Heräsin sitten sieltä päiväunilta ja seuraavilta yöunilta. En nyt sano, että olisin supermutsina herännyt, mutta selkeästi oli enemmän virtaa.
Eilen oli kaikki terveenä, tänään ei enää. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, muutakin kuin iso tätin vierailulle.
Eilen aamulla kävin aamukävelyllä heti herättyä, minut tuntevat tietää, etten niin vaan sängystä nouse ainakaan vapaaehtoisesti, saatika lähde kävelylle vesilasillisen jälkeen. Joten melkoinen saavutus sinäänsä. No aamupalan jälkeen otin tietysit kauneusunet ja sen jälkeen aloin vasta miettimään, mitä sitä pitäisi tehdä.
Olkkarin verho on ollut nuppineuloilla kiinni tangossa jo pidemmän aikaan, joten kaivoin pölyisen ompelukoneen ja ompelin sen vihdoinkin. Innostuin ompelemaan myös lastenhuoneisiin verhot ja keittiöön, kaikkiin löytyi kivaa Marimekkoa kaapista valmiina. Enää puuttuu meidän makuhuoneen verho ja täytyy sinnekin hankkia Marimekkoa. Vielä kun tietäisi millaisen valitsisi.
Mies sai idean siirrellä huonekaluja, olkkarista lähti seinäkaapit lastenhuoneisiin ja olkkarissa pöytä ja sohva löysi uuden paikan. Saatiin olkkarista avarampi ja kodikkaampi. Olkkarissa ei ole vielä viimeistelty, listat puuttuu ja yksi seinä paneloimatta, joten kuvia siitä en jaksa edes ottaa.
Lastenhuoneisiin tuli nyt seinäkaapit, jokaiselle oma ja saavat sinne siivota huoneensa. Oikeasti ne on niiden tärkeiden tavaroiden säilytykseen, mutta uskallan väittää, että huone niihin siivotaan. Minä saan sitten kahdesti vuodessa tyhjentää sen leivänmurujen ja lelujen sekamelskan, ei kun siis tärkeiden tavaroiden kaapin.
Siivosin siis lastenhuoneet ja no oikeasti koko talon, kellaria lukuunottamatta. Mikähän virta piikki muhun iski?
Tänä aamuna taas ylitin itseni ja menin heti herättyäni mummoilemaan eli sauvalenkille, vanhin muksu lähti kaveriksi ja tulimme valmiiseen aamupalapöytään.
Toivotaan nyt, että mun reippaus ei taas katoa ja väsymyskin voi pysyä poissa, ainakin kohtuudessa.
Alla ihan supersurkeita kuvia verhoista ja mummoilija.
Eilen oli kaikki terveenä, tänään ei enää. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, muutakin kuin iso tätin vierailulle.
Eilen aamulla kävin aamukävelyllä heti herättyä, minut tuntevat tietää, etten niin vaan sängystä nouse ainakaan vapaaehtoisesti, saatika lähde kävelylle vesilasillisen jälkeen. Joten melkoinen saavutus sinäänsä. No aamupalan jälkeen otin tietysit kauneusunet ja sen jälkeen aloin vasta miettimään, mitä sitä pitäisi tehdä.
Olkkarin verho on ollut nuppineuloilla kiinni tangossa jo pidemmän aikaan, joten kaivoin pölyisen ompelukoneen ja ompelin sen vihdoinkin. Innostuin ompelemaan myös lastenhuoneisiin verhot ja keittiöön, kaikkiin löytyi kivaa Marimekkoa kaapista valmiina. Enää puuttuu meidän makuhuoneen verho ja täytyy sinnekin hankkia Marimekkoa. Vielä kun tietäisi millaisen valitsisi.
Mies sai idean siirrellä huonekaluja, olkkarista lähti seinäkaapit lastenhuoneisiin ja olkkarissa pöytä ja sohva löysi uuden paikan. Saatiin olkkarista avarampi ja kodikkaampi. Olkkarissa ei ole vielä viimeistelty, listat puuttuu ja yksi seinä paneloimatta, joten kuvia siitä en jaksa edes ottaa.
Lastenhuoneisiin tuli nyt seinäkaapit, jokaiselle oma ja saavat sinne siivota huoneensa. Oikeasti ne on niiden tärkeiden tavaroiden säilytykseen, mutta uskallan väittää, että huone niihin siivotaan. Minä saan sitten kahdesti vuodessa tyhjentää sen leivänmurujen ja lelujen sekamelskan, ei kun siis tärkeiden tavaroiden kaapin.
Siivosin siis lastenhuoneet ja no oikeasti koko talon, kellaria lukuunottamatta. Mikähän virta piikki muhun iski?
Tänä aamuna taas ylitin itseni ja menin heti herättyäni mummoilemaan eli sauvalenkille, vanhin muksu lähti kaveriksi ja tulimme valmiiseen aamupalapöytään.
Toivotaan nyt, että mun reippaus ei taas katoa ja väsymyskin voi pysyä poissa, ainakin kohtuudessa.
Alla ihan supersurkeita kuvia verhoista ja mummoilija.
 |
| Pippurikerä pääsi olohuoneeseen. |
 |
| Tantsu tytänhuoneessa. |
 |
| Vihreä kivet poikien huoneessa. |
 |
| Turkoosi kivet keittiössä. |
Mutta ihan superkivoja nuo verhot! Meilläkin on etsinnässä verhot makuuhuoneeseen. Oltiin pitkään ilman naapuria, mutta nyt sinne muutti joku. Ei sieltä kurkkimatta meille näy, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Akvaariossa ei ole kiva asua...
VastaaPoistaKiitos! Meillä on eristävät kaihtimet makuuhuoneiden ikkunoissa, joten saadaan kyllä näyteikkuna suljettuakin ja meidän naapurit on niin kaukana meistä, ettei niin vain sisään näe, mutta piristää kummasti kun sain vihdoinkin verhot ikkunoihin.
PoistaToivottavasti löydät jotku kivat verhot, mä tykkään Vallilasta, mutta niiden kuosit ei sovi tähän minimökkiin alkuunkaan, liian pienet tilat suurille kuvioille.