Minä olen suomalainen Mamu

Suomessa kohistaan monikulttuurisuudesta. Mamut saa kyytiä ja nekin, jotka ovat syntyneet suomeen tummemmalla iholla, kuin blondi suomalainen.
Minäkin olen maahanmuuttaja, jo kolmas maa menossa. Minun mies ja lapsetkin ovat maahanmuuttajia. Me pysytään aina maahanmuuttajina, vaikka suomeen palattaisiin. Mamu mikä mamu.

Olen ylpeästi mamu, itse olen polkuni valinnut ja maahanmuuttajaksi alkanut. Olisin voinut valita toisinkin. Tällä mamuilulla olen vaan saanut silmäni auki, mitä ei olisi tapahtunut, jos olisin Suomeen jäänyt. En olisi varmaan koskaan ymmärtänyt niitä, jotka joutuvat pakon edestä kotinsa ja maansa jättämään ja sopeutumaan uuteen kulttuuriin ja kieleen. Ymmärrän heidän suunnattoman yksinäisyyden. pelon siitä miten selvitä kun yhteistä kieltä ei ole. Ymmärrän sen, että tukiverkostokin on jäänyt edelliseen asuipaikkaan ja uudessa kotimaassa ei välttämätä ole yhtään ketään kenelle soittaa jos tulee ongelmia. Pelko siitä, saako maahan jäädä asumaan, voiko aloittaa rakentamaan uutta tulevaisuutta, vai odottaako pysyvämpää maassaololupaa. Tiedän sen tunteen, kun haluaisi opiskella, tehdä töitä, tienata, mutta lupaa ei ole. On lupa vaan olla ja asua ja pelätä sitä hetkeä, että tulee tieto, että maasta pitää poistua. Sekin on koettu. Kaikken tämän olen vapaaehtoisesti itse valinnut.

Mitäpä sitten jos olisin pakolainen, vaikka muutaman vitsiniekan mielestä olenkin. Olisin joutunut jättämään kodin, läheiset, työn, oman kulttuurin. Joutuisin tuikituntemattomaan maahan, jossa ihmiset on sulkeutuneita ja ennakkoluuloisia, lisäksi elämä olisi rajoitettu vain oleskeluun. Sitä en uskoisi kestäväni. Sen kyllä kestää, ettei töitä voi tehdä, eikä opiskella, mutta jos siihen päälle lisää ennakkoluuloiset ihmiset ympärille, niin siinä hajoaa pää.

Olen asunut alueella, missä suurin osa ihmisistä oli tummemmalla iholla varustettuja kuin minä, lisäksi ne omistivat kaiken. Meidän oli erittäin hankalaa saada vuokra-asuntoa, koska ollaan euroopasta, ollaan väärän värisiä ja meillä on liikaa lapsia. Meidän lapset kuulemma tuhoavat talot ja me asutaan kuin porsaat. Kaikki nämä oli ennakkoluuloja.

Olen ylpeä siitä, että meidän lasten ystäväpiiri koostuu lapsista, jotka ovat erikulttuureista ja maista. Lisäksi minä olen saanut aivan ihania ihmisiä ympärille Afrikasta, Meksikosta, Dominikaanisesta tasavallasta, Kolumbiasta, Ukrainasta, Venäjältä.....

Toivon, että jos joskus Suomeen palataan Suomi olisi monikulttuurinen ja mekin mamut hukuttaisiin joukkoon sulavasti vaikka pienimmässäkin tuppukylässä, sillä minä tulen moikkaamaan naapureita ja höpöttämään kaupan kassalle, vaikkei se suomalaiseen kulttuuriin sovikkaan.

Kuvia tältä viikolta ja vähän juttuakin

Lauantaina kävimme katsomassa Minionsit drive-in -teatterissa. 

Ukkeli sai yhden makuuhuoneen vihdoinkin listotettua, vielä pitäisi maalisivellintä vähän heilutella, ennen kuin on valmis. 

Viikolla on tullut juotua lemonadia ja syötyä omenoita, pesen ne yleensä heti etikkavedessä vähentääkseen kärpäsiä.

Keittiön saareke sai vihdoinkin maalin pintaan, kuvassa on vasta puolet maalattu.

