Ice Castle Lincoln NH

Meillä on täti Suomesta käymässä ja ollaan tällä viikolla yritetty retkeillä, tosin minä olen ollut kotona sairaiden kanssa ja mies on mennyt turistioppaaksi.
Eilen lähdin minä turistioppaaksi. Ajettiin sata mailia pohjoiseen jäälinnaa katsomaan. Keli oli mitä mahtavin, muutama aste pakkasta ja aurinko loisti pilvettömältä taivaalta.
Jäälinna näytti ulkoapäin onnettomalta jääkasalta, mutta kun oltiin sinne saakka ajettu ja liput ostettu, niin mentiin sitten katsomaan. Sisältä se näytti hienolta, osasi yllättää. Tosin en ajaisi uudestaa samaa matkaa pelkän jäälinnan takia, mutta löydettiin myös tähän mennessä paras Meksikolainen ravintola missä olen koskaan käynyt. Jos tuonne eksytte, niin suosittelen pysähtymään El Charroon syömään, hinnat oli korkeat, mutta ruoka oli loistavaa ja palvelu hyvää. Kannatti siis käydä.
Otin jopa järkkärin mukaani, mutta olin unohtanut tyhjentää muistikortin, joten kuvia en onnistunut saamaan montaa.
Tänään meidän piti lähteä Atlantin rannalle koko porukalla, mutta eiköhän vain yksi taas sairastui yöllä ja jäin kahden muksun kanssa kotiin.
Huomenna Bostoniin kierrokselle ja lapset saa luvan olla jo terveinä.

Sairastuvalta iltaa!

Täällä ollaan sairasteltu jo niin kauan, että mun kirjapito siitä on mennyt jo sekaisin.
Kuumetta, vatsatautia ja muuta flunssaa, jokaisella vähän eri juttuja.
Nuorimmainen aloitti kuumeilun lauantainiltana, maanantaina menin lääkäriin, koska poika ei puhunut, ei syönyt, eikä jaksanut mitään. Maanantaina lääkäri ei tehnyt kummempaa diagnoosia, passitti kotiin kipulääkkeiden kanssa ja pyysi tulemaan takaisin, jos tilanne pahenee.
Tiistaina poika heräsi henkiin taas ja söi puoli kattilallista ruokaa. Ajattelin jo, että päästiinpä taudista, mutta eipä päästykkään. Poika aloitti yskimisen tiistai-iltana ja keskiviikkona yskittiin. Ilta oli ihan kamalaa kuunneltavaa ja mitkään tropit ei auttaneet, lopulta poika nukahti sipulikäärön kanssa sohvalle ja nukkui yön. Heräsi aamulla taas seitsemältä yskimään, puolilta päivin nousi kova kuume ja vein pojan taas lääkäriin, siellä saatiin hengistystä avaavaa lääkettä ja laitteet kotiin, jotta voin kotona hoitaa. Lääke selkeästi toimi, sillä kun vein pojan lääkäriin kannoin hänet sisälle ja poika retkotti tutkimuspöydällä, sairaanhoitaja tuli antamaan lääkkeen ja poika piristyi silmissä ja alkoi heittämään juttua ja piirtelemään.
Oli siis kirjaimellisesti huonossa hapessa.
No nyt mulla on lääkkeet ja laitteet kotona, jospa me nyt tämä tauti selätetään nopeasti.
Harmittaa vaan, kun on täti Suomesta vierailulla ja meillä vaan sairastetaan, iltasella ollaan ehditty jotakin tekemään, mutta koko porukalla ei olla päästy mihinkään.
Sellasta tämä elämä on lapsiperheessä, äitistä tulee välillä lääkäri ja sairaanhoitaja. 

Verhoja ja mummoilua.

