Oletko sinäkin herännyt väärällä jalalla?

Maisemareitti Mont Vernonissa. 

Hattu ja yks takapenkkiläinen.

Kuusi viikkoa fysioterapiaa takana ja viisi viikkoa edessä.
Olkapää on jo melkein mallillaan, vielä pitää itse sitä hoitaa ja ylläpitää, mutta käsi liikkuu jo normaaliin tapaan ilman järkyttävää kipua.
Nyt alkoi selän kuntoutus, katsotaan auttaako vai joudunko turvautumaan kipulääkkeisiin taas. Lääkkeet on viimeinen mitä haluan, siksi olen valmis tekemään töitä terveyden eteeni.
Fysioterapeutti huomasi, että mun lantio on ihan vinksallaan, toinen puoli pari senttiä ylempänä ja väitti, että mun jaloissa on pituus ero, mutta sitä en vielä suostu uskomaan. Väitän, että lantio on vaan vähän vääntynyt väärään asentoon, kun olen muksuja kannellut toispuoleisesti monta vuotta.
Aloitettiin fyssarin kanssa keskivartalolihasten kuntoutus. Luulin, että mulla on vahvat lihakset, mutta eipä olekaan. Väsähdin ihan naurettavan pienistä liikkeistä. Lisäksi fyssari sanoi, että nousen sängystä väärällä tavalla tai siis tavalla joka rasittaa selkää liikaa. Lisäksi täytän pesukoneen väärässä asennossa, kerään lattialla olevia tavaroita väärin, kurotan ylös väärin. Harjoiteltiin sitten oikeita tapoja ja olen nyt yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota kun olen tehnyt kotitöitä. Totta tosiaan, väärin olen ne tehnyt. Nyt kun tekee eritavalla, ei voi olla yhtä tehokas, mutta ompahan kivuttomampi. Lisäksi sain kehoitukset opettaa lapset siivoamaan, no sitä ne tekee jo nyt. Tosin minä olen ehkäpä liian perfektionisti siivoamisen suhteen ja jynssään kyllä, kun kivut antaa myöten.
Tämän syksyn tavoitteena on saada kroppa kivuttomaksi tai ainakin vähemmän kipuiseksi. Lisäksi löytää joku uusi liikunnallinen harrastus, sillä kuntosalille en nyt pääse ja juostakaan en voi.

Elämä Balanssiin

Syksy tulee ja kaikki lapset menee kouluun. Minä saan vihdoinkin huokausta helpotuksesta, edes hetken verran päivässä.
Ostin itselleni Balanssivalmennuksen, joka alkoi viime maanantaina, sinne tosin voi tulla vielä jos innostut. Tarkoitus on saada joku balanssi tähän elämään, syömisen ja ajattelemisen suhteen ainakin. Kaikkeenhan ei voi itse vaikuttaa.
Balanssivalmennus on tähän mennessä ollut kyllä erittäin mielenkiintoinen ja hyvä, voin suositella sitä jo nyt.
Valmennuksessa pitää miettiä mitä elämältään haluaa, kirjoittaa asioita ylös ja tehdä toimintasuunnitelma. Minun elämä on pyörinyt hyvin pitkälti kotiäitimoodissa, ruuanlaittoa, pyykinpesua, lasten hoitoa jne. Minä itse on ollut hunningolla, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Olen kuvitellut, että itselle otettu aika on vääränlaista itsekkyyttä. Olen vaatinut itseltäni liikoja ja varmasti myös muilta. Olen suorittanut elämää, jonka joka muu on minulle käsikirjoittanut, olen siis pakoillut vastuuta. Vastuuta omasta elämästä.
Pikku hiljaa pitää siis opetella elämään omaa elämää, oppia tekemään virheitä ja nousemaan uudelleen. Opetella uusia tapoja ja tottumuksia. Opetella ajattelemaan eritavalla ja treenata aivoja.
Siinäpä on opeteltavaa, onneksi todella mielenkiintoista opeteltavaa.
Viime päivinä olen opetellut tekemään ainakin kerran päivässä jotain mieluista.
Kävin ostamassa maaleja ja taulupohjan, pääsen taas taiteen pariin. Voin maalata vaikka viisi minuuttia silloin tällöin ja huomaan taas jaksavani paremmin.
Ostin rautakaupasta myös muurauslankaa ja aloitin virkkauksen, tytär tarvitsee jumppapussukan. Katsotaan tuleeko tuosta mitään, ainakin se on hyvä aivojen lepuutin, vaikka lopputulos voi olla mitä vaan. Lisäksi olen korjannut keväällä tehtyä työtä, noukkinut valtaisia tomaatteja omalta pihalta, pilkkonut raparperia pakkaseen ja syönyt tuoreita porkkanoita. Oma sato kyllä motivoi puutarhan pitoa, ensi vuonna haluan enemmän.
Vielä on paljon opittavaa, joka päivälle riittää jotain uutta. Tavoitteena on aamuisin herätä niin, että odottaa jo jotain kivaa päivän aikana tapahtuvan.
Pienin askelin kohti tavotteita, yksi askel kerrallaan. Siinäpä on "mullehetikaikkinyt"-ihmiselle opeteltavaa.

