Haastavaa vuotta 2017!

Vuoden viimeiset hetket käsillä.
Siivosin jopa tänään, ettei ensi vuotta tarvitse aloittaa kompuroimalla olkkarissa.
Remontti jatkuu, minä en enää jatka, olkoot. Elämä jatkuu, vaikka toisinaan tuntuu, että elämä kiitää ohitse, kun itse on vasara kädessä.
Täällä taas satoi lunta, ensi viikolla sulaa pois ja sitten taas tulee uutta lunta. Tällainen talvi täällä.
Ehkäpä kuukauden päästä saadaan lisää neliöitä taloon, alimpaan kerrokseen on tulossa asuintilaa. En jaksa enää remonttia, pelkkää remonttia.
Ensi vuonna en tee mitään, mikä sotii omaa minääni vastaan, en ainakaan remonttia. No lupasin maalata yhden seinän, mutta siihen se jää.
Ensi vuonna jatkan omaa kuntoutusta, aloitin jo personal trainerin kanssa reenaamisen muutama viikko sitten, varasin taas joka viikolle ajan akupunktioon, lisäksi käyn joka viikko kiropraktikolla ja nyt pitäisi vielä löytää hyvä hieroja.
Lupaan alkaa itsekkääksi kotirouvaksi. Tiedän, että se on haastavaa, mutta lupaan ainakin yrittää kovasti.
Viisi vuotta oltu jo maahanmuuttajina, siitäkin vois jotakin kirjoittaa, kunhan saan positiivisen vaiheen päälle, ehkä ensi vuonna kirjoitan.

Ihanaa ja haastavaa vuotta 2017!

Ihanaa Joulua!

Joulurauhaa ja Rakkautta kaikille teille!

Finland, Here I come!

Varasin lennot itselleni tammi- helmikuun vaihteeseen. Tulen Suomeen kahdeksi viikoksi ja lisäksi suunnitelmissa on käydä viikonloppureissulla Eestissä. Loman suunnitelma on nukkua, kiertää Helsingin kivijalkamyymälöitä läpi, olla siskojen kanssa ja tuhlata rahaa. Mitäpä sitä muuta Suomen reissuilta haluaa. Lennot sain hyvään hintaa, joten suomalaista designia lähtee enemmän mukaan tänne. Voin tuoda 60kg tulessani, joten siihen mahtuu muutakin kuin käyttövaatteet.
Ostoslistalla on tietysti astioita, tiskiharjoja, suklaata, salmiakkia, purkkaa... Kaikkea tarpeellista, mitä täältä ei saa. No saa täältä tiskiharjoja, mutta suomalaiset tiskiharjat on vaan parhaita. Oikeasti olen varmaan hullu, mutta pari kymmenen litran ämpäriäkin voisin tuoda mukanani, jos vaan matkalaukkuun mahtuu ja sinin siivousvälineitä. Lisäksi ajattelin ostaa loppu kiloiksi ihania kankaita suomesta, ennen kaikkea trikoota ja neuloksia, niissä on myös laatukohdillaan.

Eestin reissua varten olen katsellut lauttamatkoja ja lukenut uutisista ei niin imartelevia juttuja vessaongelmista yms. Itselläni ei ole juurikaan kokemusta Tallinnan lautoista ja Tukholmassakin olen käynyt vain kaksi kertaa vuosia sitten. Siksi kysynkin teiltä kokemuksia Vikinglinesta ja Tallinkista, kumpi on parempi? Vaikka lauttamatkahan on vain muutaman tunnin, niin kyllähän siinä ehtii tuhlaamaan yllättävän paljon, jos on hyvä ostoskeskus lautalla. Lisäksi kiinnostaisi kokemukset lauttojen ravintoloista, minäkin kun olen moniallerginen, niin pitääkö ottaa omat eväät vai saako sieltä jotakin valmista syötävää?

Vinkkaa omat kokemuksesi kommenttiboksiin tai facebookkiin.

Ennen ja jälkeen, olohuone

Reipas kaksi vuotta sitten.

Tänään

Tänään

 Remontti ihan tosissaan häämöttää loppua. Tällä viikolla ollaan tehty kolme täyttä päivää pelkkää remonttia ja enää puuttuu pikkujuttuja. Alkaa siis helpottamaan jo.
Löysin vanhan kuvan olohuoneesta ja ajattelin näyttää mikä muutos on tapahtunut.
Sinapin väriset seinät on maalattu, popkornikatto poistettu ja tilalle laitettu paneeli, sininen Kokolattiamatto vaihdettu harmaaseen tammiparkettiin. Lisäksi olohuoneesta on vähän seiniä poisteltu ja lisäilty, niistä voin laittaa myöhemmin kuvia.
Olohuonehan ei ole oikeasti olohuone, vaan tupakeittiö, sillä ruokapöytä valloittaa ison osan olohuoneesta.

Meidän remontti kiintiöhän onneksi täyttyy kun saadaan tämä remontti valmiiksi, sen jälkeen ei remontteihin sekaannuta.

Aku Ankka netistä. Miksi kukaan ei mulle aikaisemmin kertonut?

kuva täältä

Eilen sain tietää, että Aku Ankat voi lukea netissä kuukausimaksulla. Miksi mulle vasta nyt siitä kerrotaan?
Viisi vuotta sitten muutettiin Suomesta Kanadaan ja vanhimman lapsen opettaja suositteli tilaamaan Aku Ankan, sillä Aku Ankassa on rikasta suomenkieltä ja lapset lukevat sen varmasti.
No ensimäisen vuoden aikana muutettiin jatkuvasti ja aina ajattelin, että kunhan asetutaan niin tilaan sen lehden, sillä Kanadaan kun tilasi jotakin, niin oli parempi tietää, että asuuko vielä kolmen kuukauden päästä samassa osoitteessa, jos mieli tilauksen saada. No Aku Ankan tilaus jäi tekemättä. Muutettiin Usan puolelle ja taas ajattelin, että nyt täytyy tilaus tehdä ja yritinkin sitä. Olisi pitänyt soittaa Suomeen  oikeaan aikaan, jotta olisin voinut tilata sen ulkomaille ja se jäi tekemättä. Sitten se vaan unohtui.
Suomesta kyllä välillä lapsia muistettaan Aku Ankka postilla ja aina kun Suomessa ollaan käyty, niin mukaan lähtee Aku Ankkoja. Nyt vaan kaikki lehdet on luettu mitä tänne on tuotu.

