Eläintarha omassa pihassa

Leirintäalueen kurre käsi varastamassa minun tummat suklaat.

ja sisällä.
Meiltä löytyi oravan kakkaa kellarista ja aloimme sitten tutkimaan miten maaorava pääsee kellariin. No löydettiin hieno tunneli, josta orava tuli sisään kakkimaan ja varastamaan ruokaa.
Kellarissahan ei pitäisi olla ruokaa, mut sanokaapa se mun lapsille. Ne kun tykkäävät syödä xboxia pelaillessa ja minä en kaikkien perään ehdi ja en jaksa enää nipottaa moisesta. Oravalla oli siis kellarissa ruokabuffetti auki 24/7. Tänään mies sai tukittua ulkopuolelta tunnelin. Toivottavasti tunnelissa ei ollut oravia piilossa, muuten ne rellestää meidän kellarissa pian.
Pihasuihkukausi on taas menossa ja eilen kun oltiin menossa suihkuun, niin eiköhän vaan ketun retku tallustellut meidän pihalla, lisäksi haisunäätäkin kiipesi meidän terassille ruuan toivossa. Oraviakin saa häätää terassilta pois tuon tuostakin.
Pussirottakin tallustaa öisin pihalla, vaikka pussirotta vaikuttaa ällöttävältä, niin siitäpä on myös hyötyä. Se syö punkkeja ja niitähän täällä riittää. Pussirottaa en edes halua häätää pihasta, niin kauan kun se öiseen aikaan tuolla mellestää.
Meidän pihalla asustaa myös murmeliperhe. Kissankokoisia karvapalloja viipottaa herkkuja etsimässä. Ne on niin herttaisia, etten niistäkään halua päästä eroon, niin kauan kun antavat olla mun kasvimaan rauhassa.
Meidän nurmikko on nykyään täysin valkoapilaa, jossa pupuperhe tai varmaan koko suku käy pitämässä ruokajuhlia. Ne on niin kesyjä, etten ihmettelisi, vaikka kohta söisi jo kädestä.
Lisäksi laitoin kolibreille ruokintalaitteen, niitä on kiva seurata.
Meidän ei tarvitse lähteä eläintarhaan ihmettelemään, kun saadaan olla välillä ihmeissämme kellarissakin.
Kuviahan on vaikea saada villieläimistä, kun minulta puuttuu kärsivällisyys odotteluun.

Kylpyhuone terassilla

Kylpyhuone siirtyi terassille.

Alkuperäinen muovimattokin on vielä paikoillaan, piilossa laattojen alla.

Ainoa vesivahinkojälki.

Vanhaa ja kulunutta.

Kylpyamme pääsee jo eläkkeelle.

Seinän sisällä on sulassa sovussa viemärit ja sähköt.

Meidän kylpyhuone remontti alkoi lauantaina. Mies purkasi kylpyammeen pois ja vähän seinistä pahimpia kohtia. Tänään lopulta lähti pytty ja lavuaari ja lisää seinää.
Olen positiivisesti yllättynyt kuinka vähän vesivahinkoa tuossa kylppärissä oli, pieni kaistale kylpyammeen yläpuolella. Vielä on lattia purkamatta, joten saattaahan sieltä vielä yllätys löytyä.
Loppuviikosta päästää jo rakentamaan uutta, tosin pitänee kaupassa käydä vähän ostoksilla, sillä meillä ei ole mitään vielä ostettuna.
Vaihdetaan vähän järjestystä vessassa ja yritetään järkevöittää sitä, kylpyamme lähtee ja tilalle tulee suihku. Pytty ja lavuaari siirretään, jotta saadaan tilaa pyykkikaapeille.
Eiköhän jo parin viikon kuluttua päästä uutta pyttyä testaamaan, se on tavoite.

Ei kipua ei kasvua -vois jo tuo kipu loppua

Kuvat mun lenkkipolun varrelta.

