Lattia tuli ja keittiö edistyy

Ihana paketti oli odottamassa postilaatikossa. 

Mamumamma ylitti itsensä ja kokosi Ikean kaappeja.

Keittiö aamulla.

Rahtari toi lattia"lankut".

Mamumamma aamulla kipeytti kätensä vasaran kanssa ja siirtyi oikeisiin työkaluihin illalla.

Mamuisi asentaa listoja, harjoistuskappaleita.

Aamusta oli taas läjä kasaantuneita asioita hoidettavana ja käväisin kiropraktikon käsittelyssäkin, päässä kiertää jälleen veri ja selkää ei särje niin paljon.
 Ehdin puolen päivän aikaan mökille ja mietin mitä tekisin, kun aikaa oli alle kaksi tuntia. Vaihtoehtoina oli maalata kattopaneeleja tai koota viimeiset keittiönkaapit. En dikkaa ollenkaan Ikean kalusteiden kokoamisesta ja meinasin jättää ne miehen ongelmaksi. Tajusin, että miehelle jätän mielummin katon listoituksen ja kokosin siis ne kaapit. Olen tasan kaksi Ikean huonekalua koonnut aikaisemmin ja minusta se vaan on mahdottoman tylsää, suorastaan ärsyttävää. Ylitin itseni ja kieli keskellä suuta kokosin kaikki loput kaapit.
 Käväisin hakemassa koululaiset ja palasin takaisin mökille kiukuttelevien muksujen kanssa, kotiin olisi paljon mielummin haluttu jäädä kuin lähteä tylsälle mökille. Mökillä kun odotti Legojen keräys kellarinlattioilta. Oli vielä pakko kiirehtiä mökille, koska lattia oli tulossa. Rahtari ilmoitti heti alkuun, että meidän lava on sitten kellahtanut sinne auton perälle ja kauhulla katsoin missä kunnossa ne oli, vain muutama paketti oli rikki, onneksi. Rahtarilla oli kuulemma vähällä kaatua koko rekka kun oli ajellut kippuraisia ja mäkisiä teitä ja uskon kyllä että niin on voinut käydä kun kertoi missä oli ajellut. Saatiin onneksi lattia ja onhan se hieno. Yllätti positiivisesti. En edes yrittänyt ottaa kuvaa siitä, kun valo ei olisi riittänyt millään ja ei siitä olisi nähnyt minkä värinen se oikeasti on. No se on kuitenkin hienon värinen, yllättävän tumma. Tilattiin se netistä vähän niin kuin sikasäkissä pelkän kuvan perusteella. Lattia oli kiinalaista tekoa, joka tuli meille Kaliforniasta. Mikä lie jämäerä.
 Ilta oltiin keittiön kimpussa. Mies laittoi kattolistat ja asensi muutaman yläkaapin. Mies olisi jäänyt varmana pitempäänkin sen kimppuun, mutta patistin sen kotiin lasten kanssa nukkumaan. Miehen silmät muistutti enemmän kirsikkatomaattia kuin normaaleja silmiä, niin myöhään eilen meni.
 Minä lähdin vanhimman pojan kanssa vaatekauppaan, kun täytyi housut hakea. Hyvä kun ehdin kauppaan, niin mies soittaa mökiltä, että missä on ison auton avaimet? No ne oli mun käsilaukussa hyvässä tallessa minun mukana. Ei muuta kuin takaisin mökille. Ehdittiin kuitenkin housut saada.
 Keittiö siis edisty, mutta kuvat on miehen puhelimella ja en nyt jaksa niitä tänne ladata, lupaan huomenna näyttää lisää kuvia keittiöstä. Hieno siitä tulee.

Jee!

Näin täällä, liikenteessä.

Ei käy enää viima.

Mamupariskunta duunis, mies valvoo laatua.

Kattopaneelit kuivumassa.

Eiks näytäkkin puulta, ne on törkeen kallista pahvia. Semmosta sattuu.

Keittiö ja maalatut seinät.

