Pyssyn hakumatkalla

Remontti on nyt imenyt meiltä viimeisen vuoden, ei olla käyty enää pikkureissuilla, ollaan vaan tehty remonttia ja nukuttu väsymystä pois.
Luvattiin sitten hakea yksi pyssy Vermontista ja hyvä kun luvattiin, saatiin samalla turistipäivä uusilla kulmilla. Lähdettiin aamusta ajamaan Brandoniin, jonne menee noin kolmisen tuntia ajella. Napattiin pyssy sieltä mukaan ja suunnistettiin sieltä Burlingtoniin. Jos olisi ollut passit mukana, olisin yllyttänyt miestä ajamaan entiseen kotimaahan Kanadaan, mutta passit oli kotona, joten pysyttiin Usan puolella. Mietittiin mitä tehdään, mies halusi nähdä Burlingtonin rannnat, mutta ilma oli hyytävä rantalenkille, joten se siirrettiin suosiolla ensi kesään. Sattumalta löydettiin Vermontin nalletehdas ja mentiin sinne kierrokselle. Kierros ei maksanut juuri mitään, mutta kyllä siellä kovasti kaupattiin nalleja pentukauppoilla. Lapsukaisethan olisi ottaneet kaikki nallet mukaan, mutta ei ostettu yhtään, koska ollaan jouduttu edellisiäkin nalleja laittamaan allergioiden takia evakkoon. Suosittelen silti käymään nalletehtaalla kierroksella, jos ei muuta niin ainakin esittelijällä oli hauskat jutut ja nähtiin nallesairaala.
Saatiin lapsukaiset komennettua ulos nalletehtaalta ja suunnistettiin Burlingtonin keskustaan vatsa kurnien. Jätettiin auto parkkihallii ja eksyttiin kävelykadulle, josta löydettiin burritobaari ja saatiin vatsat täyteen ja kukkaro tyhjäksi. Oli siis kallis paikka ja ei niin hääviä ruokaa. Kierreltiin vielä hetki niissä pikkuputiikeissa ja turisteiltiin.
Oli oikein mukava päivä, vaikka autossa tulikin istuttua reipas kuusi tuntia. Pitää kyllä ottaa taas tavaksi tämä lähimatkailu, kunhan tuo remontti lakkaa häiritsemästä elämää.

Hyvaa jussia!

Vihdoinkin verho paikoillaan, toinen kyllakin puuttuu.

Koulu loppu ja loma aloitettiin puumaja juhlilla.

Kesaloman aloitus kakku.

Neidin gym-naytos.

Muutama pomppu trampoliinilla.

Iltaa ja hyvaa jussia! Kai te olette muistaneet saunoa ja olla natisti?

Tanaan oli viimeine koulupaiva, vanhimmainen aloitti omin luvin loman jo eilen, pikkuset oli viela taman paivan koulussa. Tanaan oli viela neidin gymin kauden paatos ja kaytiin katsomassa mita kaikkea ne onkaan vuodessa oppineet. Saatiin nahda kilpailijoidenkin naytoksia ja odotan sydanlaakkeet valmiina sita, kun mun neiti alkaa tekemaan voltteja pukilla. Syksylla taas gym jatkuu, jos neiti haluaa jatkaa.

Illan paalle juhlittiin viela pienen vieraan syntymapaivaa, grillattiin ja syotiin kakkua. Jo oli lystia.

Jussi-illan kunniaksi minakin kavin sitten ulkosuihkussa, ekaa kertaa. Viela kun saunan saisi, niin johan en tarvitsisi sisalle kylpparia ollenkaan.
Meidan vieraat olivat parin paivan reissulla ja tulivat tanaan takaisin, ehti jo tulla ikava. Liuta mun rakkaita pikkusia ja isompiakin. Pari viikkoa saadaan nauttia viela heidan seurasta. Mahtava kesan aloitus.

Yritan postailla vahan useammin, mutta nyt on jumittanut kannykka(kamera), tietokone ja mun paakoppa. Yritan edes jonkun niista saada toimimaan.

Lapsille lapsuus

 Mitapa jos annettaisiin lapsien nauttia lapsuudesta?
Unohdettaisiin alypuhelimet kesaksi ja laitettaisiin telkkarit, pelikoneet ja muu elektroniikka kesaksi varastoon. Syotaisiin hyvaa ruokaa koko porukalla ja nautittaisiin elamasta.
Milta kuulostaa?

Kavimme retkella Bostonissa.

poju loysi teipin ja kysyi mita siina lukee, sen jalkeen meni omaan huoneeseen ja lopputulos on tassa.

Monkijalla on ajeltu paivittain ja tapaturmiltakaan ei olla valtytty.

Poju on nauttinut elosta ja olosta.

Koululaiset menivat odottamaan bussia melkein tuntia aikaisemmin, ulkona oli mita mainioin keli.

Naapurin uima-allas on ollut kovalla kaytolla, meilla on huiput naapurit.

