Torstai

Poju ja pomokettu kaupassa. 

Mamun pieniä iloja.

Aamukahvilla ja kakulla, kakku ei ollut hyvää.

Tässä syy miksi jäin aamukahville, pojun piti päästä leikkimään.

Kattolistat, mahtui jopa kokonaan autoon.

Kukka ovella, kauniisti kuihtunut.

Kattolistat ja maalarit.

Tänttähääränkin piti päästä maalaamaan. 

Huh heijaa mikä päivä.
Meidän koti on kuin pommin jäljiltä, eilen aamulla siivosin, illalla en kerinnyt ja tänään oli sitten räjähtänyt totaalisesti. Voi järki, että se syö voimia, siis sotku tai ei meillä oikeastaan ole muuta kuin vaatteet väärässä paikassa. Remppavaatteet on eteisessä korissa, siis kuuluisi olla. Toppavaatteille on toinen kori, sekin tyhjänä ja puhtaat vaatteet tuodaan pesusta olkkarin sohvalle ja siinä ne nyt on, kun ei ole ollut aikaa istua alas laskostamaan. Aamulla oli siis remppavaatteet, ulkoiluvaatteet, kengät ja hiki sukat suloisessa sekamelskassa eteisen lattialla. Eilen illalla vaan multa loppui virta ja en jaksanut selvittää sitä sotkua. Aamulla herättiin 6.40 ja siitä se tohina alkoi, lapsille vaatteet, tavaroiden etsiminen, aamupala, yhtä piti hoputtaa koulubussiin, nuorimmainen tänttähäärä pisti ranttaliksi ja päätti kaiken kiireen keskellä riisuutua ja juoksenteli pikkareissa, viimeisessä paniikki kiireessä huomaan kun nuorimmainen on raahannut patjansa ja peittonsa portaikkoon ja tehnyt liukumäen ja oli vielä kääriytynyt peittoon, etten varmana sitä helpolla saa edes pois, minä kun en kauheasti pysty enää nostelemaan ja jätkä käyttää sitä hyväksi. Ehdin kuitenkin viedä lapset ajoissa kouluun.
Koululta ajeltiin suoraan ruokakauppaan, pomokettukin lähti opintoretkelle ja näin sujui kaupassa käynti paremmin, kun pojun piti opettaa pomokettua käyttäytymään nätisti. Juustotiskin setä antoi vielä viipaleen juustoa pojulle ja kauppareissu sujui kuin unelma. Kaupan pihalla mun auto monkui, tiiättekö se äänen kun akku vetelee viimeisiä ja pitäisi saada auto käyntiin? Minä tiedän, sen verran vanhoilla kaaroilla on tullut ajeltua, että tuo ongelma on jo liiankin tuttu. No sain auton käyntin ja kävin vähän motarilla latailemassa, etten jää seuraavan kaupan pihaan. Seuraavassa kaupassa on pojun mielestä niin kiva leikkipaikka, että siihen täytyy jäädä vähäksi aikaa leikkimään. Siinä on myös pöydät, missä voi syödä ja koju josta ostaa kahvia. Poju sai valita kaupasta jotakin välipalaa ja jugurttihyllyltä valitsi juotavan jugurtin. Jugurttipurkin kyljessä on vauvan kuva ja poju piti purkkia kädessä niin, että kuva peittyi, ei kuulemma aikonut näyttää sitä kuvaa kassalle, ettei vaan kassa luule häntä vauvaksi. Niin iso hän jo on.
Ruokakauppareissujen jälkeen käväistiin kotona ja nopeasti jatkettiin matkaa rautakauppaan. Rautakauppa ja naisasiakas ei oikein sovi yhteen varsinkin jos etsit rakennustarvikkeita. Aikani seevailtua raksahyllyjen välissä, eräs myyjä tuli auttamaan mua, yleensä heti ovella jo joku on vastassa ja auttamassa. No kysyin löytyykö kattopaneelia joka ois oikeaa puuta. Sain hivenen kummallisen katseen ja myyjä kysyi, että aionko maalata sen sitten. No ajattelin tietysti maalata sen. Myyjä katsoi vielä hölmistyneempänä, miksi ihmeessä haluan puupaneelin jos maalaan sen, siinähän on kamalasti töitä ja sen joutuis kiinnittämään kunnolla kattoonkin, eikö tuollainen valmis kattopaneeli kelpaa? Ei kelpaa heti ainakaan. Valmis kattopaneeli on siis mdf-levyä, jota en ole ensimmäisenä ostamassa. No talosta löytyi yksi ainoa paneeli, joka oli mäntyä ja järjettömän kallista, lisäksi se oli vielä turhan lyhyttä tavaraa. Katsoin sitten ne mdf-paneelitkin ja kai se on pakko niihin tyytyä, kun kukkaro sanelee liikaa. En löytänyt täkäläisistä rautakaupoista rehellistä puupaneelia, joka olisi kattoon tarkoitettua. Ehkäpä täällä on tämä pikakulttuuri niin valloillaan, ettei kukaan halua käyttää aikaa lautojen maalamiseen vaan kaikki pitää saada nopeaa. Ei tässä nyt itselläkään ole liiaksi aikaa, mutta yritän välttää omassa kodissa liimattuja levyjä mahdollisimman paljon.
Löysin sentään kattolistat makuuhuoneiden kattoon, niihin kun tulee vain maali. Meidän piti maalata muutkin, mutta popkornin poiston jälkeen huomattiin, että eteisen katto on niin hirveässä kunnossa, ettei sitä ihan pienellä vaivalla saa siistiksi, liekö edes saisi siistiksi ilman ammattilaista, niin päädyttiin takaisin paneeliin. Kattolistojen ostokin oli hauska, mutta päätin leikkiä blondia ja annoin myyjän ihmetellä, taivastella ja viedä listat kassalle. Sinne se jäi varmaan pyörittämään päätä, että outo mamumamma. Ostin myös uuden setin ruuvaus kärkiä, edelliset kun oli jo pyöristetty ja niillä ei tehnyt enää mitään, no niillä menetti hermonsa nopsaa. Löysin tarjouksesta kaksi erilaista pakettia ja pyörittelin niitä käsissä, mietin kummat ois paremmat. Siihenhän ilmestyi taas myyjä ja kysyi kuinka voi auttaa. Kysyin kummat on paremmat, myyjä katsoi niitä ja selitti mitä eroa niissä on ja mitä milläkin tekee. Ei ehtinyt selittää loppuun kun keskeytin ja sanoin tietäväni mitä niillä tehdää, mutta mietin vaan, että kummat on laadukkaammat. Taas hämmästynyt katse, vastasi sentään.
En näytä kovin vakuuttavalta rautakaupassa edes remppavaatteissa, ihme homma. Testasin myös yksi päivä rautakaupassa asiointia korkkarit jalassa ja täydessä tällingissä, silloin en saanut edes myyjiä auttamaan. Ajattelivat varmaan, että tuo mamu on eksynyt väärään kauppaan.
Mökilläkin tuli jotakin valmiiksi, makkareiden katot on maalattu, kuvat miehen puhelimella joten näette myöhemmin. Seinät on nyt pakkeloitu ja opin taas uutta. Älä koskaan käytä vääriä välineitä pakkelointiin, siihen tarvii ison lastan ja ne pienet voi heittää harakoille. Makkareiden kattolistat maalattu. Huomenna homma jatkuu, siivoan alkuun kellarin. Kissankarvainen kellari aiheuttaa edelleen mulle oireita, joten kai se on pakkoa imuroida kattoa myöten, ostin jopa uuden imurin sitä varten.

Tämmöistä tänne, mitä sinne?