Muurauslankaa rautakaupasta.

Lehemä, taidetta olkkarin seinälle. Katsotaan mitä tuosta syntyy.

Pieniä kurpitsoja, ei vaan tomaatteja. Omia, luomua ja läheltä.

Telttailua New Yorkissa osa 3

Torstaina leirintäalueelta piti poistua aamu kymmeneltä viimeistään. Me yllätettiin itsemme ja olimme valmiina jo yhdeksältä. Harvinaista meiltä aamu-unisilta. Ajettiin Long Islandin kärkeen Southamptoniin, matkalla pysähdyttiin aamupalalla peri amerikkalaiseen Denny's ravintolaan, ei uskallettu enää ottaa riskiä uusien ravintoiloiden suhteen, vaan ajettiin tuttuun ravintolaan.
Southamptoniin saavuttiin hyvissä ajoin, käytiin Main streetillä kävelyllä ja kolusin kalliita putiikkeja läpi, löysin jopa itselleni ja tyttärelleni flipflopit. Reissun tavoitteena oli löytää itselleni hieno kangaskassi, mutta sellaista en löytänyt ja ne kassit mitä löysin olivat niin hinnoissaan, että saivat jäädä kauppaan.
Southampton on Amerikan kalleinta aluetta asuntojen suhteen ainakin, seitsemällä miljoonalla voit saada sieltä tontin, valmis talo maksaa sitten jo reippaasti enemmän. Southamptonissa pörää siis lähinnä miljonäärejä ja julkkiksia, onneksi olen niin tietämätön julkkiksista, etten kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Tosin huomasin sen, ettei siellä kukaan kulje kamera kaulassa ja kuvaa. Siellä asukkaille annetaan rauha olla ja rentoutua. Eipä siis tullut siellä kuvattua, tosin siellä oli niin kuumakin, että energiaa ei edes riittänyt kuvaamisen miettimiseen. Ylläoleva kuva on ainoa koko kaupungista.
Taloista siellä ei saa otettua kuvia, sillä niitä peittää korkeat pensasaidat ja porteilta löytyy vartioita, joten ajeltiin vaan ympäri ja ihasteltiin hienoja pensasaitoja.  

Jotta ajomatka kotiin ei olisi pitkä, niin varasin lautamatkan Orient pointista New London Connecticutiin. Säästyi ajoaikaa kolmisen tuntia. Lautta maksoi yhteensä $110 koko porukalta ja autolta. Matka kesti yhteensä puolitoista tuntia.
Olin varannut meille paikan kello 19 lautasta, mutta me oltiin niin ajoissa, että meille annettiin vaihtoehdoksi lähteä puoltatuntia aikaisemmin pikkulautalla. Pikkulauttaan mahtui n.20 autoa. Lähdettiin sitten pikkulautalla, sillä ajattelin, että ollaampa aikaisemmin kotona.
Lauttamatka meni leppoisasti ja kannella tarkeni t-paita päällä koko matkan.