Niinhän sitä sanotaan, että ilman kipua, ei kasvua. No kipua on ollut liiankin kanssa ja vyötärönseutu senkun kasvaa. Voisi siis jo kipu loppua ja se kasvukin voisi muuttaa muotoaan.
Aloitin viikko sitten fysioterapian ja olkapää kipu on vähentynyt, vielä on tosin töitä tehtävä, että saan sen täysin kuntoon ja öiset puutumiset loppumaan. Onneksi minulla on erittäin hyvät fyssarit.
Luulin saavani lähetteen fysioterapiaan myös selän takia, siellä on pieni nikama liukuma ja vähän muutakin ongelmaa, mutta lääkäri oli määrännyt vain olkapäähän fysikaalistahoitoa. Eilen valitin järkyttävää selkäkipua fyssarilleni ja hän lupasi antaa mulle siihenkin hoitoa, oli vaan huolissaan siitä, että joudun maksamaan ekstra omavastuita selän takia, mutta minua se ei haittaa jos rahalla saan apua selkäkipuuni. Elämä on kallista ja sairaan elämä sairaankallista. Haluan ehdottomasti päästä takaisin lenkkipolulle ja kivun vähemmälle, jotta energiaa riittäisi muuhunkin kuin kivun kanssa selviytymiseen.
Minun pitäisi pudottaa painoakin, mutta olen ihan liian tyytyväinen itseeni tällaisenaankin ja painonpudostus ei ole ollut ekana mielessä. Selän takia olisi vaan parempi, että muutaman kilon sais pois, niin kipukin voisi helpottaa, pitäisi vaan jostakin repiä sinnikyyttä ruokailun suhteen. Olen todella surkea syömään säännöllisesti ja juomaan vettä tarpeeksi. Ehkäpä mun pitäisi tehdä videopäiväkirjaa urheilusta ja syömisestä, että olisi joku mistä seurata kehittymistä ja parannettavaa. Mitään tavan ruokapäiväkirjaa en kykene kirjoittamaan, sillä olen siinä niin laiska, että voin jopa jättää syömättä sen takia, että mun täytyy kirjoittaa ne ylös. Siispä jos kuvaankin kännykällä kaiken ja seuraisi sillä tavalla. Katsotaan mitä keksin, ainakin suunnittelen hyvin, sillä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Jos teillä on vinkata joitakin hyviä appeja android-puhelimeen, jolla voi seurata liikkumista ja syömistä, niin vinkatkaapa kommenttiboksissa, myös muutkin vinkit elämäntaparemonttiin on tervetulleita!

Mitä teille kuuluu?

Uusia ovia ja listan pätkiä -remonttia-

Master suiten ovi. 

Muut sisäovet.

Olohuoneen paneeliseinä.

Kahvat ja saranat laitetiin mustiksi.

On meillä remonttikin edennyt, vaikkei sillä tahdilla mitä minä haluaisin. Uskon, että tämä remontti loppuu, joskus.

Saatiin vihdoinkin olohuoneen paneeliseinä valmiiksi ja olohuone näyttää nyt korkeammalta ja kodikkaammalta. Sohva lähtee vaihtoon heti kun löydän tuohon paremman. Olohuoneessa on listatkin paikoillaan ja maalattuna, enää sieltä puuttuu yksi pistorasia asennus, mutta senhän voi jättää tekemättäkin.

Meidän makuuhuoneen oveksi halusin ehdottomasti ruutulasioven, sillä meidän makuuhuone ja vessa on niin pieniä, että ovi ilman ikkunoita tekisi siitä todella pimeän. Oveen vielä virittelen pitsiverhon.

Muuten ovet on valittu sillä, että ne sattui löytymään jämäeriä myyvästä rautakaupasta törkeen halvalla. Neljästä kokopuisesta ovesta ja tuosta ruutulasiovesta maksettiin alle kaksi sataa dollaria. Normi kaupasta tilattuna emme olisi selvinneet alle tonnilla millään. Hinta siis ratkaisi meidän ovet, mutta rehellisyyden nimissä tuli kyllä nappi valinta tähän taloon. Tässä talossa huonekorkeus on matala, joten nuo ovet lisäävät korkeuden tuntua.

Oven kahvoiksi ja saranoiksi valittiin mustat, luulen että nuo tulivat maksamaan enemmän kuin ovet, mutta hintaa kokonaisuudelle ei siltikään tullut paljoa.

