sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Vaatekaappi valmis!

Vaatekaappi on ovea vaille valmis.
Suunnittelin Ikean vaatekaappisysteemin. Menimme Ikeaan sitä ostamaan, mutta sepä ei toiminutkaan niin kuin ajattelin ja toinen systeemi mikä olisi toiminut,sen hinta kipusi pilviin, joten nopeasti keksin toisenlaisen ratkaisun kesken shoppailureissun. Hinta pysyi kohtuullisena, mutta työtä oli enemmän.
Ostettiin Ikeasta Komplemet kiskot, Algot mesh korit ja poistopisteestä valkoinen ovi ja kaksi kaapinrunkoa. Lisäksi rautakaupasta haettiin putkea, hyllylevy ja setripaneeli.
Siitä sitten askartelemaan. Setripaneeli tuoksuu todella voimakkaalle ja mies sai siitä jo päänsärkyä, nuuhki sitä puolipäivää kun paneloi takaseinän ja katon. Täällä monesti laitetaan setripaneeli vaatekaappiin, sillä se pitää ötökät poissa ja niitä ötököitä täällä riittää. Eipä tarvi hämähäkinseitejä imuroida vaatekaapista.
Miehellä meni päivä askarrellessa ja valmista tuli, ovi tosin puuttuu, mutta niin se puuttuu kylppäristäkin, mihinkäs niitä tarvii.
Nyt meillä on kiva säilytysjärjestelmä kaapissa ja saadaan vihdoinkin vaatteet nätisti kaappiin.
Mitäs tykkäät?


Siinä se on, vaatekomerosyvennys.


Päivän askartelun tulos. 

Käytössä. 

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Uusi tietokonepöytä

 Vihdoinkin sain tietokoneeni pois kodinhoitohuoneesta. Alkuun luulin, että kodarissa mahtuu työskentelemään, mutta eipä siellä mahtunut. Vaateläjät ja tietokone ei vaan sovi yhteen.
Porrasremontin yhteydessä keksin, että saan pienen työpisteen portaikon yläpäähän ja mies toteutti sen. Se on nyt listoitusta vaille valmis.
Vielä kun löytäisi hyvän työtuolin, niin kaikki olisi hyvin. 

Meillä on nyt suunnitelmissa reissu Suomeen. Vinkatkaapa, jos tiedätte mistä voi vuokrata kohtuuhintaan uudehkon asuntoauton, joka pitää olla toimitettuna Helsinki-Vantaan kentälle ja sen voi myös palauttaa sinne. Lupaan mainostaa blogissani vuokraajaa, jos hyvään diiliin päästään.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Opiskelu into -onko sitä?

Kolmatta viikkoa opiskelijana ja rutiinit on ihan hukassa.
Käyn koululla kolmesti viikossa ja minun pitäisi opiskella kotona sitten kahtena päivänä vähintään. No eipä ole tullut opiskeltua, sillä en osaa kotona opiskella. Liikaa kotitöitä muistuttamassa itsestään. Nurkat muistuttaa, että remonttiakin pitäisi tehdä.
Lisäksi olkapäällä istuu piiskuri, joka hokee, että tee enemmän, nopeampaa ja tehokkaammin. Sitä ukkoa yritän vaientaa, sillä ongelmana on juurikin liiallinen tehokkuus ja laatu kärsii.
Onneksi vaikka välillä meneekin asiat mönkään, niin aina voi aloittaa alusta, kaivaa kirjat esiin ja tehdä niitä koulujuttuja ja unohtaa ne pyykit, sillä pyykit ei lopu koskaan, koulu loppuu joskus.

Huomenna taas koulunpenkille ja illan teen matematiikkaa.


