Tappavan tylsä kesä

Tavoitteena on järjestää lapsille tappavan tylsä kesä.
Ei siis mitään ihmeellistä tekemistä, muutama telttareissu ja uimarannalle, jos ilman kitinöitä lähtevät.
Aloitin jo. Ostin valkotaulun, mihin olen nyt viikon verran kirjoittanut päiväntyöt jokaiselle. Olen saanut jo kuulla kuinka tympeä äiti olen ja laiska. Sitä meinaan jatkaa koko kesän, tympeän äidin roolia. Huomenna saavat alkaa suunnitella ruokalistaa ja osallistua ruuanlaittoon ihan itse. Lupaan keksiä niille vain kotitöitä ja ulkoilua koko kesäksi. Katsotaan kuinka tylsää saadaan aikaiseksi.
Jos muksut mielii retkelle, joutuvat suunnittelemaan itse, eväistä lähtien. Katsotaan retkeilläänkö meillä tänä kesänä.

Vuoden työt poltettiin.

Tänään oli vitosluokkalaisen viimeinen päivä ja koululla järjestettiin Grad-party, poika tuuletti oikeen kunnolla kun sai todistuksen käteensä ja iloisilla mielillä lähti kesäloman viettoon ja middle schoolin alkua odottamaan.
Lupasin lapsille, että saavat polttaa kaikki koulupaperit kun kesäloma alkaa ja tänään sitten soiteltiin palolaitokselta lupa nuotion tekoon ja pistettiin notski pystyyn kolmenkymmenen asteen helteessä. Pitihän sitä, kun luvattiin. Lapset saivat polttaa kaikki haluamansa koulutyöt, nuorimainen ei polttanut mitään, ei kertakaikkiaan raski. Kaksi poikaa olisi polttanut kaikki, mutta sisko meni tutkimaan läjiä ja sanoi, ettei kaikkea saa polttaa ja vei salaa niitä talteen, söpöimät työt kuulemma. Tyttö ei polttanut mitään, oli kuulemma laittanut jo roskiin, mutta epäilen suuresti. Meidän neiti kun on oikea hamsteri, joka säilyttää kaiken ja mielellään oman huoneen lattialla. Vanhin poika haaveili polttavansa tietokoneen, sillä on ollut ja on edelleen internettikoulussa, ehkäpä en sitä anna vielä polttaa, minä tosin olen polttanut päreeni jo moneen otteeseen koko internettikouluun.
Tehtiin vielä smorejä notskilla.
Huomenna kaksi menee vielä koulussa käväisemään, vanhin tekee vielä muutaman viikon nettikoulua ja sitten alkaakin loma.
Perjantaina lähdetään vuoden ekalle telttaretkelle Maineen Acadian kansallispuistoon, toivottavasti sää on kohdallaan.

Kakkua ja puistoilua, omia kukkia pihasta.

Olen kunnostautunut puistoilun suhteen. Täällä on mahtavia leikkipuistoja, joissa lapset viihtyy pidempäänkin, äidin pitää vaan keksiä itselleen tekemistä. Minusta kun ei ole puistonpenkillä istujaksi ja ihmettelijäksi. Kotonakaan en osaa hengailla pihalla, vaan pitää olla tekemistä, ruohonleikkuuta, haravointia jne. Harmi vaan, että olkapääni oireilee taas ja oikealla kädellä on vaikea tehdä mitään. Tänään kipu oli jo niin paha, että vihdoinkin varasin ajan lääkärille ja toivon saavani lähetteen magneettikuviin, alaselkäkin pitää kuvata ja toivoa, että siellä on laskimo kunnossa. No se siitä mun terveydestä tällä kertaa.
Täällä on oikein kesäiset säät, ilmastointilaitteet hyrrää sisällä ja ulkona valuu hiki tekemättä yhtään mitään. En valita, minusta kesä voisi olla aina.
Poimin omasta kukkapenkistä pioneja maljakkoon, en ole ikinä tajunnut kuinka hyvän tuoksuisia ne ovat, ehkäpä kaupan pionit ei tuoksu.
Tänään vietin toisennimen nimipäivää ja pitihän sitä kakku leipasta, ehdin jo harmitella, ettei tällainen ruokavammainen voi kakkua edes saada, mutta samalla bongasin täältä ohjeen, tein vaan tuon oman kakkuni kookoskermaan. Hyvää tuli, ei liian makeaa, mutta hyvin suklaista. Ajattelin tehdä isäinpäiväksi toisen kakun, ehkäpä muunnan tuota reseptiä vähän ja teen kinuski-karpalo kakun, katsotaan onnistunko.

Ja muuten, lasten puutarhassa porkkanat on kasvamassa, näkyy jo vähän vihreää ja lapset ei malta odottaa, että kasvaisivat valmiiksi.

Kysyppä joku toinen -vastattu-

Kiitos kommenteista postaukseen! Vastasin jokaiselle, toivottavasti ehditte lukea vastaukset.

