maanantai 28. joulukuuta 2015

Miniatyyrikylppäri, vihdoinkin valmis!

Meidän muutaman neliön kokoinen kylppäri on vihdoinkin valmis, no melkein ainakin.
Kylppärin mitat on n.1m x 2.4m ja siihen tilaan on saatu mahdutettua kaikki tarpeellinen.
Alkusuunnitelmien mukaan kylppäriin piti tulla valmis suihkukaappi, mutta pienoisten säätämisten jälkeen, sitä ei tullut. Kaupasta ei saatu, tilattiin ja ei ollut varastossa, joten päätettiin tehdä itse. Saatiimpa ainakin nätimpi.
Alkuun suunnittelin vitivalkoisia seiniä ja harmaata laattalattiaa, mutta hinta olisi pompannut pilviin ja laatat olisi pitänyt tilata, joten unohdin sen ja kävelin laattakaupan takahuoneeseen valitsemaan jämälaattoja. Vaalealaatta löytyi halvalla laattakaupan jäämistöstä, pimeässä varastossa tein ostopäätöksen ja ei kaduta. Hintaa niille tuli $150. Päätyseinälle löysin kivan puukuviolaatan, samanlaista laattaa meillä on eteisessä, mutta harmaana.
Ikeasta ostettiin valaisimet, kaapit ja lavuaari. Hana tuli suomesta, sillä halusin ehdottomasti bideesuihkun. Meille kyllä sanottiin, ettei täkäläisiin putkiin saa liitettyä  suomalaista hanaa, mutta kun vähän suunnittelee ja miettii, niin saa sen ja hyvin saakin, jos on ystäviä Britanniassa. Tilattiin pari pientä osaa Britanniasta, jotta hana saatiin asennettua.
Lattiaan laitettiin lattialämmistys, pysyypä jalat lämpöisinä ja vessa kuivana. Ei tuonne olisi kyllä patteria edes mahtunut mihinkään.
Haaveilin seinään kiinnitettävästä vessanpytystä, mutta silläpä olikin hintaa kolme kertaa enemmän kuin tuolla mikä lopulta ostettiin. Kävi meillä kääntymässä yksi rokokootaideteospyttykin, mutta hylkäsin sen heti. En ymmärrä miksi sellaisia pyttyjä edes tehdään, jossa näkyy putket. Ne on järkyttäviä siivota, varsinkin perheessä, missä on pikkupoikia, tiedätte varmaan miksi? Tuohon pyttyyn lopulta tyydyin, vaikka teki vielä kerran vaihdattaa. Olisin halunnut pikkaisen pienemmän ja sellaisen, ettei pytyn taakse jää rakoa, sen hinta olisi ollut tuplat tuosta ja tilaustavaraa, joten kiire ja kukkaro  valitsi puolesta.
Katoon ja toiseen päätyseinään tuli valkoiseksi maalattu puupaneeli. Minä entinen paneelin inhoaja laitan joka paikkaan paneelia. On se vaan niin hienoa.
Kylppäri on siis käyttökunnossa, mutta oikeasti tuolta puuttuu vielä suihkuovi. Sekin pitää etsiä ja tilata, kunhan ehtii. Toimiihan tuo verhollakin, kun on varovainen. Ovikin puuttuu, oveksi tulee samanlainen liukuovi, kuin meidän vaatekaappille tulee, sitten joskus. Johan tässä on totuttu olemaan koko perheellä vessassa, joten mitäpä sitä ovella.
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, tuli parempi kuin osasin kuvitella. Aikaahan tuohon meni liian kauan, mutta hyväähän kannattaa odottaa, eikös?

Suihkuverhon tilalle tulee lasiovi.

Kylppäriin mahtui, jopa kaappi. Pyyhekuivaustelineellekkin löytyi paikka.

Näkymä makuuhuoneesta kylppäriin.

