyvää. Lisää ruisjauhoja varovasti, ne kun turpoavat, niin saattaa alkuun käydä niin, että laittaa jauhoja liikaa ja leivistä tulee kovia kannikoita. Taikinan siis pitää olla tarttuvaa, mutta ei liian löysää.

 Taikina pitää vielä kohottaa, uudella juurella siihen voi mennä päivä tai kaksi, vanhemmalla juurella se kohoaa päivässä tai alle. Joten kärsivällisyyttä!

 Taikina on kohonnut kun otat siitä palasen ja näet, että se on sellaista höttöä, ilmavaa taikinaa. Silloin se on parasta.

 Minä olen leiponut vain ruispaloja tästä taikinasta, en tiedä miten limppua tai  muita leipiä tehdään, joten kerron miten ne teen.

 Laitan leivonta-alustalle reippaasti ruisjauhoja ja niiden päälle tarttuvan taikinan. Laitan vielä taikinan päälle ruisjauhoja, ettei taikina tartu käsiin ja pystyn ne leipomaan. Pyörittelen/puristelen epämääräisen pötkylän taikinasta, mitään täydellistä pyöreää pötkylää siitä ei pitäisi pystyä tekemään sen verran löysää sen pitäisi olla, taikinaa ei vaivata oikeastaan ollenkaan. Leikkaan siitä viipaleita, joista pyörittelen n. pingispallon kokoisia palloja, jotka taputtelen jauhoisilla sormilla ympyrän muotoisiksi leiviksi ja laitan ne saman tein leivinpaperin päälle kohoamaan. Leipien olisi hyvä olla edes hitusen kohonneita ennen uuniin laittoa. Ekasta juuresta ne ei juuri kohoa, mutta usko siihen juureen, saat sen ajan kanssa kyllä toimimaan ja ne ekatkin leivät voi maistua mielettömän hyvälle.
Laiska versio leivän leivonnasta on, että laitat pellille leivinpaperin ja levität taikinan siihen tasaiseksi kerrokseksi koko pellille ja kuumana leikkaat siitä sopivan kokoisia paloja ja voit halkaista ne myös.  
 Paista leipäsiä n. 400F 10-15 minuuttia. Riippuen tietty uunista. Lämpöä voi joutua laittamaan enemmänkin. Opit senkin ajan kanssa. Minä en paista kovin kuumassa, ettei tule liian kovaa kuorta, minun leipäset on pehmeitä.

 Heti kun sormet kestää kuumaa leipästä, niin leikkaa ne sahalaitaisella veitsellä reunoista auki ja repäise höyryävä leipä auki. Jäähdytä leivät ja nauti. Voit pakastaa leivät ja ottaa pakkasesta yksi kerrallaan leivänpaahtimen kautta nautittavaksi.

Ja se juuri. Voit pakastaa juuren ja ennen leivän leivontaa sulattaa sen yön yli pöydällä. Voit myös säilyttää juurta jääkaapissa, mutta se vaatii viikottaista leipomista tai viikottaista juurenhoitoa. Jääkaapissa säilytettävään juureen lisätään viikottain vähän vettä ja ruisjauhoja ja sekoitellaan. Juuren voi myös säilyttää pöydällä, siitä mulla ei ole kokemusta. Ja juuren voi kuivattaa. Tänään ekaa kertaa elämässäni levitin juuren leivinpaperille kuivumaan ja ensiviikolla teen siitä leipää, kerron sitten kokemuksia asiasta.

Tosiaan huoneenlämpö vaikuttaa siihen tuleeko leivästä etikkaista tai makeaa. Lämpimässä juuri tuottaa maitohappoja ja leipä on makeampaa, kylmässä taas etikkahappoja ja leipä on kirpeämpää, vai mikähän se sana ois suomeksi :).

Ruisleivän leipomisen helppous on siinä, ettei se taikina hermostu vaikka et kellon kanssa sitä leivo. Taikina vaan paranee ajan myötä. Tämä on ns. kiireisen ihmisen aikatauluun sopiva leivonta. Teet vähän silloin tällöin. Voit tehdä leipäset vaikka aamuksi pellille kohoamaan ja illalla töistä tullessa paistaa ne pois, tai vaikka illalla valmiiksi liinojen alle ja aamulla paisto.

Ja jostakin luin, että ne vain käyttävät hiivaa, jotka eivät usko, että juuri oikeasti toimii. Kyllä se toimii, jos ei heti niin hyvin, niin muutaman leivonta kerran jälkeen jo alkaa toimimaan.

Kysymykset saa esittää kommenttilaatikossa ja jos satutte tekemään tällä ohjeella leipää, niin kertokaa minullekkin miten onnistui.

Ehkä tällä viikolla

Pyykkitornin paikka.

Viemärit, vedet ja allas asennettu, vielä puuttuu kuivurille sähköt ja reikä ulos.

