Uskalsinpas

Käydä parturissa.
Se vaati hivenen rohkeutta, sillä ainakin kolme edellistä parturia eivät osanneet leikata minun hiuksia. Yksi pilasi hiukseni niin pahasti, että takaraivossa oli kunnon kolo ja sitä ei saanut piilotettua muulla kuin pipolla. Silloin oli remontti pahimmillaan, joten pipo oli ihan hyvä asuste muutenkin, tosin sen kolon kasvattamiseen meni ainakin puoli vuotta.
Viime Suomenreissulla siskoni sai hyvät naurut mun hiuksista, äitini ei uskaltanut nauraa, mutta vihjaili kauniisti, että mitä tuolle tukalle on tapahtunut. Siskon mieskin huomasi mun kauniin kampauksen, joten se oli oikeasti kamala kun mieskin sen huomasi.
En sitten enää uskaltanut mennä kampaajalle, kasvatin hiuksia ja kävin yrittämässä hyvin arvostellussa kampaamossa leikkausta, mutta nepä vaan leikkasivat pituuden tasaiseksi ja asia selvä, hintaa silläkin sentin leikkauksella oli $45 plus tippi.
Olen nyt puoli vuotta harkinnut hiusten parturointia ja eilen sitten menin ketjukampaamoon kysymään olisiko heti aikaa. Ei ollut. Sain ajan täksi päiväksi eli jouduin nukkumaan yön yli ja miettimään, että jos jättäisin sittenkin välistä koko parturoinnin.
Uskaltauduin kuitenkin. Ensivaikutelma ei ollut kovin vakuuttava, sillä minulle oli varattu kampausaika, vaikka selkeästi puhuin uudesta mallista ja leikkauksesta. No parturi lopulta ymmärsi mitä haluan ja teki työtä käskettyä ja vielä paremmin kuin osasin odottaa.
Jätin hyvät tipit ja varasin uuden ajan samalle kampaajalle, sillä en halua enää etsiä kampaajaa kolme vuotta ja pilata hiuksiani kolmea kertaa.
Eipä enää tarvi näyttää pyryharakalta, kun saa tukankin laitettua.

Entinen pyryharakka.