Eilen pojan kummisetä kertoi tästä lataamosta ja lapsethan riemastui. Ilta menikin Aku Ankkoja lueskellessa ja lapset oli into piukeena, kun siellä on niin paljon niitä ja niin vanhojakin.

Eli kaikille, varsinkin ulkosuomalaisille lapsiperheille vinkiksi. Tilatkaa Aku Ankka!

ps. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta jos Aku Ankka haluaa yhteistyötä tehdä, niin ei muuta kuin laittakaa viestiä.

Kaksi vuotta remonttia

Verhot on viimeistä huutoa ;) 

Nurkkaukseen tulee vielä muutama hylly, niin saa ämpärit ja tavarat järjestykseen.

Ovi takaterassille ja masterbedromiin, lisäksi työnurkkaus. 

Kun piha on revitty patolevyjä ja sadevesiojia varten auki, niin siitä syntyy maailman paras leikkipaikka.

Seinät oli kuivat, kellariin on siis tullut vettä vain oven alta. 

Keittiö sai laatoituksen, ei tosin ihan vielä ole valmis. 

Tarkkaa työtä.

Ehkäpä laitetaan parempi valaistus kaappien alle ;)

Päivälleen kaksi vuotta sitten aloitettiin remontti. Ensitöikseen revittiin lattiat, kaadettiin seiniä, lisättiin seiniä. Remontoitiin monta päivää kestäneessä sähkökatkoksessa, vaihdettiin suunnitelmia lennosta, muutettiin keskeneräiseen taloon, väsyttiin ja taas jatkettiin.
Voisi luulla, että kahdessa vuodessa saa yhden pienen mökin valmiiksi, niin sitä tosiaan voisi luulla, mutta totuus on toinen. Työtä on ollut järjetön määrä, yllätyksiä myös. Yksi kellarin seinä oli veden ja muurahaisten syömä. Sairastettiin keuhkokuumeesta angiinaan, kunnes mädäntynyt seinä löydettiin ja saatiin sisäilma parempaan kuntoon. Hankittiin pojalle spira-laite kotiin hengitysvaikeuksien vuoksi, mietittiin epämääräisiä sairasteluja ja taas remontoitiin pilaantunutta rakennetta pois.
Ollaan vierailtu lääkärissä viimeisen kahden vuoden aikana turhan tiuhaan, lisäksi yksi lapsista sai pahat oireet koulusta ja joutui siirtymään nettikouluun, sekin on nyt onneksi ohi, sillä pojalla vaihtui koulu.
Kahteen vuoteen on siis mahtunut kaikenlaista remontin lisäksi ja remontista johtuvaa.
Tällä hetkellä ollaan jo reippaasti voiton puolella. Molemmat kylpyhuoneet on ovia vaille valmiit. Keittiöstä puuttuu muutama lista, vähän maalia ja silikonia. Yksi makuuhuone meni hivenen uusiksi kylppäriremontin takia, varastettiin makuuhuoneen komero kylppäriin. Nyt pitää paikata vielä makuuhuoneen seinä ja listottaa katto, lisäksi miettiä sinne vaatesäilytys.
"Kellari" on nyt vesieristetty. Asennettiin patolevyt ja sadevesiviemärit. Piha on ollut mullinmallin viimeisen kuukauden, tänään pitäisi olla täytöt tehtynä ja sitten vielä kuorma soraa autopaikalle ja nurmikko kasvamaan. Kellariin, joka ei muuten ole oikea kellari, rakennetaan asuttavaksi. Tarkoitus on palkata raksafirma tekemään se. Kellariin on tulossa kaksi makuuhuonetta, familyroom, kylppäri, kodari ja varasto. Yläkerran kodari puretaan ja tehdään siitä ruokahuone. Lisäksi kellariin tulee pääovi ja kunnon eteinen. Tilan määrä siis tuplaantuu. Kellarin olen suunnitellut ja luvannut maalata seinät, mies tekee sinne sähköt ja viemärit, se taitaa olla ainoa mitä itse siihen panostetaan. Ulkopuolelta talo muuttuu sen verran, että kellarin, joka ei siis ole oikea kellari, oven eteen tulee katos.
Kunhan tämä urakka on ohi, niin en enää sekaannu vanhoihin taloihin, en enää ala korjaamaan muiden väärin tehtyjä rakenteita, enkä suostu enää käyttämään lasteni lapsuutta remontin keskellä elämiseen.

Trumppi voitti!

Luottavainen katse kohti tulevaa.

Pressan vaalien jälkimainingeissa en voi muuta kuin ihmetellä ihmisten mieltä. Jo vaalikampanjan aikaan ihmiset suutuspäissään pisti välit poikki väärän mielipiteen omaaviin ystäviin, toisen ehdokkaan kannattajia haukuttiin ja lokaa heitettiin. Jopa lapset ottivat kantaa kipakasti tilanteeseen, just niin kuin niille opetetaan. Olin ihmeissään, kuinka koululaiseni tulivat kotiin ja haukkuivat toista ehdokasta eli koulussakin siitä on puhuttu. Lapsia peloteltiin, että jos tämä ehdokas tulee presidentiksi niin sitten tapahtuu kauheita. Täällä mietitään miten asia kerrotaan lapsille. Lisäksi heti tulosten tultua taas pistetään ystävyyssuhteita poikki, koska on vääränmielipiteen omaavia ihmisiä.

