perjantai 7. marraskuuta 2014

Mitäs tänne?




Täällä sairastetaan, sitä ikävintä yhdistelmä tautia, mikä voi lapsiperheisiin helposti iskeä ja kun iskee niin se kiertää joka jannun säälimättä ja jotkut saa sen tuplana. Tauti on ollut vielä äärimmäisen ärsyttävä tällä kertaa, heti kun näyttää siltä, että vihdoinkin tajusi poistua talosta naapuria kiusaamaan, niin ilkkuukin oven raosta, etten ole vielä ovea sulkenut ja jatkaa kiusaamistaan. Ehkäpä jo ensi viikolla ollaan kunnossa, toivottavasti. Öisin ei ole nukuttu vaikka itse olenkin säästynyt tuolta kiusankappaleelta, mutta olen saanut toimia yöllä huoltojoukossa, viime yönäkin neljän aikaan kävin sammuttamassa alakerrasta kaikki valot, lisäksi kielsin silloin pojua menemästä suihkuun kun en jaksanut olla hereillä vahtimassa. Aamuisin en ole jaksanut tehdä juuri mitään kun väsyttää, mun vireystilaan vaikuttaa heti se, että joudun yöllä heräämään.
 Eilen aamulla vein ainoan terveen lapsen kouluun, päätin sitten että pidetään me kivaa kun muut sairastaa kotona. Menimme aamusta kahvilaan aamupalalle ja sitten vasta kouluun. Koulun jälkeen menimme taas kahville, kun poika halusi ja poika halusi vielä mennä kauppaan ostamaan suihkusaippuaa ja dödöä. koska isoveljelläkin ne on. Mä aina hämmästyn lasten muistista, kahvilassa poika muisteli sitä kun Kanadassa asuessa käytiin hänen kummitätinsä kanssa kahvilla ja syömässä. Kertoi tarkaan vielä mitä me syötiin. Oispa itelläkin noin hyvä muisti, mä kun unohdan jo eilisen asiat.
 Saatiin muniakin, kaveri kävi hakemassa tuolinsa meiltä ja toi pari pakettia munia. Eka paketti meni heti kattilaan ja lapset napsi ne parempiin suihin. Mä tykkään kun täällä ihmisillä on kanoja pihat täynnä ja tuoreita munia saa vähän joka kulmalta. Munat on sitten kivan näköisiä, kun kaikki ei ole tasaisen valkeita ja direktiivien kokoisia. Noissakin paketteissa oli vihreä muna ja munat oli erikokoisia. Elämän pieniä iloja.
 Nuorimmainen tosiaan täytti neljä viime kuun lopulla ja nyt postipoika on tuonut suomesta paketteja ja voi sitä riemua, kaikki mitä posti tuo on parasta ja täydellistä. Korttejakin tuli ja nekin on huippuja. Lapset rakastaa sitä kun saa oikeaa postia. Nyt posti toi kummitädin tekemiä villavaatteita, myssy oli hivenen pieni meidän suuripäiselle pojulle, mut poikaa ei asia häirinnyt, se on kuulemma ninjapipo, kun silmät vaan vilkkuu. Toiselta kummitädiltä tuli muumilusikka ja siitäkin riemu repesi, meillä kun ei ole kuin yksi muumilusikka ja se on neidin. Siitä kinastellaan joka aamu, koska muumilusikasta puuro maistuu parhaalle, nyt on vauvalla oma. Pliis, älkää kertoko meidän vauvalle, että kutsun sitä täällä vauvaksi, hän on kuulemma iso reipas poika. Ja minä haluan vain, että hän on viel edes vähän mun vauva.

Pysykää terveenä!

ps. talo asia edistyy, mutta erittäin hitaasti. Tarkoitus olis taas postata muutama pohja idea tänne teidän pällisteltäväksi, kuhan tältä pyykin pesulta kerkiän.

2 kommenttia:

  1. Tsemppia ja jaksamista sairastupaan. Toi on niin arsyttava tauti ja todellakin kun se kiertaa aina kaikki. BLAAH! Halit.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!