Kuivurille poistoilmma syysteemin asennus, haasteena oli se, että ollaan ns. toisessa kerroksessa ja ei ole tarpeeksi pitkiä tikkaita.

Tällä viikolla odotan saavani pesukoneet vihdoinkin yläkertaan. Vielä täytyy laittaa koko talosta sähköt poikki, että saa kuivurin pistorasian asennettua, täällä kun kuivurille on ihan omanlaisensa pistorasia, tarvii enemmän virtaa. Saa täältä kaasulla käyviä kuivureitakin, mutta meille ei tule kaasua ollenkaan.
 Pesukoneen alle asennettiin allas, josta on viemäröinti siltä varalta, että pesukone menee rikki ja vedet pääsee pois. En ole täällä nähnyt missää käytössä tuollaista allasta, monissa meidän entisissä asunnoissa on ollut koneet vaan jossakin huoneen kaapissa ja sillä siisti, viemäri ainoastaan pesukoneelle. Me nyt haluttin halvalla vakuuttaa tuo lattia vesivahingoilta.
 En ole myöskään nähnyt täällä kuivureita, jotka kondensois veden erilliseen astiaan ja se tyhjennettäis. Täällä kuivurista menee kosteus suoraan pihalle, hyvä juttu sinänsä, mutta kyllähän siinä harakoita lämmitettään ja ulkoseinä tulee olemaan jossakin vaiheessa karvainen vaatepölystä, sitä sitten saa putsata.
 Mies on ollut ahkerana asennusten kanssa, nyt pitäis vielä saada se sähkö valmiiksi ja koneet tänne asuinkerrokseen. Minä vaan olen ollut eilisen päivän kipeenä ja nyt on vuorossa lapsukaiset. Eilen illalla mies ei siis paljoa ehtinyt hommia tekemään, kun joutui mua hoitamaan.

Ja tiiättekö mitä? Meidän Hönö ja Tomppeli lähtee huomenna takaisin eläinsuojaan :( . Poika sai sellaiset oireet, ettei niiden kanssa ole leikkimistä. Pakko siis tyytyä siihen, ettei meille voi tulla karvaisia lemmikkejä.

Hönö ja Tomppeli

H & T kotimatkalla.

Hönö ja Tomppeli uudessa kodissa.

Meille on kerjätty lemmikki hiirtä, koiraa ja hevosta, kissakin olis kuulemma kiva. No hiiriä löytyy kuivausrummusta, kissojen kanssa tukehdun, hevonen ois tosiaan kiva, mut ei nyt mahdu. Koirakin vois olla mukava, mutta en tiedä miten reagoin.
 Tänään mentiin hakemaan eläinsuojasta hamsteria. Luvattiin yksi hamsteri lapsille, mutta kun päästiin eläinsuojaan, siellä kerrottiin heidän hamstereiden olevan äkäisiä ja purevan jokaista joka uskaltaakin työntää näppinsä häkkiin, samoin tein ne suositteli meille gerbiilejä. Lapsethan innostu, mutta minusta ne muistuttaa ihan liikaa hiiriä, piti vähän harkita. No Hönö ja Tomppeli valloitti ja lähti lopulta meidän mukaan. Minäkin uskallan jopa koskea niihin, vaikka ne hiiriltä näyttääkin.
 Nimiehdotuksia ei juuri lapsilta tullut, joten minä sain keksiä nimet. Tietysti tuollaiset hellittelynimet täytyi niille keksiä.
 Eläinsuojassa olis ollut seropi, jossa olis ollut suomenpystykorvaakin ja nimi Mina, herttanen energia pakkaus, sekin ois varmana lähtenyt mukaan, jos uskaltaisin ottaa. Voikohan eläinallergioista parantua? Hönön ja Tomppelin pesänkuivikekkin ottaa mulla hippasen henkeen, mutta katotaan miten siihen tottuu, vai pitääkö terraarion päälle laittaa joku suodatinkangas.

Kuvia

Listat ja vaatekaappi puuttuu, niin ja verhot.

Viimeistelyjä puuttuu.

Nuihin aukkoihin tulee eteisen kaappi.

Täältä puuttu listoja ja vähän kattopaneeliakin olkkarista.

Tupakeittiö.

Eteisestä puuttuu lattialaattaa ja viimeistelyjä, niin ja naulakko.

Käytävä.

Super hyvää lihapataa.

Tämä pöytä lähti tänä aamuna uuteen kotiinsa, uusi pöytä hakusessa.

Voi-lattella on eletty.

Räpsin muutaman kuvan eilen kun täällä ei ollut kamalaa kaaosta päällä ja sai vähän kuvattua muutakin kuin romuläjiä, no niitäkin on mukana rehellisyyden nimissä.
Pitäis tehdä nyt lista tekemättömistä töistä ja tehdä ne pois, silmä kun turtuu niihin nopsaa.
Miehen tekemä ruokapöytä lähti tosiaan uuteen kotiin ja nyt olisi mietinnässä uusi pöytä, vaatimukset vaan on kovat. Sen pitää olla hieno, suht pieni, mutta siinä pitää pystyä meidän perhe ruokailemaan yhtäaikaan, niin ja ympärille tulee penkit.

