tiistai 10. marraskuuta 2015

Hyvin luisti vai luistikohan?

Meidän kotikoululainen meinaa turhautua kotona olemiseen ja kuntosalilla käymiseen. Käyn kolmesti viikossa kuntosalilla ja otan pojan mukaan. Liikuntaa kuitenkin pitää saada vähintään tunti päivässä, ettei homehdu kotiin. Poju alkoi siis keksiä uusia juttuja liikunnan suhteen.
Meidän lähellä on jäähalli ja siellä on päivittäin public skating, joka maksaa $5/hlö ja jos haluaa vuokrata luistimet, niin ne on $4. Tänään kutsuin ystäväni poikansa kanssa meidän mukaan luistelemaan.
Muista kun penskana luisteltiin Oulussa Kastellin kentällä ja kamalassa pakkasessa. Raahattiin luistimet kotiin vielä luistelun jälkeen tunnottomilla sormilla ja varpailla. Luisteluhan itsessään oli kivaa, mutta minulle jäi trauma siitä, kun raahauduttiin kentän laidalle kävellen, laitettiin luistimet jalkaan ja yritettiin saada luistimet mahdollisimman tiukalle kohmeisilla sormilla, monesti sitä tuli autettua sisaruksia tai kavereita, kun heidän sormensa ei enää toimineet. 30 asteen pakkasessa saatettiin luistella monta tuntia, vaikka nenä oli jäässä, ripsissä kasvoi jääpuikot ja sormet ja varpaat olivat tunnottomia. Ne ei estäneet luistelua ollenkaan, Tosin en tykännyt siitä, että oli kylmä, mutta enpä valittanutkaan.
No luistelu jäi moneksi vuodeksi juurikin sen takia, kun en kestänyt enää jäisillä näpeillä vedellä nauhoja kiinni ja varsinkin kun omien lasten kanssa olisi pitänyt mennä luistelemaan pakkaseen, niin jätin menemättä.
Täällä tuo talvi on niin ovela, että saattaa ensin vähän pakastella ja kun saadaan ulkojäät aikaiseksi, niin seuraavana päivänä sataakin loskaa taivaan täydeltä ja sää muuttuu. Meidän lähettyvillä on yksi pieni kaupungin ylläpitämä luistinkenttä, jota kyllä huolletaan hyvin, jos pakkasia riittää, mutta niitä ei tahdo aina riittää ja sitten tulee se puolitoista metriä lunta siihen päälle.
Jäähallit on siksi niin näppäriä, koska luistimet saa kiristellä jalkaa lämpimässä tilassa, sieltä löytyy vessa ja sekin on lämmin ja jää on yleensä hyvässä kunnossa. Meidän perheen pelastus siis, sillä täytyyhän joka lapsen osata luistella.
Meidän nuorimmainen on jo viisi, eikä vielä osaa luistella vaikka ollaanhan tuota käytetty jo kolmesti jäällä. Tänään sitten ei ollut paras päivä pojalla. Sain kyllä hymyilevän muikean kuvan, mutta melkoisen känkkis jätkä oli. Löi leukansakin ja luistimet oli aivan liian liukkaat. Tänään meni siis ulinaksi koko reissu, tosin kotikoululainen nautti, kun sai luistella ja siellä oli vähän porukkaa.
En kuitenkaan ajatellut luovuttaa nappulan suhteen, meinaan ilmoittaa hänet luistelukouluun ja sielläkö oppikoot pysymään luistimilla pystyssä ja epäonnistumaan. Äitin kanssa kun harjoittelee, niin se tahtoo mennä ulinaksi, äitille kun on niin helppo kiukutella. 


Vanhimmainen.

Nuorimmainen.


4 kommenttia:

  1. Ai vitsi! Luistelua, olen ihan kateellinen. Veimme juuri lapset uimaan, mikä ei kuulu mitenkaan minun suosikkihommiini, mutta lapset rakastavat. Luistelemista sen sijaan rakastan, olisipa ihana päästä pitkästä aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö sieltä löydy jäähalleja?
      Minä en taas voi viedä lapsia uimaan kloori herkkyyden takia.
      Luistelu on kyllä kivaa ja varsinkin, kun ei tarvi enää näppejä palelluttaa :D

      Poista
  2. Mulla on kanssa kauhukokemukset jäisistä näpeistä ja varpaista...Joskus ihan oikeasti pelkäsin niiden putoavan jäätyneinä pois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en osannut kyllä sitä pelätä. En tiedä onko se syyllinen siihen, että nykyään on näpit jäässä pienestäkin kylmyydestä.

      Poista

Kiitos kommentista!