Mitä tänään syödään?

Olen maailman laiskin kokki. Jos vaan voin, niin oion ruuanlaitossa.
Eiliseltä Ikean reissulta tarttui mukaan pakasteruokaa. Maailman parhaimpiin kuuluvia kasvi?palleroita, mitä nuo nyt on suomeksi? Oikeasti todella herkullisia. Lisukkeeksi tein tonnikalamössöä. Pojalle kun asettelee ruuan vielä hauskasti lautaselle, niin kaikki maistuu hyvälle. Tuo jäbä nyt ei kyllä muutenkaan ole mikään nirppanokka ruuan suhteen.
Olen yrittänyt aivopestä itseäni, että täytyy tehdä ruokaa ja täytyy syödä. Kyllähän mä muksuille teen ruokaa jokapäivä, mutta minä olen allerginen joka toiselle, niin pitää aina käyttää mielikuvitusta oman ruuan valmistukseen. (lisäksi mä olen ollut kauan jo sitä mieltä, että nukkuminen ja syöminen on ajan hukkaa ;) ) Nyt olen opetellut menemään nukkumaan ajoissa, olen jo puoli kaksitoista sängyssä.

Siihen taloprojektiin.

Eilen lähti ystävällinen pyyntö myyjälle korjattavista kohdista. Pikkujuttuja, mutta lainaa me ei saada, jos niitä ei korjata. Aikaa myyjällä on noin 3 viikkoa. Kävimme eilen myös Ikeassa ihailemassa ihmispaljoutta ja katselemassa keittiöitä. No eihän niistä oikeasti mikään suoraan iskenyt, idea sieltä toinen täältä. Astianpesukone me sentään sieltä ostettiin. Poistopisteessä oli mukiloitu versio puoleen hintaan, niin pitihän se ottaa, kun se oli juuri se malli minkä halusin. No meillähän on nykyisessä asunnossakin astianpesukone ja tuolla talollakin on kone, joten ei nyt jää ainakaan uupumaan. Niin ja tuo ikean kone oli tosiaan saanut selkäänsä, toivottavasti ei oo ottanut itseensä siitä liikaa ja toimii oikeasti.
Eilisen illan väsäsin Ikean suunnittelu työkalulla keittiötä ja hermoilin, kun siihen keittiöön ei tulisi mahtumaan mitään. Myöhään illalla keksittiin sitten miehen kanssa, että siirretään keittiö nykyiseen ruokailuhuoneeseen. Yön sitten pyörittelin päässä keittiökaappeja, pyöri siellä jotain muutakin outoa, kuten ruotsinprinsessa opetti mua neulomaan ja siskoni synnytti pojan, jolle oli antanut toiseksi nimeksi tytön nimen, kun kuulemma oli niin tytön näköinen. Ehdin myös yöllä ajella setäni kanssa etsimässä hänen auton osiaan. Outo yö. Mä luulin nukkuvani viimeyönä, mutta meno oli sen verran kovaa, että aamulla ei meinannut silmät aueta. Huh.