Sen verran ehdittiin Orient Pointissa olemaan, että löydettiin sieltä Orient beach state park ja käytiin siellä jalkoja uittamassa ja leikkimässä puistossa. Atlantissa oli tosi lämmintä vettä ja harmitti kun jätin uimapuvut kotiin. Seuraavalla reissulla voidaankin mennä suoraan tuonne state parkkiin viettämään päivää ja skipata kaikki kaupungit, park oli tosi rauhallinen ja todella siisti.

Vaikka reissu ei mennyt suunnitelmien mukaan, niin silti oli kivaa käydä katsomassa ja eksymässä. Suosittelen telttailua New Yorkissa ja tutustumaan sen lähialueisiin. 

Telttailua New Yorkissa osa 2

Telttailussa lasten mielestä on parasta nuotio. Nuotio on pakko polttaa, vaikka ulkona on 30 celsiusta, se nyt vaan pitää olla. Nuotion äärellä istutaan ja meditoidaan. Paras tapa rauhoittaa lapset iltapuuhiin, kokeilkaapa vaikka. New York Cityyn voi siis mennä kirves ja puukko mukana ;). Tosin pidä huoli, ettet kuljeta niitä julkisissa kulkuvälineissä.

New Yorkilaista pitsaa kehutaan jokapaikassa ja ekana iltana etsittiin pitseria mistä saa myös maidotonta ja gluteenitonta pitsaa. Olihan se hyvää ja törkeän kallista. Seuraavana päivänä mentiin saman pitserian toiseen paikkaan ja tilattiin samaa pitsaa, saatiin homeista pitsaa ja glutenittomaan pitsaan oltiin laitettu leivitettyä kanaa, joten aina ei kannata luottaa ravintoloiden nettiarvosteluihin. En tiedä miksi minulla on huono tuuri ravintoloiden suhteen, kun edellisellä telttareissulla sain salaatin käytetyllä laastarilla terästettynä.

Laiskuuksissamme ajattelimme lähteä omalla autolla Manhattanille julkisten kulkuneuvojen sijaan ja se oli iso virhe. Ulkona oli kosteus yli 90% ja kuumuutta reippaasti päälle 30 celsiusta, lisäksi nuorimainen oli puolikuntoinen ja vanhimman kantapäät isoilla rakoilla, joten kuvittelimme, että pääsemme helpommalla kun menemme omalla autolla. Leirintäalueelta Manhattanille ajaa alle tunnissa, lisäksi joutuu maksamaan kaksi tietullia $8 per tulli. Manhattanilla parkkeeraus onnistuu, jos ajaa pikkuautolla, mutta meidän möhköä ei otettu parkkihalliin ja tienvarsilla ei ollut paikkoja. Ajeltiin reipas kaksi tuntia Manhattania ristiin rastiin ja yritettiin etsiä möhkölle sopivaa koloa, mutta ei löytynyt. Lapsia pissatti ja nälkäkin kurni, joten laitoin navigaattoriin Ikean osoitteen ja ajettiin Brooklynin Ikeaan syömään. Ikeassa on ilmainen parkkeeraus ja möhkötkin mahtuu parkkiin. Lisäksi sieltä pääsee lautalla Manhattanille muutamalla dollarilla, olin vaan jo niin väsynyt ja tympääntynyt, etten jaksanut edes ajatella enää meneväni koko sakilla Manhattanille. Palattiin sitten takaisin leirintäalueelle ja käväistiin kaupassa New Jerseyn puolella. 

Reissu meni siinä mielessä pieleen, ettei päästy sinne Central Parkkiin picnicille, tosin silloin satoi myös vettä, eikä nähty niitä mitä oli tarkoitus nähdä. Pörrättiin omalla autolla pitkin Manhattania ja pelkäsin kokoajan, että joku ajaa kylkeen. En muuten suosittele kenellekkän Manhattanilla ajelemista, siellä on ihan kaheli liikennekulttuuri. Suosittelen käyttämään Uberia tai bussia. Metroon minua ei vapaaehtoisesti saa.

Juttu jatkuu vielä yhdellä postauksella.

