Kun elämä ei luista

Aina ei mene niin kuin tahtoisi asioiden menevän.

Mua on nyt taas väsyttänyt pidemmän aikaa ja mistään en saa otetta. Arkirullaa, mutta teen vaan ihan pakolliset. Täällä on nyt sairastettu ja tapaturmailtu joulukuusta asti ja loppua ei näy. Nyt on neljä muksua kipeänä ja talo haisee paskalle. Ihan oikeasti. On ollut pikkuisen ikävä vessan ovea nyt mahatauti aikana, varsinkin öiseen aikaan, kun lapset juoksee isin ja äidin luokse tyhjentämään huonoa oloansa. Eipä siinä nukuta, melua ja lemua.
Meidän neitokainen on huonoimassa kunnossa, kinttu murtuneena ja vatsataudissa, sai vielä rajuimman taudin mitä oli tarjolla.
Yöt on menneet miten sattuu ja rytmi on sekaisin. Minä olen muutenkin huono nukkuja, niin ei paljoa tarvitse mua häiritä, niin rytmi sekoittuu ja sen selvittämiseen menee kuukausi.
Koulutyöt pitäisi saada tehtyä, mutta kotona keskittyminen ei tahdo onnistua.
Remontista olen saanut jo tarpeekseni. Se voisi olla jo valmis. Kolme kuukautta meni jo siitä kun talo ostettiin.

Ovet pitäisi maalata ja asentaa, ikkunanlaudat pitäisi viimeistellä, listat pitäisi asentaa jne. Niin ja se toinen kylppäri odottaa tnt:tä. Sekin vielä.

Olen ihan loman tarpeessa ja lomaan on vielä puolitoista kuukautta. Sitä ennen pitää saada internettikoululainen tekemään enemmän töitä ja itsekkin tehdä enemmän koulua, mutta pitäisi saada ensin porukka terveeksi.
Omaa koulun käyntiäni en voi oikeen kiiruhtaa, sillä ei tarvita kuin yksi pöpö mikä tuuppaa ovesta sisään, niin mamma on taas kotona hoitamassa.
Nyt olisi vielä ennen lomaa hoidettava testamentti, lasten kouluun haut ja vanhimman ilmoittaminen lukioon. Olikohan muuta? Niin ja se ajokortti, sekin saisi tulla ajoissa ennen Suomen reissua.
Tämmöstä tänne. Menen päiväunille ja toivon herääväni pirteänä ja ahkerana.

Alien haukottelee ja nukahtaa. Herää sitten supermutsina pelastamaan arjen.