Ulkona on liian kuuma ja sisällä sota.

Terassiprojekti jämähti viime viikolla, mutta tällä viikolla se pitäisi olla valmis.

Viime kesänä oli käsi paketissa, tänä kesänä jalka.Toivottavasti paranee nopeampaa kuin viime kesän tapaturma.

Meidän terassin valmistusaikataulu petti. Miehen selkä napsahti jumiin torstaina, perjantai ja lauantai meni parannellessa selkää. Lisäksi tänne saapui helle ja se tarkoittaa sitä, että ulkona ei paljoa oleskella. Päivällä nautittiin 36 asteen lämmöstä ja siihen päälle yli 60% kosteudesta, illallakin lukemat oli +26c. Ei paljoa huvittanut mennä ulkohommiin. Ei se kuumuus vaan se kosteus.
Mies sai sentään listoja paikoilleen, olkkarissa on jalkalistat, samoin eteisessä. Yksi makuuhuone on nyt kokonaan listoitettu, odottaa vielä sivellintä ja maalia ennen kuin on valmis. No puuttuu makkareista vielä kaappien ovet, mutta kun ei olla vielä päätetty minkälaiset sinne laitetaan.
Remonttihommia on vielä liuta tekemättä, mies lupasi että remontti on valmis elokuun loppuun mennessä, mutta uskallan epäillä moista. Niin paljon täällä on tekemistä.
Remonttia hidastaa myös nämä reippaat lapsukaiset, jotka hankkiutuu välillä ensiapuun. Neiti juoksenteli ulkona ja meidän tikkuisella terassilla varpaisilleen ja sai melkoisen puukalilan lihaan. Irrotin näkyvät puunpalaset pois ja luulin, että kyllä se siitä paranee. No ei parantunut vaan paheni. Ei muuta kuin keikka lääkäriin ja lääkäri oli kaivanut syvältä vielä tikkuja pois. Kyseessä ei ollut mikään pikkutikku vaan oikeasti iso. No nyt on jalka putsattu, jalalle voi jo sievästi astua ja antibioottikuuri päällä. Tänään sitten nuorimmainen veijari sai silmiinsä hiekkaa leikin tiimellyksessä ja sehän oli työn takana puhdistaa. Onneksi mies sai pojun silmät huuhdeltua ja vältytiin toiselta lääkärikeikalta samalle päivälle.

Mun pitäisi kirjoitella enemmän suomea, koska alkaa mennä mamulla kirjoittaminen huonoksi. Paha kun ei osaa kohta suomea, eikä englantiakaan.

Terassia...

Aamu paukuteltiin terassin nauloja, naapurin koirat ei tykänneet.

Postia siskoilta suomesta, Kiitos systerit!

Etsippä tuolta tuurna, minä en löytänyt.

Päätin sitten aloittaa pienen rempan :D .

Terassin alusen tyhjennys ja tukeminen, huomenna laitetaan jo seinää.

Täällä on ollut tänään vähän viileämpi päivä, joten pihahommat oli ykkössijalla.
Aamupäivästä paukuttelin terassin nauloja naapurin koirien kiusaksi asti, koko kulmakunnan rakit haukkui takaisin.
Laulatin siimaleikkuria ja siistin talon reunusta, päätin sitten vähän lapioida. Löysin vanhan sadevesiputken ja poistin sen, se oli täynnä multaa ja kiviä, joten sillä ei mitään tehnyt. Aloitin kaivamaan uutta kuoppaa uudelle putkelle. Laitan tuohon talonnurkkaan kaivon ja ohjaan vedet metsään. Tonttikin kivasti viettää sinnepäin. Jospa sillä toimenpiteellä saadaan kellarin oven edusta kuivaksi.
Mies jäi lomalle ja on lomalla maanantainkin, sitten on kesälomat vietetty. Kaksi kokonaista päivää lomaa, johan me saadaan remppaa eteenpäin. Tavoitteena on sunnuntaina syödä valmiilla terassilla. Tuossa on kyllä vielä paljon töitä, mutta kun tämä pitäisi saada valmiiksi, niin päästäisiin talon toiselle puolelle töihin.
Tuo työkaluvarastokin pitäisi päästä siistimään ja kellarissa pari juttua tehdä vielä tämän kuukauden aikana, meillä kun on tavarat vuokravarastossa ja ne pitäisi hakea kuunloppuun mennessä pois.
Huomenna meillä on siis täysi remppapäivä.

