Äitiys - kotiäiti

Kaikki loppuu aikanaan tai ainakin muuttuu.
Tulin äidiksi vajaa 19-vuotiaana, siis kakarana. Suunnitelmana oli saada ainakin 10 lasta ja olla viiskymppiseksi asti kotiäitinä ja aloittaa sitten mummoura heti perään. No suunnitelmiahan saa olla ja pitääkin, mutta elämä harvemmin menee niin kuin suunnittelee. Viisi niitä lapsia saatiin, ihania muksuja. Ikääkään ei ole kuin 32 ja toivon, etten mummo ole vielä vuosiin.

Olen siis tehnyt 14-vuoden kotiäitiuran, mutta sitäpä uraa ei lasketa mihinkään työtodistukseen. Vaikka väitän, että osaan hoitaa sairaita lapsia paremmin kuin moni lääkäri, selviän vähillä yöunilla vuosia, pystyn järjestämään isojakin juhlia vauvan kanssa. Pystyn järjestelemään aikatauluja, suunnitelemaan reittejä ja selviytymään mitä eriskummallisista tilanteista. Osaan myös johtaa, kouluttaa ja opettaa. Kärsivällisyyteni riittää pitkään ja stressiä siedän mielettömiä määriä, no siinä vaiheessa stressinsietokyky meinasi mennä yli kun olimme kodittomina Kanadassa. Siitäkin stressistä selvisin, vaikka olin vähällä polttaa yhden talon.
Olen oppinut priorisoimaankin, tiedän mikä on tärkeää ja mikä ei. Pystyn myös venymään ja sopeutumaan melkeimpä mihin tahansa tilanteeseen.
Osaan käsitellä kiukuttelevia ja hankalia ihmisiä ja yleensä saan ne hymyilemään.
Urani aikana olen oppinut paljon, mielettömän paljon. Olen myös tehnyt töitä paljon, enemmän kuin mikään laki sallii. Olen muunmuassa toiminut kotiäitiyden aikana yrittäjänä ja olen ollut myös opiskelija ja käynyt ulkopuolisella keikka töissä ja tehnyt tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä, lapset on silti hoidettu kotona. 

Miksi kotiäitejä ei arvosteta työmarkkinoilla? Vai arvostetaanko? Miksi kotiäiti ei voisi kirjoittaa ansioluetteloonsa kaikki osaamansa taidot? Vapaaehtoistyöt?
Kotiäitien ansioluettelot olisivat kirjan paksuisia, sillä niin paljon on tullut opittua.

Lapsityövoimaa.

Mutakylvyt on terveellisiä.

Talon prinsessaa pienenä.