Minulla on tapana kesaisin vieda sisalelut ja elektroniikka varastoon. Tietokone jaa kylla kayttoon, mutta harvemmin lapset saa siina olla. Tyhjennan muutenkin kodin avaraksi ja helposti siivottavaksi.
Kesalla kuuluu olla ulkona ja paljon. Meidan lapset suorastaan asuu ulkona kesaisin. Aamulla herataan ennen seitsemaan ja puoli kahdeksan aikaan ollaan jo naapurin lasten kanssa trampoliinilla pomppimassa. Koulubussi tulee vasta puoli yhdeksan aikaa. Eraana aamuna lapsukaiset menivat vaan nurmikolle loikoilemaan ja ihailin ikkunasta kuinka he nauttivat siita. Eivat edes kisailleet mistaan.
Monkija on ollut kylla myos melkoinen hitti. Sehan ei todellakaan ole mikaan lelu, jolla lapset saa leikkia. Kaksi vanhinta saa jo ajaa ilman, etta kokoajan olen katsomassa, mutta nuorempien kanssa vahtaan silma kovana. Onneksi siihen on kaukosaadin, jolla saa moottorin sammutettua tarvittaessa. Yksi pieni onnettomuuskin ehti kayda, mutta suurilta vammoilta valtyttiin.
Pojat ovat aloittaneet puumajan rakentamisen, viela pitaisi lautaa saada tai ostaa, etta tulisi valmista. Sinne mennaan kuulemma serkkupoikien kanssa kesalla nukkumaan.
Nuorimmainen on yleensa iltaisin likainen ja erittain vasynyt, eli terve poika. Kuuman kylvyn jalkeen ei paljoa tarvitse nukuttaa. Sammahtaa milloin mihinkin nurkkaan.
Tana kesana on tarkoitus kiinnittaa huomiota ruokaan, kahdella lapsella on todettu maitoallergia ja kolmannella mina epailen keliakiaa. Tarkoitus on siirtya puhtaaseen ruokaan ja tehda mahdollisimman paljon itse. Siita ajattelin kesalla paivittaa blogiinkin.

Kannustan kaikkia vanhempia antamaan lapsien elaa lapsuus ilman ruutuja ja alyvekottimia. Ensimmaisen viikon lapset osoittaa rankasti mielta, toisella viikolla alkaa "ei oo mitaan tekemista"-virsi ja kolmannella viikolla niilla on niin paljon tekemista, etta aloittavat aamulla ja eivat malta lopettaa illalla. Kokeilkaapa ja kertokaa minullekin miten kokeilu on sujunut.

Talviveetteita

Huomatkaa pojun hymy ;)

Eilen tuli isopaketti henkkamaukalta, viimeiset talvivaatteet on nyt kasassa. Yhdeltä puuttuu vielä kengät. Viimeyönä piti tulla lunta, mutta eipä oo näkynyt. Massin puolella oli tullut, mutta täällä ei. No eipä se mua niin harmita, mutta lapset oli aamulla pettyneitä. Aamulla oli kuitenkin jo niin kylmä, että vanhin suostui laittamaan kuoritakin päälle, normaalisti kulkee maan tavan mukaan hupparissa niin kauan kuin mahdollista. Moni lapsi kulkee täällä liian vähissä vaatteissa koko talven, mutta mä olen sen verran tarkka lapsista, että pakotan heidät pukemaan, vaikka tiedänkin että kun tulevat koulusta niin pipot ja hanskat on joko hukassa tai repussa.
 Täällä talvi on mielenkiintoinen. Lunta tulee yleensä kerralla paljon, siis oikeasti paljon. Lisäksi se lumi painaa ja on märkää mössöä, kaukana kauniista kevyestä lumesta, mikä leijailee nätisti maahan. Lapsethan rakastaa leikkiä lumessa, siksi talvivaatteilta vaaditaan paljon vaikka talvi onkin täällä lyhyt. Kengät on pakko olla tuollaiset loskasaappaat ja vaatteiden vettäpitäviä, muuten pihaleikit jää puoleen tuntiin.
 Talvellahan täällä on lumimyrskyjä ja koko paikka menee sekaisin, koulut peruutetaan, jos koulubussit ei pääse liikkeelle, harmi vaan että lapset tekevät kyllä kaikki päivät koulussa sitten kesällä. Lisäksi kun tänne on muuttanut paljon ihmisiä maista joissa lunta näkee vaan pakastimessa, jos sellainen edes sattuu olemaan ja he kun pääsevät auton rattiin jossa on allseasonit alla, niin saa olla todella varovainen tuolla tienpäällä vaikka itse onkin tottunut ajamaan talvella ja renkaatkin toimii omassa autossa. Liikenteestä vois muutenkin kirjoittaa oman postauksen.
 Niin niihin talvivaatteisiin. Sattui niin sopivasti että henkalla oli kaikki talvivaatteet -50% ja tilasin tietenkin sieltä loput mitä tarvitsin, mielestäni heidän vaatteet ovat laadukkaita verrattuna paikallisiin talvivaatteisiin. Tilasin itsellenikin lastenosastolta toppahousut ja ne jopa mahtui jalkaan. Nyt saa sitten talvi tulla. (Oikeasti toivon, että talvi olisi vähäluminen vielä joulukuun, kun pitää rempata talo.)

