Kyllä minusta kokki saattaa tullakkin

Minunhan piti opetella kesän aikana laittamaan oikeaa ruokaa, no arvatkaa opettelinko? En. 

Luin muutaman lasten ravitsemukseen liittyvää kirjaa ja pari kirjaa odottaa vielä lukemista. Kesä meni ruuan suhteen surkeasti. Ei lapsukaiset kesällä nälkää nähneet, ei ollenkaan, mutta ruoka mitä ne söi ei välttämättä ollut mitään terveellisintä ja ravitsevinta, minä kun en jugurtteja osaa arvostaa ollenkaan, saatika perunoita tai makkaraa.
Nyt kun koulu alkoi kirjoitin ylös ruokaideoita ja mulla on epämääräinen paperilappunen keittiössä, mistä katson idean seuraavaan ruokaan ja lasten koululounaaseen. Lapset ovat nyt syöneet täysin kotitekoista ruokaa koulussa ja voi mahoton, miten paljon se vaikuttaa lasten olotilaan. Viime keväänä kun söivät kouluruokaa, tulivat koulusta väsyneinä, nälkäisinä ja erittäin kiukkuisina. Nyt kun tulevat koulusta ovat rauhallisia, eikä nälkäkään kiusaa ja jaksavat odottaa ruokaa sekunttia kauemmin. Mieletön muutos.
Olen opetellut tekemään keittoja ihan alusta alkaen, eli haudutan luista liemen ja teen sitten keiton. Aikaahan tuohon kuluu parhaillaan vuorokausi, mutta eihän mun nyt tarvi kuin laittaa aineet kattilaa ja hella pienellä pörisemään ja välillä kurkata miltä näyttää. Luulin joskus, että ruuan tekeminen alusta alkaen on kovin työlästä ja hankalaa, no varmaan on jos meinaa kokata seitsemän lajin kurmeeta, mut meille kelpaa keittokin, sitä syödään jopa aamupalaksi.
Mä ajattelin laittaa lapsetkin ruuanvalmistus oppiin ja nakitan niitä kuorimaan, pilkkomaan, pesemään jne. Itse kun lapsena sain aina valmista ruokaa, äiti loihti meille aina mitä parhainta herkkuja ja monesti oli jopa sämpylääkin lämpimänä kun lapsena tulin koulusta kotiin. Siihen mä en vielä kykene. Se on varmaan syy, miksi en ruokaa osaa laittaa, leivon kyllä, mutta ruuanlaitto ei ole ollut lempipuuhaa. Pitää siis itsekkin opetella se kunnolla.
Kommenttiboksiin voisit kertoa parhaat ja helpot reseptit. Niitä ei voi olla koskaan liikaa.