Suklaata ja mohomahoja

Taman vuoden munajahdissa oli vain vahan suklaata tarjolla.

Munajahdin jalkeen alkoi sumopaini.

Taalla ei juurikaan paasiaista vieteta, pitkaperjantai on normaali arkipaiva ja maanantai samoin.
Pitkaperjantain illalla ajelimme hakemaan eraasta suomalaisperheesta mammia meillekkin ja loysin uuden sukulaisen. Perheen rouva on minulle sukua, en tieda kuin laheista tai kaukaista, mutta on kuitenkin. Kylla maailma on vaan pieni paikka. Kanadassa kuulin isoisani kuolemasta ja taalla tormaan sukulaiseen. Sain siis uuden "serkun".
Tana paasiaisena en luvannut muksuille munajahtia, koska piha on puoleksi lumen peitossa ja loppu osa kuralallya. Piilotin suklaat meidan pieneen olohuoneeseen ja eivat edes kaikkia onnistuneet itse loytamaan. Takalaisen kulttuurin mukaan joka ikisessa juhlassa lapsille annetaan karkkia amparikaupalla, mutta jos mina vaan voin asiaan vaikuttaa, niin karkkia saadaan maksimissaan kourallinen. Kylla sillakin saadaan jo metakka aikaan ja riehumisvaihde tappiin. Suklaan mutustelun jalkeen alkoi sumopaini johon isinkin piti osallistua.
Mun younet on taas jaaneet erittain vahiin. Sain viime viikolla Garminin vivosmartin ja olen huvikseni seuraillut untani silla ja onhan se ihan saalittavaa, etta menen porraamaan kahdeksaksi tunniksi sankyyn. Viimeyona en juuri nukkunut yhtaan ja se kylla jo tuntuu. Vein tyton telinevoimisteluun ja minulla oli tunti odottelua. Painuin autoon nukkumaan. Sielta kun paasin kotiin, ajoin jossakin vaiheessa isin lasten kanssa jatskille, etta pystyin ottamaan toiset paivaunet ja siltikin olen ihan seis.

Sellaista tanne. Olen ikionnellinen uudesta "serkusta" ja erittain vasynyt kun nukkuminen ei jostakin syysta onnistu.