Tulipalo

Maanantai-iltana lähetin miehen lasten kanssa jäätelölle, jotta saisin hetken hengähtää. Nautin yksin olosta ja kuulin jossain vaiheessa, että mies tuli takaisin kotiin ja huomasin, että naapurusto isineen leikki meidän pihalla. Katsoin, että ompa hienoa kun isit jaksaa hetken viettää lasten kanssa, sillä kaikilla meillä on ollut liian kiirettä.
 Laitoin muutaman valon päälle kotiin, sillä oli sen verran harmaa päivä. Ihmettelin, kun ensimäinen lamppu alkoi välkkyä. Outoa, ei meillä yleensä lamput välky kuin kovilla pakkasilla. Menin vessaan ja sielläkin lamppu välkkyi, ihmettelin sitäkin ja meinasin mennä sanomaan siitä miehelleni ulos, mutten mennyt. Istahdin koneelle kuvia käsittelemään ja kohta kuulin paloauton äänen, ensiksi en reagoinut siihen mitenkään ja kohta hyppäsin pystyyn. Ei meidän alueella liiku edes poliiseja, niin jotain on pakko olla vinosti ihan lähellä.
Juoksin ulos ja siellähän naapurista nousi paksu musta savu, miehet olivat jo juosseet naapuriin pelastamaan rouvaa sieltä ja toinen naapuri oli soittanut palokunnan, palokunta tuli muutamassa minuutissa. Rouva oli yrittänyt sammuttaa itse tulipaloa ja oli saanut jo lievän häkämyrkytyksen, shokkitilanteen vuoksi ei vaan osannut tulla pois talosta. Onneksi meidän toinen naapuri kantoi rouvan väkisin ulos, sillä aikaa ei enää ollut jaaritteluun.
Liekit löivät jo oviaukosta ja musta savu nousi avonaisesta autotallinovesta. Näky oli surullinen, mutta onneksi kaikki ihmiset selvisivät hengissä ja rouvankaan ei tarvinnut kuin käväistä sairaalassa.
Palosyyn tutkinta on edelleen kesken, kävin ilmoittamassa tutkijalle, että samaan aikaan kun naapurissa syttyi, meillä välkkyi lamput. Epäilevät sähköpaloksi.
Surullista tässä on se, ettei heillä ollut vakuutusta talossa. Ennen kuin kiehut siellä ruudun toisella puolella ja pidät ihmisiä hölmöinä kun ei vakuutusta pidä, niin voin kertoa, että palovakuutus täällä lainattomaan taloon on rahan hukkaa, sillä niitä ei vakuutusyhtiö korvaa. Talossa pitää olla edes pantattu laina, ennen kuin pankki pakottaa vakuutusyhtiön korvaamaan, niin se vaan menee. Lainaa täytyy olla, jotta vakuutukset korvaa mitään.
Onneksi täällä toimii naapuriapu ja yleensäkin vapaaehtoinen apu. Laitettiin jo rahakeräys pystyyn ja autetaan naapuri jaloille.

Muistakaahan tarkistaa palohälyttimet ja hankikaa vaikka vaahtosammutin kotiin, sille voi olla käyttöä, halusi tai ei. Lisäksi pitäkää lattiat ja oven edustat tyhjinä, sillä tulipalon hetkellä, ne voi olla ratkaisevassa asemassa kun talosta pitää poistua.

New Yorkissa telttailu

Tiesittekö että New York Cityssä voi telttailla?
Me kuultiin ystäväperheeltä, että Staten Islandilla on pieni campingalue, jossa voi telttailla ja pitihän meidän se testata. New York Cityyn on pitänyt mennä jo aikaisemmin, mutta homeisten hotellien takia ei olla uskallettu mennä, uudet hotellit ovat taas niissä hinnoissa, ettei meillä ole varaa sellaiseen. 

Meiltä NYC:iin ajaa noin neljässä tunnissa, matka taipui kivasti ja ruuhkiakaan ei juuri ollut. Mitä lähemmäs NYCiä lähestyttiin, sen rähjäisemmiksi tiet muuttuivat, tiet ovat luokattoman huonossa kunnossa ja teiden varsilla on roskaa, ensi vaikutelma oli rähjäinen.

Keskeneräisiä tietymaita oli joka paikassa ja tiet olivat kuin tilkkutäkit, sieltä täältä korjattuja.