Heräsin sitten sieltä päiväunilta ja seuraavilta yöunilta. En nyt sano, että olisin supermutsina herännyt, mutta selkeästi oli enemmän virtaa.
Eilen oli kaikki terveenä, tänään ei enää. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, muutakin kuin iso tätin vierailulle.
Eilen aamulla kävin aamukävelyllä heti herättyä, minut tuntevat tietää, etten niin vaan sängystä nouse ainakaan vapaaehtoisesti, saatika lähde kävelylle vesilasillisen jälkeen. Joten melkoinen saavutus sinäänsä. No aamupalan jälkeen otin tietysit kauneusunet ja sen jälkeen aloin vasta miettimään, mitä sitä pitäisi tehdä.
Olkkarin verho on ollut nuppineuloilla kiinni tangossa jo pidemmän aikaan, joten kaivoin pölyisen ompelukoneen ja ompelin sen vihdoinkin. Innostuin ompelemaan myös lastenhuoneisiin verhot ja keittiöön, kaikkiin löytyi kivaa Marimekkoa kaapista valmiina. Enää puuttuu meidän makuhuoneen verho ja täytyy sinnekin hankkia Marimekkoa. Vielä kun tietäisi millaisen valitsisi.

Mies sai idean siirrellä huonekaluja, olkkarista lähti seinäkaapit lastenhuoneisiin ja olkkarissa pöytä ja sohva löysi uuden paikan. Saatiin olkkarista avarampi ja kodikkaampi. Olkkarissa ei ole vielä viimeistelty, listat puuttuu ja yksi seinä paneloimatta, joten kuvia siitä en jaksa edes ottaa.

Lastenhuoneisiin tuli nyt seinäkaapit, jokaiselle oma ja saavat sinne siivota huoneensa. Oikeasti ne on niiden tärkeiden tavaroiden säilytykseen, mutta uskallan väittää, että huone niihin siivotaan. Minä saan sitten kahdesti vuodessa tyhjentää sen leivänmurujen ja lelujen sekamelskan, ei kun siis tärkeiden tavaroiden kaapin.
Siivosin siis lastenhuoneet ja no oikeasti koko talon, kellaria lukuunottamatta. Mikähän virta piikki muhun iski?
Tänä aamuna taas ylitin itseni ja menin heti herättyäni mummoilemaan eli sauvalenkille, vanhin muksu lähti kaveriksi ja tulimme valmiiseen aamupalapöytään.
Toivotaan nyt, että mun reippaus ei taas katoa ja väsymyskin voi pysyä poissa, ainakin kohtuudessa.



Alla ihan supersurkeita kuvia verhoista ja mummoilija.

Pippurikerä pääsi olohuoneeseen.

Tantsu tytänhuoneessa.

Vihreä kivet poikien huoneessa.

Turkoosi kivet keittiössä.

Kun elämä ei luista

Aina ei mene niin kuin tahtoisi asioiden menevän.

Mua on nyt taas väsyttänyt pidemmän aikaa ja mistään en saa otetta. Arkirullaa, mutta teen vaan ihan pakolliset. Täällä on nyt sairastettu ja tapaturmailtu joulukuusta asti ja loppua ei näy. Nyt on neljä muksua kipeänä ja talo haisee paskalle. Ihan oikeasti. On ollut pikkuisen ikävä vessan ovea nyt mahatauti aikana, varsinkin öiseen aikaan, kun lapset juoksee isin ja äidin luokse tyhjentämään huonoa oloansa. Eipä siinä nukuta, melua ja lemua.
Meidän neitokainen on huonoimassa kunnossa, kinttu murtuneena ja vatsataudissa, sai vielä rajuimman taudin mitä oli tarjolla.
Yöt on menneet miten sattuu ja rytmi on sekaisin. Minä olen muutenkin huono nukkuja, niin ei paljoa tarvitse mua häiritä, niin rytmi sekoittuu ja sen selvittämiseen menee kuukausi.
Koulutyöt pitäisi saada tehtyä, mutta kotona keskittyminen ei tahdo onnistua.
Remontista olen saanut jo tarpeekseni. Se voisi olla jo valmis. Kolme kuukautta meni jo siitä kun talo ostettiin.

Ovet pitäisi maalata ja asentaa, ikkunanlaudat pitäisi viimeistellä, listat pitäisi asentaa jne. Niin ja se toinen kylppäri odottaa tnt:tä. Sekin vielä.

Olen ihan loman tarpeessa ja lomaan on vielä puolitoista kuukautta. Sitä ennen pitää saada internettikoululainen tekemään enemmän töitä ja itsekkin tehdä enemmän koulua, mutta pitäisi saada ensin porukka terveeksi.
Omaa koulun käyntiäni en voi oikeen kiiruhtaa, sillä ei tarvita kuin yksi pöpö mikä tuuppaa ovesta sisään, niin mamma on taas kotona hoitamassa.
Nyt olisi vielä ennen lomaa hoidettava testamentti, lasten kouluun haut ja vanhimman ilmoittaminen lukioon. Olikohan muuta? Niin ja se ajokortti, sekin saisi tulla ajoissa ennen Suomen reissua.
Tämmöstä tänne. Menen päiväunille ja toivon herääväni pirteänä ja ahkerana.