Aikaansaannoksia

Keittiö on jo toimiva, mitä nyt valaisimet on hivenen modernimpia ja  ikkunalistat puuttuu.

Vihdoinkin tuli pyykinpesukoneen alle allas, vielä kun sen asentaisi paikalleen.

Keksin, että saareke päällystetään paneelilla, tulee kyl hieno.

Ihan paras liesitaso.

Remontti etenee hitaasti. Viime viikko meni kyllä levätessä ja lasten stressiä kuunnellessa.
Minä en ole ehtinyt sahaan, pensseliin tai vasaraan tarttumaan, kaikki aika menee kodin, koulun ja harrastusten parissa. Haaveissa olisi, että olisi päivä aikaa ilman aikataulua ja ehtis vähän seiniä maalailemaan ja tekemään olkkarin katon loppuun. Mies on iltasella tehnyt aina jotain pientä ja eteneehän tämä näinkin, mutta hiljaa.
 Piti vielä kehua meidän liesitasoa, kiitos sisko suosituksesta. Ostettiin Ikean indunktio ja on kyllä huippu. Ennen ruokaa valmistettiin tunteroinen, kun liesi oli niin onneton, nyt tekee vartissa saman ruuan.

Ruisleipä se tervellistä on vai onko?

Järettömän kallis herkku.

Mut on se vaan kaunis.

Päivää!
Menin sitten ostamaan Alku-valmennuksen, katotaan kuorituuko minusta edes kotikokkia. (Nyt juon kahvia voilla, pysyy nälkä kaukana).
Tänään luin hesarista artikkelin ja voi mahoton kun alkoi suorastaan naurattamaan. Sitä kun on ollut mamuna jo niin kauan ja nähnyt erikansalaisuuksia enemmän kuin keskimääräinen Kurikkalainen näkee ihmisiä. Ei voi kun ihmetellä mitenkän meidänkin lapset ovat hengissä selvinneet vaikka ruisleipää ei syödä kuin silloin kun viitsin leipoa, toisinaan ei ollenkaan ja toisinaan ei muuta leipää olekkaan tarjolla.  Lisäksi ne aasialaiset ketä olen elämäni varrella tavannut, näyttävät terveiltä ja vieläpä erittäin nuorekkailta, ilman sitä maagista ruisleipää. Lieneekö ne edes kuulleet siitä. Kerrankin erehdyin erään rouvan iästä 35-vuodella. Oishan se mahtavaa olla itsekki 20-vuotiaan näköinen sitten 55-vuotiaana. Eikä ko. nainen näyttänyt ainoastaan kasvoista nuorelta vaan myös niistä käsistä ja koko kropasta. Kyseessä oli kiinalainen.
 Suomessa myös oppi käyttämään maitotuotteita aivan kuin ne olisi elämän ehto aikuisille ihmisille. Maitoa tuli litkittyä purkkitolkulla, kunnes jonkun tulehduksen aikaan päätin lopettaa maidon litkimisen, juustot ja rahkat on tosin jääneet elämääni liiankin tiukasti.
 Ärsyttää ihan suunnattomasti tuollaiset artikkelit ja tiedättekös miksi? No siksi kun yhteiskunta yrittää ottaa myös ihmisten hyvinvoinnin käsiinsä vaikka oikeasti hyvinvointi on ihmisten itsensä käsissä. Artikkelissa suorastaan raivostuttaa vähättelevä kommentti mitä viljat voi aiheuttaa:

"Tällaista lievää yliherkkyyttä on vaikea diagnosoida, eikä se ole suoraan terveydelle vaarallista, vaikka olo onkin epämukava. Tilanne on hieman sama kuin laktoosi-intoleranteilla maitoa juodessa." -M.Fogelholm-

