Vesirokkohan se oli

Täällä on tapana rokottaa lapset vesirokkorokotteella ja eihän meidän lapsilla sellaisia ollut, kun tänne muutettiin. Neljä oli jo sairastanut Suomessa asuessa, joten eipä ne tarvineetkaan.

Ajateltiin sitten, että annetaan nuorimmalle rokoten ennen koulun alkua, koska ne vaativat sen kouluun.
Viime kesänä nuorimmainen sai kuumeen ja kivat näppylät pahimmilla helteillä, jäbä kuitenkin kesti näppylät ja ei tarvinnut edes lääkäriin mennä, ilmoitettiin vaan sinne, että näyttää olevan vesirokko.
Meillä on huippu lastenlääkäri, omaa maalaisjärkeä ja osaa käyttää sitä ja antaa muidenkin käyttää sitä. Lääkäri kirjoitti puhelun perusteella lapsen tietoihin, että vesirokko on sairastettu.
No lääkärin lausunto ei kelpaa koululle, vaan piti katsoa vielä verikoe.
Menin torstaina jäbän kanssa labraan heti aamusta. Hoitajaa jännitti kokeen ottaminen enemmän kuin poikaa. Poika istui mun sylissä, tarjosi hoitajalle kätensä ja katsoi rauhallisena kun hoitaja otti verta käsivarresta. Ei edes änähtänyt missään vaiheessa, saatika liikuttanut kättänsä, vaan antoi hoitajan tehdä hommat. Perjantaina lääkäri soitti tuloksen ja vesirokkohan se oli. Saadaan nyt koululle paperi ja yksi rokote vähemmän.
En vaan käsitä, mistä tuo vesirokko tuli ja miksi se ei tarttunut yövieraiden lapsiin, joita ei oltu vielä rokotettu.