Telttailureissusta kuvia -osa 1

Perjantai iltana saavuttiin myöhään camping -alueelle, mutta ehdittiin pystyttää telttä ennen pimeän tuloa.

Lauantaina suunnattiin Saratoga springsille. Koska olimme lähteneet ko. paikkaan hetken mielijohteesta tai oikeasti siksi, kun sinne luvattiin aurinkoa, niin ei tiedetty paikasta muuta kuin, että siellä on hieno state park.  Pakattiin pyörät auton perään ja ajettiin Saratoga Spa state parkkiin. Satuttiin osumaan oikeaan aikaan ja ehdittiin nähdä Brittiautonäyttely Saratoga Automobile museon pihassa. Päivä oli kuuma ja olin nukkunut edellisen yön erittäin huonosti kukon laulua ja sammakkojen raakkumista kuunnellen tyhjällä ilmapatjalla, joten minulle olisi riittänyt nuo autot. Mies sai yllytettyä minut pyörälenkille puistoon ja niinhän me kierrettiin puisto pyörällä, välillä pidettiin tauko lähteellä ja eksyttiin hienoihin paikkoihin.
Illalla tehtiin tietysti smores notskilla ja syötiin liikaa. Seuraava yö meni taas liian tyhjällä ilmapatjalla.

Seuraavassa postauksessa lisää, näyttää riittävän kuvia ainakin kolmeen postaukseen.

Neiti treenaa jokapaikassa.

Eikö oo hieno?

ja tämäkin?

Mun ukkelit!

Spa, siellä oli häät menossa.

Juomatauko.

Nuorimmainen pääsi takapyörään vihdoinkin.

Mineraalilähteen alta löytyi tällainen, käsiä kuivasti kun tuota taputteli.

Amerikassa kun retkeillään, niin mukaan otetaan niin paljon tavaraa ettei ne autoon mahdu. Onneksi meillä on kärry.

Iltapalalla.

Koulu alkaa kohta

Täällä alkaa koulu ensi tiistaina. Sitä ennen täytyy hankkia koulutarvikkeet, erilaisia kyniä, kumeja, viivottimia, laskin, liimapuikkoja, sakset jne. Lista on pitkä ja niitä on meidän talossa neljä.
Aina ennen olen viimeisenä iltana kipittänyt kauppaan ja ostanut uudet tarvikkeet, ne kun ei oikeasti maksa paljoa. Tänä vuonna päätin kierrättää edellisvuoden tarvikkeet ja nyt on selvitys edessä. Meinaa vaan pänniä kun lyijykynille on määrätty tietty merkkikin, no onhan ne parempia kyniä, mutta meillä nyt sattuu olemaan muita kyniä ja ne saa kelvata, lisäksi liimapuikkoja pitäisi olla 6 kpl per muksu. Eivät todellakaan käytä kuutta isoa liimapuikkoa vuodessa, joten niitäkään en hanki kuin 2 kipaletta per muksu. Vihot on myös viheliäisiä, täällä ne on kirjanpaksuisia ja niistä kulutetaan vuodessa kolmasosa. Oppikirjojahan täällä ei juurikaan ole ja jos on, niin niitä ei pidä itse ostaa. Ainoastaan tarvikkeet ostetaan itse ja tietysti luokaan ostetaan vielä desifiointipyyhkeitä, nenäliinoja...
Vielä pitää tarkistaa vanhat eväslaukut ja ostaa rikkimenneiden tilalle uudet ja tehdä jonkin sortin eväslista, joka helpottaa eväiden tekemistä. Nyt kysynkin teiltä vinkkejä eväisiin. Kouluun tarvii vielä lounaan ja pienen välipalan. Lounasta ei ole mahdollista lämmittää, joten termosmukissa saa pidettyä lämpimänä, jos on tarvetta. Lisäksi kylmäkalleilla saa pidettyä kylmänä esim. jugurtit. Kertokaapa kommenttiboksiin eväsideoita!

Kotona jälleen -kuvapläjäys reissulta

Kännykkä otokset reissulta, olkaapa hyvä!

Ilmastointiteipillä korjattiin ilmastointi.  

Pojille opetettiin tekemään tulet, harmi vaan että saatiin kosteita puita. No saatiin hyvät savut ja ötökät pysyi kaukana.

Telttaan oli tylsä nukahtaa, retkituolille paljon mukavampaa.

Joka ilta poltettiin puita, vaikka lämpötilan puolesta ei olisi tarvinut.

Virolaisia pölkkyjä näytti olevan myynnissä Saratoga springsillä, vieläpä melkoiseen hintaan. 

Kännykkäteline on pakollinen nykyään NH:ssa, tehtiin sitten toimiva versio telineestä. 