Pojun pannukakku

Nuorimmainen halusi jo eilen tehdä pannukakkua, mutta jauhot oli loppu niin lupasin, että tänään tehdään. Nakkelin aineet kulhoon ja annoin pojan vatkata, poika rikkoi muutaman munankin sinne ilman kuoria. Kun taikina oli valmis, poika kaivoi omenoita ja alkoi pilkkomaan niitä, kuulemma ne piti laittaa taikinan sekaan. Ympäri puhuin pojan ja tehtiin tuollainen pannukakkuomppupiirakka, päälle ripoteltiin vielä kanelia ja sokeria. Eipä ois mun mielikuvitus riittänyt tuollaiseen pannukakkuun, mutta onneksi lapset ovat luovia, kunhan me aikuiset ei tapeta heidän luovuutta.

Ps. Viikon päästä on tiedossa talokaupat, huh. Johan sitä on saanut odottaa.

Mitäs tänne?

Täällä sairastetaan, sitä ikävintä yhdistelmä tautia, mikä voi lapsiperheisiin helposti iskeä ja kun iskee niin se kiertää joka jannun säälimättä ja jotkut saa sen tuplana. Tauti on ollut vielä äärimmäisen ärsyttävä tällä kertaa, heti kun näyttää siltä, että vihdoinkin tajusi poistua talosta naapuria kiusaamaan, niin ilkkuukin oven raosta, etten ole vielä ovea sulkenut ja jatkaa kiusaamistaan. Ehkäpä jo ensi viikolla ollaan kunnossa, toivottavasti. Öisin ei ole nukuttu vaikka itse olenkin säästynyt tuolta kiusankappaleelta, mutta olen saanut toimia yöllä huoltojoukossa, viime yönäkin neljän aikaan kävin sammuttamassa alakerrasta kaikki valot, lisäksi kielsin silloin pojua menemästä suihkuun kun en jaksanut olla hereillä vahtimassa. Aamuisin en ole jaksanut tehdä juuri mitään kun väsyttää, mun vireystilaan vaikuttaa heti se, että joudun yöllä heräämään.
 Eilen aamulla vein ainoan terveen lapsen kouluun, päätin sitten että pidetään me kivaa kun muut sairastaa kotona. Menimme aamusta kahvilaan aamupalalle ja sitten vasta kouluun. Koulun jälkeen menimme taas kahville, kun poika halusi ja poika halusi vielä mennä kauppaan ostamaan suihkusaippuaa ja dödöä. koska isoveljelläkin ne on. Mä aina hämmästyn lasten muistista, kahvilassa poika muisteli sitä kun Kanadassa asuessa käytiin hänen kummitätinsä kanssa kahvilla ja syömässä. Kertoi tarkaan vielä mitä me syötiin. Oispa itelläkin noin hyvä muisti, mä kun unohdan jo eilisen asiat.
 Saatiin muniakin, kaveri kävi hakemassa tuolinsa meiltä ja toi pari pakettia munia. Eka paketti meni heti kattilaan ja lapset napsi ne parempiin suihin. Mä tykkään kun täällä ihmisillä on kanoja pihat täynnä ja tuoreita munia saa vähän joka kulmalta. Munat on sitten kivan näköisiä, kun kaikki ei ole tasaisen valkeita ja direktiivien kokoisia. Noissakin paketteissa oli vihreä muna ja munat oli erikokoisia. Elämän pieniä iloja.
 Nuorimmainen tosiaan täytti neljä viime kuun lopulla ja nyt postipoika on tuonut suomesta paketteja ja voi sitä riemua, kaikki mitä posti tuo on parasta ja täydellistä. Korttejakin tuli ja nekin on huippuja. Lapset rakastaa sitä kun saa oikeaa postia. Nyt posti toi kummitädin tekemiä villavaatteita, myssy oli hivenen pieni meidän suuripäiselle pojulle, mut poikaa ei asia häirinnyt, se on kuulemma ninjapipo, kun silmät vaan vilkkuu. Toiselta kummitädiltä tuli muumilusikka ja siitäkin riemu repesi, meillä kun ei ole kuin yksi muumilusikka ja se on neidin. Siitä kinastellaan joka aamu, koska muumilusikasta puuro maistuu parhaalle, nyt on vauvalla oma. Pliis, älkää kertoko meidän vauvalle, että kutsun sitä täällä vauvaksi, hän on kuulemma iso reipas poika. Ja minä haluan vain, että hän on viel edes vähän mun vauva.

Pysykää terveenä!

ps. talo asia edistyy, mutta erittäin hitaasti. Tarkoitus olis taas postata muutama pohja idea tänne teidän pällisteltäväksi, kuhan tältä pyykin pesulta kerkiän.

Pipot, hanskat, reput, kaikki, hukassa.