Aamulla piti hoitaa asioita. Lapset kouluun ja ajoin postiin, en päässyt edes lähelle postia, postissa oli joulu. Luulin meneväni labraankin, mutta hoksasin että lähete on miehen autossa ja auto kaukana. Huomenna sitten. Tyhjän postireissun jälkeen ajoin naapurikaupunkiin haisevaan halparautakauppaan, siellä haisee kiinalainen muovi ja luulen, että niillä myyjillä on vähintään puolet aivoista jo sulaneet siitä kärystä. Jos mikä, niin se aiheuttaa syöpää. No menin sinne silti ja hain sieltä paineletkun kompuraan. Seuraavasta rautakaupasta pönttö maalia ja jutustelua jälleen sen söpön myyjän kanssa, on se vaan niin herttainen pappa. Pappa ei alkuun edes palvellut mua, vaan mua palveli nainen, mutta pappa tunki itsensä siihen ja passitti naisen palvelemaan muita. Semmosia ne papat on. Alkoi olla jo lounasaika ja ajelen Nashuan parhaaseen kahvilaan lounaalle pojun kanssa, syötiin hyvin ja mentiin mökille maalaamaan keittiötä. Pakkeloin muutamaa seinääkin siinä sivussa.  Aamupäivästä tuli puhelu rautakaupasta, että kattopaneelit ovat saapuneet, joten nekin piti hakea. Hain keskikoululaisen kotoa ja menin sitten hakemaan kattoa, mies tuli apuun siinä vaiheessa ja jätin kaksi muksua miehelle ja passitin ne mökille jatkamaan hommia. Minä menin postiin. Lauantaina postisetä oli yrittänyt tuoda mulle pakettia, joka oli kirjattu ja ei oltu kotona, joten se piti hakea postista. Olisin voinut tilata sen kotiinkin, mutta eihän me nyt ehditä postisetää vahtaamaan, joten hain sen itse. Postissa oli joulu, hyvä kun sisään mahtui. Nautin suomalaisesta tunnelmasta aikani. Kukaan ei puhunut kenellekkään mitään, lähinnä katseltiin toisia ja vähän virnuiltiin jos huomattiin että toinen oikeasti voisi tarvita apua pakkausteipin kanssa. Heti kun teippaaja katsoi anelevasti käännettiin pää ja oltiin huomaamatta koko teippaaja. No ei oikeasti, minä autoin. Setä oli koira kantoliinassa pakkaamassa pikkutytölle pakettia ja yritti räveltää teipin kanssa, työnsin pitkät sormeni apuun ennen kuin teippaaja ehti kieltäytyä. Mut muuten kyllä oltiin hiljaa ja kyräiltiin, ei ku nautittiin hiljaisuudeta ja väentungoksesta. Jonotin aikani, kunnes virkailija sanoi, että pakettien noutajat saavat ohittaa. Jee! Pääsin alle 20 minuutissa pois postista. Joulukortteja meiltä ei sit ehdi tänä jouluna tulemaan. Ainut aika milloin ehtisin niihin keskittymään on yhdentoista jälkeen illalla ja arvosta unta niin paljon, että nukun jo silloin. Jospa ennen pääsiäistä ne lähetän.
 Meidän alakoululaiset olivat pitkän päivän koulussa, kahdella kun on viulutunnit koulun jälkeen koululla, niin laitoin kaikki iltapäiväkerhoon maanantai-iltaisin. Viulun tunnit on täysin kytköksissä tuohon kouluun ja meidän muksuilla vaihtuu nyt koulu ja ajattelin, että ostan sitten yksityistunteja viulisteille, mutta tänään viulunopettaja aneli mua kuljettamaan muksut tuohon kouluun viulutunneille. No mullehan se vaan passaa, lapset saa jatkaa siis viulun soittoa ja en joudu opettajan etsimis hommiin. Poika jatkaa keväällä myös paikallisessa sinfonietassa.
 Illasta kävin vielä mökillä maalaamassa kolmasosan kattopaneeleista ja mies käytti sillä välin tyttöä ensiavussa tai ei se oikeastaan ole ensiapu vaan sellainen kävele sisään-lääkäri asema. Tytön silmään sattui ja sitä käytiin tohtorille näyttämässä, ei löytynyt mitään. Minä epäilen väsymystä.
 Paneelin maalauksen jälkeen pakkasin muksut autoon ja toin ne kotiin nukkumaan. Mies jäi mökille tekemään kattoa. Mua vaan hivenen hirvittää ne kattopaneelit. Kuinka ne tulee kestämään. Ne on erittäin kallista pahvia, josta on tehty hienon näköistä. Olisipa ollut kukkaro täynnä rahaa, niin olisin teettänyt sen puupaneelikaton. Pelottaa, että joudunko varjelemaan kattoa lastenleikeiltä, ai miten niin lastenleikeiltä? Ette taida tuntea mun muksuja.
 Toinen erittäin positiivinen uutinen tällepäivälle oli, että huomenna tulee lattia. Siis materiaali. Mielenkiinnolla odotan mitä sieltä tulee, netistä kun valokuvan perusteella tilattiin ja tavara tulee Kaliforniasta asti. Toivoin tietty, että tuo Kalifornian ilmaston mukana ja vie täältä tämän napajäätikön pois.
 Nyt täytyy kyllä mennä katsomaan onko nuo itseohjautuvat muksut selvinneet sänkyyn asti, itsekkin voisi jo kellahtaa petiin, mutta kyllähän te tiedätte äitien illat. Tiskit, pyykit, tavaroiden järjestelyä, jne.

