Paivakavelylla

Osavaltion rajapyykki.

Jalkapalloilijan kanssa kavelylla.

Me asutaan landella, mun mittakaavassa suorastaa peramettassa. On taalla asutusta, mutta naapurin mukaan meidan pihalla vierailee myos karhuja, joten eikohan sita melko popelikossa asuta. Tanavuonna luulen, etta karhut ja kojootit kiertavat meidan kulmakunnan kaukaa, ollaan me mina sen verran isoaanista sakkia.
Asutaan niin ihanalla alueella, etta voin lahtea lenkille ilman, etta minun taytyisi kuunnella autonikkunoista huutelua, toottailya tai muuten vaan jonkun iskemisyrityksia. Edellisessa paikassa kavelyharrastustani rajoitti tosiaan se huomio, minka naislenkkeilijana sain. Muutamankin kerran on tullut naurettua nuorille pojan kosseille, kun on iskemaan tulleet, etta ymmartaakohan ne ollenkaan, etta voisimpa olla melkein niiden aiti. Taalla kun ajokortin saa jo 16-vuotiaana ja mun vanhin lapsi on 13-vuotias.
Taalla peramettassa saan painella menemaan ja naen muutamana auton, hevosia, kanoja, kukkoja ja kaunista luontoa, no karhuun en halua tormata. Valilla otan jonkun muksuista mukaan lenkille, ihan vaan etta hekin ymmartaisivat kuinka tylsaa on kavella ja kuunnella lintujen sirkutusta. Tai ainakin ne valittavat ensimmaiset 10 minuuttia, kuinka tylsaa kaveleminen onkaan, mutta tunnin paasta ollaan jo eri tuulella.
Tavoitteeni on ollut, etta kayn kolmesti viikossa kiertamassa meidan rundin, joka vie aikaa noin 40 minuuttia. Talla viikolla yksi kerta jai valista, sen verran taas oli kipupaivia, ettei minkaan sortin urheilu kiinnostanut.

Mitas mun lukijakunta harrastaa? Liikuntaa vai liikunnan pakoilua?