Tänä aamuna se alkoi, kylmä. Neljän muksun kanssa kun yrittää ehtiä ajoissa kouluun, niin se jää valitettavassti pelkkään yrittämiseen.
 Täällä herättiin jo ennen kukon pierua ja melkoinen tanssi alkoi alakerrassa, yritin vielä nukkua niin kuin aina yritän aamuisin. En ole ollenkaan aamuihminen vaikka tiedän, että olisi järkevää mennä ajoissa nukkumaan ja herätä aikaisin, mutta yökukkuminen on kivaa.
 Niin siihen aamuun. Olin horroksessa omassa sängyssä, kun eka lapsi tuli valittamaan jotakin kuuden aikoihin, seuraava tuli perään ja kohta alkoikin tappelu sisaruksellinen kinastelu alakerrassa ja erotuomarin oli noustava ylös vaikka pää painoi ja tyyny veti puoleensa. Ehdin siis ajan kanssa tehdä puurot, letittää tyttären kilometri tukan ja laittaa nuoriman veijarin valmiiksi. Olin päättänyt, että tänään kävellään kouluun, kun ilma on ihanan kirpeä ja aurinko paistaa. Koululla täytyy olla viimeistään 8.10. Kahtakymmentä vaille kahdeksan olin valmiina veijarin kanssa, koululaisetkin näytti valmiilta, harmi vaan kun vain näytti siltä. Kyselin missä on pipo ja se oli hukassa, hanskatkin oli puoleksi hukassa, soittokirja hukassa. Pahuksen hukka, vois häipyä meiltä vähin äänin ja olla tulematta takaisin. Nykyään mä oon jo tosi leppoinen mutsi ja päästän lapset vähissä vaatteissa kouluun, jos nyt ei ehditä löytämään niitä. Todellisuudessahan meidän muksuilla on eniten vaatetta päällä koko koulun oppilaista, täällä kun ei oikeasti osata pukeutua sään mukaan. Olen siis armahtanut itseäni ja ennen kaikkea lapsia ja lakannut mäkättämästä hukassa olevasta hanskasta, menkööt ilman tai eripari hanskoilla, kyllä nekin lämmittää. Harmittaa vaan se, että olen suomesta asti haalinut hanskoja ja niitä kylvetään yksi kerralla minne sattuun ja sinkut ilkuu koreissaan yksinäisyyttään. Täältäkin saa kunnon hanskoja, mutta niistä saa pulittaa päälle 40 dollaria, eipä huvita sellaisia ostaa kylvettäväksi.
 Tänä aamuna kuitenkin alkoi ottamaan päästä se, että kuvittelen olevani ajoissa, mutta hukka sotkee kuvitelmani ja totean ettei taaskaan ehditä minnekkään ilman juoksua. Painelin sitten Ikeaan hakemaan jotakin säilytysjärjestelmää eteiseen ja takaisin tulin tuon taulun kehyksen kanssa. Ei mennyt siis Ikean reissu ihan putkeen. Se kenkälaatikko, minkä olisin halunnut oli loppu. Kenkälaatikko toimii vallan loistavasti hanskojen ja pipojen säilytykseen. Vaihtoehtoisesta muovilaatikostosta laatua oli tiputettu huomattavasti ja laatikot oli liruja, joten nekin jäi kauppaan. Taulun kehykset sentään löytyi, mutta nekään ei olleet oikeat. Nuo taulun kehykset ostin oikeasti pojun taideteokseen, mutta en ollut mitannut teosta vaan summassa ostin, liian isot kehykset. Tytön teos sai sitten kehykset, mutta olisin halunut tuohon työhön valkoiset kehykset.
 Sain sentään mehutiivistettä muutaman pullon.
 Ikea reissun jälkeen menin tähän meidän kylälle sisustuskauppaan ja löysin sopivat korit pipoille ja hanskoille, ei ois pitänyt lähteä merta edemmäs kalaan.

Niin olikohan tässä tekstissä nyt päätä tai häntää? Jokatapauksessa, hanskoille ja pipoille on nyt korit, tyttö oli iloinen kun sai kehykset työhönsä ja koko päivä on taas juostu tukka putkella.

Huomenna on kotiäidin työpäivä, lapsilla on koulusta vapaata.