Missä vaiheessa ihmistä täytyy tutkia lääkäri saadakseen epämukavan olon poissa ja piereskelyn loppumaan? Tarvitaanko me lääkäriä kertomaan mikä olisi virallisesti hyväksyttävä ruokavalio? Miksi vähätellä epämukavaa oloa? Milloin ihmisestä on tehty niin tyhmiä, ettei ne muka itse osaisi muokata ravintoansa siihen suuntaan, että olo helpottuu?
 Lääkäreillä on paikkansa tällä pallolla, sitä en kiistä, mutta ihan oikeasti lääkärit ei ole ylijumalia, jotka nyt sattuu tietämään mikä on kenellekkin sopivaa ravintoa, jotku tietää ja jotku on tietävinään ja ne jotka on tietävinään ovat tiukimpia. Lääkärien mukaan minäkin olisin voinut jatkaa pullamössö-ruokavaliolla ja mikään ei viitannyt allergioihin, kunnes menin lääkärille, jolla oli oikeaa koulutusta ravintoon liittyen. Hän passitti mut allergiatesteihin. Luulis suomessakin lääkärien laittavan helposti allergiatesteihin, mutta niin ei vaan tapahdu ja syy on hyvin yksinkertainen, se maksaa ja jatkohoito maksaa, parempi kun uskotellaan toista ja määrätään oireisiin mielialalääkkeitä, kyllähän se masentaa jos saa suolisuorana istua pytyllä päivät pitkät, mutta epäilen syvästi masennuslääkkeiden toimivuutta asiaan. Minun epämukavaa oloa helpotti kummasti kun aloin vältelemään tiettyjä ruoka-aineita ja niihin kuuluu viljat, vaikkakin gluteenitestien mukaan minun pitäisi pystyä niitä käyttämään, valitettavasti suolistoni oli vaan toista mieltä testien kanssa. Mitäpä jos olisin kuunnellut niitä lääkäreitä, jotka luulivat tietävänsä ? Ehkäpä oloni olisi karmeampi ja vessan käyttöaste korkeampi, ehkäpä jopa ruuhkaisa. Onneksi menin toiselle lääkärille ja sain apua.
 Oikeastihan tiesin mikä minulle ei sovi, mutta minut oli aivopesty uskomaan, että tarvitsen lääkärin hyväksynnän siihen, mitä lapan rokkakoskesta alas ja mitä jätän lappamasta. Suomessa kun oikeasti osataan pelotella terveydenhoidon puolella, milloin saat minkäkin vaivan uudesta ruokavaliosta tutustumatta ollenkaan ko. ruokavalioon.
 Oi miksi, oi miksi ihmisiä pidetään tyhminä?
Pitää vielä loppuun kirjoittaa kokemus siitä kun kävin Tampereella asuessa oma-lääkärillä, jolla ainakin iän mukaan luulisi olevan kokemusta. Valitin yhtä asiaa voinnissani ja lääkäri kaivoi paksun kirjan esiin selasi sitä ja tuumasi, ettei sellaista ole täällä joten se ei ole ongelma. Right! Sen paksun kirjan voisi oikeasti polttaa ja kirjoittaa yhteen paperiin kaikki neuvot. Kuuntele sitä potilasta ja usko kuulemaasi, sen jälkeen ala etsiä ratkaisuja asiaan. Tiedän, liikaa vaadittu.

Tulipa sillisalaatti, mutta oikeasti ihmiset kuunnelkaa itseänne ja omaa oloanne enemmän kuin muita. Keho on viisas ja osaa kertoa teille paljon, jos kuuntelette sitä ja vähät välitätte muidein ei niin viisaista neuvoista. Vaikka gluteeni ja maito ei kaikille hengenvaarallista olekaan, vain epämukavaa, niin se voi olla jopa läheisille liian epämukavaa, jos jatkaa niiden syöntiä. Kyllähän se ärsyttää, väsyttää ja masentaa, kun olo on kuin valtamerilaivalla pienessä lätäkössä, eihän siihen lätäkköön muita mahdu uimaan. Voi olla että kiukuttelu ajaa muut siitä lätäköstä kauas, samoin ne pahan hajuiset pierut.

Viidennellä kuulla raskaana

Joulukuvia ja juttua ruuasta.

Joulupuuro ja "glögi"

Meille tuli joulupukki.

Joulusiivo

Neidin ja nuken teehetki.

Joululeivonnaiset.

Perinteinen piparien koristelu, karkit meni parempiin suihin.

Siinä oli meidän 15 tunnin joulunvietto kuvat.