Oikeasti ihmiset herätkää jo! Noin kolmasosa amerikalaisista valitsi presidentin ja se on nyt valittu. Lapset ei traumatisoidu siitä kuka on presidentti, vaan siitä, miten sinä vanhempana niille puhut ja asioita kerrot. Ja ystävät hyvät, mikä onkaan parempaa kuin oman mielipiteen omaava ystävä, joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet?

Mitäpä jos suojeltaisiin niitä lapsia siltä poliitikalta? Annettais lasten leikkiä hiekkalaatikoilla, juosta metsissä ja nauttia elämästä, eikä tuputtaa mitään politiikkaa 6-vuotiaille. Miettikääpä sitä mitä siellä lapsen päässä liikkuu, kun sille kerrotaan, että valtaa tulee pitämään joku hullu ja sitten tapahtuu sitä ja tätä. Lapsi voi loppuelämän olla peloissaan. Itse yritän opettaa lapsiani niin, ettei tarvitse pelätä, sillä pelolla hallitaan ja pelkäämällä annat muiden hallita itseäsi.

Ihanaa päivää maailma! Pitäkää toisistanne huolta!

Tee se itse-remontti

Meidän remontti alkoi 20.11.2014 eli kohta kaksi vuotta sitten.
Ollaan tehty ihan järjetön työ tämän talon kanssa ja eletty rempan keskellä koko ajan ja nyt alkaa mennä mammalla hermo. Ei jaksa enää, kun työkaluja on joka nurkassa. Keskeneräiset paikat alkaa olla jo niin tuttu näky, ettei niihin kiinnitä huomiota. Kuraa ja muraa kantautuu pihalta sisälle, koska pihaa ei olla ehditty laittamaan. Eteistä ei oikeastaan ole, joten iltaisin saa imuroida paunan verran hiekkaa lattioilta. Tilaa on auttamattomasti aivan liian vähän ja sekin vähän kesken.
Kesällä jo mietittiin myydäänkö koko mökki ja etsitään uusi ja isompi. Käytiin katsomassakin muutamaa kohdetta, mutta eipä ole mitään järkeä ostaa kalliilla valmiiksi sisäilmaongelmaista uutta taloa, jossa piha on postimerkin kokoinen ja sitä eteistä ei vaan ole. Amerikkalaisten mukaan eteistä ei näköjään tarvita, sisälle lompsitaan suoraan olkkariin tai keittiöön. Ei kiitos.
Ajateltiin sitten, että meillähän on kellari, joka ei oikeasti edes ole kellari, ainoastaan yksi seinä on maatavasten, muuten tuo on ihan maanpinnalla ja ovi suoraan ulos. Kellarissa olisi samanverran käyttämätöntä tilaa kuin nykyisessä asuinkerroksessa. Suunnittelin sitten remontin kellariin. kaksi makuuhuonetta, kodinhoitohuone, kylpyhuone, eteinen ja familyroom. Lisäksi muutama ikkuna lisää, yksi ulko-ovi lisää ja nykyisen oven vaihto. Sovittiin sitten, että tehdään tuo kellari asuttavaksi, saataisiin ne muutama makuuhuone lisää, mitä kipeästi kaivataan ja se eteinen. Lisäksi saataisi iso kodinhoitohuone nykyisen tilalle. Meillähän on nykyinen kodinhoitohuone yläkerrassa ja toimiihan se, mutta on se pieni. Purettaisiin tuo pois tuo kodinhoitohuone ja tehtäisiin siitä ruokahuone, sillain saataisi olohuonekin. Meidän olohuone on nykyään monitoimihuone.
Sovittiin, että kellari remonttiin palkataan joku firma, sillä meillä ei ole enää energiaa, eikä aikaa moiseen.
Alkuun tietysti pitää tehdä vesieristys ulos ja kysyttiin kolmelta firmalta tarjousta. Tarjoukset oli ihan poskettoman kalliita, väitän, että sillä oli jotain vaikutusta, että haluttiin laittaa patolevyt, joita täällä ei ole tapana laittaa. Ko. firmojen itsetunto ei riittänyt siihen, ettei hyväksytty hiedän ehdottamaa vesieristystä, joten tekivät hinnakkaan tarjouksen, ettei me oteta sitä. Ei siis auttanut muu kuin itse alkaa taas hommiin. Vanhin poika kaivoi käsin yhden seinustan ja tänään mies kaivoi kaivurilla muut seinusta ja salaojille paikat. Huomenna jos saisi patolevyt ja putket paikoilleen ja loppuviikosta pääsis täyttämään montut.
Sen jälkeen kun tuo vesieristys on tehty, niin sopimaan remppafirman kanssa kellarin aikataulusta ja siitä, mitä me sinne halutaan.
Vielä on meilläkin remonttia jäljellä, sillä tuo kylpyhuone ei ole vielä täysin valmis ja yläkerrasta puuttuu väliovia ja yksi seinä pitää paikata, niin ja vaatekaapit yhteen huoneesee, nekin vielä.

Alkaa tosiaan tämä remontti tulla jo korvista. Meillä ei ole ollut kuin muutama viikonloppu vapaana viimeisen kahden vuoden aikana ja rannikollakaan ei olla käyty. Ajattelin, että käyn sitten talvella tuolla Atlantin rannalla, kun kesällä ei kerinnyt.

Vinkki vielä niille jotka harkitsee itse remontoivansa talon, älä edes harkitse.

Elämä Balanssissa?

Kirjoittelin aikaisemmin jo Balanssivalmennuksesta ja nyt kirjoitan sitten miten se meni, kun kaikki kahdeksan viikkoa on läpi käyty.

