sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Koulukiusaaminen opettajan taholta

Koulukiusaamisesta yleensä uutisoidaan syksyisin koulujen alkaessa, on kaiken maailman kamppanjaa, jossa pyritään samaan oppilaat toistensa kavereiksi ja kiusaaminen loppumaan. Hyviä kampanjoita ja toivon todellakin, että ne tehoaa. Harmi vaan, että kampanjointi tahtoo olla kausiluontoista, vaikka koulua lapsukaiset käy sekä syksyllä, talvella ja kesällä.

Miten minulla yhtäkkiä tuli koulukiusaaminen mieleen? No katselin mummilasta saamaani pakettia, missä oli isän perintöä ja minun vanhoja kuvia, kouluaineita, kortteja ja jotakin taidettakin. Löysin sieltä luokkakuvan, jossa olin toisella luokalla.
Ensimmäisellä luokalla meillä oli maailman paras opettaja, ihana vanha rouva. Mekko tai hame päällä ja ihanat lasit päässä ja sydän täyttä kultaa. Opettaja oli oikeasti kuin jostakin vanhasta leffasta, samannäköinen, mutta erittäin hellä ja ihana. Muistan kuinka opettaja hoiti minua kun pyörtyilin koulussa, sillä minulla oli jo silloin matala verenpaine ja jos pulpetista jouduin nopeaa nousemaan, niin jo vippas vintistä. Opettaja antoi minun maata luokkahuoneen takana, laittoi pääni alle tyynyn ja jatkoi opetusta, minä sitten vastailin sieltä vaakatasosta.
Toisella luokalla meillä oli alkuun sama opettaja, tosin vain hetken. Hän sairastui ja menehtyi. Saimme mukavan nuoren miehen sijaisopettajaksi. Sattui kyllä hyvä sijainenkin, koska hän osasi ohjata meidät surusta pois ja meillä oli tosi kivaa luokassa.

Kolmannella luokalla sitten se alkoi. Opettaja ei tykännyt minusta. Olin väärän perheen lapsi ja opettaja heittäytyi hankalaksi. Aineeni luettiin pilkaten koko luokan edessä ja naurettiin kaikille virheille ja lopuksi vihko lensi vielä opettajan toimesta lattialle, josta vaati minua noukkimaan sen. En noukkinut, vaikka koko luokka oli sitä mieltä, että minun kuului se noukkia. Ajattelin silloin, että jos iso ihminen viskoo tavaroita lattialle, niin noukkikoot itse. Jos olin unohtanut koulukirjani väärään paikkaan, niin opettaja luki kirjasta nimeni tahalleen väärin ja pyysi minua noutamaan kirjat hänen pöydältään, no en noutanut, koska ei minun kirjoissa lukenut sitä nimeä mitä se opettaja sanoi. Jos satuin myöhästymään, niin siitäkin sain haukkuja, kohteena saattoi olla vaikka meidän auto, jolla olin sinä aamuna tullut kouluun. Opettaja meni silloin vähän noloksi, kun ilmoitin, että meillä on samanlainen auto kun sinulla.
Kolmas luokka oli kokoajan tuota, olin vääränlainen opettajalleni.  En osannut mitään, olin hankala ja ärsyttävä opettajan mielestä. Silloin hajosi luokan hyvähenki, sillä eihän sitä opettajaa kukaan uskaltanut vastustaa tai ei muut kuin minä. Ajattelin, että joudun taistelemaan tuon opettajan kanssa seuraavat kolme vuotta, onnekseni en joutunut, sillä muutettiin pohjoisesta etelään ja olin helpottunut siitä, että pääsin siitä opettajasta eroon. 
Olimme vasta muuttaneet etelään ja sain vanhalta luokkakaverilta kirjeen pohjoisesta, jossa se ylisti meidän opettajaa ja sanoi, että opettaja muuttui ihanaksi kun minä muutin pois. Tämän kirjeen kirjoitti 9-vuotias tyttö, jota luulin ystäväkseni. Siihen loppui minun osaltani yhteydenpito vanhoihin koulukavereihin, tosin onnekseni näin somen aikana olen moneen saanut törmätä uudestaan, jopa siihen kirjeenkirjoittajaan, ei edelleenkään olla ystäviä, ei edes kavereita.

Minulla oli vahvuutta taistella sitä hullua opettajaa vastaan, anteeksi nyt vaan jos olet hengissä vielä, niin edelleen pidän että olit hullu, jonka huvia oli nöyryyttää pientä 9-vuotiasta tyttöä. Onneksi olin ja olen edelleen vahva, enkä ihan pienestä taivu, enkä anna ihmisten kiusata itseäni, enkä muita. Uskallan puolustaa muitakin, vaikka sata muuta olisi toista mieltä asiasta, näin oli jo lapsena.
Selvisin siitä vuodesta, selvisikö muut siitä luokasta sitä en tiedä, heidän tarinoitaan en ole kuullut, toivottavasti.
Valittettavasti olen törmännyt tähän koulukiusaamiseen opettajan taholta myöhemminkin, siihenhän ei kukaan uskalla puuttua, se on tabu. Muistan kuinka meidän koulun rehtorikin pelkäsi kyseessä olevaa opettajaa, pelolla hallitsi kaikkia. Myöhemmissä kouluissa missä olen tähän törmännyt, niin olen yrittänyt vaihtaa opettajaa tai sitten paukutellut päin naamaa, ettei ihmisiä saa kiusata, edes opettaja. Olen jopa työpaikallani ladellut pomolleni ja omistajalle työpaikkakiusaamisesta ja ihan hyvällä menestyksellä.