Neidin huone ja pojan källi

Vihdoinkin siivosin neidin huoneen yhdessä neidin kanssa. Neiti laittoi vaattensa järjestykseen ja minä tutkin hyllyt ja keräsin roskat, siis neidin tärkeät ja arvokkaat aarteet. Inhottava äiti nakkeli roskiin kaikki ihanat jutut ja tärkeät koulumonisteet viime vuodelta. Äidit vaan ei tajua miten arvokkaita voi olla eskarin matematiikan monisteet tai paperi, joka on ihan riekaleina ja siinä lukee miljoona kertaa oh, oh, oh..... ainiin siinä muuten oli joku kaunis tarra kiinni. Yhdestä vanhasta kouluvihosta tuli itku kun taas äiti ei vaan tajua. Luovutin ja annoin säästää kaiken mitä neiti halusi, ehkä hän 20-vuotiaana kysyy minulta, että miksi ihmeessä nämäkin on säästetty.
 Sain muuten tehtyä neidin sänkyyn katon. Verhot siinä on olleet jo kauan, mutta katto on saanut odottaa, parempihan se on tehdä myöhään kuin ei ollenkaan. Sänky ei hyvin luultavasti ole lähdössä meidän uuteen kotiin. Neidin huoneesta puuttuu vielä verhot, mutta niitä en ole enää tänne edes laittamassa.
 Neidin huoneen iso matto on oikeasti neljästä ikean pikkumatosta ommeltu, siksakilla vaan yhteen ja matto on valmis. Neidin huoneen pöytä sai kesällä väriä pintaan, maalasin pöydän spraymaalilla ulkona ja muutaman päivän päästä meidän raput olivat saman väriset, pikku poju pääsi käsiksi spraypulloon. Mikähän graffittitaiteilija hänestä on tulossa. Samoihin aikoihin hän oli maalannut polkupyöränsä mustaksi, koska pyörä oli tyttöjen värinen.
 Takaisin neidin huoneeseen, cupcakes-tuolin alla oleva matto on erittäin kallis, tärkeä ja rakas, neiti ihan omalla rahalla osti sen dollarikaupasta ja voi että siitä on pidetty hyvää huolta. Ajattelinkin, että jos omalla rahalla ostetusta pidetään noin hyvää huolta, niin taidan laittaa neidin säästölippaaseen rahaa ja viedä hänet kauppaan ostamaan omalla rahalla vaatteet, kengät, lelut yms. Jospa ne sitten olisi oikeilla paikoilla ja kunnossa.

 Viimeinen kuva on iltapalalta, minä join kokista ja lapset saivat alkuun maitoa, ei aikaakaan kun meidän pelle peloton tuli pitkän pillin kanssa vähän äidin lasille. Ei voinut muuta kuin kaivaa kamera esille ja nauraa. Mielettömän välkky kaveri.

Pojun kanssa kahvilla

Eilen vanhimmalla pojalla oli koulussa, niin mikähän se onkaan suomeksi?, no esitteli vanhemmille mitä siellä koulussa on tehty. Meiltä minä menin pojan toiveesta katsomaan. Koko muksu lauman kanssa ei viitsi tuollaiseen tilanteeseen mennä, joten mies jäi kotiin loppu lauman kanssa.
Esittelyn päätteksi poika kysyi, että voidaanko tehdä yhdessä jotakin kivaa, kun oli tehnyt niin hienosti työt. Poikahan joutui syksyllä olemaan poissa kymmenen päivää koulusta, meidän viisumin hakureissun ajan ja silloin "lomailtiin". Poika sai tehtyä jalkapalloharkkojen jälkeen iltaisin rästihommat ja nosti numeroita, täällä kirjaimia, huimasti. Lupasin sitten, että tehdään mitä hän haluaa. Ensiksi siis menimme kahville Whole Foodsin kahvilaan. Poika valitsi kaksi leivonnaista, josta ei jaksanut kumpaakaan kokonaan syödä. Minä ostin neljä cupcakesiä, pitäähän sitä saavutetuista eduista kiinni pitää.
Meidän jalkapalloilija ei tykkää shoppailla vaatekaupoissa, hän tykkää vain urheilukaupoista, kävimme siis urheilukaupassa sovittamassa kenkiä ja pyörittelemässä palloja. Vein pojan myös vaateliikkeeseen ja löydettin hänelle huppari, mutta siellä ei kyllä kauaa viihdytty.
Illalla vielä käytiin ranskalaisilla, ettei vaan nähdä nälkää.
Pitänee ottaa tavaksi mennä yhden muksun kanssa kerralla tekemään jotakin muksulle mieleistä.

Jospa tänään olisi parempi päivä

Eilen tuli jälleen uutisia miehen työpaikalta. Asia ei suoraan kosketa meitä kuin ihan pienesti, mutta kilahdin. Tuli kyllä niin maahanmuuttaja fiilis, mitään et voi suunnitella eteenpäin tai voihan sitä, mutta voi varautua myös siihen, että suunnitelmat voi muuttua salaman nopeasti ja mitään et voi itse asialle tehdä. Voisin tehdä joskus postauksen ulkomailla asumisesta, mutta täytyy vielä harkita sitä, minua kun muutenkin syytetään negatiivisestä asenteesta ja siitä tuli ehkäpä negatiivisempi kuin positiivisempi. No sen nyt sanon, että maahanmuttajana olet mamu, kakkosluokan kansalainen ja se pitää vaan hyväksyä.

Sain suunniteltua uuden kodin keittiön ja hinta-arviokin on valmiina. Löysin lattian taloon tai siis tiedän mitä haluan, nyt vaan pitää etsiä paikka mistä sen voi tilata. Keittiönkin tilaan Ikeasta, enkä mene sitä hakemaan vaikka Ikea on tunnin ajon päässä. Se nyt sattuu olemaan toisessa osavaltiossa ja joutuisin maksamaan verot sinne, joten säästän ja tilaan kotiin netistä.

