maanantai 27. heinäkuuta 2015

Minä olen suomalainen Mamu



Suomessa kohistaan monikulttuurisuudesta. Mamut saa kyytiä ja nekin, jotka ovat syntyneet suomeen tummemmalla iholla, kuin blondi suomalainen.
Minäkin olen maahanmuuttaja, jo kolmas maa menossa. Minun mies ja lapsetkin ovat maahanmuuttajia. Me pysytään aina maahanmuuttajina, vaikka suomeen palattaisiin. Mamu mikä mamu.

Olen ylpeästi mamu, itse olen polkuni valinnut ja maahanmuuttajaksi alkanut. Olisin voinut valita toisinkin. Tällä mamuilulla olen vaan saanut silmäni auki, mitä ei olisi tapahtunut, jos olisin Suomeen jäänyt. En olisi varmaan koskaan ymmärtänyt niitä, jotka joutuvat pakon edestä kotinsa ja maansa jättämään ja sopeutumaan uuteen kulttuuriin ja kieleen. Ymmärrän heidän suunnattoman yksinäisyyden. pelon siitä miten selvitä kun yhteistä kieltä ei ole. Ymmärrän sen, että tukiverkostokin on jäänyt edelliseen asuipaikkaan ja uudessa kotimaassa ei välttämätä ole yhtään ketään kenelle soittaa jos tulee ongelmia. Pelko siitä, saako maahan jäädä asumaan, voiko aloittaa rakentamaan uutta tulevaisuutta, vai odottaako pysyvämpää maassaololupaa. Tiedän sen tunteen, kun haluaisi opiskella, tehdä töitä, tienata, mutta lupaa ei ole. On lupa vaan olla ja asua ja pelätä sitä hetkeä, että tulee tieto, että maasta pitää poistua. Sekin on koettu. Kaikken tämän olen vapaaehtoisesti itse valinnut.

Mitäpä sitten jos olisin pakolainen, vaikka muutaman vitsiniekan mielestä olenkin. Olisin joutunut jättämään kodin, läheiset, työn, oman kulttuurin. Joutuisin tuikituntemattomaan maahan, jossa ihmiset on sulkeutuneita ja ennakkoluuloisia, lisäksi elämä olisi rajoitettu vain oleskeluun. Sitä en uskoisi kestäväni. Sen kyllä kestää, ettei töitä voi tehdä, eikä opiskella, mutta jos siihen päälle lisää ennakkoluuloiset ihmiset ympärille, niin siinä hajoaa pää.

Olen asunut alueella, missä suurin osa ihmisistä oli tummemmalla iholla varustettuja kuin minä, lisäksi ne omistivat kaiken. Meidän oli erittäin hankalaa saada vuokra-asuntoa, koska ollaan euroopasta, ollaan väärän värisiä ja meillä on liikaa lapsia. Meidän lapset kuulemma tuhoavat talot ja me asutaan kuin porsaat. Kaikki nämä oli ennakkoluuloja.

Olen ylpeä siitä, että meidän lasten ystäväpiiri koostuu lapsista, jotka ovat erikulttuureista ja maista. Lisäksi minä olen saanut aivan ihania ihmisiä ympärille Afrikasta, Meksikosta, Dominikaanisesta tasavallasta, Kolumbiasta, Ukrainasta, Venäjältä.....

Toivon, että jos joskus Suomeen palataan Suomi olisi monikulttuurinen ja mekin mamut hukuttaisiin joukkoon sulavasti vaikka pienimmässäkin tuppukylässä, sillä minä tulen moikkaamaan naapureita ja höpöttämään kaupan kassalle, vaikkei se suomalaiseen kulttuuriin sovikkaan.


10 kommenttia:

  1. Aamen! Rikkaus on Etta itsella ja lapsilla on ystavia/tuttuja/koulukavereita eri kultuureista. Ulkomailla asuminen avaa silmat. Ja se on hyva. Niin hyvassa kuin pahassa. Oppii arvostamaan asioita eri tavalla kuin aikaisemmin. Eika tama aina helppoa ole. Opettavaista kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa tämä ei ole, ei missään nimessä, mutta avartavaa ja kaiken sen vaikeuden arvoista.

      Poista
  2. Todella hyvä kirjoitus! Ei taida eräät suomalaiset poliitikot tajuta, että suomalaisiakin on mamuina maailmalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ja vielä kun ne ymmärtäisivät, ettei monikulttuurisuudessa ole mitään vikaa. Muistavat vaan itse pitää omista perinteistä ja kulttuurista kiinni, niin muut ei ole uhka vaan rikkaus.

      Poista
  3. Hyva teksti! Uudessa Seelannissakin meita mamuja on nurkat pullollaan, ja hyvin mahdutaan samassa maassa elamaan. Tytar aloitti aikanaan koulunkaynnin koulussa joka ylpeili silla etta heilla on lapsia yli 40 maasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvin tänne pallolle mahtuu talsimaan, olis sitten minkä värinen ja rotuinen tahansa.

      Poista
    2. Sanoppas muuta! Heitän muuten haastetta kehiin! En tiedä lienetkö tähän jo "joutunut" osallistumaan aiemmin :) http://blogit.savonsanomat.fi/kaanhisteluja/liebster-award/

      Poista
    3. Kiitos Haasteesta, nyt vastasin.

      Poista

Kiitos kommentista!