Vielä on pieniä viimeistelytöitä sisällä ja tuo vanhan vessan remontoiminen, ne olisi tarkoitus saada mahdollisimman pian valmiiksi.

Ps. Osasin vihdoinkin laittaa facebook linkin tuohon sivuun, jos et vielä tykkää sivustani, niin nyt ois jo aika. Siellä jaan kaikki postaukset.

Lääkärin tarkistus viisumia varten ja eläimiä syöttämässä.

Eläimiä sai syöttää, mutta joutui itse ostamaan ruuat. 

Tänä vuonna jokainen jo uskalsi syöttää vuohia. 

Tämä partakaveri oli kuulemma söpöin, ois voitu kotiakin viedä.

Vartit loppu, joten ruokaa kerättiin maasta ja maistuihan sekin.

"Äiti voitaisko me ottaa tämä lammas kotiin?"

Onhan ne söpöjä.

Varsinkin nuo pienet kilit, hurmaavia suorastaan.

Tehotuotettuja mauttomia mansikoita ja puskamustikkaa, eihän ne millekkään maistu, mutta näyttää hyvälle.

Saisko sitä ruokaa?

Kato nyt, kun mä yritän anella.

Aitauksessa iso vuohi piti jöötä ja lasten mielestä oli epäreilua, ettei ne pystyneet pienille kileille syöttämään mitään, joten kaksi hämäsi isoa vuohta ja kolmas syötti pikkuista.

Viime viikolla käytiin farmilla, jossa voi ihastella eläimiä ja ostaa törkyhintaisia tehotuotettuja mansikoita ja mustikoita, olisi siellä kirsikoitakin, mutta meinasin pyörtyä kun näin hinta lapun. Itse poimittuna vajaa kaksi kiloa kaksikymmentä dollaria, lisäksi tuolla kahdella kympillä pääsi vain kolme poimimaan ja olisin joutunut maksaa lisämaksua kahdesta poimijasta kympin, joten kolmella kympillä olisin saanut vajaan kaksi kiloa ja mitä massuun mahtuu. Ei kiitos, rahastusta.
Vaikka tuo farmi on pelkkä turistirysä, jossa asiakkaat imetään kuiviin, niin silti siellä on kiva käydä eläimiä katsomassa ja joka vuosi käydään ainakin kerran, donitsit siellä sentään on kohtuuhintaisia ja kun ottaa omat vesipullot mukaan, niin ei mene sinne viikon ruokarahat.

Perjantaina meillä oli vihdoinkin siirtolaisviisumiin vaadittava lääkärintarkastus. Siitäkin jäi vähän rahastuksen maku suuhun. Meidän aika oli puolilta päivin ja me oltiin ajoissa paikalla. Mukana piti olla jokaisesta passikuvat, jotka käytiin edellisenä iltana ottamassa kuvaamossa. Odoteltiin hetki pienen pienessä odotusaulassa ja lääkäri täti hääräsi joka suuntaan. Kopioi meidän passit ja meillä oli mukana joku paperinivaska, mikä minkä lääkäri oli jo valmiiksi täyttänyt ja lähettänyt meille sähköpostiin. Lisäksi oli mukana rokotetodistukset ja veritulokset vesirokosta. Paperia oli melkoinen nivaska, onneksi mies oli järjestänyt ne valmiiksi, joten nopeutti lääkärin hommaa. Lääkäri valmisteli vastaanottohuonetta ja kävi siinä huoltomieskin kattopaneelin vaihtamassa ja yksi toinenkin asiakas kävi kättänsä näyttämässä välissä ennen kuin kukaan meistä pääsi lääkärin tarkastukseen. 

Odotin mielenkiinnolla lääkärintarkistusta, koska olin kuullut niin monenlaista tarinaa siitä, jotku olivat joutuneet ihan riisuitumaan, no eihän se onneksi suomalaista haittaa. 