Haettiin kuivia puita.

Täällä polttopuita myydään tienvarsilla, siellä on laatikko mihin laitetaan rahta ja napataan puut mukaan. Näppärää.

Pääsin vihdoinkin Marimekko outlettiin Vermonttiin. Kai mulla on aivot sulaneet tässä helteessä, kun Marimekkoa ostan.

Muutama kangas verhoksi ja pojalle parit housut, siinä oli mun ostokset. Astioita olisin halunut, mutta NYC:iläiset ostaa varmaan astian pois ja ne ei ehdi outlettiin asti. 

Sain kukkasia joka välissä, meidän nimensäveroinen poju keräsi jopa kukkapenkeistä.

Manchester VT, yli söpö pikku kylä.

Helteen uuvuttamaa sakkia, kärsivällisesti odotti kun minä kiertelin kaupoissa.

Ja ne maisemat, voisin asua tuollaisissa maisemissa.


Perjantai aamulla katsottiin säätiedotteet Rhode Islansille ja sinne oli luvattu pelkkää vesisadetta koko viikonlopuksi, joten tutkittiin missä paistaa aurinko. Lähdettiin sitten New Yorkin Saratoga springsille. Löydettiin pieni pahainen camping -alue ja yövyttiin siellä teltassa. Camping-alue ei ollut mikään huippu, ei oikeastaan edes hyvä, mutta menetteli. Tehtiin päiväretki pyörien kanssa Saratoga Springsille ja toisena päivänä uitiin, käytiin syömässä ja nautittiin luonnossa olosta.
Paluumatkalla ajettiin Vermontin Manchesterin kautta, siellä kun on Marimekon outlet, jonne olin haaveillut pääseväni jo muutaman vuoden. No nyt pääsin. Käytiin myös ajamassa jonnekkin kukkulalle kilometrin korkeuteen, siitä laitan oman postauksen, siis niistä kuvista.
Reissu oli mukava ja onnistunut, mitä nyt camping-alue oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta vessakin siivottiin kun käytiin siitä sanomassa. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä ihanaan The Vermont country storeen, jos ajatte ohi, niin suosittelen pysähtymään tuolla.

Aamupäivä farmilla

Meidän lähettyvillä on farmi, josta voi poimia mustikoita, mansikoita, persikoita, omenoita.... Halloweenin aikaan haetaan sieltä aina kurpitsa, sinne on myös tehty heinäpaaleista lapsille leikkipaikka, lapset on muuten ihan innoissaan kasasta heinää, ei ne tarvi mitään punaisia ja sinisiä muovihökötyksiä, mitä puistoissa näkee. Onhan ne leikkipuistotkin ihan kivoja, mutta uskokaa pois, jopa teinin saa riehumaan heinäpaalien päälle ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin minäkin riehuisin siellä, jos vaan kehtaisin.
Viime viikolla menin omien muksujen ja naapurin muksujen kanssa farmille eläimiä syöttämään ja nauttimaan puodin herkuista, lapset sai valita omat herkkunsa ja niitä nautittiin pihalla. Sen jälkeen tyhjennettiin parkkirahat eli kaikki quarterit, mitä autosta, kotoa ja naapurista löytyi, eläinten ruokinta laitteisiin ja syötettiin vuohia, kanoja ja pupuja. Meidän nuorimmainen taisi muutaman pusunkin vuohelle antaa ja ilkeimmille vuohille ei suostunut tarjoamaan ruokaa ollenkaan.
Olen muutamasta vuohesta haaveillut meidän pihaan, ne kun syö kaiken ja tuossa ois nyt syötävää, myrkkymuratista pusikkoihin, mitkä pitäisi poistaa. Tuon söpöimmän vuohen olisin voinut mukaani ottaakkin, oli se niin söpö. 

Söpöliini

Pullapoika

Sinne meni parkkirahat.

Jukuripää.

Pikkumies joka rakastaa eläimiä, kärpäsestä härkäseen.

Vihaisia lintuja. 

Iltakävelyllä biitsillä

Sunnuntaisin meillä on tapana käydä jossakin. Eilen menimme Cabelasiin katsomaan löytyykö meidän viikonlopun telttaretkelle mitään, Cabelas on mun lempparikauppoja täällä, vaikka yleensä en sieltä mitään osta. Se on vaan hieno. Käytiin sitten lähempänä olevassa urheilu ja retkeilytavara kaupassa, jossa oli muuten paljon parempi valikoima kuin Cabelasissa, no sieltä lähti kiikarit mukaan.
Lapset oli superkiukkuisia autossa istumisesta ja ukkeli lupasi viedä lapset puistoon kauppareissun jälkeen. Haettiin kaupasta vähän evästä ja mentiin New Castlen saarelle puistoon. Syötiin eväät ja lapset paineli leikkikentälle tuhlaamaan turhautuneisuutensa. Minä ja ukkeli lähdettiin kävelemään rantaan. Aivan mielettömän upea ilta oli. Harmitti kun järkkäri jäi kotiin, mutta napsin kuvia kännykällä. Voisin muuttaa tuonne vaikka heti. Rakastan merta ja rantaa.