Ajattelin haudata kodari haaveen ja tehdä taloon master makkariin kylppärin, täällä kun sitä kylppäriä arvostetaan enemmän kuin kodaria. Saan kyllä mini kodarin tehtyä, kunhan suunnittelen hyvin.

Haavelistalla on vielä kiertoilmatakka. Mulla ei ole hajuakaan mitä ne maksaa, mut sellainen nyt täytyisi saada. Täällä kun tulee lumimyrsky, niin sähköt saattaa olla poissa päiviä ja sähkölämmiteisessä talossa jäädytään hetkessä ilman varajärjestelmää. Suomessakin sataa lunta, mutta sitä satas sillain kivasti ja nätisti, täällä sitä tulee tuulen kera ja järkyttävän paljon kerralla. Lisäksi se lumi täällä on yleensä sellaista loskalunta, joka painaa miljoona kiloa. Mistään kauniista pöllylumesta täällä on turha haaveilla, sitä löytää laskettelukeskuksen lumitykin jäljiltä rinteestä.

Eilen täällä oli todella lämmintä, taisi käydä +20 asteen ja lauantaiksi on luvattu lunta. Toivon ja rukoilen, että lumiennusteet on menneet pieleen. En oikeasti kaipaa lunta ollenkaan.

ps. Poju on nauttinut kauniista päivistä rälläämällä pitkin maita ja mantuja. käytiin myös ostamassa linnunruokintatalo, joka sai maalia kylkeensä. Nyt talo odottaa uuden kodin kauppojen vahvistumista, että päästään lintuja ruokkimaan.

Sunnuntai ja poikien kujeet

Toiset synttärijuhlat on nyt pidetty ja sankari oli ujona laulun aikana. Lahjaksi tuli legoja ja hauska robottipeli. Tämä päivä on siis jälleen syöty hyvin ja juotu liikaa kahvia.
 Eilen mies pesi hiekkalaatikon ja jätti sen kuivumaan pihalle. Tänää pojat keksi tehdä siitä hottuubin. Ämpäreittäin kuuma vettä ja uikkarit, hottuubi on valmis. Siellä sitä pötkötettiin kuumassa vedessä kylmässä ulkoilmassa, mutta se ei hidastanut poikien nautintoa. Meidän isiä ei tarvitse edes yllyttää poikien jekkuihin mukaan, pojat saivat vielä kuuman suihkun ikkunasta. Äidin järjen ääni joutui taas käyttöön ja menin pilaamaan lasten leikit, komensin ne sisään kylpyyn. En tarvitse ensiviikoksi yhtään räkänokkaa kotiin yskimään. Ilonpilaaja äiti.

Halloween

Täällä on vietetty Halloween täyteinen viikonloppu. Perjantaina aloitettiin koulun Halloween partyssa ja lauantaina jatkettiin ystäväperheen luona. Lapset pääsi tekemään kurpitsalyhtyjäkin, vaikka en meinannut tänä vuonna kurtpitsoja ostaa, mutta niin vaan kolme lyhtyä meidänkin portin pieleen tuli.
Vanhin muksu teki tämän päivän juhlintaan karamelli-omenia ja kyllä ne vaan on niin hyviä.
 Ai niin ihmettelette varmaan mitä tuo pyörän kuva tarkoittaa. Pojat on vinkuneet temppupyörää jo tovin, mutta ei ole tullut käytettynä vastaan, niin eivät ole sellaista saaneet. Eilen koulun partyssä oli arvonta ja ostin arpoja $20 ja sain niitä yhteensä 76 kappaletta. Voitettiin sitten tuo pyörä, viihtyypähän pojat taas paremmin ulkona.
Meidän vauva viettää myös tänään syntymäpäivää. Jätkä täyttää jo 4-vuotta, vauva hän silti on mulle. Jännä huomata, että lapsille ikää tulee, mutta itse ei vanhene ollenkaan. Vauvalle on nyt jo järjestetty yhdet juhlat, huomenna on seuraavat ja maanantaina kolmannet. Juhlitaan nyt sitten kunnolla, kun kerran aloitettiin. Olen ollut vaan tosi laiska juhlien laittaja. Perjantaina ostin kakun Whole Foodista, huomisen kakku löytyi Costcosta ja maanantaina syödään varmaan jämiä. En ole jaksanut leipoa mitään. Ostin jopa Ikean pakastekorvapuusteja ja Ikean keksejä. Laiska mutsi.