Bideesuihku ja oikeanmallinen pytty, siinäpä mun toiveet kylppärissä.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulupäivänä kaivoin kameran

Sain joululahjaksi uuden kamerarepun, sellaisen jota minäkin voin kantaa. Käytiin joulupäivänä ystäväperheen kanssa ulkoilemassa ja otin kamerani mukaan ja napsin kuvia, miehet pelasi käsimunaa (amerikkalaista jalkapalloa) ja pikkuiset kiipeili katsomon rakenteissa. Oli reipas tunti auringonlaskuun, joten valaistuskin oli mahtava. Alla olevat kuvat on suoraan kortilta julkaistuja, mielestäni onnistuin hyvin. Vai mitäs olet mieltä?







maanantai 21. joulukuuta 2015

Koulut suljettu tänään, huomenna poliisit valvoo kouluja.

Sain eilen illalla puhelun koulutoimenjohtajalta, jossa kerrottiin, että koko kaupungin koulut on suljettu lukiohin tulleiden uhkauksien vuoksi. Moni yksityinen koulukin piti ovensa kiinni tänään.
Saatiin siis pidennetty viikonloppu ja meidän lapsille tuli kyllä tarpeeseen.
Huomenna koulut ovat auki normaalisti, mutta koululla on poliiseja vahtina. Taitaa olla välitunnitkin pannassa huomenna.
Tällainen jouluviikon avaus täällä. Toivottavasti uhkaukset olivat perättömiä ja elämä jatkuu tasaisen tylsänä täällä pienessä tuppukylässä. 

Parempaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle!
Täällä on vielä aattokin normaali päivä, tosin koululaisilla loppuu koulu keskiviikkona. 



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Villeroy & Boch vs. Ikea

Onko merkki laadun tae?
No ei todellakaan, ainakaan minun kokemuksella.
Pari joulua sitten ostin Villeroy & Bochin jalallisia laseja, joita käytettään todella harvoin. Aina kun olen ottanut niitä käyttää, ainakin yhdestä on lohkeillut palasia. Reunasta lohkeaa ikävä palanen ja niitähän ei voi sen jälkeen käyttää muuna kuin koristeena, jos haluaa huuliaan suojella.
Viikko sitten uhkasin heittäväni nuo lasit roskiin, koska pännii, ettei niitä ole tehty käyttöön ja koristeena ne on rumia. En sitten saanut aikaiseksi heittaa niitä, vaan kaappiinhan ne jäi. Eilen otin yhden lasin käyttöön, kun muut oli tiskissä ja lopputulos on alakuvassa. Ei tippunut mihinkään, laitoin tiskialtaaseen ja kohta kuului kilahdus, lasista irtosi jalka. Nyt ne saa mennä kierrätysroskikseen. 
Ostan tulevaisuudessakin astiani dollarikaupasta ja ikeasta, sillä ne on rumia ja ne ei mene rikki vaikka toivoisi niiden hajoavan ja ne ei maksa paljoa. Vaikka olenkin esteetikko, niin roskasta en vaan viitsi maksaa. 


tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulu on taas.. johan se just oli

Joulu se aina yllättää mut, paitsi tänä vuonna vaan vähän.
Aina ennen olen ostellut lahjat viime hetkellä, lähettänyt kortit viimeisenä päivänä ja yleensä tehnytkin ne viimeisenä yönä. Joulukoristeista en niin piittaa ja niitä olen ottanut esille vasta 23. päivä ja jouluruokaa, niin mitä se on? Meillä se on kebabia, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja salaattia, ne olen tehnyt vasta aattona, sillä eihän me niitä jakseta viikkoa syödä ja pienet annokset tekee nopsaa. Jouluksi leivon yleensä lässytyskakkua (taatelikakku), pipareita ja torttuja, mutta kaikkea kohtuudella. Pellillinen per asia riittää, lisäksi jouluksi ostan karkkia vain vähän, siis oikeasti vähän. Muutama levy tummaasuklaata ja joku pikkuinen pussi nameja lapsille. Siinäpä meidän joulu. 

No mites tänä vuonna?
Istutin joulukukan jo marraskuussa ja nyt jo kukkii nätisti, elämäni ensimmäinen itseistutettu joulukukka. Joulukuusi tuotiin kellarista jo ensimmäisenä adventtina, niin kuin täällä on maantapa. Ostin pari ruottalaista joulutonttua ikkunalaudalle jo marraskuussa ja mies toi Berliinin joulumarkkinoilta lisää tonttuja, ihan kuin täällä ei jo tarpeeksi tonttuja asustelisi.
Joulukortit meinas jäädä laittamatta tänäkin vuonna, mutta tilasin sitten kuva kortteja läjän ja postitan ne tänään, toivottavasti ehtii Suomeen ennen joulua ja jos Suomen posti hävittää ne, niin suutun postilaitokselle, sillä postikortin lähettäminen maksaa aika paljon, varsinkin kun määrä on valtaisia.