Oikeasti ajattelin kirjoittaa ruuasta. Minä olen näköjään sen tyyppinen ihminen jolle ruoka vaan ei yksinkertaisesti sovi. Allergialista on pitkä kuin valovuosi ja uusia herkkyyksiä ilmenee tuon tuostakin. Turhauttaa miettiä mitä sitä söis, kun ei halua huonoa oloa ja joutuu miettimään tosi tarkkaan syömiset. Nyt sitten jätin maidonkin pois ruokavaliosta, sillä vatsa näyttää siltä kun olisin viidellä kuulla raskaana ja olen jo niin monesti ollut, että en tarvitse sellaista pömppää enää. Epäilen maitoa syypääksi raskausvatsaan.
 Ennen söin kanamunaa joka aamu ja saatoimpa tehdä siitä lounastakin, elin kanamunalla kunnes allergiatestit osasi kertoa, että olen pahasti allerginen munalle ja tosiaan munan jätön jälkeen yksi oire hävisi, vielä sellainen epämiellytävä oire. En viitsi siitä oireesta hirveästi kirjoitella, menee muuten paskan kirjoittamiseksi. Oli melkoinen ongelma miettiä uutta aamupalaa, joka pitää yhtä hyvin nälän poissa. Join kahvia ihan liikaa ja söin liian vähän. Aina väsytti.
 Teininä elin suklaalla, se kun oli nopea tapa saada energiaa töiden ja koulun välillä. Btw. suklaa laihduttaa, kun jättää kaikki muut syömättä ja kävelee joka paikkaan. Ai niin söin mä teininä myös äitin tekemät kuivakakut, niistä aina viipale aamupalaksi ja kuppi teetä tai kahvia nassuun ja sillä pötki sinne suklaapatukkaan asti. Silloinki väsytti aina, mutta laitoin sen ihan oikeasti liian lyhyien yöunien piikkiin vaikka vika taisi olla myös ravinnossa.
 Syöminen ja nukkuminen on minusta ennen olleet ihan ajanhaaskausta. Elämässä kun pitää pinkoa pää kolmantena jalkana eteenpäin niin kuka siinä ehtii syödä tai nukkua. En minä ennen ehtinyt.
 Silloin kun lapset oli vauvoja ja valvotti. Väsymys oli valtaisaa ja väsymykseen söin suklaata ja muita herkkuja. Kaikki makea kävi kaupaksi, hetkellisestihän se piristikin. Kunto vaan laski ja väsymys sen myötä ja herkkujen syöminen kasvoi. Jännä juttu etten ollut edes lihava vaikka oikeasti elin pelkällä moskalla.  Kävin ravintoterapeutillakin josta sain apua lapsen iho-ongelmiin ja itsellenikin sain apua, mutta en vaan ymmärtänyt ravinnonpäälle ja en osannut ottaa kunnolla käyttöön niitä neuvoja. Minä kun kuulemma söin aivan liian vähän ja taidan syödä edelleen liian vähän.
 Kanadassa asuessa hometalossa sain melkein ruuasta kuin ruuasta oireita. Enkä mitään pieniä oireita vaan jopa sellaisia, että oli vaikea hengittää. Kanadasta kun muutettiin usaan, menin vihdoinkin lääkäriin, kun rintaa poltti ja epäilin jo vaikka mitä. Lääkäri teetti allergiatestin ja lista ei ollut mitään mukavaa luettavaa. Oli siinä moni mistä tiesinkin saavani oireita, mutta myös paljon muita. Lääkäri lohdutti, että niistä voi EHKÄ parantua, no eipä oo kahdessa vuodessa parannusta näkynyt, pahennusta sen sijaan. Homeisessa talossa saan makiat oireet monesta ruuasta ja tietysti siitä homeesta myös. Tiedän ettei kaikkien mielestä ole hometaloja olemassakaan, mutta pitäkööt he luulonsa. Niitä on liikaa ja ihmiset sairastuu niissä. Edellisessä talossakin oli jonkun sortin sisäilma ongelma ja sain esim. omenasta oireita. Tässä talossa olen jopa syönyt omenaa ilman oireita.
 Nyt mun ruokavaliosta on karsittu kasa ruokaa pois ja se vaikeuttaa jo muutenkin hankalaa suhtautumista ruokaan. Voisin oikeasti elää jollakin kaiken kattavalla smoothiella, mutta minun tehtävä on kasvattaa lapsia oikeanlaiseen ruuan suhtautumiseen, enkä halua että omat lapseni kokeilee suklaa-dieettiä tai muutakaan pullan mössötystä. Minun siis pitäisi keksiä ravitsevaa ruokaa itselleni, lapsille teen ihan normaalia kotiruokaa, mutta itse en voi yleensä niitä syödä. En siis istu pöydän ääreen nauttimaan ruuasta muiden kanssa, kun tuntuu ettei minulla ole mitään nautittavaa ruokaa. Syön vaan kun on pakko.
 Lisäksi minä olen maailman laiskin kokki, ruuan pitää valmistua nopsaa ja mitään haudutteluja en ehdi harrastamaan, minulla kun on kiire juosta pää kolmantena jalkana jonnekkin.
 Nyt sitten pitäisi oikeasti jo parantaa tuota ruokapuolta, mutta miten, siinäpä vasta pulma kun on näin järjetön kasa allergioita. Ajattelin ostaa Alku-valmennuksen tai siis yritin sitä ostaa jo, mutta mun luottokortti oli asiasta toista mieltä.
 Onko teistä kukaan kokeillut Alku- valmennusta, saako sieltä oikeasti avaimet terveelliseen ja hyvään ruokaan. Nyt ois hyvät neuvot tarpeen.

Rummutettu hiiri ja käynnissä oleva lukittu auto.

Essu teki pojasta leipurin, kiitos kummit!

Liian iso ruokapöytä taittui maalausalustaksi. 