maanantai 25. tammikuuta 2016

Flunssaa liikkeellä

Täällä minä nyt sairastan ne taudit, mitä ei ehtinyt aikoinaan sairastaa tai siltä se ainakin tuntuu. Kolmas kerta kahden kuukauden sisään kun olen kipeänä. Kotiäitinä ollessa sitä ei ehtinyt sängyssä maaten sairastaa, flunssat sairastetiin siinä sivussa. Nyt olen maannut sängyssä, nukkunut ja ollut. Eiköhän nämä taudit lähde niin nopeampaa pois.
Kouluakin olisi ollut tänään ja heräsin jopa seitsemältä, mutta painelin takaisin nukkumaan ja lopulta heräsin kymmenen jälkeen. Mitäpä sitä itseään kipeänä kiusaamaan, ehtiihän tuota opiskella.
Olen nyt käynyt koulua kaksi viikkoa ja meinaa jo tuskastuttaa, sillä taso on aika matala ja opetus hidasta, onneksi voin itse vaikuttaa siihen paljonko opiskelen ja milloin meinaan saada päättötodistuksen. Kaikki muut pääsisin varmasti heti läpi, mutta esseiden kirjoittaminen englanniksi tulee olemaan ison työn takana.
Blogeihinikin haluaisin panostaa, mutta pitäisi eka saada itsensä terveeksi ja rutiinit kuntoon.

Olen kuulunut Onniblogeihin ja jakanut postaukset onniblogilinkeillä, no harmikseni joudun kertomaan, että onniblogit lopetti ja linkit ei enää toimi, joten blogin löytää täältä tutusta ja turvallisesta osoitteesta jatkossakin http://www.mamunamaailmalla.com/ .

Hyvää alkanutta viikkoa!


tiistai 19. tammikuuta 2016

Talvi juttuja

Täällä on nyt talvi pysynyt jopa muutaman päivän ja lisää lunta luvattu viikonlopuksi. Pakkastakin niin paljon, että niveliä särkee.
Eilen oli Martin Luther Kingin päivä ja se on vapaapäivä koulusta, monessa firmassa se on normaali työpäivä, joten mies oli töissä. Minä lähdin sitten lapsien ja ystäväperheen kanssa luistelemaan ulkojäälle. Ulkona oli pikkupakkanen, mutta tuulen puuskat teki siitä hyytävän pakkasen. Optimistina otin itsellenikin luistimet mukaan, mutta kun oli neljät luistimet sitonut ja näpit jo katkeamispisteessä kylmyydestä, niin ei huvittanut omia luistimia jalkaa vetää.
Jänskätin vähän miten nuorimmainen alkaa luistelemaan, kun viime luistelukerta meni ihan totaalisen mönkään ja poika vaan mökötti. Nyt laitoin pojalle luistimet jalkaan ja passitin jäälle. Poika meni varovasti jäälle, nousi jaloilleen ja haparoiden luisteli. Pysyi siis pystyssä ja pääsi eteenpäin, ensi kerralla varmaan voi jo opettaa vähän miten niillä luistimilla potkitaan vauhtia.
Muut pojat pelasivat lätkää vanhalla tyylillä, eli ensi pelattiin kiekkoa ja sitten aloitettiin hakkaaminen ja se oli kuulemma hauskaa.
Ehkäpä ensi kerralla saan jopa itsellleni luistimet jalkaan.
Sunnuntai ilta kello 10 ja poika meni ulos lumitöihin, kolme pipoa päällekäin, ettei tule brain freeze. Mitäpä sitä hanskoilla?

Tässä vielä pelattiin kiekkoa.

Toiseksi vanhin luistimilla.

Toiseksi nuorinkin osasi pelata.

Luistelu päättyi itkuun, sillä luistimet olivat epämukavat.

Prinsessa ja irokeesi oli mukana. 

torstai 14. tammikuuta 2016

Uuteen-englantiin saapui talvi

Viime talvi oli karsea, lunta satoi metrin kerralla ja lopullinen lumimäärä oli kaksi metriä, hukuttiin lumeen.
Tänä talvena on ollut juurikin sopivat kelit, jouluun asti oli lämpimiä kelejä ja vuoden viimeisinä päivinä tuli ensimmäiset lumet ja sitä tuli inhimillisesti. Mitä nyt ei meidän pikkuautolla päässyt mäkeä ylös, mutta eihän se ole kummakaan jos huonoilla allseasoneilla ei mäkeä hanskaa. Isossa autossa on hyvät renkaat ja sillä ollaan selvitty. 
Ollaan saatu hattara lunta, eikä mitään vetistä moskaa, mitä yleensä tulee. Lumityötkin on ollut helppo tehdä.
Saisi tämä talvi ollakkin tällainen, pikkupakkanen ja sopivasti lunta. Lapset viihtyisi ulkona ja koko kaupunki ei menisi sekaisin lumimyrskystä. Viime vuonna oltiin 4 päivää ilman sähköä, onneksi asuttiin silloin vielä vuokratalossa, joten siellä oli sähköä, mutta mökissä ei ollut. Meiltä jos menee sähköt, niin samalla menee lämmöt, vedet jne. Hankittiin sentään varmuuden vuoksi generaattori, sillä niin paljoa minulla ei ole eräilymieltä, että haluaisin omassa talossa telttailla.
Ennen en voinut sietää talveja, siksi että oli niin monta pientä puettavaa ja kun viimeisen muksun sai puettua, ensimmäistä pissatti ja itse oli hiestä märkänä, ennen kuin ehti nokkaansa ulos laittaa. Nykyään mulla on helppoa, lapset osaa pukea itse ja käydä ajoissa vessassakin, suorastaan nautin kirpsakoista pakkasista. Vielä kun saisi tuon saunan rakennettua loppuun, niin sais itsensä edes sillä lämpimäksi. 