 Joulukorttien teko ei mennyt ihan putkeen, vaikka kuvittelin pääseväni helpolla ja tilasin valmiit kortit, no arvaatte varmaan jo, etten saanut valmiita kortteja. Eivätkä ne olleet edes valmiina kaupassa kun menin niitä hakemaan. 
Keuhkoputkentulehduksen jälkimainingeissa menin kiireellä niitä hakemaan neljän muksun kanssa, viides oli reeneissä ja meillä oli reipas tunti aikaa hakea ne. No pääsin kuvauspisteelle ja siellä mulle kerrottiin, että lykkäät vaan koodin tuohon koneeseen, niin saat kortit. Minähän lykkäsin ja luulin saavani minuutin päästä kuvat, mutta mitäpä vielä. Alkoi tulostin ruksuttaa ja tajusin sillä hetkellä, että tämä kone tulostaa ne vasta nyt. Ajattelin, että luulis olevan nopea kone, koska on ihan ammattilaismallinen vekotin ja taas olin väärässä. Kone oli hidas kuin tämä mamma aamutuimaan ja tulosteli kuvia 50 minuuttia. Neljä kakaraa oli kuin enkelit vieressä odottamassa, että saadaan joulukortit valmiiksi, uskoitteko oikeasti tuon jutun? Neljä kakaraa tappeli kaupankäytävällä siihen malliin, että leikin, ettei ne mun olleet.  Vihdoinkin kone ruutuun lävähti, että kortit ovat valmiit ja ihmettelin sitten aikani, miten ihmeessä saan ne pois siitä koneesta, kun reikä mistä ne olisi pitänyt ottaa oli noin 2 senttiä korkea ja sinne olisi pitänyt sormet työntää ja vetää reippaan 2 senttiä korkean kuva nivaska pois, valitettavasti vaikka olenkin äiti ja irrotellut pienistä koloista tavaroita, niin en alkanut edes yrittämään moista vaan kysyin apua. Ensimmäinen henkilö ei kuulemma tiennyt kuvausvekottimesta mitään ja haki siihen toisen henkilön, jonka piti tietää siitä jotakin. Oli pikkuisen jo kiire, kun pojalla alkoi reenien loppu häämöttää ja mä olin toisella puolen kaupunkia, taisin olla hippasen kireänä. Siihen sitten ilmaantui toinen henkilö, joka leikki tietävänsä koneesta jotakin, mutta ei tiennyt yhtään mitään. Onneksi sentään osasi avata sen oven ja antaa mulle kopio nivaskan. Ihmettelin sitten ääneen sitä, että tilasin kortteja 4x8 kokoisina ja sain A4 kopioita, joista minun pitää itse leikata ne. Kuulemma ne on niin, niiden nettisivuilla vaan ei asiasta kerrottu mitään. Tässä vaiheessa olin vielä kireämpi. Meinasin jättää tulosteet siihen ja lähteä lätkimään sieltä, mutta olin sentään tunnin seissyt ja leikkinyt, ettei ne tappelevat kakarat ole minun, niin otin ne mukaani, sain sentään $6 alennusta niistä. Leikkelin ne sitten itse ja huomasin, että osa kuvista on ihan blurreja ja niistä ei saa mitään selvää. Enää ei jaksanut edes pänniä, tiedämpä etten enää eksy Targetin kuvausprintterille.


Tämmösiä sain.