Valmennuksessa sain viikottain ruokaan liittyvää tietoa, mielenharjoituksia ja rentoutusharjoituksia.
Olin hyvin skeptinen koko valmennuksen suhteen, sillä minulla on kokemuksia useammastakin nettivalmennuksesta ruokaan ja liikuntaa liittyen.
Tiesin jo paljon miten pitää syödä ja liikkua pysyäkseen kunnossa, mutta minulla ei ollut työkaluja muuttaa tietoa käytännöksi. Tässä valmennuksessa sain ne työkalut. Opin miten muutos tapahtuu ja mitä pitää tehdä muuttaakseen tapoja. Tämä ei siis ole mikään dieettivalmennus, vaan tähtää pysyvään muutokseen.
Kahdeksan viikon aikana sain valtavasti tietoa ja opin itsestäni paljon. Tietoa tuli niin paljon, ettei sitä kykene välttämättä kahdeksassa viikossa omaksumaan, mutta onneksi minulla on materiaali edelleen käytössä ja facebookissa tukiryhmä, josta edelleen saan apua. 

Ennen olin mullehetikaikkinyt-tyyppi ja luulin pystyväni viikossa muuttamaan tapani, mutta ei siitä tule pysyvää. Tässä valmennuksessa ymmärsin, että muutokset kannattaa tehdä pienin askelin, sillain muutosta syntyy. Opin siis, että jos haluan eri lopputuloksen, täytyy toimintaa muuttaa.
Koko valmennuksen aikana en käynyt puntarilla, en siis seurannut tippuiko kiloja ja lähtikö vyötäröltä senttejä. Katsoin itseäni peilistä ja olin tyytyväinen siihen mitä näin. No muuttuiko kroppa? Ulkoisesti ehkä vähän, housut ei kiristä ja olotila ei ole turvonnut. Nukun paremmin, herään aamulla pirtänä ja jaksan paahtaa koko päivän, voitte kysyä vaikka mun mieheltä millainen muutos tapahtui? :). En siis tiedä tippuiko paino, mutta se ei ollut minun tarkoituksenikaan. Tiedän kuitenkin, että monelta valmennukseen osallistuvalta painotippui ja olivat tyytyväisiä muutokseen.

Luovuin kaikesta stressaavasta, aktiiviranneke lähti ranteesta ja liikunnasta haen iloa. En mene urheilemaan pakosta, urheilen ainoastaan silloin kun se tuntuu hyvältä. En suostu enää stressaamaan väliin jääneestä urheilusta ja unohtuneesta iltapalasta. Sellaista sattuu ja elämä jatkuu silti, eikä olotilakaan siitä kaadu. Väitän, että orjallinen noudattaminen jotain dieettiä aiheuttaa stressiä enemmän kuin rento ote elämään ja itsensä arvostus. Arvostaa itseään niin paljon, että tekee parhaansa.

Voin ihan rehellisesti suositella Balanssivalmennusta ihan kaikille, joilla on halua muutokseen, mutta tarvii siihen vähän apua.
Sami osaa kertoa ravintoasiat niin yksinkertaisesti, että jokainen sen ymmärtää. Ruoka on ihan tavallista ruokaa ja sitä saa syödä riittävästi. Mitään hifistelyjä siinä ei ole, joten ei tarvitse pelätä sitä. Ruuan saa hankittua lähikaupasta.
Karitan valmennusosio keskittyy menttaali puoleen ja on loistava. Niitä ohjeita noudattamalla oppii uusia toimintatapoja ja saa pysyviä muutoksia aikaan. Lisäksi Karitan ihana positiivinen asenne tarttuu, kokeilkaapa vaikka ja seuratkaa Karitaa sosiaalisessa mediassa.

Valmennus on joka pennin väärti, mitä siihen sijoittaa. Tekee kyllä hyvän sijoituksen itseensä.

Täältä pääset tilamaan oman valmennuksen, jos et ole vielä ehtinyt jo sitä tilata.

Karitaa lainatakseni, Ihanaa päivää just sulle!

Kylppäri osa 2

Kylpyhuone remonttihan aloitettiin jo heinäkuussa. Ei sen kauaa pitänyt kestää, muutama viikko ja silleen. No aikataulut, tiedättehän te.
Suunnittelin kylppärin tarkoin ja mies purki vanhan pois. Sitten alkoi uuden rakentaminen. Suunnitelmat muuttuivat, piti kaataa seinää ja lisätä seinää. Mies teki mitä pyysin. Taas menin sössimään väliin ja pyysin miestä varastamaan makuuhuoneen kaapin osuudenkin kylpyhuoneeseen ja mies teki. Meille tulee hivenen isompi kylppäri mitä se oli ja joka sentti tulee tarpeeseen.
Ikkunakin vaihtui. Edellinen ikkuna oli onnettoman kokoinen katonrajassa oleva ikkuna, jota ei saanut edes auki. Halusin ehdottomasti sellaisen ikkunan, minkä saa auki ja mies asensi. Ikkuna hankittiin vanhan ikkunan leveyden mukaan, mutta eipä ajateltu, että korkeus on eri kuin muissa samalla seinissä olevissa ikkunoissa, no mitäpä pienistä. Näyttää kodikkaalta ulkoapäin.
Halusin myös samanlaisen laatoituksen tuonne kuin pikkukylppäriin. Ainoa ongelma oli se, että olin ostanut laattakaupan poistoerästä laatat ja en tietenkään ollut ostanut tuohon kylppäriin niitä. Siitähän on reipas vuosi aikaa kun ne ostin. Ajateltiin kuitenkin kokeilla onnea ja käväistiin laattakaupasta kysymässä olisiko niillä vielä tuota laattaa ja löytyihän sitä varastosta, saatiin satasella laatat.
Kun laattoja ostettiin, niin en ollut vielä tehnyt uusia laajennos muutoksia, joten tietystihän laattoja tuli liian vähän, mutta eipä se lopulta haitannut, käytettiin vähän luovuutta ja saatiin hieno laatoitus tai siis mies teki sen.
Lamput ja kalusteet pyttyä lukuunottamatta on Ikeasta ja samaa mallistoa, mitä meidän toisessa vessassa. Pytty on erilainen, sellainen touch free systeemi, jospa lapset innoistuisivat ja muistaisivat vetää pytyn lähtiessään ;).
Kylpyamme sai häädön. Meille sanottiin, ettei tähän taloon kannata laittaa kylpyammetta imeytyskentän takia ja onhan ne toisaalta ällöttäviä. Täällä niitä on vain joka talossa, vaikka ei juuri kukaan niissä kylve. Laitettiin tuohon sitten suihkukaappi. Ostettiin suihkuallas valmiina ja mies rakensi seinät siihen, lisäksi löydettiin halvalla ovet.
Vielähän tuo ei ole valmis, mutta on valmiimpi, mitä kuvissa. Ehkäpä päästään loppuviikosta uuteen vessaan paskalle.