Järjestelmäfriikki

Eilen käytiin Peabodyssa Henkkamaukassa ja ostosjättiläisen pihalla oli The Container store, sinnehän mun piti päästä sillä olen purnukkafani.
Meillä ei ollut paljoa aikaa tutkiskella liikettä, mutta napsin kuvia. Nyt täytyy mitata vähän laatikoita ja kaappeja ja mennä ajan kanssa, ilman lapsia tuonne ja tietysti isolla autolla.
Minä rakastan sitä, että kaapista on käytetty joka kuutio ja purnukoiden avulla se onnistuu, ainakin melkein. Lisäksi tykkään kun tavaroille on paikka ja tavarat löytyvät kiireessäkin, eikä niitä tarvitse metsästää ympäri taloa. Tietysti etsin liikkestä suomalaista muovia, mutta yhtään en löytänyt, sen sijaan ruottalaista löytyi mm. Elfa.
Ulkomailla asuessa olen kaivannut kunnon pakastusrasioita, suomalaisia tiskiharjoja, pirkka I love you! ja niitä taskumattijuomapullojen korkkeja, niitä ei täältä saa ja niistä tykkään.

Semmonen löytö tällä kertaa.

Edistystä

Uudet hatut, ukkeli teki.

Maalia pintaan.

Puutarhuri hommissa. 

Edistyy, on jo nyt paljon pidemmällä, mutta saatte sitten kuvan valmiista.

Meidän ulkoseinä on vihdoinkin korjattu ulkopuolelta. Vinyyliä piti tilata lisää, mutta saatiin onneksi oikean väristä. Inhoan tuota vinyyliseinää, mutta kun en ole voittanut lotossa, niin julkisivuremontti saa nyt odottaa. Tosin pitäisi varmaan lototakkin, että olisi mahdollisuus voittaa,
Nyt on tavoitteena saada tuo edustuspuoli talosta kuntoon, koska seuraavaksi pitää avata takapihan seinä ja siirtää ovi. Ei viitsi kaikkea repiä auki kerralla.
Terassia mies on fiksaillut ja maalaillut, minäkin vähän sudin maalia tuohon, mutta sain allergiareaktion ja jouduin sänkyyn. Siitä edellisessä postauksessa.
Terassin kaiteet maalataan valkoiseksi ja alaosa tulee harmaaksi, tosin siihen levitetään joku puunsuoja, ei maalia. Lisäksi terassin alle olisi tarkoitus rakennella vähän seiniä, jotta terassin alusta voisi käyttää varastona. Meillä kun ei ole minkäänlaista pihavarastoa ja nurminleikkuria ei viitsi sisään tuoda, ettei ala bensa haisemaan.
Suunnittelin jo pöytäryhmän terassille ja tarvikkeetkin löytyy kellarista, vielä kun saisin uskottua itseeni sen verran, että uskaltaisin aloittaa projektin. Mies tekisi sen käden käänteessä, mutta kun näitä projekteja on tuhat ja mies osaa monta muuta asiaa paremmin kuin minä tai siis hänen kärsivällisyytensä riittää niihin hommiin.
Tämän illan olen siistinyt pihaa, nyppinyt rikkaruohon kukkapenkistä ekaa kertaa tälle kesää. Olihan se viidakko, mutta löysin vielä ne kukkaset sieltä. Ostin uuden hortensiankin edellisen tilalle, tosin laitan sen éripaikkaan kuin edellisen. Vielä pitää keksiä minnekä sen laitan.