Joskus se auto käynnistyy, mutta ovet paukahtaa lukkoon ja kukaan ei ole sisällä, vara-avainta ei ole olemassa. Onneksi on AAA.

Gunstockissa tuubailemassa.

Iloisia tuubailijoita.

Kuvittelin näkeväni Amish tyyppien tekeleitä, siis sellaisia jotka on tehty käsin ilman sähkö jne, mutta pah.

Tämä oli osuva.

Olen vähän höpönä vanhoihin tai vanhan näköisiin kyltteihin.

Keittiön öljytyt pöydät.

Eilen oli melkoinen hulinapäivä taas vaihteeksi, lasten harrastukset jatkui ja taksikuskina oleminen sen mukana. Illalla ajelin vielä Bostonin naapuriin ystävän syntymäpäiville, oli kyllä mukavaa.
 Tänä aamuna olimme lähdössä tubingiin puolentoista tunnin ajon päähän, herättiin tietysti liian myöhään ja mies keksi öljytä pöydätkin ennen lähtöä, ne kun pitää öljytä silloin kun täällä ei ole ihmisiä imppaamassa käryjä. Minä etstin pojille vaatetta ja puin lapsukaisia valmiiksi. Vanhin pojista etsi itselleen vaatetta ja kiljaisi, että täällä on kuollut hiiri. Pyykkikorissa pieni harmaa pallo, jossa sojotti pikkuiset jalat. En halunnut mennä lähellekkään sitä pyykkikoria. Mies joutui hiiren eliminoimaan ja tietysti puhtaat pyykit menivät uudelleen pesuun, niissä kun saattoi olla hiiren verta. Hiiri on hyvin suurella todennäköisyydellä päässyt jollakin konstilla kuivausrumpuun ja siellä muuntautunut harmaaksi palloksi ja päässyt pyykkien mukana asuinkerrokseen. Pyykit kun meillä vieläkin pestään kellarissa, ensi keskiviikkona tulee onneksi pyykinpesukoneelle alusta ja saadaan sitten asennettua se yläkertaan. Lupasin miehelle, että hän saa pestä pyykit nyt niin kauan kuin koneet on kellarissa, minä en hiiriä halua tavata. Vaikka olenkin eläinrakas ja tykkään pienistä ötököistä, niin metsähiiriä pelkään. Ne tihulaiset kun juoksee nurkissa ja merkkaa kaapin pohjat papanoilla ja levittää tauteja. Puistattavia. Hiiri pääsi roskapussissa ulos ja meillä jatkui aamuvalmistelut kireissä merkeissä, joka paikka kun on niin sekaisin kuin olla voi ja tällaisella porukalla ulos lähteminen muutenkin ottaa aikansa, niin sekamelskeessä se vie hermot ja ajan.
 Alkoi olla aika lähteä ja mies pyysi vanhinta pojua mennä käynnistämään auto, että vähän lämpenee, ulkona kun oli melkoisen kylmä täkäläisittäin. No vanhin pojista ei ehtinyt mitään tehdä kun toiseksi vanhin lähti autoa käynnistämään ja onnistui siinä hommassa, harmi vaan ettei huomannut avata kaikkia ovia vaan avasi vaan kuskin oven, käynnisti auton ja pomppasi autosta pois. Ovihan pamahti lukkoon ja eihän meillä nyt mitään vara-avaimia ole. Ei muuta kuin soitto AAA:lle ja vartin päästä oli setä tiirikan kanssa ovea avaamassa, ei sillä kauaa nokka tuhissut kun ovet olivat auki. Onneksi ollaan maksettu AAA:n jäsenmaksua ja vielä parempaa jäsenmaksua, sitä on meinaa käytetty koko rahalla. Päästiin lähtemään ja ehdittiin oikeaan aikaan laskemaan. me kun oltiin ostettu liput yhdestätoista yhteen. Jänskättiin vähän miten meidän nuorimies selviää siellä rengasmäessä, mutta hän selvisi hienosti. Reippaasti osasi mennä rengashissillä ylös ja pompata oikeaan aikaan pois. Lapset nautti. Käytiin isompien lasten kanssa renkailla hyppäämässä ja olihan niillä hauskaa. Mulla olis yksi video omasta hypystä, jos vaan jotenkin onnistun sen tänne laittamaan niin laitan.
 Laskujen jälkeen lähdettiin lähimmän kaupungin mäkkäriin syömään ja sen jälkeen kiertelin vielä outletkylässä tuliaisostoksilla.
 Nyt pitäis vielä illan päälle vähän raivata, että voi aloittaa uuden viikon. Huomenna kun on taas melkoinen päivä. Kerhoa, koulua, kuntosalia ja kolmet viulutunnit. Eipä tarvi miettiä mitä sitä huomenna tekisi.
 Ai niin, käytiin tuolla Amish-puodissa, minulle kun on mainostettu että he tekevät käsin kaikki, ilman sähköä jne. Mutta pah, jos nuo oli tehty ilman sähköä ja uusia työkaluja, niin meidän remppakin on tehty kynttilänvalossa ja käsisahalla. Uskoo ken tahtoo. Ihan kivoja juttuja sieltä löytyi, mutta kyllä on sähkömittari raksuttanut niitä tehdessä.