Ikkuna suurennettiin ja vesieristettiin lattia, vaikka täällä ei ole tapana.

Lisää kuvateksti

Nurkkaan tulee siivouskaappi, täällä kun ei ole tilaa edes ämpärille.

Laitettiin lattiakaivokin, ihan vaan varmuuden vuoksi. 

Tämä oli sitten mun projekti, ostin Ikean halvimman ruman kerrossängyn ja petsasin ja lakkasin sen. Hieno tuli tai ainakin tarpeeksi hieno.

Relda eestä, Relda takaa, Relda istuu, Relda makaa

Isäntä unohti takkinsa väärään paikkaan ja karvapallo oli raahannut sen itselleen pehmikkeeksi. 

Maailman paras tyyny.

Kylläpä nukuttaa.

Mamma hei, älä jätä mua kotiin!

Relda on ollut meillä nyt kaksi viikkoa. Neiti selvästi on jo tottunut uuteen kotiinsa ja perheeseen. Alkuun Relda hyväksyi vain minut ja vanhimman pojan, sen jälkeen se hyväksyi isännän ja pikku hiljaa muut lapset, sitä mukaan oikeastaan kuka jakoi nameja eniten.
Ekaa yötä lukuunottamatta neiti on nukkunut yönsä ja parina yönä on pissit löytyneet paperilta, mutta yleensä lattiat on aamulla siistit ja paperit kuivana. Tosin meillä herätään jo viideltä ja viimeinen käyttää karvapalloa ulkona kymmenen aikaan. Päivät on pikkuiselle niin aktiivisia, että yöllä ei tarvitse heräillä.
Neiti on kasvanut parissa viikossa 2kg painoa ja pituutta ihan kamalasti. Kasvuvauhti on hurja. Olen miettinyt valjaiden hankintaa, mutta vielä ei kannata ostaa, koska kohta koko on väärä.
Neidille ehdittiin jo syöttää yksi antibiootti kuuri, oli varmaankin maistellut haisunäädän kakkaa ja saanut jonkun pöpön. Tiistaina on jälleen eläinlääkäri käynti ja rokotusten vuoro, sitten päästäänkin pidemmille kävelylenkeille, nyt ne lenkit on sijoittunee meidän pihaan ja lasten koulubussipysäkille.
Tänään Relda kävi tutustumassa naapurin koiraan ja naapurin energiapommilta loppui meidän pennun kanssa kunto kesken. Katsotaan miten kohta naapurin pieni pippuri meidän neidin kanssa leikkii, kun neidille tulee enemmän kokoa.
Neiti on hyvin rauhallinen tapaus, ei pienistä hetkahda. Tykkää nukkua väärissä paikoissa ja tietää jo mihin huoneisiin saa mennä ja mihin pitää mennä salaa kun kukaan ei näe. Lisäksi neiti osaa jo istua ja maata jo käskystä ja odottaa ruokaansa.

Mitäs sitten meidän allergioille kuuluu?
Minä taisin olla ainoa joka koiraan reagoi. Sain alkuun nokkosihottumaa ja silmiä hivenen kutitti, en kuitenkaan ole ottanut allergialääkettä kuin silloin tällöin ja nyt on mennyt jo neljä päivää ilman oireita. Nokkosihottuma lakkasi viikossa tulemasta. Silmätippoja käytän melkein päivittäin, mutta niitä käytän muutenkin, sillä remonttipöly aiheittaa myös oireita ja liian kuiva ilma. En käytä edes allergiatippoja, vaan kosteuttavia ja ne riittää. Näyttää siis siltä, että meidän sakki kestää tätä karvapalloa.

Älä ota (liikunta) haastetta vastaan

Liikunta on muotia, raju liikunta varsinkin. Punttisalit, crossfitit, fitness... Mitä kovempaa sen parempaa, eikö?
Sohvaperunatkin innostuu lankutushaasteesta, joka pyörii tasaisin väliajoin. Haaveillaan saavansa sikspäkki kuukaudessa kun lankutetaan tai kyykkyhaasteesta, kun pitäis saada tarakka terhakammaksi. Niin niitä kaupataan. Myydään ihmiselle mielikuva, että pyöreä pepa on parempi ja sikspäkki pitää näkyä, hauiskin saisi kiristellä paitaa.
Netti on täynnä valmennuksia, maksullisia ja sitten näitä haasteita, joihin porukalla lähdetään ja kerrotaan sitten päivittäin, paljonko tuli lankutettua.
Maksulliset valmennukset myyvät itseään tietysti niillä onnistujilla, muutamalla prosentilla, ketkä ostivat kyseisen valmennuksen.
Liikuntasaleja ilmestyy kuin sieniä sateella, joka aatteelle omansa, väliäkös sillä toimiiko se vai ei, mutta ompahan jotain uutta mitä myydä. Nehän toimii oikeasti ihmisten kirkkoina. sinne mennään sosiaalisentapahtuman takia ja sitten vielä uskotaan, että käymällä siellä tullaan paremmiksi ihmisiksi. Niissä on omat kirjoittamattomat säännökset pukeutumiskoodista lähtien.
Uskon, että aika harva oikeasti saa hyvänolon kuntoilemalla rankasti ja maksamalla itsensä kipeäksi kuukausimaksuilla ja valmennuksilla.
Nykyajan elämä on niin stressaavaa, että oikeasti ihmiset tarvitsisivat hivenen armoa, armoa itseään kohtaan ja lopettaa se elämän suorittaminen, siellä liikuntasalissakin. Stressaava elämä itsessään jo syö jaksamista ja kroppaa, vaikka sitä ei tiedostakkaan. Lisäksi kun kropan stressiä lisätään kovalla liikunnalla, niin siitä ei synny mitään positiivista. Pää saattaa kyllä kestää, mutta kroppa sanoo itsensä aikaa myöten irti, alkaa kolottaa ja pahimmassa tapauksessa laukeaa jokin perussairaus kuten kilpirauhasenvajaatoiminta.
En ihmettele yhtään, että nykyään kilpirauhasenvajaatoimintaa sairastaa todella moni ja lääkärit ei osaa sitä oikeasti hoitaa tai sanotaanko näin, että erittäin harva lääkäri osaa.
Haasteet, nuo ihanat kuukauden mittaiset kyykytykset ja lankutukset. Sori, mutta nekään ei aina toimi, sillä vaikka säännöllisesti teet sen lankutukset koko kuukauden, niin lopputulos voi olla surkea ja tiedätkö miksi? No siksi, että saatat tehdä ihan helpolta näyttävän lankutuksen täysin väärin ja rasittaa sillä toista paikkaa kehossa ja lopulta olla kipeämpi kuin aloittaessa, sama juttu kyykkäyksessä.  Lisäksi se maha ei pienene, jos lapat samalla suuhun suklaata kun olen ansainnut sen lankutuksen jälkeen tai no ihan sama mitä ruokaa, mutta jos syöt siis huonosti ja liian vähän.

