My blog story

 

Sain haasteen kirjoittaa blogini tarinan ystävältäni Pirjolta Vaateviidakko-blogin kirjoittajalta. Kiitoksia haasteesta, yritän tässä nyt jonkun stoorin rustata.

Mulla on ollut vuosien varrella blogeja, ei niin julkisia ja ne on kaatuneet aina ajanpuutteeseen. Aloitin toista vuotta sitten vaateblogin, jonka laitoin tauolle, kun talo ostettiin ja aloitettiin remontti. Tiesin kokemuksesta, että remontti kestää pitkään ja remppavaatteista kukaan ei jaksa vuotta lukea. 

Vai mitä? oisko kansaa kiinnostanut tämä?

Aloitin siis Mamuna maailmalla blogin 17. Lokakuuta viime vuonna. Jos joku ei ole vielä hiffannut sanaa Mamuna, niin se tarkoittaa maahanmuuttajana. Yllättävän moni ulkosuomalainen on sitä miettinyt, siis ne jotka ovat jo vuosia olleet pois Suomesta. Tarkoitus oli jakaa meidän arkea, ulkomailla asumisen riemua ja remonttia tässä blogissa. Eli melkoisen kirjava blogi toisin sanoen. Välillä on ollut pitkiä taukoja, koska eika ja energia ei aina riitä edes siihen arjen pyörittämiseen, niin on pakko luistaa blogihommista. Yritän silti postata edes muutaman kerran viikossa. Lisäksi välillä kun elämä kulkee samaa rundia päivästä toiseen, niin eipä siinä mitään kerrottavaa ole, kukapa haluaa blogista lukea, että on taas kiire, ei ehdi, ei pysty, eikä jaksa. Sitäkin tämä elämä on välillä.

Blogin tarkoitus on myös jakaa terveisiä Suomen ystäville ja suvulle, vaikka aika yksipuolistahan tämä on tällalailla jakaa, mutta erittäin näppärää minun puolelta ;). 
Lisäksi blogin kirjoittaminen on varmistanut sen, ettei minusta tule hoonosoomi-puhujaa. Alkoi mennä tilanne jo siihen, etten osannut enkkua ja suomenkielisetkin sanat oli hukassa ja kirjoittamisesta ei tullut yhtikäs mitään. Tämä on auttanut siinä asiassa paljon, vaikka osaan vieläkin tehdä kirjoitusvirheitä ja paljon.
En osaa sanoa onko tämä nyt niinkään kehittynyt tai mitään ihmeellisimpiä taitekohtiakaan, ehkäpä se on taitekohta kun huomasin kävijämäärät nouseen. Ihmettelin, miten niin montaa ihmistä kiinnostaa minun elämä. Voi olla, että blogissa paranee kuvat, kunhan tuosta kuvauskurssista selviän ja jos vaan aika antaa myöten jatkan valokuvauksen opiskelua. En vaan tiedä miten tuo aika riittää sillä jatkoin myös englanninkielen opiskelua, tavoitteena on saada englannista niin vahva, että pystyn töitä tekemään. 
Pyrin pitämään blogin rehellisenä ja en tykkää laittaa lässytysliirumlaarumia ja kaikkea vaan huikeenihanaanannaa-elämää tänne. Elämä kun on oikeasti monien asioiden kirjo ja siihen kuuluu välillä myös ne nopsat pyllymäet keskelle piikkipuskaa. 




Haastan:
Tea and tots-blogin Inan
Elämää ja Amerikkaa-blogin Marian
Napsahduksia-blogin Nadjan
Rapatessa roiskuu-blogin Voikun

Olkaapas hyvä! Mielenkiinnolla jään odottamaan tarinoitanne.

Ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille. Saat osallistua vasta kun saat haasteen (ja niitähän saa toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.     

Kuuta kuvaamassa

Eilen nähtiin kuunpimennys ja minun piti päästä testaamaan osaanko yhtään kuvata kuuta.

Netistä kaivoin tietoja kuun kuvaamisesta ja tarkan aikataulun, milloin kannattaa kuvata. Aloitin kuun kuvaamisen noin 40 minuuttia ennen pimennystä, itse pimennyksestä ei onnistunut yksikään kuva. Sormet kohmeessa ja silmät sikkuralla yritin, mutta luovutin ja lähdin nukkumaan. Minun taidoilla ja välineillä ei hääppösiä tullut, mutta tuli jotakin. Laitoin parhaimmat otokset tänne, alimpana on miehen otos minusta. Ehkäpä toisen kuu-kuvista lähetän valokuvausopettajalleni ja saan vinkit seuraavaan kertaan, onhan mulla seuraavat  30-vuotta aikaa opiskella.

