lauantai 23. toukokuuta 2015

Jos kaipaat nyt jotain positiivista, niin klikkaa tama blogi nyt kiinni, alaka lue tata tekstia.

Positiivista, eilinen aamupala ystavien kannsa.

Talon tukirakenteita, murkkujen syomia. 


Terassin alta, kellarin seina. Silkaa murkkuja ja sahanpurua. 

Murkkujen pesa oli oven alla, tuo ovi on siis terassin ovi toisessa kerroksessa.

Mamumamman positiivisuus on nyt todella koetuksella. Hermot on onneksi jo menneet aikapaivia sitten, niin niista ei ole huolta.
Ulkoseina remontti nyt jatkuu, pari paivaa sitten tuli vakuutusyhtion paatos ja maksoivat muutaman tonnin vesivanhingosta, jotain positiivista.
Tana aamuna mamuherra alkoi sitten purkamaan seinaa ja irrottamaan terassia pois seinasta. Terassin romahtaminen on ollut ihan ajan kysymys, niin mata tuo seina on. Vinyylikuorella peitetty koko paska ja taas on talo saatu nayttamaan hyvalta. Terassin pellitys tehty pain seinaa ja vesi valunut sinne solkenaan. Muurahaiset on tietysti loytaneet mahtavan pesapaikan marasta puusta. Oiskin vaan marasta puusta, pahukset on menneet syomaan tervettakin puuta ja ne on ties montako vuotta ehtineet nauttimaan taman talon tukirakenteista. Tuholaisasiantuntija pitaa soittaa katsomaan, mita on tehtavissa ja mihin asti nuo murkut on levittaytyneet. Harmi vaan kun maanantai on taalla vapaapaiva ja ei saada ennen tiistaita tanne ketaan katsomaan. Remonttia voidaan onneksi edes vahan tehda.
Ja miksiko mamumamman positiivisuus onkaan koetuksella? Tuo tuho on taysin korjattavissa ja viela aika pienella rahalla. Aikaakaan siihen ei pitaisi niin kauheasti tuhraantua ja saa on mita mainioin pitaa kellarissa taystuuletusta.
Alkaa menna hermo allergiaoireisiin, siihen kun nenan limakalvot on tulessa, silmat vois repia paasta, koska kutittaa, vasymys tainnutaa sohvalle tuon tuostakin ja olo on kuin jyran alle jaanyt. Eika se edes riita, etta mina oireilen vaan taalla oireilee myos lapset. Aamuisin ei tee mieli avata edes kutisevia silmia, saatika nostaa ahteria sangysta. Tassa olotilassa pitaisi sitten pyorittaa arkea ja olla reipas aiti.
Ja jos joku tulee nyt sanomaan, etta homeallergia on mielialasairaus, niin annan sille piiskaa ja mielialalaakkeita kivunhoitoon.

Etta semmosta. Parempiakin kuvia tuosta paskakasasta on, mutta kun mun parempi kone on edelleen epakunnossa, niin en saa niita kuvia blogiin saatika tietokoneelle. Laitan niita joskus nakyviin, niin naette missa tuo vika on ja kuinka laaja se oikeasti on.

4 kommenttia:

  1. Voe hyvan tahen, johan on tuas urakka :( Voimia sinne merten taakse!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alkaa olla pahin seina jo korjattu, viela pitaa vahan purkaa ja pelata pahinta.

      Poista
  2. Voi ei! Tsemppiä ja jaksamista! Minuakin epäilyttää, että meillä elää termiittejä tai ainakin jotain ötököitä seinien sisällä. Sen verta innostuneesti nuo kissat nuuskivat seiniä joka päivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Termiitteja, ei kiitos! Ne on viheliaisia. Meilta niita ei viela ole onneksi loytynyt. *kop kop* ha toivottavasti ei loydykkaan. Homekoiran kun jostakin saisin tanne lainaan.
      Kiitos tsempeista. Onneksi meilla on mahtavia ystavia taalla, jotka rientaa auttamaan.

      Poista

Kiitos kommentista!