Mistä minä voin sitten tällaista tietää?
Olen ollut ihan samanlainen kuin muutkin ja osallistunut kaiken maailman liikuntavalmennuksiin ja haasteisiin. Pahimmassa valmennuksessa, missä piti saada lihasmassaa ja parempi kunto, sain kuusi kiloa pehmeää läskiä joka on lasten mielestä aivan ihastuttavan pehmeä tyyny, itseäni harmittaa kun housut kiristää, mutta mitäpä siitä, ompahan lapsilla ihana tyyny toisinaan. Lisäksi jo valmiiksi ollut kipeä selkä paheni, sillä en ole osannut edes lankutusta tehdä oikein. Oikeastihan sitä luulee osaavansa, sillä sehän näyttää niin helpolta.

Nyt on 8 viikkoa fysioterapiaa takana, olkapää on vähäkipuisempi ja selän kanssa osaan jo elää. Olen jopa nukkunut täysiä öitä. Fysioterapiassa olen tajunnut kuinka totaalisen väärin olen liikkeitä tehnyt ja lisäksi liian kovaa. Olen jopa imuroinut väärässä asennossa. Fysioterapeutin mielestä olen liian tehokas, sillä kustannuksella, että sattuu.
Nyt olen opetellut oikeita asentoja ihan arkipäivän asioihin ja uusia kuntoilutapoja, jotka ei vaadi kuminauhaa kummempaa ja silti saa lihakset helliksi. Liikkeet mitä teen on naurettavan näköisiä ja näyttää tehottomilta. niitä jos menisi liikuntakirkkoon tekemään voisi saada hymyjä ja säälipisteitä. Onneksi ne voi tehdä kotonakin ja säästää liikuntakirkon jäsenmaksun.

Suosittelen kaikkia unohtamaan kyykytyshaasteet, oikeasti. Siivoa vaikka vartti tehokkaasti, niin siinä on liikuntaa kerrakseen. Sitä paitsi siivota voi ilman fänsejä urheiluvaatteitakin, taas säästöä. Unohda myös fitfätnettivalmennukset, jos sinulla ei ole vankkaa kokemusta kuntosalista. Jos sinulla on vähänkään mitään kremoja kropassa, niin kierrä ko. valmennukset kaukaa, mene lääkäriin ja fysioterapiaan.

Mitäpä jos mentäis vaikka vaan ulos henkittelemään ja rauhoittumaan? Istuttais puistonpenkillä ja ihmeteltäisiin mihinkä täällä on kiire? Juteltaisiin naapureiden kanssa, pelaittaisiin lapsien kanssa ulkoleikkejä, jos ei omia ole, niin eiköhän lähipiiristä löydy lapsia lainaan. Mitäpä jos ostettaisiinkin valmennus henkiseen hyvinvointiin? tai vaikka jos sitä liikuntaa haluaa jonkun kanssa harrastaa niin palkata ihan itselle personaltraineri, joka on vain sinua varten ja neuvoo henkilökohtaisesti. Tai hankitaan ruokavalmennus, missä neuvotaan syömään oikeen tai univalmennus. Mitäpä jos laittais ne perusasiat kuntoon, ennen kuin kiduttaa itseään liialla urheilemisella?

Uskallan väittää, että hyvinvointi lisääntyisi valtavasti, jos kuntosalien sijaan mentäisiin ystävälle kylään kahvittelemaan tai vaikka syömään hyvää ruokaa. Otettaisiin ystävä iltakävelylle ja pyydettäisiin iltapalalle. Istuttaisiin siellä ulkona ja nautittaisiin just siitä hetkestä.

Lähdenkin tästä syömään suklaata terassille ja nauttimaan mahtavasta tuulesta.
Ihanaa illanjatkoa teille!

#reldathepoodle

Ensimäistä kertaa meidän kyydissä ja oltiin sitä ihmeissä, molemmat.

Poju silitteli matkan, niin Reldakin rauhottui.

Pissatauko ja ekaa kertaa hihnassa.

Kotipihaan tutustumassa, syötiin salaa nurmikkoa.

Oikeasti olen pähee kaveri.

Nuorin ja Relda, siinäpä parivaljakko. 