Postausideoita olisi taas läjä, mutta aika on kortilla. Yritän parhaani mukaan postailla uusia juttuja ja kuviakin tulee kun kuvauskurssille pitää kuvata.

Kylmyys saapui tännekkin

Viime viikolla nautittiin vielä 30c helteistä, nyt tipahti 20 asteeseen ja tuntuu hurjan kylmältä. Yölämpötila laskee myös alle 10 asteen, joten saa laittaa jo kunnolla peittoa päälle, sillä täkäläisillä taloneristyksillä kylmyys tulee tupaan heti. Minä jäädyn, kun ulkolämpötila laskee alle 25c.
Lapsille on pitänyt pakottaa enemmän vaatetta päälle, ettei heti sairastu, nuorimmaisella ei vaan tahdo kengätkään pysyä jaloissa, onneksi on reinot.
Talon remppa on vielä pahasti kesken, mutta kävin silti naapurissa shoppailemassa meille kiukaan. Tarkoitus on rakentaa pihalle pieni sauna, muutan sinne talveksi. Saunan kiuas on vielä suomalaista tekoa, mutta veikkaampa, että varoituskyltit on vaan amerikkalaisille tarkoitettu. Tottahan toki ne naulaan saunan seinään, vaikka ihan vitsiksi.
Blogiani voi nykyään seurata myös Onni-blogien kautta, matkailu-osiosta ja bloglovinin kautta. Tietysti facebookiin lisään linkin joka postauksesta, joten ei muuta kuin facebookiin tykkäämään Mamuna maailmalla sivusta.

Onni-blogit

Bloglovin

Keskeneräistä

Tuli käytyä tuolla raksan puolella, harvoin sinne eksyn kun olen melkoisen allerginen pölylle ja tuolla sitä riittää.
Olisi se niin mukavaa saada joskus valmista, mutta alkaa tämä remontoimiskunto loppua kesken, lisäksi perheen pyörittäminen vie yllättävän paljon aikaa. Niin ja minä keksin myös itselleni tekemistä, pitkäaikainen haaveeni päästä valokuvauskurssille toteutuu, se alkaa ensi torstaina. Ehkäpä saatte sitten laadukkaapia kuvia tai ette. Nämä napsin kännykkällä. 

Tähän on tulossa miniatyyri kylppäri suihkulla, metri kertaa kaksi on suunnilleen pinta-ala. 

Jonain päivänä olkkarista pääsee takapihalle tai siis etupihalle tai no ihan sama pihalle.

Olkkarin ulko-ovi ja keskeneräinen portaikko. Tulee kiire saada ulkoportaikko kuntoon ja maalattua ennen lumentuloa.

Ulko-oven vasemmalle puolelle puhkaistaa ovi mastermakkariin. Haaveissa olisi sellainen vanha lasiovi, mutta katsotaan mitä löydän tuohon.

Uusi kellarin portaikko. Alkuun laitetaan portaikko umpeen kokonaan, koska kellari on ihan betonilla, on ns. utility basement. Yläpäähän tulee ovi. Jos joskus voitetaan lotossa, niin tehdään kellarikin asuttavaksi.

 Uutta rakennelmaa ja täysin keskeneräistä.

Terassi valmiina

Viime talvena kun olin itse Suomessa, mies laittoi minulle viestiä, että terassi on irronnut seinästä ja heiluu. Talontarkastaja kyllä sanoi, ettei terassia ole kiinnitetty oikein ja me luulimme, että huonosti kiinnitetty terassi ja mieletön lumikuorma oli terassin irtoamisen syy, mutta syy taisi olla tämä ja nämä pikku tuholaiset. Terasiin alta jouduttiin purkamaan seinä kokonaan, siellä ei ollut enää mitään kovaa takana, paitsi sisäpuolella olevat kipsilevyt, ne kun oli muovin takana suojassa. Samalla tehtiin terassista omilla jaloilla seisova ja otettiin se irti talosta kokonaan. Terassi maalattiin ja alaosaan laitettiin seinän tapaista suojaamaan pihakoneita katseilta ja sateelta. Terassin ovi on muuten meidän pääovi tai takaovi oikeasti, mutta täällä ei kukaan käytä pääovea ollenkaan. Me suunniteltiin eteinen tuon oven taakse ja oikeasta pääovesta tulee takaovi aikoinaan. On välillä hauska seurata uutta postimiestä, kun ei tiedä mille ovelle koputtaa ja mihin paketit jättää. Välillä koputtelee kellarin ovelle ja sieltä nyt ei kukaan tule ovea avaamaan.
Terassilta puuttuu vielä kalusteet, tein jo yhden harjoituskappaleen penkistä sinne, mutta enempää en ole tehnyt, ehkä ensi kesänä.