Taloprojektikin etenee. Pankin tyypit olivat käyneet arvioimassa talon ja laina on nyt tulossa kunhan saadaan vielä puhdas vesitesti.
 Olen miettinyt sisustusta ja väritystä. Löysin jopa hienon puulattiankin, mutta hinta oli turhan kova meidän budjettiin. Vaikea valita lattiaa pienen malli puupalikan perusteella. Lattian pitäisi olla väritykseltää sellainen, ettei kaikki pölypallerot ja kuratassut näy. Meillä kun lapset juoksee sukkasillaan ulkona ja kesällä varpaisillaan ja minä kun olen niin lepsu äiti, etten jaksa varpaiden likaisuudesta koko aikaa naputtaa, niin pakko katsoa materiaalivalintoja tarkemmin ja ottaa huomioon oma laiskuus. Valkoinen lattiahan olis mun unelma, mutta sitten joskus eläkkeellä omassa kaupunkiasunnossa. Meillä kun lapset asuu myös kotona ja saavat elää vapaasti. En meinaa käyttää hermojani lattian varjelemiseen, niille on parempaakin käyttöä. Seinien väritys tulee olemaan vaalea, jollei ihan valkoinen. Tilaa on niin vähän, että tarvitaan vaaleita pintoja tuomaan valoisuutta. Keittiöstä tietysti haluaisin myös valkoisen, mutta miten se toimii minun laiskuuden kanssa, sitä en tiedä.
 Niin ja säilytystilaa pitää keksiä, mihin saa vieraspatjat ja peitot? Missä säilytetään talvi/kesävaatteet? Mihin mahtuu ompelukone ja saumuri ja ne kankaat? Missä pystyy askartelemaan? Siinä on suunnittelemista.

Nyt meinaan piirtää pohjapiirroksen mittasuhteisiin, tosin ne mitat otti välittäjä lasermitalla ja heitot on jopa 20 sentin luokkaa, mut saadaampa sinnepäin mitoilla edes pohja.

Mitä tänään syödään?

Olen maailman laiskin kokki. Jos vaan voin, niin oion ruuanlaitossa.
Eiliseltä Ikean reissulta tarttui mukaan pakasteruokaa. Maailman parhaimpiin kuuluvia kasvi?palleroita, mitä nuo nyt on suomeksi? Oikeasti todella herkullisia. Lisukkeeksi tein tonnikalamössöä. Pojalle kun asettelee ruuan vielä hauskasti lautaselle, niin kaikki maistuu hyvälle. Tuo jäbä nyt ei kyllä muutenkaan ole mikään nirppanokka ruuan suhteen.
Olen yrittänyt aivopestä itseäni, että täytyy tehdä ruokaa ja täytyy syödä. Kyllähän mä muksuille teen ruokaa jokapäivä, mutta minä olen allerginen joka toiselle, niin pitää aina käyttää mielikuvitusta oman ruuan valmistukseen. (lisäksi mä olen ollut kauan jo sitä mieltä, että nukkuminen ja syöminen on ajan hukkaa ;) ) Nyt olen opetellut menemään nukkumaan ajoissa, olen jo puoli kaksitoista sängyssä.

Siihen taloprojektiin.

Eilen lähti ystävällinen pyyntö myyjälle korjattavista kohdista. Pikkujuttuja, mutta lainaa me ei saada, jos niitä ei korjata. Aikaa myyjällä on noin 3 viikkoa. Kävimme eilen myös Ikeassa ihailemassa ihmispaljoutta ja katselemassa keittiöitä. No eihän niistä oikeasti mikään suoraan iskenyt, idea sieltä toinen täältä. Astianpesukone me sentään sieltä ostettiin. Poistopisteessä oli mukiloitu versio puoleen hintaan, niin pitihän se ottaa, kun se oli juuri se malli minkä halusin. No meillähän on nykyisessä asunnossakin astianpesukone ja tuolla talollakin on kone, joten ei nyt jää ainakaan uupumaan. Niin ja tuo ikean kone oli tosiaan saanut selkäänsä, toivottavasti ei oo ottanut itseensä siitä liikaa ja toimii oikeasti.
Eilisen illan väsäsin Ikean suunnittelu työkalulla keittiötä ja hermoilin, kun siihen keittiöön ei tulisi mahtumaan mitään. Myöhään illalla keksittiin sitten miehen kanssa, että siirretään keittiö nykyiseen ruokailuhuoneeseen. Yön sitten pyörittelin päässä keittiökaappeja, pyöri siellä jotain muutakin outoa, kuten ruotsinprinsessa opetti mua neulomaan ja siskoni synnytti pojan, jolle oli antanut toiseksi nimeksi tytön nimen, kun kuulemma oli niin tytön näköinen. Ehdin myös yöllä ajella setäni kanssa etsimässä hänen auton osiaan. Outo yö. Mä luulin nukkuvani viimeyönä, mutta meno oli sen verran kovaa, että aamulla ei meinannut silmät aueta. Huh.