Sunnuntai päiväkävelyllä, no ei suinkaan.

Sunnuntaipäivän ratoksi lähdettiin patikointiretkelle Mt. Monadnockille. Suunnitelmissa oli tosin päiväkävelylle merenranta kaupunkiin, mutta lähdettiinkin kiipeämään vuorelle. Me kun luultiin, että reitti on helppo ja siinä menee muutama tunti. Onneksi sentään varasin mukaan pieniä välipaloja, pähkinöitä ja suklaata, ilman niitä ei oltaisi kyllä selvitty. No ei me ihan huipulle kiivettykkään, nähtiin kuitenkin huippu. Sinne olisi ollut vielä vartti kiipeämistä ja meillä alkoi jo vesi loppua. Lapsetkin olivat jo valmiita laskeutumaan. Päästiin sentään 870 metrin korkeuteen, josta itse kiivettiin 350 metriä.
Ylös mennessä valittiin reitiksi suositeltu polku, joka osottautui vääräksi valinnaksi. Vastassa oli turhan jyrkkiä nousuja lapsille mulle. Ihmeellisesti nuorimmainenkin kiipesi mäet ylös, välillä pysähtyi lepäämään, koska äiti pakotti. Meikäläisen kunto ei meinannut riittää tai niin luulin, meinasi vaan energiat loppua ja pienen välipalan jälkeen taas jaksoi.
Alastulo oli varmasti ajallisesti yhtä paljon, kuin ylösmeno, vaikka valittiinkin loivempi reitti alas. Nuorimmaisella alkoi loppua mielenkiinto ja kunto, isi pääsi kantohommiin. Sinnillä kuitenkin selvittiin autolle.
Eipä ollut oikeasti mikään sunnuntaikävely, rankkaa reeniä tuo oli. Katsotaan selviänkö huomenna ylös sängystä. 

Ei ollut oikeasti mikään koko perheen retkeilykohde, saa tuo nuorimmainen kasvaa muutaman vuoden, ennen kuin pääsee uudestaan.

Mammakin selvisi koko reissun.

Muksut yllättivät ja suorastaan juoksivat ylös.

Jopa nuorimmainen jaksoi, melkein alas saakka.

Taukoja pidettiin joka välissä.

Ja ne maisemat, ei niitä kameraan saa tallennettua.

Tirppikin pääsi kuvaan.

Löytö -Beaver brook hiking trail

Lähdettiin aamulenkille metsään.

Muksut rakastuivat tuohon paikkaan. 

Fitness-trailillä vedettiin leukoja ja leikittiin apinoita.

Ei nähty yhtään piikkisikaa.

Pitkospuut oli paras, lasten mielestä olisimme voineet kavellä edes takas niitä.

Löydettiin eväspöytä.

On muuten parhaat pullot, harmi vaan että korkit häviää ja en saa mistään samoilla kierteillä olevia korkkeja.

Poju keräsi keppejä kourman ja kantoi niitä viimeisen kilometrin, välillä kompastui puiden juuriin ja sai jopa mustelman poskeen, mutta kepeistä ei luopunut.

On sitä ihminen vaan typerä. Ei tajua että kodin vieressä voi olla niin huippuja paikkoja.
Eilen puistoiltiin Suomalaisten kanssa ja tänään menin lasten kanssa vaeltamaan tuohon naapurikaupunkiin. Lapset vinkuivat lähtiessä. että tylsää kun siellä ei ole asfaltoituja teitä jne. No vein vinkuvat muksut metsään ja vinkuminen loppui kun autosta pääsivät pois. Käveltiin reipas tunti ja pysähdyttiin välillä syömään, sillä lapsethan kuolee suorastaan nälkään jos tietävät, että jotakin evästä on mukana. Viimeisen kilometrin poju keräsi kuorman keppejä kotiin vietäväksi ja vaikka kuinka yritin ympäripuhua poikaa, niin kepit pysyi sylissä. Välillä kompuroitiin naamalleen, mutta sieltä noustiin, kerättiin kepit ja jatkettiin matkaa. Ihmeen reippaasti nuorimmainenkin jaksoi kävellä.
Tuonne mennään kyllä toistekkin. Jospa ensikerralla bongataan majavia.