Pipot, hanskat, reput, kaikki, hukassa.

Tänä aamuna se alkoi, kylmä. Neljän muksun kanssa kun yrittää ehtiä ajoissa kouluun, niin se jää valitettavassti pelkkään yrittämiseen.
 Täällä herättiin jo ennen kukon pierua ja melkoinen tanssi alkoi alakerrassa, yritin vielä nukkua niin kuin aina yritän aamuisin. En ole ollenkaan aamuihminen vaikka tiedän, että olisi järkevää mennä ajoissa nukkumaan ja herätä aikaisin, mutta yökukkuminen on kivaa.
 Niin siihen aamuun. Olin horroksessa omassa sängyssä, kun eka lapsi tuli valittamaan jotakin kuuden aikoihin, seuraava tuli perään ja kohta alkoikin tappelu sisaruksellinen kinastelu alakerrassa ja erotuomarin oli noustava ylös vaikka pää painoi ja tyyny veti puoleensa. Ehdin siis ajan kanssa tehdä puurot, letittää tyttären kilometri tukan ja laittaa nuoriman veijarin valmiiksi. Olin päättänyt, että tänään kävellään kouluun, kun ilma on ihanan kirpeä ja aurinko paistaa. Koululla täytyy olla viimeistään 8.10. Kahtakymmentä vaille kahdeksan olin valmiina veijarin kanssa, koululaisetkin näytti valmiilta, harmi vaan kun vain näytti siltä. Kyselin missä on pipo ja se oli hukassa, hanskatkin oli puoleksi hukassa, soittokirja hukassa. Pahuksen hukka, vois häipyä meiltä vähin äänin ja olla tulematta takaisin. Nykyään mä oon jo tosi leppoinen mutsi ja päästän lapset vähissä vaatteissa kouluun, jos nyt ei ehditä löytämään niitä. Todellisuudessahan meidän muksuilla on eniten vaatetta päällä koko koulun oppilaista, täällä kun ei oikeasti osata pukeutua sään mukaan. Olen siis armahtanut itseäni ja ennen kaikkea lapsia ja lakannut mäkättämästä hukassa olevasta hanskasta, menkööt ilman tai eripari hanskoilla, kyllä nekin lämmittää. Harmittaa vaan se, että olen suomesta asti haalinut hanskoja ja niitä kylvetään yksi kerralla minne sattuun ja sinkut ilkuu koreissaan yksinäisyyttään. Täältäkin saa kunnon hanskoja, mutta niistä saa pulittaa päälle 40 dollaria, eipä huvita sellaisia ostaa kylvettäväksi.
 Tänä aamuna kuitenkin alkoi ottamaan päästä se, että kuvittelen olevani ajoissa, mutta hukka sotkee kuvitelmani ja totean ettei taaskaan ehditä minnekkään ilman juoksua. Painelin sitten Ikeaan hakemaan jotakin säilytysjärjestelmää eteiseen ja takaisin tulin tuon taulun kehyksen kanssa. Ei mennyt siis Ikean reissu ihan putkeen. Se kenkälaatikko, minkä olisin halunnut oli loppu. Kenkälaatikko toimii vallan loistavasti hanskojen ja pipojen säilytykseen. Vaihtoehtoisesta muovilaatikostosta laatua oli tiputettu huomattavasti ja laatikot oli liruja, joten nekin jäi kauppaan. Taulun kehykset sentään löytyi, mutta nekään ei olleet oikeat. Nuo taulun kehykset ostin oikeasti pojun taideteokseen, mutta en ollut mitannut teosta vaan summassa ostin, liian isot kehykset. Tytön teos sai sitten kehykset, mutta olisin halunut tuohon työhön valkoiset kehykset.
 Sain sentään mehutiivistettä muutaman pullon.
 Ikea reissun jälkeen menin tähän meidän kylälle sisustuskauppaan ja löysin sopivat korit pipoille ja hanskoille, ei ois pitänyt lähteä merta edemmäs kalaan.

Niin olikohan tässä tekstissä nyt päätä tai häntää? Jokatapauksessa, hanskoille ja pipoille on nyt korit, tyttö oli iloinen kun sai kehykset työhönsä ja koko päivä on taas juostu tukka putkella.

Huomenna on kotiäidin työpäivä, lapsilla on koulusta vapaata.