Aamumaisemat. 
Pikkupakkanen ja sopivasti lunta, se riittää lapsille.

Kukkuu!

Nyt oli hyvä aika etsiä tontin rajoja, sillä tämän metikön aluskasvillisuus on kesäisin tiheää ja punkkista. On meillä iso tontti.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Keskisormi pystyssä

Oli lauantai-ilta ja mökissä melkoinen sählinki, minä olin vielä flunssainen. Ilta pimeni ja pyysin lapsia siivoamaan huoneet, mutta luvassa oli vain perinteinen hyppyhärdeli, mikä tulee lapsille silloin, kun tietävät, ettei vanhemmat ehdi/jaksa vahtimaan ja olemaan läsnä.
Latasin tiskikonetta ja kuulin kuinka lastenhuoneen ovi lämähti kiinni ja alkoi pieni vinkuminen, siis oikeasti pieni. En osannut reakoida asiaan mitenkään, sillä lapset nyt välillä vinkuu. Onneksi mies huomasi tilanteen ja juoksi apuun, sillä vinkujalla oli keskisormi oven välissä ja vielä sarana puolella. Poika ilmoitti, että sormenpää on irti. Otin keittiöpyyhkeen ja annoin sen pojalle, jotta saa tyrehdytettyä verentuloa, mies otti pojan kainaloon ja minä keräsin vaatteita mukaan, sillä poika oli menossa nukkumaan. Käskettiin lapsia menemään naapuriin, mutta vanhin ilmoitti, että pysyvät kotona. Soitin sitten naapurin mamulle, että jos vaan selviää, niin menee meille vahtimaan lapsia, sillä kello oli jo paljon.
 Mies ajoi ja minä olin pojan kanssa takapenkillä, juttelin pojalle ja kyselin kaikkea, että tietäisin menettääkö hän tajuntansa. Poika kertoi leluista ja peleistä ja välillä itki, että sattuu, mutta oikeasti oli urhea. Kaahattiin sairaalan ensiapuun ja päästiin nopeaa lääkärille. Röntgenkin tuosta otettiin ja olihan se luu rikki.
Kynsi irti, kaksi tikkiä ja murtuma ja poika ei huutanut kertaakaan, mistä lie perinyt kipukynnyksen. Sairaanhoitajat paketoivat sormen ja pyysivät ottamaan yhteyttä ortopediin heti maanantaina. Lisäksi pojalle määrättiin antibiootti ja särkylääkkeitä, tosin särkylääkkeitä ei näytä kaipaavan ollenkaan, sillä väittää ettei siihen satu. Poika oli tyytyväinen kun sai sairaanhoitajalta luvan näyttää keskisormea ja sitä lupaahan sitten käytettiin.
Tiistaina poika kävi ortopedillä ja käsi kipsattiin vähän tuhdimpaan pakettiin. Kolme sormea piiloon ja kunnon suoja. Kolmen päivän välein pitää putsata haava.
Tänään eskarissa poika oli keksinyt pelotella tyttöjä ja aukaisi vähän sidettä ja uhkasi näyttää rikkinäistä luuta tytöille ja tytöthän kirkui, eivät kuulemma halunneet nähdä rikkinäistä luuta ja poikaa nauratti, kun eihän sieltä luuta näy, vain haava.
Melkoinen vekkuli keksimään jekkuja noinkin tympeästä asiasta.
Pipi ei ole menoa haitannut, ulkoleikit maistuu ja legoja kokoaa näppärästi. Tietysti pipiä käytetään hyvänä tekosyynä jos joku kotihomma ei tahdo maistua.