Ruoka-aine yliherkkyydet ja vieraanvaraisuus

Olen allergikko. Kieltolistalla on esim. kananmuna, viljat, maito, maissi, musta tee, kahvi, ananas, tomaatti....
Joillekkin olen pahasti allerginen, joillekkin lievästi. Lisäsäväyksen tekee ristiallergia, eli saatan reakoida esim. homeisessa talossa johonkin ruoka-aineeseen, mitä pystyn normaalisti syömään ja siitepölykautena voin unohtaa omenat, paprikat, sellerit jne.
Allergiat ei ole kivoja juttuja ja ennen kaikkea hankaloittaa sosiaalista elämää. Kylässä tarjotaan pullaa ja kahvia kermalla, joita en voi syödä. Siitä kun alkaa sitten emännän tai isännän voivottelu, kun ei nyt kahvi ja pulla kelpaa, jopas on hankalaa. Alkaa kaappien kaivelu ja uusien tarjoilujen esittely ja voivottelu, sillä melkeimpa kaikissa valmistuotteissa on jotakin sellaista, mitä minä en voi syödä. Niin ja se kahvi, miksi et nyt  kahvia juo. No joinhan minä reilut viisitoista vuotta kahvia, mutta ei olisi kannattanut, nyt kun en ole kuukausiin siihen aineeseen koskenut elämä on paljon mukavampaa. Mustasta teestä voin saada jopa sellaiset oireet, että sairaalaan lähtö on edessä, joten siihenkään en kajoa.
Sosiaaliseen elämään liittyy myös ulkona syönti. Täällä tiedän aika tarkalleen, missä voi syödä ja mitä. Yleensä siitä ei nipoteta ja tuodaan juuri sitä pöytään ravintolassa mitä tilaan. Joskus sattuu erehdyksiä ja olenkin mennyt syömään jotakin väärää ja saan oireita.
Suomen reissulla testasin muutaman ravintolan nälissäni. Muistaakseni Joutsan ABC:n Hesburgerista tilasin hampurilaisen, ilman sämpylää, majoneesia ja tomaattia. Mausteeksi pippuria ja suolaa. Myyjä ei meinannut suostua tilaukseen, piti mua varmaankin ilkeänä ja hankalana asiakkaana. No onneksi keittiöstä ilmaantui toinen työntekijä, jolle mun tilaus ei ollut ongelma. Sain sen mitä tilasin. Selitin vielä myyjälle, että en halua olla hankala asiakas, en vaan voi syödä ko. raaka-aineita. Sen jälkeen palvelu muuttui ystävälliseksi, kiitos vaan sinne!
Oulun ideaparkissa Hesburgerissa mun tilaus otettiin normaalisti vastaan ja sain juuri sitä mitä tilasin, ilman selittelyjä ja suostutteluja. Samoin Limingantullin Prisman oisko ollut Rossossa myös minun ruoka-aine allergiat ja yliherkkyydet otettiin todesta.

Toivoisin, että jos nyt ilmaannun jollekkin kylään ja sinulla ei ole minulle sopivaa tarjottavaa, niin älä tee siitä ongelmaa, en ole tullut sinulle pullaa syömään ja kahvia juomaan. Tulin vaan kylään juuri sinua katsomaan ja juttelemaan. Vettä saa hanasta jos muuta tarjottavaa ei löydy ja yleensä minulta löytyy jotakin syötävää itselleni laukusta ja jos ei löydy niin asia ei ole mikään ongelma. Olen varmaankin syönyt juuri ennen kyläilyä ja varmistanut sillä, ettei nälkä yllätä.
En halua olla hankala asiakas ja vieras, en itse pysty allergioihin juurikaan vaikuttamaan, vaikka haluaisin. En halua myöskään syödä ruoka-aineita, mitkä aiheuttavat allergioita sosiaalisessa paineessa. Oireet voivat olla todella rajuja, sellaisia joita ruuantarjoaja ei tule näkemaan ja kokemaan. Ne voi tulla seuraavana yönä tai päivänä. Voi olla, että olen sängyn pohjalla sen takia pari päivää.

Kun seuraavalla kerralla kestitset vieraita ja joku vieraista kieltäytyy jostakin ruuasta tai ruuista, niin älä ota sitä henkilökohtaisesti. Vieras ei välttämättä halua edes kertoa, että on allerginen ja saa siitä rajuja oireita. Miksikö ei halua kertoa? No siksi, että sitten alkaa se sama taivastelu, voi sua reppanaa, mitä sä nyt voit syödä? Sääli kun et voi tuotakaan syödä..... Se taivastellu ei auta mitään, tekee vieraan olon vaan epämukavaksi.