Printtasin ko. postauksen paperille, menin saunaan ja sytytin paperit tuleen. Samalla poistin postauksen ja kommentit täältä blogista.

Tässä on oikeen kelpo keino hallita toisten arvostelua. Jos mieli tekee arvostella perusteettomasti jotakuta toista, niin kirjoita se paperille ja mieti kahdesti annatko sen paperin ko. henkilölle vai polttaisisitko sen mielummin? Suosittelen polttamaan sen paperin, näin se ei jää enää painamaan omaa mieltä. Sait kirjoittaa ongelmasi ja toivottavasti pohdit kirjoittaessa sitä ongelmaa, joka on oma ongelma ja sen jälkeen poltat koko ongelman taivaan tuuliin. Näin kaikille jää hyvä mieli. 

Kuulumisia

En ole ottanut kuvia kovin ahkeraan, vaikka on remontti on edennyt, pihalle on ilmaantunut pieni puutarha ja uusia suunnitelmia suunniteltu.
Nyt on remontissa sellainen näpertelyvaihe päällä, listoja, maalausta, ovia, lukkoja jne. Pieniä juttuja, mutta vie tuskastuttavan kauan aikaa. Minähän en ole oikeasti remonttia tehnyt pitkään aikaan, sillä keväinen totaaliuupuminen opetti, että täytyy myös levätä ja hoitaa itseään. Pikku hiljaa on taas päivä paistanut mullekkin, lisäravinteita, ruokaa, unta ja lääkitys, sillä tästä selviää. Mulla kokeiltiin jopa hermokipulääkitystä, mutta en kokenut siitä mitään apua, joten lopetin sen ja yritän elää kivun kanssa käsikädessä. Mies on tehnyt remonttia. Olkkarin seinä sai paneelin, minä maalasin sentään. Nyt olkkari tuntuu viisi neliötä isommalta ja huonekorkeuskin muuttui paneelin ansiosta. Vielä kun saadaan listat paikoilleen. Olkkarista pitää vielä vähän seiniä maalailla myös ja haaveilen uudesta ruokapöydästä, mutta vanhakin toimii, joten uusi saa olla haaveena.
Nyt kun on taas pirteämpi, niin olen harrastanut enemmän liikuntaa. Kävelylenkkejä metsässä ja olkapään kuntoutusta. Tekisi mieli kunnon punttireeniä, mutta en uskalla vielä edes kokeilla. Ehkäpä mun pitäisi suosiolla unohtaa puntit ja siirtyä kevyempään reenaamiseen, pilatekseen, joogaan, jne.
Tänään kävin ostamassa meille mehulingon, laitoin jo lapset tekemään heille vihermehuja. Meinaan kesällä opettaa lapset tekemään ruokaa, pesemään pyykkiä ja syömään terveellisemmin. Meillä kun ei ole suuria kesäsuunnitelmia mennä minnekkään ja päiviin pitää saada täytettä, niin laitan lapset suunnittelemaan ruokaa ja valmistamaan sitä, lisäksi joutuvat pikkuhiljaa ottamaan vastuuta omista vaatteista. Kohtahan mä olenkin "työtön" kotiäiti :) .
Lapsilla on vielä muutama viikko koulua ja vanhimmalla niin pitkään kunnes saa koulun valmiiksi. Minulla alkoi jo kesäloma koulusta, kesälläkin olisi kursseja menossa, mutta mihinkä mulla on kiire koulun kanssa. 

15. hääpäivä

Viisitoista vuotta sitten Juhannuksena mentiin naimisiin. Oltiin köyhiä opiskelijoita, joten ei käyty ammattilaiskuvaajalla ollenkaan. Häistä on toki kuvia pilvin pimein, tosin ne on hometalon jäljiltä pakattuna laatikkoon ja odottaa pelastusta, jos niissä on enää mitään pelastettavaa.
Viime vuonna jo haaveilin, että käytäisiin otattamassa ammattilaisella kuvat, mutta se jäi remonttin alle koko ajatus.
Tänä vuonna kun tulee viisitoista vuotta täyteen ajattelin, että nyt täytyy otattaa ne kuvat ja varasin ystävältäni ajan kuvaukseen ja valehtelin miehelleni ja lapsille, että varasin ajan ravintolaan. 

Kuvauspäivä oli hyytävän kylmä ja yksi lapsista ei tykännyt alkuunkaan siitä, ettei mentykkään ravintolaan vaan jonnekkin tyhmään puistoon liian vähissä vaatteissa kuvaamaan. Poika huusi autossa ja ei meinannut tulla edes ulos autosta. Pienen taivuttelun jälkeen saatiin poika kiipeämään puuhun ja kuvaaja pääsi räpsimään kuvia.

Käytiin kuvauksen päälle vielä siellä ravintolassa ja lapset oli tyytyväisiä iltaan, saivat kuvauksessa kiivetä puissa ja sehän on meidän lasten mieleen.