Sairastuvalta iltaa!

Täällä ollaan sairasteltu jo niin kauan, että mun kirjapito siitä on mennyt jo sekaisin.
Kuumetta, vatsatautia ja muuta flunssaa, jokaisella vähän eri juttuja.
Nuorimmainen aloitti kuumeilun lauantainiltana, maanantaina menin lääkäriin, koska poika ei puhunut, ei syönyt, eikä jaksanut mitään. Maanantaina lääkäri ei tehnyt kummempaa diagnoosia, passitti kotiin kipulääkkeiden kanssa ja pyysi tulemaan takaisin, jos tilanne pahenee.
Tiistaina poika heräsi henkiin taas ja söi puoli kattilallista ruokaa. Ajattelin jo, että päästiinpä taudista, mutta eipä päästykkään. Poika aloitti yskimisen tiistai-iltana ja keskiviikkona yskittiin. Ilta oli ihan kamalaa kuunneltavaa ja mitkään tropit ei auttaneet, lopulta poika nukahti sipulikäärön kanssa sohvalle ja nukkui yön. Heräsi aamulla taas seitsemältä yskimään, puolilta päivin nousi kova kuume ja vein pojan taas lääkäriin, siellä saatiin hengistystä avaavaa lääkettä ja laitteet kotiin, jotta voin kotona hoitaa. Lääke selkeästi toimi, sillä kun vein pojan lääkäriin kannoin hänet sisälle ja poika retkotti tutkimuspöydällä, sairaanhoitaja tuli antamaan lääkkeen ja poika piristyi silmissä ja alkoi heittämään juttua ja piirtelemään.
Oli siis kirjaimellisesti huonossa hapessa.
No nyt mulla on lääkkeet ja laitteet kotona, jospa me nyt tämä tauti selätetään nopeasti.
Harmittaa vaan, kun on täti Suomesta vierailulla ja meillä vaan sairastetaan, iltasella ollaan ehditty jotakin tekemään, mutta koko porukalla ei olla päästy mihinkään.
Sellasta tämä elämä on lapsiperheessä, äitistä tulee välillä lääkäri ja sairaanhoitaja.