keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Älä ota (liikunta) haastetta vastaan




Liikunta on muotia, raju liikunta varsinkin. Punttisalit, crossfitit, fitness... Mitä kovempaa sen parempaa, eikö?
Sohvaperunatkin innostuu lankutushaasteesta, joka pyörii tasaisin väliajoin. Haaveillaan saavansa sikspäkki kuukaudessa kun lankutetaan tai kyykkyhaasteesta, kun pitäis saada tarakka terhakammaksi. Niin niitä kaupataan. Myydään ihmiselle mielikuva, että pyöreä pepa on parempi ja sikspäkki pitää näkyä, hauiskin saisi kiristellä paitaa.
Netti on täynnä valmennuksia, maksullisia ja sitten näitä haasteita, joihin porukalla lähdetään ja kerrotaan sitten päivittäin, paljonko tuli lankutettua.
Maksulliset valmennukset myyvät itseään tietysti niillä onnistujilla, muutamalla prosentilla, ketkä ostivat kyseisen valmennuksen.
Liikuntasaleja ilmestyy kuin sieniä sateella, joka aatteelle omansa, väliäkös sillä toimiiko se vai ei, mutta ompahan jotain uutta mitä myydä. Nehän toimii oikeasti ihmisten kirkkoina. sinne mennään sosiaalisentapahtuman takia ja sitten vielä uskotaan, että käymällä siellä tullaan paremmiksi ihmisiksi. Niissä on omat kirjoittamattomat säännökset pukeutumiskoodista lähtien.
Uskon, että aika harva oikeasti saa hyvänolon kuntoilemalla rankasti ja maksamalla itsensä kipeäksi kuukausimaksuilla ja valmennuksilla.
Nykyajan elämä on niin stressaavaa, että oikeasti ihmiset tarvitsisivat hivenen armoa, armoa itseään kohtaan ja lopettaa se elämän suorittaminen, siellä liikuntasalissakin. Stressaava elämä itsessään jo syö jaksamista ja kroppaa, vaikka sitä ei tiedostakkaan. Lisäksi kun kropan stressiä lisätään kovalla liikunnalla, niin siitä ei synny mitään positiivista. Pää saattaa kyllä kestää, mutta kroppa sanoo itsensä aikaa myöten irti, alkaa kolottaa ja pahimmassa tapauksessa laukeaa jokin perussairaus kuten kilpirauhasenvajaatoiminta.
En ihmettele yhtään, että nykyään kilpirauhasenvajaatoimintaa sairastaa todella moni ja lääkärit ei osaa sitä oikeasti hoitaa tai sanotaanko näin, että erittäin harva lääkäri osaa.
Haasteet, nuo ihanat kuukauden mittaiset kyykytykset ja lankutukset. Sori, mutta nekään ei aina toimi, sillä vaikka säännöllisesti teet sen lankutukset koko kuukauden, niin lopputulos voi olla surkea ja tiedätkö miksi? No siksi, että saatat tehdä ihan helpolta näyttävän lankutuksen täysin väärin ja rasittaa sillä toista paikkaa kehossa ja lopulta olla kipeämpi kuin aloittaessa, sama juttu kyykkäyksessä.  Lisäksi se maha ei pienene, jos lapat samalla suuhun suklaata kun olen ansainnut sen lankutuksen jälkeen tai no ihan sama mitä ruokaa, mutta jos syöt siis huonosti ja liian vähän.

Mistä minä voin sitten tällaista tietää?
Olen ollut ihan samanlainen kuin muutkin ja osallistunut kaiken maailman liikuntavalmennuksiin ja haasteisiin. Pahimmassa valmennuksessa, missä piti saada lihasmassaa ja parempi kunto, sain kuusi kiloa pehmeää läskiä joka on lasten mielestä aivan ihastuttavan pehmeä tyyny, itseäni harmittaa kun housut kiristää, mutta mitäpä siitä, ompahan lapsilla ihana tyyny toisinaan. Lisäksi jo valmiiksi ollut kipeä selkä paheni, sillä en ole osannut edes lankutusta tehdä oikein. Oikeastihan sitä luulee osaavansa, sillä sehän näyttää niin helpolta.

Nyt on 8 viikkoa fysioterapiaa takana, olkapää on vähäkipuisempi ja selän kanssa osaan jo elää. Olen jopa nukkunut täysiä öitä. Fysioterapiassa olen tajunnut kuinka totaalisen väärin olen liikkeitä tehnyt ja lisäksi liian kovaa. Olen jopa imuroinut väärässä asennossa. Fysioterapeutin mielestä olen liian tehokas, sillä kustannuksella, että sattuu.
Nyt olen opetellut oikeita asentoja ihan arkipäivän asioihin ja uusia kuntoilutapoja, jotka ei vaadi kuminauhaa kummempaa ja silti saa lihakset helliksi. Liikkeet mitä teen on naurettavan näköisiä ja näyttää tehottomilta. niitä jos menisi liikuntakirkkoon tekemään voisi saada hymyjä ja säälipisteitä. Onneksi ne voi tehdä kotonakin ja säästää liikuntakirkon jäsenmaksun.

Suosittelen kaikkia unohtamaan kyykytyshaasteet, oikeasti. Siivoa vaikka vartti tehokkaasti, niin siinä on liikuntaa kerrakseen. Sitä paitsi siivota voi ilman fänsejä urheiluvaatteitakin, taas säästöä. Unohda myös fitfätnettivalmennukset, jos sinulla ei ole vankkaa kokemusta kuntosalista. Jos sinulla on vähänkään mitään kremoja kropassa, niin kierrä ko. valmennukset kaukaa, mene lääkäriin ja fysioterapiaan.

Mitäpä jos mentäis vaikka vaan ulos henkittelemään ja rauhoittumaan? Istuttais puistonpenkillä ja ihmeteltäisiin mihinkä täällä on kiire? Juteltaisiin naapureiden kanssa, pelaittaisiin lapsien kanssa ulkoleikkejä, jos ei omia ole, niin eiköhän lähipiiristä löydy lapsia lainaan. Mitäpä jos ostettaisiinkin valmennus henkiseen hyvinvointiin? tai vaikka jos sitä liikuntaa haluaa jonkun kanssa harrastaa niin palkata ihan itselle personaltraineri, joka on vain sinua varten ja neuvoo henkilökohtaisesti. Tai hankitaan ruokavalmennus, missä neuvotaan syömään oikeen tai univalmennus. Mitäpä jos laittais ne perusasiat kuntoon, ennen kuin kiduttaa itseään liialla urheilemisella?

Uskallan väittää, että hyvinvointi lisääntyisi valtavasti, jos kuntosalien sijaan mentäisiin ystävälle kylään kahvittelemaan tai vaikka syömään hyvää ruokaa. Otettaisiin ystävä iltakävelylle ja pyydettäisiin iltapalalle. Istuttaisiin siellä ulkona ja nautittaisiin just siitä hetkestä.

Lähdenkin tästä syömään suklaata terassille ja nauttimaan mahtavasta tuulesta.
Ihanaa illanjatkoa teille!


2 kommenttia:

  1. Mä olen samaa mieltä sun otsikon kanssa. Endorfiiniahan niistä molemmista saa, urheilusta ja ystävistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävien kanssa liikkuminen on varmaan parasta, kunhan muistaa kuunnella omaa kroppaansa ja nauttia sitten vielä siitä ystävän seurasta.
      Kiitos kommentista!

      Poista

Kiitos kommentista!