Ette vieläkään saa kuvia sisältä

Täällä ollaan...

Luisteltu tai ainakin istuttu kentän reunalla.

Haettu farmilta maitoa, lihaa ja omenoita.

Käyty taideiltamassa paikallisten suominaisten kanssa.

Nautittu siitä, että koulubussi kuskaa muksut.

varastettu pakastemustikoita ja sotkettu niillä valkoinen olkkarin matto.

Yritetty opettaa lapsille tiskikoneen tyhjennystä, se kun ois melko nopeeta puuhaa nykyisin.

Otettu selfieitä vai onko tuo nyt sitten teinie?

Saatu uusi perheenjäsen, Goldie the fish. 

Eilen tosiaan saatiin lopulta netti toimimaan. Täällä kun palvelun tarjoajia ei ole juurikaan, niin asiakkaita voi kiusata loputtomiin. No sentään nyt toimii. Paitsi ei toimi minun pöytäkoneessa, pitäis tilata siihen joku osa, kiltti ystävä jo linkitti mulle mikä osa, mun ei tarvis kuin tilata se. Saisinkohan tänä iltana aikaiseksi tilata? Meinaa mennä hermo tähän läppärillä pelleilyyn.
 Täällä on nyt sitten talvi. Pakkasta niin paljon, etten minä ulos mene vapaaehtoisesti. Niin ja autokin tietysti temppuilee pahimmilla pakkasilla. Mun kaara alkoi temppuilemaan heti ekoilla pakkasilla ja sanoin siitä silloin miehelle, mutta sattuneesta syystä mun miehellä on ollut parempaakin tekemistä kuin tsekata mun kiukutteleva menopeli. Sanoinkin sille, että jään tien varteen kovalla pakkasella lasten kanssa ja lapsilla ei ole tarpeeksi vaatteita. No niinhän siinä vähän niin kuin kävi. Pääsin sentään Ymcalle asti, mutta viisi kertaa jouduin käynnistämään matkalla auton, auto kun sammui heti jos nostin jalan kaasulta tai painoin jarrua. Oli vähän haasteita ohjata tuota isoa laivaa, kun moottori sammu ja piti päästä tien viereen. Onneksi mulla on iso haba tai no ainakin jääräpäinen luonne ja sillä pötkii pitkälle, ainakin saa auton tienlaitaan. Soitin sitten kiukkuisen puhelun ukkokullalle ja ukko tuli hakemaan meidät kotiin, sai jopa tuon laivan kotiin ja kotona tutkiskeli sitä ja totesi että akunkengät hapettuneet. Jeps. Empä sitten sanonut mitään siitä, että noin pieni ongelma ja ei ollut aikaa katsoa sitä, empä vissiiin.
 Ajelin tiistaina Barbourin outlettiin ja samalla reissulla käväisin farmilta ostamassa maitoa, lihaa ja omenoita. Tosiaan täältä vielä löytyy farmarin tontin laidalta kojuja, jossa on tuotteita myynnissä ja kippo rahalle. Sieltä haetaan tarpeellinen ja jätetään rahat kippoon. Niin siistii. Suomessa kaikki kiva on vaan lailla kielletty ja jos ei ole, niin varkaat veis rahat ja tavarat. Minä käyttäisin kokonaan farmimaitoa, jos olis lähempänä farmi, voisin siirtyä niiden lihaankin, on se niin hyvää.
 Tiistaista lähtien koulubussi on kuskannut muksuja ja voi että kun olen nauttinut siitä, kolmen vuoden koulutaksi urani on toistaiseksi loppu. Voin lorvia kalsarit jalassa kotona ja katsoa ikkunasta kun muksut nousee bussiin ja kun tulevat kotiin, voin ovelta huikata kuskille. Ihan huippua. Säikähdin vaan pahanpäiväisesti, kun ekana päivänä kuski toi muksut väärälle pysäkille ja muksut käveli sieltä kotiin, tänä aamuna samainen kuski haki ne väärältä pysäkiltä. Meidän muksut odottivat naapurin nappulan kanssa oikealla pysäkillä, mutta kuski pysähtyi isomman tien varteen ja laittoi lapsukaiset juoksemaan. No juoksuhan tekee hyvää itse kullekkin, mutta pysäkki nyt sattuu olemaan meidän edessä, niin saa luvan tulla siitä hakemaan. Yksi soitto koululle ja lapset tuotiin illalla oikeaan paikkaan. Pelkäsin jo, että meininki on samanlaista kuin suomessa, että jos valitat, niin mepäs lällällää muutetaan bussipysäkin paikkaa kiusalla. No ei nyt sentään suomessa pysäkin paikkaa muutettu, eipä ollut tarve valittaa, mutta oppilas lukumäärää per luokka muutettiin kun valitin tai siis se lukumäärä poistettiin. No täällä tuo valitus meni nätisti ja kuskikin osaa jo meidän eteen ajaa.