No miten sitten kävikään

Siis se minun äijäflunssailun. Otin varmuuden vuoksi Nyquilia, päästin miehen salille kahden muksun kanssa ja istahdin koneen eteen. Siinä nörtätessä sain ystävältä virka-apupyynnön, johon en tietty itse voinut osallistua, mutta kilttinä vaimona lupasin että kyllä mies tulee, kunhan salilta pääsee. Ajattelin antavani lasten katsella jotakin elokuvaa, että itse voin vetää lonkkaa, mies voi ihan hyvin mennä apuun ystävälle. Mies ihan mielellään menikin, etten minä nyt vasten hänen tahtoaan matkaan laittanut ja sitä paitsi pääsi mun autolla ajelemaan ;) .
Tein lounas riiseistä puuron, joo me kierrätetään kaikki, riisitkin syödään viimeistä piirtoa myöten. Kesken puuron keiton puhelin soi ja mies muistutti, että tytön pitäisi olla vartin päästä kymmenen minuutin matkan päässä synttäreillä. Olin totaalisesti unohtanut koko jutun, niin oli tyttökin. Lahja oli ostamatta ja mulla oli kalsaripäivä, tepastelin kotona hiukset rasvaisena kotivaatteissa. Vikkelään puuro pois hellalta ja huusin tytölle, että vaihtaa hänkin vähän siistimpiin vaatteisiin, itse tempaisin ekat housut jalkaa mitkä vastaan tuli ja tukka kiinni. Tytön kilometri tukka piti vielä letittää ja se vie aina aikaa. Herkkä tyttö inhoaa hiusten harjausta ja hiuksethan oli tietysti takussa kun oli kiire. Tasan 4.00pm olimme autossa, minä ja neljä muksua. Ainiin, ehdinhän minä löytää synttärikortin omista kätköistäkin ja kirjoittaa sen myös. Pankkiautomaatilta haettiin lahja, koska en edes viitsinyt mennä etsimään lähimpään kauppaan sankarin toivomaa mailitlleponia, ei sitä ois kuitenkaan löytynyt, joten tylsänä länttäsin rahaa kirjekuoreen ja tyttö synttäreille. Vain vartti myöhässä. Aika hyvin siis.
Tulomatkalla pysähdyttiin deekuussa jätskillä poikien kanssa ja kotiin möllöttämään. Vanhin muksu on ollut koko päivän kavereiden kanssa pelaamassa jalitsua ymcalla ja pääsee kaverin kyydillä kotiin.
Ainiin se puuro on edelleen hellalla, eihei se hella sentään enää päällä ole, mut puuro taitaa olla kuitenkin valmista. Iltapala on siis tehty. Iltasiivous nakitetaan muksuille, jotka sokerihumalassa hyppivät pitkin taloa, neiti kun toi synttäreiltä läjän karkkia. Ylläolevassa kuvassa on enää jämät jäljellä.

Sellainen se suunniteltu äijäflunssailu oli, meni ihan naisflunssan puolelle. Ei se mitään, alan olla jo huomattavasti paremmassa kunnossa.

Lauantai aamun kilpa-ajo

Lauantai aamut ovat harrastusaamuja, neljän muksun harrastukset ovat silloin.
Ensimmäinen pitää ehtiä jalkapallo peliin 9.30, seuraavalla alkaa karate 10.00. Tämän jälkeen ehditään käväistä kotona täyttämässä kupua, jos joku on hoksinut tehdä jotain syötävää. Monesti menee leipä-linjalla, sen verran amerikkalaisia meidän muksut jo ovat, että peanutbutter-jelly-leivät maistuu. Pikaisen lounaan jälkeen kolmas pitää kuskata uimatunnille 11.30 ja neljännen telinevoimistelu alkaakin 12.00.
Tähän mennessä olemme miehen kanssa kuskanneet puoliksi, mies ottaa jalkapalloilijan ja uimarin mukaansa, minä loput. Tänään kun olen sairaana, sain äijäflunssan ja sitähän pitää ehdottomasti potea kotona vällyjen välissä, mies hoiti kaikki kuskaukset ja etten vaan päästäisi miestäni helpolla annoin muutaman paketin mukaan jotka piti postiin ehtiä viedä ennen 12.30. Tänään kuskausta hankaloitti vielä se, että keskustasta meidän viereiselle koululle saakka tiet ovat suljettuna aamupäivän Gate city fall festivalin takia. Olisi ollut kyllä kiva päästä katsomaan festivalia, mutta näin kipeänä ei kannata poistua sängystä ;). Oikeasti nousin jo puoli kymmenen ja tein kilttinä kotiäitinä lounaan, toissapäiväisestä murekkeestä. Siivosin jopa keittiön niin voinkin palata takaisin lepäämään.
Kamalasti Ikea houkuttelisi iltapäivästä, mutta ei kai se auta kuin nyt sairastaa kiltisti. Mä olen ihan onneton sairastaja, en uskalla edes buranaa ottaa kun buranan voimalla varmasti siivoaisin tai tekisin jotain muuta yhtä järkevää.
Tänään siis oikeasti voin luvan kanssa istua koneen edessä ja opetella uusia juttuja, etsiä sisustusjuttuja ja miettiä remppaa. Välillä tietysti pitää rentoutua sohvalla.
Illalla on siis luvassa varmaankin taloprojektiin liittyvää, ellen ajasta niitä huomiselle.