Ensimäisenä meni nuorimmainen joka meinasi hermostua kun näki lääkärillä kädessä neulan. Sain pojan ylipuhuttua ja rauhoitettua, jotta lääkäri sai pistettyä tubitestin käteen. Sen jälkeen lääkäri kurkkasi suuhun, mittasi verenpaineen, kuunteli keuhkot ja sydämen ja paineli mahaa ja tarkistus oli siinä, seuraava sisään. Toiseksi nuorimainen meinasi mennä ihan kunnon paniikkiin, kun näki neulan, jouduin jopa lahjomaan sitä ja lääkäri ehdotti, että haetaanko isi tänne, mutta kokemuksesta tiedän, että minä saan paremmin lapset rauhoitettua kuin isi. Isillä kyllä riittää voima pitää paniikissa riehuva lapsi paikoillaan, mutta mun taktiikka on rauhoittaa lapsi puheella ja saada lapsi pysymään paikoillaan. Minusta kun lapsille ei saa väkisin piikkejä työntää, niin että lapsi on paniikissa. Selvittiin siitä neulasta jäätelöllä ja pienellä itkulla. Lasten tarkistukset meni samaa rataa ja aikuisten muuten samanlailla, mutta meiltä otettiin verikoe kuppaa varten. Ei tarvinut siis riisuutua ja tarkistus oli hyvin pikainen. Lopuksi maksettiin koko lystistä $930 ja toivotettiin hyvät viikonloput.
Tänään mentiin vielä näyttämään tubitesti kohta lääkärille, se oli onneksi kahden minuutin homma. Huomenna vien vielä kolme poikaa rokotettavaksi ja sen jälkeen saadaan lääkäriltä paperit viisumia varten. Ehkäpä saadaan loppu viikosta hakemukset ainakin lakimiehelle. 

Rasismia?

Paljon puhutaan siitä kuinka valkoiset on rasistisia tummia kohtaan ja erittäin vähän siitä, että niin ne tummat on rasistisia valkoisia kohtaan.
Olen kokenut monenlaista rasismia, uskonnollista, ulkonäöllistä jne. Sitä kokee jo Suomessa. Sinua voidaan syrjiä, jos olet erinäköinen, pukeudut eritavalla, uskot erilailla.
Kanadassa asuessa koin ihonväriin ja eurooppalaisuuteen liittyvää rasismia. Olin hivenen järkyttynyt, sillä olin luullut, että eurooppalaisia pidetään kunnon ihmisinä, mutta näin ei ole. Vuokra-asuntoja etsiessä meille sanottiin ihan suoraan, että olette euroopasta, teillä on paljon poikia, tuhoatte nämä asunnot jne. Siellä koki olevansa erilainen ja jopa syrjitty.
Tänne kun muutettiin, meitä neuvottiin hankkimaan asunto hyvältä koulualueelta ja tämähän tarkoittaa sitä, että niillä koulualueilla ei asu kuin valkoisia ja hyväosaisia intialaisia. Me kuitenkin vuokrattiin asunto huonolta alueelta ja taas oltiin erilaisia. Me tultiin kohtuullisesti toimeen, lapset ei lintsanneet koulusta, eikä mitään isoja ongelmia ollut. En osannut edes pelätä asua siellä, vaikka aina kun menin lenkille, niin torvea soitettiin, vislailtiin ja huudeltiin. Mua ei pelottanut se, lähinnä huvitti. Nykyisellä asuinalueella, joka on parempi, olen kerran saanut vilkutuksia vieraalta mieheltä lenkillä ollessa kahden vuoden aikana. Täällä jopa joskus pelottaa mennä lenkille, sillä lenkkipoluilla on nähty karhuja.
Olen aina kasvattanut lapsia siihen, ettei ulkonäöllä, etnisellä taustalla tai tulotasolla ole mitään merkitystä, voi olla kenen kaveri haluaa ja pitää tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Meidän lapsilla onkin kavereita eri etnisistä ryhmistä ja pidän sitä rikkautena.
Olen siis ollut erittäin naivi sen suhteen, että valkoiset, tummat, rikkaat, köyhät jne. voisi elää keskenään kunnioittaen ja tukien toisia, mutta olen joutunut pettymään.
Olin taannoin kokouksessa missä edustin ainoana valkoista. Sain kyllä ymmärtää täysin sen, että ko. ryhmässä tuetaan etelästä tulleita ja valkoiset rikkaat menkööt muualle. Kokouksen vetäjä lietsosi tummille siitä, kuinka köyhiä tummat on ja kuinka syrjittyjä ne on, totuus kuitenkin on se, että siellä kokouksessa istui työssäkäyviä ihmisiä, ei mitään todelllisia köyhiä. Olin taas erilainen, jopa syrjitty. Olin todella pettynyt kokouksen jälkeen, sillä ko. ryhmässä on aina ennen tsempattu kaikkia tasapuolisesti, kunnes ryhmänvetäjä vaihtui.
Niin kauan kun löytyy tuollaisia lietsoaja ihmisiä, niin kauan asiat pysyy samana tai pahenee.
Tulee selkeämpiä kahtiaanjakoja. Lisäksi ko. ihmiset ei viitsi edes yrittää muuttaa mitään, koska heitähän syrjitään ja hehän ovat köyhiä.
Eniten tässä harmittaa se, että tuossa kokouksessa käsiteltiin lapsiin liittyviä asioita ja joudun nyt kahdesti miettimään voinko enää laittaa lapsiani kyseiseen toimintaan mukaan, sillä heitä katsotaan rikkaan valkoisen pentuina ja tulevat varmasti kokemaan sen. Joudun siis sanomaan lapsilleni, että maailmassa on sellaiset säännöt, ettei köyhät ja rikkaat voi olla kavereita, tummat ja vaaleat ei voi olla kavereita jne. Raakaa tämä elämä, olisin niin mielelläni säilyttänyt naiviuteni.