Campingalue oli siisti. Campingalue sijaitsee Rannikkovartioston alueella, alueen portit suljettiin ilta kymmeneltä ja alueelle pääsi vain leirintäalueen lupalapun kanssa yöaikaan, päivisin portti oli auki ja alueella oli kaikkien käyttöön tarkoitettu ulkoilualue. Saatiin ihan rauhassa nukkua, eikä tarvinnut pelätä, että joku kadun asukki olisi tullut unta häiritsemään.

Campinalue oli melkein Verrazano sillan alla. Vaikka kyseisellä sillalla on 12 kaistaa, kuusi kaistaa per kerros, niin liikennemelu ei juuri häirinnyt. Mitä nyt hälytysajoneuvot ja liikennettä seuraava helikopteri mölysi silloin tällöin.

 

Staten Islandilta pääsee lautalla ilmaiseksi Manhattanille, campingalueelta on n. 20 minuutin ajo matka lautalle ja auton pysäköiminen maksaa $8/päivä lauttarannassa. Myös bussilla pääsee leirintäalueelta suoraan lautalle, sitä ei kokeiltu. Lauttoja kulkee ympäri vuorokauden n. puolen tunnin välein.

Lauttamatkalla Manhattanille näkee myös hyvin vapaudenpatsaan, kiikarit kun olisi olleet mukana, niin olisi nähnyt enemmän, mutta yllättävän hyviä kuvia saatiin otettua. Jos haluaa siis budjettimatkailla, eikä halua maksaa Vapaudenpatsaan lautasta ryöstöhintaa, niin suosittelen ottamaan tuon Staten Island ferryn ja kurvailla sillä katsomaan vapaudenpatsasta, meidän lapsille riitti tuokin hyvin.

Ensimäisenä iltana käytiin Manhattanilla pienellä kävelyllä, siis todella pienellä. Nuorimainen oli flunssassa ja puolikuntoinen ja vanhimmalla oli isot rakot jaloissa, eikä pystynyt paljoa kävelemään, sen verran päästiin kuitenkin Manhattanin tunnelmaan, että virtsan haju tunki joka porttikongista ja syvennyksestä, katukauppoja oli joka paikassa, ihmisiä oli kerjäläisesta hyvintoimeen tulevaan ja kaupunki vaikutti rähjäiseltä.

Jatkuu seuraavassa osassa.

Vauva numero 6

Kymmenen vuotta sitten ekan kerran harkitsin koiran hankintaa, mutta lapsissa oli työtä riittävästi, joten se jäi haaveeksi. Nyt meille on tulossa koiravauva, iso villakoira. Etsittiin meille sopivaa rotua, piti olla vähän allergisoiva ja lapsiperheeseen soveltuva. Viime vuoden lopulla alettiin katsomaan sopivaa kasvattajaa ja löydettiin kaksi hyvää vaihtoehtoa, toinen oli Kanadan rajalla ja toinen tunnin ajon päässä. Laitettiin jo viestiä kauimmaiseen, mutta se ei ollut innokas myymään meille koiraa, kai sitä hirvitti pitkä välimatka, yhteensä ajamista olisi tullut reipas tuhat kilometriä.
Lähimmällä kasvattajalla syntyi pennut neljä viikkoa sitten ja saatiin tästä pentueesta pentu. Tänään käytiin valitsemassa meille pentu, valinta ei ollut vaikea, sillä haluttiin ehdottomasti persikan värinen, se on kuulemma kaikista vähiten allergisoiva. Lisäksi meidän neiti oli hyvin reipas, rauhallinen ja avoin uusille jutuille. Kipitti ensimäiseksi meidän nuorimman jalkoihin ja kiersi sylistä syliin.
Neiti vielä jäi kasvamaan viideksi viikoksi mamman luokse ja sitten saadaan hakea se meille.

Nyt pitää etsiä eläinlääkäri ja ottaa selvää pakollisista rokotteista. Lisäksi hankkia tarvikkeita, mutta eiköhän aika pienellä määrällä alkuun selviä, vai selviääkö?

Jos sulla on vinkata hyviä sivuja barffaukseen, holistiseen hoitoon jne. Niin kerro kommenttiboksissa.