Alien haukottelee ja nukahtaa. Herää sitten supermutsina pelastamaan arjen.

Sisäovet ostettu -maksoi alle $200

Eilinen päivä meni ajellessa.Käytiin miehen kanssa hakemassa lisäaikaa ajokorttiin Concordista ja samalla matkalla pysähdyttiin pieneen Amish -putiikkiin, josta löysin saunaan juttuja, ehkäpä keväällä laitan kuvia niistä.
Käytiin myös rautakaupassa, jossa myydään rakennusjämäeriä, uutta ja vanhaa. Tarkoitus oli mennä ovia etsimään, sillä jos oltais ostettu ovet lähimmästä rautakaupasta hinta olisi ollut n. 7 kertaa enemmän mitä nyt maksettiin.
Halusin ehdottomasti meidän makuuhuoneeseen ruutulasioven ja niiden hinnat on pilvissä, tuolta kaupasta löydettiin ovi $50, lisäksi löydettiin muutkin ovet taloon ja hintaa niillä oli $20 kappale, joten halvalla selvittiin.
Nyt tarvii vähän maalailla ja ostaa saranat, niin päästää laittamaan uudet ovet paikoilleen.
Vielä kun saataisiin porukka terveeksi, niin remonttikin etenis. Täällä meinaa taas sairastetaan.

Isäntä ja jäbä mallailee makkarin ovea.

Ovet mahtui hyvin kyytiin.

Uskalsinpas

Käydä parturissa.
Se vaati hivenen rohkeutta, sillä ainakin kolme edellistä parturia eivät osanneet leikata minun hiuksia. Yksi pilasi hiukseni niin pahasti, että takaraivossa oli kunnon kolo ja sitä ei saanut piilotettua muulla kuin pipolla. Silloin oli remontti pahimmillaan, joten pipo oli ihan hyvä asuste muutenkin, tosin sen kolon kasvattamiseen meni ainakin puoli vuotta.
Viime Suomenreissulla siskoni sai hyvät naurut mun hiuksista, äitini ei uskaltanut nauraa, mutta vihjaili kauniisti, että mitä tuolle tukalle on tapahtunut. Siskon mieskin huomasi mun kauniin kampauksen, joten se oli oikeasti kamala kun mieskin sen huomasi.
En sitten enää uskaltanut mennä kampaajalle, kasvatin hiuksia ja kävin yrittämässä hyvin arvostellussa kampaamossa leikkausta, mutta nepä vaan leikkasivat pituuden tasaiseksi ja asia selvä, hintaa silläkin sentin leikkauksella oli $45 plus tippi.
Olen nyt puoli vuotta harkinnut hiusten parturointia ja eilen sitten menin ketjukampaamoon kysymään olisiko heti aikaa. Ei ollut. Sain ajan täksi päiväksi eli jouduin nukkumaan yön yli ja miettimään, että jos jättäisin sittenkin välistä koko parturoinnin.
Uskaltauduin kuitenkin. Ensivaikutelma ei ollut kovin vakuuttava, sillä minulle oli varattu kampausaika, vaikka selkeästi puhuin uudesta mallista ja leikkauksesta. No parturi lopulta ymmärsi mitä haluan ja teki työtä käskettyä ja vielä paremmin kuin osasin odottaa.
Jätin hyvät tipit ja varasin uuden ajan samalle kampaajalle, sillä en halua enää etsiä kampaajaa kolme vuotta ja pilata hiuksiani kolmea kertaa.
Eipä enää tarvi näyttää pyryharakalta, kun saa tukankin laitettua.

Entinen pyryharakka.