Taidankin lähteä etsimään rikkaille, valkoisille ja hyvännäköisille suunnattua ryhmää ;) .

Tuoksuvaa muovailuvahaa -ohje-

 1 osa hiushoitoainetta
2 osaa maissitärkkelystä
elintarvikevärejä.

Sekoita hiushoitoaine ja maissitärkkelys tasaiseksi massaksi, jaa massa sopiviin osiin ja sekoita värit tekemällä pienestä osista palloja, joihin painat sormella kuopan ja sinne tiputat väriainetta. Saat samalla kivan värjäyksen käsiisi.

Ps. Suosittelen poistamaan arvomatot ja huonekalut kolmen metrin säteeltä ja käyttämään hajusteetonta hiushoitoainetta. Muuten tulee kallis muovailuvaha ja erittäin tuoksuva olohuone ;) . Semmosta sattuu.

Pyöräilyä, puistokahveja ja viisumin hakua.

Empä ollut ainakaan huomaamaton.

Vauhdin hurmaa.

Puistokahvit, mikä onkaan parempaa kuin helle ja kuuma kahvi?

Meillä alkoi siirtolaisviisumin haku reipas kuukausi sitten. Mies ja lakifirma on hoitanut sitä tähän asti, minun ei ole vielä tarvinut papereita täytellä, mutta kävin jo otammassa vesirokon vasta-aineet, sillä se rokote täytyy olla voimassa, jos ei ole sairastanut ja olinhan minä sen sairastanut, niin kuin kaikki meidän lapsetkin. Nyt on mustaa valkoisella lääkärille. Perjantaina meillä on lääkärin tarkastus viisumia varten, siellä ymmärtääkseni tsekataa rokotteet ja testataa onko ihan pöpi. Siitä tietenkin maksetaan melkoinen summa ja kun meillä niitä lääkärissä kävijöitä on seitsemän, niin ei taida tonni riittää. Viisumit saadaan arviolta yhdeksän kuukauden sisään.
Kävin myös omalla lääkärillä valittamassa selkääni ja olkapäätäni. Olkapää on temppuillut jo kauan, mutta nyt koko käsi lakkasi nousemasta ja kipu oli sietämätön. Lääkäri määräsi röntgeniin ja kuuden viikon fysioterapiaan. Röntgenistä löytyi jotakin alaselästä, vanha juttu. Olkapäästä ei röntgenellä löytynyt mitään vakavaa, joten toivottavasti se saadaan kuntoon fysioterapialla. Lisäksi sain neuvon pudottaa painoa, ettei selkä rasittuisi liikaa. Siinäpä onkin tekemistä. Olen aloittanut jo sillä, että menen nukkumaan ennen yhtätoista, nukkuminen kuulemma auttaa painon pudotukseen. Torstaina alkaa fysioterapia, toivottavasti saan sieltä oikeasti neuvoja, enkä pelkkää saarnaa niin kuin viime fysioterapiassa. 