Jouluvalot Amerikan malliin


perjantai 11. joulukuuta 2015

Yksi hyvä resepti teillekin

Täällä on ollut aika hiljaista. Mies on ollut työmatkalla ja minä yksin lasten kanssa kotona ja tietystihän puolet sairastui, myös minä. Eipä ole paljoa jaksanut sängystä nousta kuin pakolliset tekemään. Tänään oli jo parempi olo ja tein lapsukaisille dinnerin, pikkuherra kyllä auttoi ja teki lihapullat ja pilkkoi paprikat. Kohta opetan pojulle koko menuun tekemisen, sillä tämä poika rakastaa tehdä ruokaa.
Tässäpäs teillekkin resepti hyvin yksinkertaiseen ruokaan, joka maistuu kaikille ja on nopea tehdä, vaikka sitten Tapaninpäiväksi, kun on jouluruokaa mätetty paripäivää ja ei enää maistu kinkut ja laatikot.
Olkaapas hyvä!

Bon Appetit!


Lihapullat 18kpl

-luomujauhelihaa ~600g
-sipulia 1 keskikokoinen sipuli
-kalaharinsuolaa ~1/2rkl
-pippuria ~1/2rkl
-chilijauhetta ~1tl
-cayanepippuria ~1/4tl

Pilko sipuli pieneksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset sähkövatkaimella tasaiseksi taikinaksi ja pyörittele sopivan kokoisia palloja, paista jauhelihapullat uunissa 200c n. 10-15 minuuttia.

Bataattimuussi

-bataattia
-vettä
-luomuvoita
-kalaharinsuolaa

Kuori ja pilko bataatit pieneksi, keitä bataatit pehmeäksi. Kaada keitinvedet kulhoon ja lisää bataattien joukkoon nokare voita ja suolaa maun mukaan. Muussaa survimella mössöksi ja lisää tarpeen mukaan keitinvettä joukkoon, niin että tulee tasainen muussi, voit myös käyttää sähkövatkainta, mutta survimella saa muussiin kivan rakenteen.

Tarjoa salaatin kera.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Ei mun tarvi


Mitäpä jos yhtenä päivänä vaan tajuaisit, ettei sun tarvi juosta sosiaalisesta paineesta. Ei sun tarvi hankkia ammattia, jos et halua. Ei sun tarvi siivota, jos sua ei kiinnosta. Ei sun tarvi laihduttaa ja olla rasvaton, jos sä tykkäät itsestäsi just nyt. Ei sun tarvi osallistua joka kissanristiäisiin, jos sua ei huvita. Ei sun tarvi elää niin kuin muut odottavat sinun eläväsi.  Ei sun tarvi tehdä asioita yleisesti hyväksytyllä tavalla, jos tykkäät jostain muusta tavasta enemmän.

Tajuat, että voit rakastaa itseäsi niin paljon, että voit heittää muiden odotukset takkaan ja polttaa ne. Voit miettiä ihan itse mitä elämältä haluat. Voit määritellä omat arvosi ja odotuksesi itseltäsi. Voit taputella mahaasi ja sanoa sille, että hyvin menee, vaikkei naistenlehdet sinusta pidäkkään. Voit istua sohvalla ja lukea kirjaa, ryystää vaikka siinä sivussa teetä tai mitä haluat. Voit lakata olemasta kone, joka toimii kun on pakko toimia. Voit jättää asioita tekemättä ja maailma pyörii siltikin. Voit vaan olla ja antaa maapallon pyöriä.

Mitäpä jos vaan ottaisit vastuun omasta elämästä ja tekisit siitä itsesi näköisen? Uskaltaisit epäonnistua ja onnistua. Uskaltaisit uida vastavirtaan, jos se tuntuu oikealta. Uskaltaisit antaa virran viedä, jos se tuntuu hyvältä. Uskaltaisit kertoa mitä ajattelet, uskaltaisit ajatella.

Tiedättekös, että nuo asiat kun ymmärtää, niin elämä muuttuu mukavammaksi ja armollisemmaksi.

Tosin ei riitä, että nuo vaan ymmärtää, ne pitää myös toteuttaa ja niitä pakkojuttuja on työstettävä. On ymmärrettävä mikä asia tehdään sosiaalisen paineen alla ja mikä asia tehdään, koska se tuntuu oikealta ja hyvältä. On ymmärrettävä miksi elää, ketä varten.

Tuon kun ymmärtää, niin on jo pitkällä luomassa omaa elämää, eikä vain juoksemassa, koska muut niin tahtoo.

Ihanaa päivän jatkoa teille! Lähden tästä siivoamaan, koska rakastan siistiä kotia.



Kyllä keinot keksitään!