maanantai 15. joulukuuta 2014

Jee!

Näin täällä, liikenteessä.

Ei käy enää viima.

Mamupariskunta duunis, mies valvoo laatua.

Kattopaneelit kuivumassa.

Eiks näytäkkin puulta, ne on törkeen kallista pahvia. Semmosta sattuu.

Keittiö ja maalatut seinät.

Aamulla piti hoitaa asioita. Lapset kouluun ja ajoin postiin, en päässyt edes lähelle postia, postissa oli joulu. Luulin meneväni labraankin, mutta hoksasin että lähete on miehen autossa ja auto kaukana. Huomenna sitten. Tyhjän postireissun jälkeen ajoin naapurikaupunkiin haisevaan halparautakauppaan, siellä haisee kiinalainen muovi ja luulen, että niillä myyjillä on vähintään puolet aivoista jo sulaneet siitä kärystä. Jos mikä, niin se aiheuttaa syöpää. No menin sinne silti ja hain sieltä paineletkun kompuraan. Seuraavasta rautakaupasta pönttö maalia ja jutustelua jälleen sen söpön myyjän kanssa, on se vaan niin herttainen pappa. Pappa ei alkuun edes palvellut mua, vaan mua palveli nainen, mutta pappa tunki itsensä siihen ja passitti naisen palvelemaan muita. Semmosia ne papat on. Alkoi olla jo lounasaika ja ajelen Nashuan parhaaseen kahvilaan lounaalle pojun kanssa, syötiin hyvin ja mentiin mökille maalaamaan keittiötä. Pakkeloin muutamaa seinääkin siinä sivussa.  Aamupäivästä tuli puhelu rautakaupasta, että kattopaneelit ovat saapuneet, joten nekin piti hakea. Hain keskikoululaisen kotoa ja menin sitten hakemaan kattoa, mies tuli apuun siinä vaiheessa ja jätin kaksi muksua miehelle ja passitin ne mökille jatkamaan hommia. Minä menin postiin. Lauantaina postisetä oli yrittänyt tuoda mulle pakettia, joka oli kirjattu ja ei oltu kotona, joten se piti hakea postista. Olisin voinut tilata sen kotiinkin, mutta eihän me nyt ehditä postisetää vahtaamaan, joten hain sen itse. Postissa oli joulu, hyvä kun sisään mahtui. Nautin suomalaisesta tunnelmasta aikani. Kukaan ei puhunut kenellekkään mitään, lähinnä katseltiin toisia ja vähän virnuiltiin jos huomattiin että toinen oikeasti voisi tarvita apua pakkausteipin kanssa. Heti kun teippaaja katsoi anelevasti käännettiin pää ja oltiin huomaamatta koko teippaaja. No ei oikeasti, minä autoin. Setä oli koira kantoliinassa pakkaamassa pikkutytölle pakettia ja yritti räveltää teipin kanssa, työnsin pitkät sormeni apuun ennen kuin teippaaja ehti kieltäytyä. Mut muuten kyllä oltiin hiljaa ja kyräiltiin, ei ku nautittiin hiljaisuudeta ja väentungoksesta. Jonotin aikani, kunnes virkailija sanoi, että pakettien noutajat saavat ohittaa. Jee! Pääsin alle 20 minuutissa pois postista. Joulukortteja meiltä ei sit ehdi tänä jouluna tulemaan. Ainut aika milloin ehtisin niihin keskittymään on yhdentoista jälkeen illalla ja arvosta unta niin paljon, että nukun jo silloin. Jospa ennen pääsiäistä ne lähetän.
 Meidän alakoululaiset olivat pitkän päivän koulussa, kahdella kun on viulutunnit koulun jälkeen koululla, niin laitoin kaikki iltapäiväkerhoon maanantai-iltaisin. Viulun tunnit on täysin kytköksissä tuohon kouluun ja meidän muksuilla vaihtuu nyt koulu ja ajattelin, että ostan sitten yksityistunteja viulisteille, mutta tänään viulunopettaja aneli mua kuljettamaan muksut tuohon kouluun viulutunneille. No mullehan se vaan passaa, lapset saa jatkaa siis viulun soittoa ja en joudu opettajan etsimis hommiin. Poika jatkaa keväällä myös paikallisessa sinfonietassa.
 Illasta kävin vielä mökillä maalaamassa kolmasosan kattopaneeleista ja mies käytti sillä välin tyttöä ensiavussa tai ei se oikeastaan ole ensiapu vaan sellainen kävele sisään-lääkäri asema. Tytön silmään sattui ja sitä käytiin tohtorille näyttämässä, ei löytynyt mitään. Minä epäilen väsymystä.
 Paneelin maalauksen jälkeen pakkasin muksut autoon ja toin ne kotiin nukkumaan. Mies jäi mökille tekemään kattoa. Mua vaan hivenen hirvittää ne kattopaneelit. Kuinka ne tulee kestämään. Ne on erittäin kallista pahvia, josta on tehty hienon näköistä. Olisipa ollut kukkaro täynnä rahaa, niin olisin teettänyt sen puupaneelikaton. Pelottaa, että joudunko varjelemaan kattoa lastenleikeiltä, ai miten niin lastenleikeiltä? Ette taida tuntea mun muksuja.
 Toinen erittäin positiivinen uutinen tällepäivälle oli, että huomenna tulee lattia. Siis materiaali. Mielenkiinnolla odotan mitä sieltä tulee, netistä kun valokuvan perusteella tilattiin ja tavara tulee Kaliforniasta asti. Toivoin tietty, että tuo Kalifornian ilmaston mukana ja vie täältä tämän napajäätikön pois.
 Nyt täytyy kyllä mennä katsomaan onko nuo itseohjautuvat muksut selvinneet sänkyyn asti, itsekkin voisi jo kellahtaa petiin, mutta kyllähän te tiedätte äitien illat. Tiskit, pyykit, tavaroiden järjestelyä, jne.

Ps. Tuo eka kuva. Ajelin sinne postiin ja edessäni ajoi rekka ja näky oli tuo. Ei se oo niin just nuukaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!