Ennen talventuloa on vielä todo-listalla seinien paikkausta ulkopuolelta, kellarin katon eristys, kellarin seinien eristys ja vintin tarkistus. Sitten saa tulla talvi, vaikka minun puolesta voisi jättää tulematta.
Mitäs tykkäätte uudistetusta terassista? 

Lähtötilanne

Valmis terassi

Jokamiehenoikeus -sunnuntaipäivä kävelyllä

Löysin taas luonnonaarteen kävelymatkan päästä meiltä. Metsäpolkuja kävelyyn ja pyöräilyyn. Onhan täällä metsää ja luontoa, mutta kun täältä puuttuu jokamiehenoikeus, niin eipä niihin niin vain saa mennä päiväkävelylle. Se jos mikä mua on täällä harmittanut, ettei metsään saa mennä, ellei löydä jotakin tiettyä puistoa, mikä on tarkoitettu ulkoiluun. 

Tämä metikkö on lähellä meitä, voin kävellä sinne. Muihin puistoihin matkaa on sen verran, että joutuu ensiksi ajamaan autolla puiston parkkiin ja sitten vasta pääsee kävelylle.

Ehkäpä jokupäivä lainaan pojan maastopyörää ja käyn ajelemassa maastopyöräreitit tai sitten vien pojat ajamaan maastopyörällä ja itse tyydyn kävelemään.
Tänään sataa tihuutti ja pihka tuoksui, oli täydellinen metsäpäivä.

Kyllä minusta kokki saattaa tullakkin

Minunhan piti opetella kesän aikana laittamaan oikeaa ruokaa, no arvatkaa opettelinko? En. 

Luin muutaman lasten ravitsemukseen liittyvää kirjaa ja pari kirjaa odottaa vielä lukemista. Kesä meni ruuan suhteen surkeasti. Ei lapsukaiset kesällä nälkää nähneet, ei ollenkaan, mutta ruoka mitä ne söi ei välttämättä ollut mitään terveellisintä ja ravitsevinta, minä kun en jugurtteja osaa arvostaa ollenkaan, saatika perunoita tai makkaraa.
Nyt kun koulu alkoi kirjoitin ylös ruokaideoita ja mulla on epämääräinen paperilappunen keittiössä, mistä katson idean seuraavaan ruokaan ja lasten koululounaaseen. Lapset ovat nyt syöneet täysin kotitekoista ruokaa koulussa ja voi mahoton, miten paljon se vaikuttaa lasten olotilaan. Viime keväänä kun söivät kouluruokaa, tulivat koulusta väsyneinä, nälkäisinä ja erittäin kiukkuisina. Nyt kun tulevat koulusta ovat rauhallisia, eikä nälkäkään kiusaa ja jaksavat odottaa ruokaa sekunttia kauemmin. Mieletön muutos.
Olen opetellut tekemään keittoja ihan alusta alkaen, eli haudutan luista liemen ja teen sitten keiton. Aikaahan tuohon kuluu parhaillaan vuorokausi, mutta eihän mun nyt tarvi kuin laittaa aineet kattilaa ja hella pienellä pörisemään ja välillä kurkata miltä näyttää. Luulin joskus, että ruuan tekeminen alusta alkaen on kovin työlästä ja hankalaa, no varmaan on jos meinaa kokata seitsemän lajin kurmeeta, mut meille kelpaa keittokin, sitä syödään jopa aamupalaksi.
Mä ajattelin laittaa lapsetkin ruuanvalmistus oppiin ja nakitan niitä kuorimaan, pilkkomaan, pesemään jne. Itse kun lapsena sain aina valmista ruokaa, äiti loihti meille aina mitä parhainta herkkuja ja monesti oli jopa sämpylääkin lämpimänä kun lapsena tulin koulusta kotiin. Siihen mä en vielä kykene. Se on varmaan syy, miksi en ruokaa osaa laittaa, leivon kyllä, mutta ruuanlaitto ei ole ollut lempipuuhaa. Pitää siis itsekkin opetella se kunnolla.
Kommenttiboksiin voisit kertoa parhaat ja helpot reseptit. Niitä ei voi olla koskaan liikaa. 