Tiedän vallan hyvin, etten ole poliittisesti korrekti, en todellakaan. Olen vain korrekti ja se saa riittää.


Terkut sille kiusaaja opettajalle: Mulla on edelleen paljon otsaa!

10 kommenttia:

  1. Tosi hyvä kirjoitus ja aivan kamalaa kyllä tuollainen kiusaaminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Todellakin se on kamalaa, että opettaja kiusaa, siihen kun ei kukaan oikeasti uskalla puuttua.

      Poista
  2. Oikein! Voi kun itsekin olisin uskaltanut pistaa vastaan. Sen sijaan meidan opemme (joka oli minulla 4 vuotta), sai liiskattua sen vahaisenkin itsetunnon pohjamutiin, josta se ei oikein vielakaan, lahes 30 vuotta myohemmin, ole normaaliksi eheytynyt. Pienten lasten opet, teidan kaytoksenne voi vaikuttaa ihmisen koko elamaan, joten katselkaapa vahan peiliin ennenkun rupeatte luokassa meuhkaamaan ja pienia ja hiljaisia itkettamaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin joutunut 3-luokan käymään tuolla opettajalla, niin luultavasti olisin minäkin latistunut, yhden vuoden kestin sitä. Opettaja ei ollet henkisesti tasapainoinen aikuinen ollenkaan ja oli selkeästi väärässä ammatissa. En tiedä montako vuotta siellä sai vielä riehua, mutta varmasti teki pahaa myös muille.

      Poista
  3. Ohhoh, olipa kamala ope :/ Itsellä oli koko ala-asteen aivan ihanat opettajat, hyvä niin koska olin todella ujo ja arka. Myöhemmin huomasin että jotkut opettajista näyttivät tosi selvästi jos kemiat ei kohdanneet. Ammattikoulussa koin että yksi opettaja suoranaisesti kiusasi mua, syitä voi vain arvailla..onneksi osasin jo pitää puoliani mutta en kyllä ole unohtanut enkä antanut mielessäni anteeksi, enpä ole kyllä häneen törmännytkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettaja oli kamala, mutta onneksi muuten ala-aste aikana minulla oli mahtavat opettajat, ne oli mun pelastus.
      Monesti mietin, että miten sellainen ihminen selviää, joka on luonteeltaan herkempi? Välillä tuntuu, että kiusaamisen takia voisi koko koululaitoksen uudistaa, mutta en kyllä tiedä miten.

      Poista
  4. Ihan hirveetä! Mä en pysty ymmärtää millanen ihminen haluaa nöyryyttää ja kiusata pientä lasta.. Joku sekopää sen opettajan on täytynyt olla! Ja ihan nahtavaa että olet noin sisukas ja paksunahkainen että osaat laittaa kiusaajille jauhot suuhun ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveää se olikin, mutta tajusin silloin kakarana, että opettaja on sairasihminen ja ei pidä lähteä hänen sätkynukeksi. En tiedä mistä sen tajusin.
      Sisukas olen ollut ja olen edelleen, varsinkin jos kyseessä on ihmisten pahoinpitely ja kiusaaminen, niiden eteen taistelen varmasti, vaikka itse siitä osumaa saisinkin.

      Poista
  5. Minulla on kokemusta välillisesti koulukiusaamisesta. Vaikka minua itseäni ei koulussa kiusattu, kaveriani ja sisaruksiani kiusattiin. Pojallani oli täysin seniili ja hölmö opettaja, joka ei varmasti itse edes tajunnut kiusaavansa oppilaitaan. Pojallani oli myös ylä-asteella pari luokkakaveria, jotka piinasivat suurinpiirtein kaikkia, myös opettajia. Kiusaaminen on älytöntä, mutta näyttää olevan luonnonvoima, joka vain jatkuu vaikka mitä tekisi...Rohkea kertomus omasta kokemuksestasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pojalla oli myös ylä-asteella yhden sortin kiusankappale opettaja, mutta onneksi kaikki oppilaat tiesivät sen ja tukivat toisiansa. Naapurin neitikin sanoi pojalleni, että opettajan tarkoitus on pilata koko kouluvuosi ja onnistuu siinä, mutta ei kannata välittää.
      Minähän olisin mennyt lankoja pitkin koululle, jos poika ei olisi saanut tukea.
      Edellisessä koulussa oli ihan fyysistä kiusaamista ja siellä menin erittäin vihaisena rehtorin juttusille ja sanoin, että vielä yhden kerran meidän lapsia satutetaan koulussa, niin otan lapset pois koulusta. Täällä se on mahdollista ja koulu saa siitä huonoa mainetta jota ne ei halua, joten rehtori piti hyvin huolen, että kiusaaminen loppui siihen yhteen kertaan.

      Poista

Kiitos kommentista!