Kun äiti opiskelee

Kun äiti opiskelee, niin sotkua täytyy sietää yli sietorajan.
Likapyykkiä on kokoajan ja puhtaat pyykit ei päädy kaappiin.
Keittiöön on muuttanut kaaos.
Aamulla on hoppu ja aikataulut venyy.
Lapset joutuvat olemaan omatoimisempia, koska äitillä on oma elämäkin.
Ruokaa pitää tehdä paljon kerralla, koska äiti ei ehdi joka välissä kokkaamaan.
Äitiä väsyttää ja päätä särkee.
Äiti on iloisempi.
Lapset on iloisempia, kun on iloisempi äiti.
Äiti karkaa tekemään koulutyöt kirjakauppaan, sillä äiti ei kykene keskittymään kotona, jossa on ollut töissä viimeiset 14-vuotta.
Äidin täytyy olla tiukempi lapsien kanssa siitä, että lapset todellakin huolehtivat omat tavaransa ja asiansa.
Äiti voi toisinaan ottaa paljon lungimmin, kun kotiäitinä ollessa, sillä äitihän opiskelee päivät ja jos ei opiskele, niin äiti voi pyöriä oman navan ympärillä, ilman että kenenkään muun elämä häiriintyy.

Kyllä mä vaan tykkään opiskella.

Murtuma jalassa -saisiko näistä tapaturmista jo taukoa?

Isossa perheessä tapaturmia sattuu tuon tuostakin, milloin on sormet oven välissä ja milloin on törmätty lapioon silmä edellä. Yleensä ne onneksi ovat ihan pieniä ja kuuluvat elämään.

Saatiin muutama viikko sitten pojan käsi pois kipsistä ja sormeen on alkanut kasvamaan uusi kynsi.
Eilen sitten meidän telinevoimistelija treenasi meidän olkkarissa kärrynpyöriä ja oli paukauttanut jalkapöytänsä ikkunalautaan. Tulin kotiin ja tyttö sanoi, että jalka on vähän kipeä, annoin vaan särkylääkettä ja tyttö paineli ulos pulkka mäkeen.
No pulkkamäen jälkeen tyttö ei sitten enää varannutkaan kipeälle jalalle ja jalka pöytä turposi ja mustui, joten ajattelin, että murtumahan sinne on tullut ja oikeimpa ajattelinkin. Tänä aamuna vietiin lääkärille ja tyttö sai tukikengän jalkaansa ja kainalosauvat kävelyyn, katsotaampas millainen lasku noista ilmaantuu, sillä täällä täytyy ostaa nuo kainalosauvat omaksi ja hinnathan on tietysti pilvissä.
Tyttö jo veikkaili mikä paikka seuraavaksi murtuu, sillä tällä neidillä oli pari kesää sitten käsi kipsissä kaatumisen takia.
Tuli sitten kuuden viikon tauko telinevoimistelusta.

Saatiin taas lunta tänne, torstaina oli lumeton piha ja perjantaina hukuttiin lumeen. Tänään taas sataa ja liikenne oli melkoista kun käväisin ystävän kanssa kahvilla. Luulin jo, että säästytään lumelta, mutta kaikkea sitä minäkin luulen.

Suomen reissu -liput tilattu.

Me tullaan Suomeen lomalle koko perhe. Tilattiin juuri liput, vielä pitää löytää asuntoauto vuokralle ja suunnitella reissu.
Nyt kaikki ystävät, sukulaiset, tuttavat jne, jos haluatte meidät nähdä, niin laittakaapa viestiä, josko saataisiin treffit sovittua.
Lapset ei meinaa malttaa nukkua, sillä odottavat pääsevänsa mummin puurokattilan ääreen. Lisäksi kummeille mietitään jo kuumeisesti tuliaisia.
Liput on varattu 6.4. - 28.4. ja käydään jossakin välissä miehen kanssa Saksassa, jos joku huolii meidän kullanmurut siksi aikaan hoitoon.

Jos joku vuokraa asuntoautoaan toimitettuna Helsinki-Vantaan kentälle, niin olisimme erittäin kiinnostuneita. Heitä tarjous ihmetysta@gmail.com. 

Suunnilleen tämänkokoisia oli muksut kun suomesta lähdettiin, ne on päässeet nyt vähän kasvamaan.

Helmikuun ensimmäinen- nytkö se alkoi?

Siis ötökkä-kausi?
Ulkona 16 c lämmintä ja bongasin yhden jalan menettäneen öttiäisen taapertamassa. Pitänee varmaan alkaa punkkeja taas myrkyttämään.