Vihdoinkin saatiin koira kotiin.
Hain Reldan vanhimman pojan kanssa eilen kasvattajalta. Relda oli käynyt keskiviikkona eläinlääkärissä ja siellä oltiin todettu pieni napatyrä. Uusi eläinlääkäritarkistus on tiistaina ja kasvattaja meinas, että jos napatyrä on ongelma, voin palauttaa pennun takaisin. Relda oltiin madotettu asian mukaisesti ja ensimäisen rokotteenkin saanut.
Matka kotiin meni hyvin, Relda ei meinannut vaan makoilla kuljetushäkissä, vaan oli sitä mieltä, että siellä voi ihan hyvin seisoa, poika alkoi silittämään sitä ja koira rauhoittui nauttimaan matkasta. Pysähdyttiin matkalla kerran pissatauolle.
Kotona Relda ei osannut tulla portaita ylös, meillä on sisäänkäynti terassilta ja sinne pitää kiivetä portaat. Yllättävän rauhallisesti Relda otti kotiintulon, vaikka ihmisiä oli paljon, naapurin neiditkin kävivät ihmettelemässä oven välistä uutta tulokasta. Pihalla naapurin koirakin olisi tullut tervehtimään, mutta kielsin tulemasta, sillä eiköhän Reldalle ollut ihan tarpeeksi sulattamista uudesta elinympäristössä. Illalla nukkumaan mennessä Relda ei tykännyt jäädä yksin olkkariin, mutta muutaman minuutin vinkumisen jälkeen rauhoittui. Kerran käytin yöllä ulkona ja viiden aikaan heräsin kakan hajuun, reppanalla oli tullut löysät ja oli sitten onnistunut sotkemaan siihen itseänsä. Saatiin siis pieni suihkuhetki nauttia heti aamuyöstä ja pääsi vanhinpoika vähän kokeilemaan millaista se on omistaa koira.
Tämä päivä on mennyt loistavasti ja otin jopa tuon playpenin pois olkkarista, sillä Relda osaa kiivetä näppärästi yli. Nyt on eteisen lattia vuorattu raksapaperilla ja playpen pääsi toimittamaan oven virkaa kodariin. Katsomaan minkälainen yö on tulossa, itse tarvitsen kipeästi jo unta.

Vielä pitää microsiru rekisteröidä ja maksaa kaupungille koiravero, lisäksi kai kannattaa vielä rekisteröidä american kennel clubiin.

ps. Reldaa voi seurata instagramissa @reldathepoodle, sinne kaikki seuraamaan!

Äidit lopettakaa jo!

Minulta kysytään todella monesti, miten selviään viiden kanssa? Miten saan ne aamuisin kouluun? Miten homma hanskataan?
Haluatteko tietää? Tai no ihan sama kerron kuitenkin.
Olen superlaiska ja mukavuuden haluinen mielestäni, tiedän silti, että pystyn tekemään töitä neljän ihmisen edestä ja joskus jopa tein. Leikin supermutsia, joka pukee aamuisin lapset puhtaisiin, toisiinsa sopiviin vaatteisiin, kampasin tukat, pesin niiden kasvot, syötin aamupalat, pakkasin reput, huolehdin, että kaikki tarvikkeet on repuissa ja eväät mukana. Eväitäkin olin miettinyt, piti olla proteiinia, hiilareita jne. kaikkea riittävästi. Kävin kokoajan ylikierroksella, huolehdin ja hoidin, toimin muistitikkuna ja taksikuskina. Lapset harrastivat, kohtuudella tosin. Unohdin itseni, olin vain muita varten.
Pikkuhiljaa aloin antamaan lapsille vastuuta vaatteistaan. Tajusin ettei sillä ole mitään merkitystä, jos sukat on eriparit ja koulutarvikkeet ei ole aina matkassa. Sitten aloin antamaan niille vastuuta omista tavaroista, saivat itse pakata reppunsa ja eväsboksinsa.
Pikkuhiljaa siirsin vastuuta lapsille heidän omista asioista, välillä se tuntui kamalalta, kun perfektionismi sisälläni huusi ja lujaa, mutta olin hiljaa ja annoin lasten tehdä.

Nuorimainen aloitti koulutaipaleensa eilen. Aamusta poika reippaasti pakkasi eväitä eväsboksiin ja olin menossa auttamaan häntä, vaikka ei hän mitään apua pyytänyt. Olin siis tunkemassa itseäni väliin ja opettamassa lapselleni, ettei hän osaaa. Tajusin sen ja lähdin keittiöstä pois, annoin pojan hoitaa hommansa. Poika muuten osasi ja hyvin tekikin. Pian poika kipitti viemään eväsboksia reppuun ja taas olin tunkemassa itseä väliini, sillä poikahan on mun vauva. Onneksi jälleen tajusin ja peräännyin, poika hoiti hommansa. Kohta poika valitsi vaatteita ja minä reippaana äitinä olin jälleen väärässä paikassa, auttamassa poikaa vaatteiden kanssa, olisin jopa pukenut hänelle vaatteet, mutta onneksi hälytyskellot jälleen soi ja poistuin ennen kuin ehdin tunkea itseäni tekemään pojan töitä.

Tajusin siinä, että miksi äidit kysyvät minulta miten saan viisi lasta ulos ajoissa ja suht siisteinä.
Salaisuus taitaa olla siinä, että en ole ehtinyt kaikkien perään katsomaan ja on ollut pakko laittaa lapset tekemään itse omia hommia, ottamaan vastuuta omista asioista ja huolehtimaan pikkujutuista. Nyt kun nuorimaiselle minulla olisi aikaa sörkkiä hänen joka asiaa, niin onneksi tajusin ajoissa, ettei sitä kannata tehdä, sillä muuten olen samassa liemessä kuin nämä äidit, jotka kysyvät minulta mitä minä teen.