Telttailemaan Manhattanin kupeeseen

2014 Niagaralla telttailemassa. 

Nuotioterapiaa Niagaralla 2014.

Meidänhän piti telttailla tänä kesänä paljon, mutta niin se kesä vaan meni ja ei olla tehty kuin yksi telttareissu.
Tajuttiin eilen, että kohta alkaa vanhimman pojan jalkapallo, jos hän sinne nyt pääsee ja sitä on joka päivä seuraavat pari kuukautta ja silloin ei päästä reissuun. Meillä oli suunnitelmissa mennä telttailemaan Staten Islandille jo aikaisemmin, mutta kun tämä remontti. No luotettiin siihen, että ainahan sieltä paikkoja löytyy, mutta ei tiedetty että kyseisellä leirintäalueella on vain 7 telttapaikkaa ja näyttää olevan melko suosittu. Onnistuttiin saamaan ensi tiistaista torstaihin paikka sieltä ja nyt suunnittelen mitä halutaan Nykissä nähdä. Sen verran jo katsoin, että Staten Islandilta menee lautta Manhattanille, joka on muuten ilmainen ja se ohittaa nätisti vapauden patsaan, joten se tullaan muutamaan otteeseen näkemään läheltä. Torstaina ajattelin, että ajetaan Long Islandin kautta kotiin, otetaan sieltä niemenkärjestä lautta Connecticuttiin. Katsotaan nyt, mitä kaikkea näin nopealla aikataululla ehdin suunnitella ja mitä kaikkea ehditään tehdä Nykissä, jos ei muuta niin mennään Central Parkkiin picnicille päiväksi ja ajellaa busseillä ympyrää.
Kävin jo ostamassa korvatulppia öiksi, jotta saan nukuttua suurkaupungin vilskeessä.
Mennään siis eräjormaileen keskelle suurkaupunkia.

Puutarhajuttuja

Olen haaveillut pitkään hyötypuutarhasta ja nyt kun vihdoinkin on pihaa vaikka millä mitalla, niin pitihän sitä aloittaa. Mies teki meille kaksi kasvatuslaatikkoa ja toiseen jopa kasvatin jotakin. Toinen on tyhjänä ja odottaa ensikesän innostusta.
Ostin kaksi raparperin taintam, kolme tomaattia ja kukkasia. Lisäksi nakkasin tuohon laatikkoon kasvamaan porkkanaa, sienemet oli jo monta vuotta vanhoja, mutta niin ne vain lähti kasvamaan.
Alkuun pelkäsin, ettei rapasperi lähde enää kasvamaan, kun kituutti kolme viikkoa ruukussa auringon paisteessa, mutta sekin innostui.
Tomaatit on jo pikkumiehen mittaisia ja tomaatteja on tulossa paljon, pääsen kohta ketsupin tekoon, sitä meillä kuluu.
Mitään kasveja en osaa hoitaa, onneksi meillä on niin reippaita kavereita, että kun tulevat käymään, yksi neuvoo miten omenapuuta hoidetaan ja toinen opastaa tomaattien kanssa. Ensi vuonna voisin kokeille toiseen laatikkoon kasvattaa yrttitarhan, pitää vaan olla ajoissa, joka on mulle haastavaa.
Onhan mulla rosmariinia ruukussa kasvamassa, onneksi se on sellainen yrtti joka kestää kuivuutta, sillä muuten se olisi jo mennyt.
Marjapuskia minulla on ikävä, varsinkin mustaherukkaa. Harmi vaan, kun mustaherukkaa ei tässä osavaltiossa saa kasvattaa kasvitautien takia. Viinirypäleitä laitettiin myös kasvamaan, mutta taisi mennä liian varjoiseen paikkaan ja kituuttaa nyt siellä, pitäisi siirtää paremmalle paikalle, mutta kun pihaa vielä myllätään, niin en tiedä mitä se tykkää monesta siirrosta. Ehkäpä sekin saa odottaa ensi kevääseen.
Odottelen vielä, että mulle kasvaa se viherpeukalo, tuon kämmenen keskellä olevan tilalle.