Luottomekko

Täällä on ollut kuuma, mittari näyttänyt monena päivänä +35c ja öisinkin on ollut lämmintä. Kolmeenkymmeneen vuoteen ei ole ollut näin lämpimiä kelejä syyskuussa. En valita, sillä talvikin tulee ja silloin täällä on sisälläkin kylmä.
Täällä olen oppinut siihen, ettei kesävaatteiksi osteta kuin luonnonkuituisia vaatteita, sillä hikivirtaa kun oven aukaisee ja silloin tarvitsee olla päällä jotakin mukavaa.
Löysin keväällä pellavamekon joka tarttui heräteostoksena mukaani. Tuo mekko on kyllä pelastanut monta tilannetta ja tuota on helppo asustaa erilaisin koruin. Eilen lähdin kamalassa kiireessä tapaamaan lasten opettajia ja asustin mekon pitkällä korulla, jalkoihin sujahti kullanväriset sandaalit. Entinen korkkarinainen kulkee nykyään täysin lättäpohjilla, toivon vielä joskus pystyväni kävelemään taas korkkareilla. 

Aktiivisuusrannekkeen olisi voinut vaihtaa kultaiseen kelloon, mutta laskin eiliset askeleet, joten siksi se on ranteessa.

No teenkö enemmänkin vaatepostauksia vai laitanko vaatetukselle oman blogin takaisin pystyyn?

Remontti etenee

Remontti etenee ja aikataulu paukkuu reippaasti. Valmista tulee joskus, toivottavasti tämän vuoden puolella.

Nyt on saatu takaovi vaihdettua ja vanhan oven alta korjattu vanha vesivanhinko, ulkoseinääkin on siis uusittu. Kellarin portaikko on rakennettu paikoilleen ja on aika rujo vielä, tosin nyt se on muovilla suljettu, että vältetään remonttipölyn leviäminen asuintiloihin.
Miniatyyrikylppäriin on saatu lattialevyt paikoileen ja pari seinälevyäkin. Suunnitelmat muuttuu aina rakentamisvaiheessa, alkuun tuohon miniatyyrikylppäriin piti tulla valmis suihkukaappi, mutta mitat on niin hassut, että meidän kannattaa rakentaa sellainen itse. No saadaampa nätimpää, mutta aikataulu paukkuu taas. Kunhan saadaan ennen kylmyyttä ulko-ovet ja seinät eristettyä, niin sisällähän voi näpertää talvellakin. Niin ja vessanpytyn kun saa asennettua, niin tilanne helpottaa kummasti, tähän asti kun meillä on ollut vain yksi vessa käytössä ja suunnilleen vuoronumeroja saan lapsille jakaa.
Tässäpä muutama kuva tämän hetkisestä tilanteesta, taas kännykällä napsittuja.

Oikealta lähtee portaat kellariin ja vasemmalle puolelle tulee miniatyyrikylppäri. 

Samasta kohtaa kuva, tuonne taakse tuli takaovi. Tuo kivasti valoa olkkariin ja eteiseen.

Takaovi paikoillaan, kuva otettu olohuoneesta.

Tassa on takaovesta näkymät, suojeltu kosteikko, hyttysiä ja ötököitä riittää. (kuva on nuorimman pojan ottama)

Reissukuvia osa -2

Kotimatkalla pysähdyttiin Vermontin Manchesteriin Marimekon outlettiin, sinne olin haaveillut pääseväni jo muutaman vuoden ajan. Päivä oli todella kuuma ja matkaseura ei paljoa shoppailusta välittänyt. Vanhin pojista oli jostakin napannut Manchesterin mainoskartan ja siitä löytyi Mt. Equinox, jonne pääsi ajamaan autolla huipulle. Huippu oli n. kilometrin korkeudessa merenpinnasta.
Meillä oli retkellä peräkärry mukana ja sitä ei saanut huipulle kiskoa, joten se jätettiin erään puutyökaupan pihaan ja kävimme ajelemassa vuorenhuipulle. Huipulla meillä ei ollut aikaa kuin 45 minuuttia, joten nopeaa napsittiin kuvia ja liuutiin alas, vaihde ykköselle ja moottorijarrutuksella alas. Napsin vielä kuvia kamera ulos kattoikkunasta -tyyliin ja muutama jopa niistä onnistui.
Olisin voinut jäädä tuonne pidemmäksikin aikaa. Manchester on söpö kylä, joka on tungettu täyteen outletteja ja pieniä kahviloita ja maisemat aivan mielettömän upeat.
Suosittelen jopa maisemien takia mennä Vermonttiin, vihreiden vuorien valtioon.