Kaivoin myös pyöräni varastosta ja kävin testaamassa miltä se pyöräily oikeen tuntuu. Pahaltahan se tuntui. Ranteisiin, niskaan ja polveen sattui. Pitääkin hankkia kunnon mummopyörä, missä istuma-asento on pystympi, mikä ei rasittaisi niin paljoa ranteita ja niskaa. Tänään sitten kävin kiropraktikolla ja olo on taas parempi, mut pyöräily nyt saa jäädä.

Meidän kesätouhuja

Varusteet päälle ja menoksi.

Pikkukalojen tutkailua.

Lapset on innostuneet leipomaan, tässä tehdään kaurakeksejä.

Lisää kuvateksti

Lapsityövoimaa.

Menkää ulos pelaamaan! Jeps.

Köydestä kiinni ja menoksi.

Ja oli hauskaa.

Odottelussa tuli kylmä, vaikka ulkona oli 30 astetta lämmintä.

Tämä viikko aloitettiin Usan kansallispäivän juhlinnalla, eli fortsulailla, niin kuin täällä on tapana sanoa. Aamusta mies vei ystävä perheen lentokentälle ja illasta suunnattiin kaupunkin stadionille kuuntelemaan soittokuntaa ja katsomaan mieletöntä ilotulitusta. Ilotulitus oli mahtava, paukuttivat reippaan puolituntia paukkuja ja lopuksi viisi minuuttia sellaista pauketta, ettei voinut edes liikkua, pakko oli keskittyä pysymään istualteen. Mä siis rakastan ilotulitusta, joten tuonne mennään ellei ole suurta estettä.
Ollaan myös käyty uimassa, nuorimmainen on ihastunut snorklaukseen, pitäisi hommata sille sopivamman kokoiset lasit, nuo on nyt aikuisten kokoiset ja on turhan isot. Ei vaan kiinnosta ostaa mitään pilipali snorklausvälineitä lähikaupasta. Käytiin myös yhdellä metsälammella hyppimässä köyden kanssa. Muuten kiva paikka, mutta ranta oli täynnä lasinsirpaleita.
Lisäksi lapset on siivonneet, leiponeet ja leikkineet ulkona tai täällä päin kun sanotaan, että play niin se tarkoittaa leikkimistä tai pelaamista.
Meillä on ollut pelikoneet kellarissa ja nyt kun siellä on purkuhommat käynnissä, niin jouduttiin kieltämään kellarilla pelaaminen. Meidän muksut keksi sitten viedä xboxin pihalle terassin alle ja siellähän ne pelasi kaikessa rauhassa. Raitista ilmaa ja konsolipeleja yhtäaikaa, tehokasta.

Telttaretki Acadia state parkkiin -kuvina-

Uusi makuupussi ja uusi teltta, oli hyvä nukkua. 

Käväistiin ravintolassa ja sain salaatin laastarilla. Eipä tarvi enää ravintoloita kannattaa.

Laskuvesi ja uimaan piti päästä, vesi oli vielä jäätävän kylmää, mut kummasti nuo muksut vaan ui.

Meren rannalta löytyi aarteitakin. 

Meidän camping-alueella ei ollut suihkuja, joten mentiin toiselle camping-alueelle suihkuun. Suihku oli tehty 50-luvulla ja rakennus veteli viimeisiä, mutta puhdasta tuli. 

Amerikkalainen haluaa cämping-elämältä kaiken mitä arkenakin, joten pitihän sitä meidänkin kokeilla camping-popkorneja.

Hienosti ne poksui valmiiksi kaasuliedellä.

Rannalta bongailtiin rapuja.

Tässä ihastellaan kaloja, jotka olivat jääneet jumiin kivikkoon laskuveden takia.

Siliteltiin meritähteäkin, päästettiin tuo sitten veteen, ettei aurinko tapa tai lokki nappaa.

Poika halusi kuvan itsestään ja meritähdestä. Kyllä se tähti siellä on, kun tarkasti katsoo.

Meidän perhe ja ystävä perhe ja läjä pyöriä. Oli mahtavat pyöräreitit ja lapsetkin jaksoi polkea.