Ps. Tuo eka kuva. Ajelin sinne postiin ja edessäni ajoi rekka ja näky oli tuo. Ei se oo niin just nuukaa.

Popkornikaton poisto

Eka huone on nyt purettu. Sieltä pitää vielä kaapin oviaukko levyttää kiinni ja sitten pääseekin jo maalaamaan kattoa, seiniä ja naputtamaan lattiaa paikalle.
 Haaveilin paneelikatosta, ne kun on minusta hienoja ja kodikkaita, mutta en halua mitään puristemössöpaneelia taloon. Haluaisin puupanelin, mutta hintaa tulisi turhan paljon ja aikaa menisi liikaa, joten tyydyin poistamaan popkornin katosta ja lätästään siihen matta maali pintaa. Hyvä siitä tulee.
 Popkorni lähtee näppärästi alas, kun käyttää oikeita työkaluja. Sumutepullo ja pakkelilasta, muuta ei tarvitakkaan, niin ja toimiva olkapää helpottaisi varmasti asiaa. Kuumaa vettä pulloon ja osa kerrallaan suihkutellaan ja sitten lastalla raapaistaan alas, joka kohdasta piti tehdä kahdesti, että sain kaikki popkornit pois ja sileän katon. Kaksi tuntia tuhersin tuota yhden huoneen kattoa ja olkapää ilmoittelee nyt itsestään, ei tykkää kun mä teen töitä. Laiskiainen.
 Rautakaupasta mulle myytiin joku ikkunalastan tapainen popkornin poistoon, mutta lastahan nauroi mulle räkäsesti, että lankaan menit, ei mulla mitään tee.

Nyt pitäisikin päättää ne maalien värit, ei oo helppoo. Lattiaan tulee hickorylankku ja se on aika tumma, joten seinät ja katto pitää olla vaaleita, ehkäpä jopa valkoisia. Mietin vaan laitetaanko yleensä lämmintä vai kylmää väriä seinille?  Hankalaa kun tietää väreistä liikaa ja sitten alan nipottamaan. Ois niin paljon helpompi kun lätkäsis vaan seinään jonkun maalin ja ihmettelis sitten mikä siinä tökkii ja ei ikinä tajuais mikä siinä tökkii.

 Huomen aamun tavoitteena on imuroida kellari hämähäkeistä ja tehdä sinne raksakeittiö, pesin jo jääkaapin kissan karvoista ja hämähäkinseiteistä. Niin ja kävin ostamassa pikkuisen mikron vihdoin ja viimein, meillä ei ole ollut mikroa varmaan kuuteen vuoteen. Katotaan osaanko edes käyttää sitä.

Ps. Täällä on kyllä outo sää. Tänään +18c ja ylihuomiseksi luvattu lumisadetta. Sais kyllä tämän päiväiset kelit jatkua joulukuun loppuun saakka.