 Täällä oli tosiaan kireä pakkanen ja kova tuuli. Koulut alkoivat kaksi tuntia myöhemmin sen takia. Joo naureskelkaa vaan siellä suomessa, niin minäkin alkuun nauroin, mutta kyllä se vaan on niin, ettei täällä osata pukeutua sään mukaan. Tänä aamuna mittari näytti -17c ja bussipysäkillä oli koululainen fleesetakissa. Varmaan oli poju syväjäädytettynä koulussa. Niin ja nämä talot on rakennettu pahvista ja seinien paksuus on mun haban luokkaa, niin eihän nämä mökit lämpimänä pysy. Testattiin yksi ilta meidän mökin lämmössä pysymistä, kun mies joutui laittamaan sähköt pois puoleksi tunniksi. Alle vartti ja olkkarissa oli viileää. Lisäksi täällä on paljon muitakin mamuja sellaisista lämpimistä maista, tiiättekö jotkut asuu sellaisessa paikassa missä ilmasto on kuin suomessa huonosti lämmitetty sauna? Ei ne oo lunta nähneet kuin valokuvissa ja pakastelokerossa. Tallaisten kanssa kun on tuolla tienpäällä, niin saa olla itsekkin varovainen. Kesärenkaat, kuski jostain lämpimästä ja karmea liukkaus on maailman huonoin yhdistelmä. No mullakin on vähän niin kuin kesänakit alla, mutta kuski nyt on ennenkin ajellut napajäätiköllä, niin eiköhän tuollakin selviä. Lauantaina tuli lunta oikeen mukavasti(vitsi) ja olin tietysti käymässä kaupassa meidän pikkuautolla, joka herkästi muuttuu kelkaksi liukkaalla. No yhdessä ylämäessä näin kolme autoa jumissa keskellä tietä ja minäkin olisin siihen samaan jumiin päässyt, ellen olisi päättänyt vetää vastaantulevien kaistaa hiljaisella nopeudella ja pääsinpä ylös asti ja jopa kotiin, oli kyllä törkeen liukasta touhua. Mä pöhkö tykkään mennä kauppaan juuri lumisateella, koska täkäläiset on linnottautuneet koteihinsa silloin ja kaupat ammottavat tyhjyttään. Saa ihan rauhassa tehdä ruokaostokset.
 Meidän nappulakin aloitti kerhon ja palloilu harrastuksen. Minä saan sillä välin nauttia vapaasta ajasta, joka tosin on kulunut mukavasti kuntosalilla. Pitäis saada itseni lentokuntoon, ennen helmikuun puolta väliä, siinä onkin työtä.  Jäbä on nauttinut kerhossa olosta, mutta lähteminen on edelleen tuskaa. Poikaa kun ahdistaa laittaa vaatteita päälle, kotonakin kuljetaan pikkareissa.
 Meille tosiaan muutti uusi asukas. Ostin lapsille pienen akvaarion joululahjaksi ja sinne hankittiin sitten fisu. Hauska tyyppi tuo kala, sanokaa te mitä sanotte, mut ei se tyhmä ole. Fisu kerjää ruokaa jos sillä on nälkä ja osoittaa mieltänsä jos joku asia ei miellytä. Pesin tänään akvaarion perusteellisesti kun meidän jäbä ei ymmärtänyt, ettei koko kalanruokapurkkia saa kaataa kerralla fisulle. Fisuhan osoitti mieltänsä kun vedestä tuli sameaa ja haisevaa. No tämä fisu on sen rotunen, että jos ei viihdy niin hyppää pois. Pelotti pikkuisen pestä akvaariota, kun fisu oli vesilasissa sen aikaa. Siellä kävi melkoinen roiske ja läpytys, kun kehtasinkin laittaa sen niin pieneen kippoon.

Hah. Huomaa taas, etten ole pitkään aikaan päivittänyt blogia kun juttua vaan tulis ja tulis. Ois vieläkin sitä juttua, mut taidan nyt rakastaa itseäni ja painella petiin nukkumaan, että jaksan herätä huomenna pirteänä tai siis herätä, se riittäkööt.

Mites teillä? Kertokaa nyt tekin itsestänne kommenttilootassa, ois niin mukava kuulla teidänkin höpinöitä.

ps. Joskalle ja Jolanalle ois suklaata tiedossa, rautanaulojakin kyllä löytyis, mut pidän ne itselläni. Joskalle tuon ne sitten helmikuussa, mutta Jolana laitatko osoitteen mulle mailiin ihmetysta@gmail.com.