Joten äidit! Lopettakaa jo! Antakaa lasten pukea eriparisukat, kumpparit lenkkareiden tilalle, antakaa niiden mennä hiukset pörrössä kouluun ja antakaa niiden tehdä virheitä. Ennen kaikkea antakaa niiden yrittää itse, älkää aliarvioiko lapsianne, sillä ne on monesti viisaimpia. Pääsette vähemmällä ja lapset oppivat, että riittävät juuri sellaisenaan. Lapset oppivat myös hyvin nopeasti pitämään aikataulusta huolta ja olemaan ajoissa. Lisäksi kaikilla on paljon kivempaa kuin äidin pinna on löysemmällä.

Haleja teille äidit! Relatkaa ja antakaa vastuuta muillekin, silti olette hyviä äitejä.

Oletko sinäkin herännyt väärällä jalalla?

Maisemareitti Mont Vernonissa. 

Hattu ja yks takapenkkiläinen.

Kuusi viikkoa fysioterapiaa takana ja viisi viikkoa edessä.
Olkapää on jo melkein mallillaan, vielä pitää itse sitä hoitaa ja ylläpitää, mutta käsi liikkuu jo normaaliin tapaan ilman järkyttävää kipua.
Nyt alkoi selän kuntoutus, katsotaan auttaako vai joudunko turvautumaan kipulääkkeisiin taas. Lääkkeet on viimeinen mitä haluan, siksi olen valmis tekemään töitä terveyden eteeni.
Fysioterapeutti huomasi, että mun lantio on ihan vinksallaan, toinen puoli pari senttiä ylempänä ja väitti, että mun jaloissa on pituus ero, mutta sitä en vielä suostu uskomaan. Väitän, että lantio on vaan vähän vääntynyt väärään asentoon, kun olen muksuja kannellut toispuoleisesti monta vuotta.
Aloitettiin fyssarin kanssa keskivartalolihasten kuntoutus. Luulin, että mulla on vahvat lihakset, mutta eipä olekaan. Väsähdin ihan naurettavan pienistä liikkeistä. Lisäksi fyssari sanoi, että nousen sängystä väärällä tavalla tai siis tavalla joka rasittaa selkää liikaa. Lisäksi täytän pesukoneen väärässä asennossa, kerään lattialla olevia tavaroita väärin, kurotan ylös väärin. Harjoiteltiin sitten oikeita tapoja ja olen nyt yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota kun olen tehnyt kotitöitä. Totta tosiaan, väärin olen ne tehnyt. Nyt kun tekee eritavalla, ei voi olla yhtä tehokas, mutta ompahan kivuttomampi. Lisäksi sain kehoitukset opettaa lapset siivoamaan, no sitä ne tekee jo nyt. Tosin minä olen ehkäpä liian perfektionisti siivoamisen suhteen ja jynssään kyllä, kun kivut antaa myöten.
Tämän syksyn tavoitteena on saada kroppa kivuttomaksi tai ainakin vähemmän kipuiseksi. Lisäksi löytää joku uusi liikunnallinen harrastus, sillä kuntosalille en nyt pääse ja juostakaan en voi.

Elämä Balanssiin

Syksy tulee ja kaikki lapset menee kouluun. Minä saan vihdoinkin huokausta helpotuksesta, edes hetken verran päivässä.
Ostin itselleni Balanssivalmennuksen, joka alkoi viime maanantaina, sinne tosin voi tulla vielä jos innostut. Tarkoitus on saada joku balanssi tähän elämään, syömisen ja ajattelemisen suhteen ainakin. Kaikkeenhan ei voi itse vaikuttaa.
Balanssivalmennus on tähän mennessä ollut kyllä erittäin mielenkiintoinen ja hyvä, voin suositella sitä jo nyt.
Valmennuksessa pitää miettiä mitä elämältään haluaa, kirjoittaa asioita ylös ja tehdä toimintasuunnitelma. Minun elämä on pyörinyt hyvin pitkälti kotiäitimoodissa, ruuanlaittoa, pyykinpesua, lasten hoitoa jne. Minä itse on ollut hunningolla, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Olen kuvitellut, että itselle otettu aika on vääränlaista itsekkyyttä. Olen vaatinut itseltäni liikoja ja varmasti myös muilta. Olen suorittanut elämää, jonka joka muu on minulle käsikirjoittanut, olen siis pakoillut vastuuta. Vastuuta omasta elämästä.
Pikku hiljaa pitää siis opetella elämään omaa elämää, oppia tekemään virheitä ja nousemaan uudelleen. Opetella uusia tapoja ja tottumuksia. Opetella ajattelemaan eritavalla ja treenata aivoja.
Siinäpä on opeteltavaa, onneksi todella mielenkiintoista opeteltavaa.
Viime päivinä olen opetellut tekemään ainakin kerran päivässä jotain mieluista.
Kävin ostamassa maaleja ja taulupohjan, pääsen taas taiteen pariin. Voin maalata vaikka viisi minuuttia silloin tällöin ja huomaan taas jaksavani paremmin.
Ostin rautakaupasta myös muurauslankaa ja aloitin virkkauksen, tytär tarvitsee jumppapussukan. Katsotaan tuleeko tuosta mitään, ainakin se on hyvä aivojen lepuutin, vaikka lopputulos voi olla mitä vaan. Lisäksi olen korjannut keväällä tehtyä työtä, noukkinut valtaisia tomaatteja omalta pihalta, pilkkonut raparperia pakkaseen ja syönyt tuoreita porkkanoita. Oma sato kyllä motivoi puutarhan pitoa, ensi vuonna haluan enemmän.
Vielä on paljon opittavaa, joka päivälle riittää jotain uutta. Tavoitteena on aamuisin herätä niin, että odottaa jo jotain kivaa päivän aikana tapahtuvan.
Pienin askelin kohti tavotteita, yksi askel kerrallaan. Siinäpä on "mullehetikaikkinyt"-ihmiselle opeteltavaa.

Muurauslankaa rautakaupasta.

Lehemä, taidetta olkkarin seinälle. Katsotaan mitä tuosta syntyy.

Pieniä kurpitsoja, ei vaan tomaatteja. Omia, luomua ja läheltä.