tiistai 12. heinäkuuta 2016

Pyöräilyä, puistokahveja ja viisumin hakua.

Empä ollut ainakaan huomaamaton.

Vauhdin hurmaa.

Puistokahvit, mikä onkaan parempaa kuin helle ja kuuma kahvi?


Meillä alkoi siirtolaisviisumin haku reipas kuukausi sitten. Mies ja lakifirma on hoitanut sitä tähän asti, minun ei ole vielä tarvinut papereita täytellä, mutta kävin jo otammassa vesirokon vasta-aineet, sillä se rokote täytyy olla voimassa, jos ei ole sairastanut ja olinhan minä sen sairastanut, niin kuin kaikki meidän lapsetkin. Nyt on mustaa valkoisella lääkärille. Perjantaina meillä on lääkärin tarkastus viisumia varten, siellä ymmärtääkseni tsekataa rokotteet ja testataa onko ihan pöpi. Siitä tietenkin maksetaan melkoinen summa ja kun meillä niitä lääkärissä kävijöitä on seitsemän, niin ei taida tonni riittää. Viisumit saadaan arviolta yhdeksän kuukauden sisään.
Kävin myös omalla lääkärillä valittamassa selkääni ja olkapäätäni. Olkapää on temppuillut jo kauan, mutta nyt koko käsi lakkasi nousemasta ja kipu oli sietämätön. Lääkäri määräsi röntgeniin ja kuuden viikon fysioterapiaan. Röntgenistä löytyi jotakin alaselästä, vanha juttu. Olkapäästä ei röntgenellä löytynyt mitään vakavaa, joten toivottavasti se saadaan kuntoon fysioterapialla. Lisäksi sain neuvon pudottaa painoa, ettei selkä rasittuisi liikaa. Siinäpä onkin tekemistä. Olen aloittanut jo sillä, että menen nukkumaan ennen yhtätoista, nukkuminen kuulemma auttaa painon pudotukseen. Torstaina alkaa fysioterapia, toivottavasti saan sieltä oikeasti neuvoja, enkä pelkkää saarnaa niin kuin viime fysioterapiassa. 

Kaivoin myös pyöräni varastosta ja kävin testaamassa miltä se pyöräily oikeen tuntuu. Pahaltahan se tuntui. Ranteisiin, niskaan ja polveen sattui. Pitääkin hankkia kunnon mummopyörä, missä istuma-asento on pystympi, mikä ei rasittaisi niin paljoa ranteita ja niskaa. Tänään sitten kävin kiropraktikolla ja olo on taas parempi, mut pyöräily nyt saa jäädä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!