Piti kirjoittaa tänään rempan edistymisestä, mutta toissapäiväinen marenkien leipominen aiheutti niin kamalat allergiaoireet, että eilisen päivän olin vessan ja sängyn oma. En siis tietääkseni syönyt kananmunaa keskiviikkona, tosin voi olla mahdollista että valmisruuassa oli kananmunaa. Mikään tilanne ei ole sen arvoinen, että joutuu seuraavana päivänä miettimään, kuinkakohan pitkään joudun nyt kärsimään ja pitäisiköhän tästä lähteä jo sairaalaan. Älkää siis missään nimessä väheksykö herkkyyksiä ja allergioita.

Sunnuntaikävelyllä

Milfordin ovaali.

Tämän päivän lounas syötiin täällä, oli hyvä paikka.

Yritäppä saada hyvä kuva viidestä, sain täydellisen :D 

Taloja "roikkui" joen päällä.

vesikirppujen bongausta. 

Souhegan river.

Vanhoja taloja joen varressa.

Päivän kävely tehtiin täällä.

Ja tietysti lapset oli hippaa. 

Eilen lähti vieraat ja tänään oli sitten vähän ontto olo, koska talo on yhtäkkiä hiljainen. Kyllä vaan, liian hiljainen.
En saanut aamusta mitään tehtyä, en edes tiskejä. Pää jumitti ja varvasta jomotti. Ehdotin miehelle, että lähdetään Milfordiin yhden suomalaisen antiikkikaupassa käymään. No antiikkikauppa ei ollut tänään auki, joten mentiin sitten Milfordin ovaalia ihastelemaan, monesti on siitä läpi ajettu, mutta ei olla koskaa pysähdytty, joten oli jo aikakin.
Ihana vanha kyläpahanen, pieniä putiikkeja, kahviloita, ravintoloita ja pubeja. Oikeasti ihmettelen miten kaikkiin riittää asiakkaita, koska oikeasti on kyseessä pieni paikka.
Luvattiin lapsille jätskit ja päädyttiin lopulta meksikolaiseen syömään, ruoka oli hyvää ja lasten annokset suorastaan halpoja. Viisi dollaria per lapsi ja annokset oli isoja, lisäksi niihin kuului jälkkäriksi jätskiä.
Massut pullollaan lähdettiin katsomaan pientä puistoa, mikä bongattiin joenvarresta. Söpö pikkuinen puisto, siinä menee kyllä joku trailikin, mutta meillä oli flipflopit jalassa niin ei kovin pitkää lenkkiä tehty.
Pitääpä ottaa tavoitteeksi kiertää naapurikylät tämän kesän aikana, kun tarkoitus ei ole lähteä pidemmälle. Kaikki rahat ja aika on nyt budjetoitu remonttiin.

Remontin etenemisestäkin pitäisi postata, ehkäpä jo ensi viikolla.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Iloinen ja haikea fortsulai

Eilen lähti kesävieraat, ikävä tuli jo illalla. Menetin varpaankynnenkin vierasta halatessa. Pääsin sentään ajamaan kotiin lentokentältä, pysähdyin ekaan apteekkiin särkylääkettä ostamaan.

Lapsukaiset olivat päivän naapurin mamulla hoidossa ja mamuherra oli meidan vanhimman kanssa käynyt ostamassa vähän paukkujakin. Minulta vaan meinasi kuntoloppua kesken ennen pimeän tuloa, mutta sinnillä pysyin hereillä ja saatiin pommit paukuteltua. Nuorimmainen tuttuun tapaansa pysyi kotona ikkunoiden takana, ei edes sädetikkuja suostunut polttamaan, sen verran pelkäsi pauketta.

Koneeni taas toimii moitteettomasti, kiitos nörttivieraan. Meinasin jo ostaa toisen koneen, mutta johan tähän upotettiin satasia syksyllä, joten hyvä kun nyt toimii. Ongelma oli ylikuumeneminen.
Nyt olisi tilauksessa enemmän aikaa istua koneella ja opiskella ja blogata pikkuisen useammin, niin ja tietysti valokuvata.