Tällaista tänne, ei ihan perusarkea onneksi.

Lupa näyttää keskisormea.
Vähän tuhdimpi paketti.


Ulkona mentiin täysillä, vaikka käsi onkin paketissa.


perjantai 8. tammikuuta 2016

Äitiys - kotiäiti

Kaikki loppuu aikanaan tai ainakin muuttuu.
Tulin äidiksi vajaa 19-vuotiaana, siis kakarana. Suunnitelmana oli saada ainakin 10 lasta ja olla viiskymppiseksi asti kotiäitinä ja aloittaa sitten mummoura heti perään. No suunnitelmiahan saa olla ja pitääkin, mutta elämä harvemmin menee niin kuin suunnittelee. Viisi niitä lapsia saatiin, ihania muksuja. Ikääkään ei ole kuin 32 ja toivon, etten mummo ole vielä vuosiin.

Olen siis tehnyt 14-vuoden kotiäitiuran, mutta sitäpä uraa ei lasketa mihinkään työtodistukseen. Vaikka väitän, että osaan hoitaa sairaita lapsia paremmin kuin moni lääkäri, selviän vähillä yöunilla vuosia, pystyn järjestämään isojakin juhlia vauvan kanssa. Pystyn järjestelemään aikatauluja, suunnitelemaan reittejä ja selviytymään mitä eriskummallisista tilanteista. Osaan myös johtaa, kouluttaa ja opettaa. Kärsivällisyyteni riittää pitkään ja stressiä siedän mielettömiä määriä, no siinä vaiheessa stressinsietokyky meinasi mennä yli kun olimme kodittomina Kanadassa. Siitäkin stressistä selvisin, vaikka olin vähällä polttaa yhden talon.
Olen oppinut priorisoimaankin, tiedän mikä on tärkeää ja mikä ei. Pystyn myös venymään ja sopeutumaan melkeimpä mihin tahansa tilanteeseen.
Osaan käsitellä kiukuttelevia ja hankalia ihmisiä ja yleensä saan ne hymyilemään.
Urani aikana olen oppinut paljon, mielettömän paljon. Olen myös tehnyt töitä paljon, enemmän kuin mikään laki sallii. Olen muunmuassa toiminut kotiäitiyden aikana yrittäjänä ja olen ollut myös opiskelija ja käynyt ulkopuolisella keikka töissä ja tehnyt tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä, lapset on silti hoidettu kotona. 

Miksi kotiäitejä ei arvosteta työmarkkinoilla? Vai arvostetaanko? Miksi kotiäiti ei voisi kirjoittaa ansioluetteloonsa kaikki osaamansa taidot? Vapaaehtoistyöt?
Kotiäitien ansioluettelot olisivat kirjan paksuisia, sillä niin paljon on tullut opittua.


Lapsityövoimaa.

Mutakylvyt on terveellisiä.

Talon prinsessaa pienenä.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Se nyt hajosi

Puhelimeni kameran linssi. Ei kestänyt iskua asfalttiin.
Pitäis saada uusi puhelin, sillä tarvitsen kameraa, puhelimen kameraa.
Olisiko suosituksia? Mielelläni otan pesäeron Nokialaisista ja Microsoftista. Pitäisi löytyä kohtuuhintainen ja kohtuuhyvällä kameralla oleva puhelin? Onkohan liikaa vaadittu?



maanantai 4. tammikuuta 2016

On aika lähteä toiseen suuntaan

Hyvää alkanutta vuotta!
Täällä on remontti edennyt hurjaa vauhtia ja elämään tulee muutoksia lisää. Meidän nuorimmainen aloittaa ensi viikolla prekindergartenin ja minä aloitan opiskelut tai jatkan, no aloitan uudelleen. kotiäitiurani häämöttää loppua tai ei kai oikeasti, minusta tulee osa-aikainen kotiäiti.
Hyvillä mielin jatkan opiskeluita ja uskon, että meidän perhe-elämä kestää sen, ettei äiti olekaan enää tavoitettavissa 24/7. 
Tavoitteena on tänä keväänä saada High school diplomi ja syksyllä collegeen opiskelemaan, siinä on tavoitetta kerrakseen, sillä englanti ei ole vahvin kieleni alkuunkaan. Kielenopiskelun kannalta harkitsen jatkavani toista blogiani englanninkielellä, katsotaan riittääkö aika.