Vesirokkohan se oli

Täällä on tapana rokottaa lapset vesirokkorokotteella ja eihän meidän lapsilla sellaisia ollut, kun tänne muutettiin. Neljä oli jo sairastanut Suomessa asuessa, joten eipä ne tarvineetkaan.

Ajateltiin sitten, että annetaan nuorimmalle rokoten ennen koulun alkua, koska ne vaativat sen kouluun.
Viime kesänä nuorimmainen sai kuumeen ja kivat näppylät pahimmilla helteillä, jäbä kuitenkin kesti näppylät ja ei tarvinnut edes lääkäriin mennä, ilmoitettiin vaan sinne, että näyttää olevan vesirokko.
Meillä on huippu lastenlääkäri, omaa maalaisjärkeä ja osaa käyttää sitä ja antaa muidenkin käyttää sitä. Lääkäri kirjoitti puhelun perusteella lapsen tietoihin, että vesirokko on sairastettu.
No lääkärin lausunto ei kelpaa koululle, vaan piti katsoa vielä verikoe.
Menin torstaina jäbän kanssa labraan heti aamusta. Hoitajaa jännitti kokeen ottaminen enemmän kuin poikaa. Poika istui mun sylissä, tarjosi hoitajalle kätensä ja katsoi rauhallisena kun hoitaja otti verta käsivarresta. Ei edes änähtänyt missään vaiheessa, saatika liikuttanut kättänsä, vaan antoi hoitajan tehdä hommat. Perjantaina lääkäri soitti tuloksen ja vesirokkohan se oli. Saadaan nyt koululle paperi ja yksi rokote vähemmän.
En vaan käsitä, mistä tuo vesirokko tuli ja miksi se ei tarttunut yövieraiden lapsiin, joita ei oltu vielä rokotettu.

Sairastuvalta iltaa!

Täällä ollaan sairasteltu jo niin kauan, että mun kirjapito siitä on mennyt jo sekaisin.
Kuumetta, vatsatautia ja muuta flunssaa, jokaisella vähän eri juttuja.
Nuorimmainen aloitti kuumeilun lauantainiltana, maanantaina menin lääkäriin, koska poika ei puhunut, ei syönyt, eikä jaksanut mitään. Maanantaina lääkäri ei tehnyt kummempaa diagnoosia, passitti kotiin kipulääkkeiden kanssa ja pyysi tulemaan takaisin, jos tilanne pahenee.
Tiistaina poika heräsi henkiin taas ja söi puoli kattilallista ruokaa. Ajattelin jo, että päästiinpä taudista, mutta eipä päästykkään. Poika aloitti yskimisen tiistai-iltana ja keskiviikkona yskittiin. Ilta oli ihan kamalaa kuunneltavaa ja mitkään tropit ei auttaneet, lopulta poika nukahti sipulikäärön kanssa sohvalle ja nukkui yön. Heräsi aamulla taas seitsemältä yskimään, puolilta päivin nousi kova kuume ja vein pojan taas lääkäriin, siellä saatiin hengistystä avaavaa lääkettä ja laitteet kotiin, jotta voin kotona hoitaa. Lääke selkeästi toimi, sillä kun vein pojan lääkäriin kannoin hänet sisälle ja poika retkotti tutkimuspöydällä, sairaanhoitaja tuli antamaan lääkkeen ja poika piristyi silmissä ja alkoi heittämään juttua ja piirtelemään.
Oli siis kirjaimellisesti huonossa hapessa.
No nyt mulla on lääkkeet ja laitteet kotona, jospa me nyt tämä tauti selätetään nopeasti.
Harmittaa vaan, kun on täti Suomesta vierailulla ja meillä vaan sairastetaan, iltasella ollaan ehditty jotakin tekemään, mutta koko porukalla ei olla päästy mihinkään.
Sellasta tämä elämä on lapsiperheessä, äitistä tulee välillä lääkäri ja sairaanhoitaja. 

Murtuma jalassa -saisiko näistä tapaturmista jo taukoa?

Isossa perheessä tapaturmia sattuu tuon tuostakin, milloin on sormet oven välissä ja milloin on törmätty lapioon silmä edellä. Yleensä ne onneksi ovat ihan pieniä ja kuuluvat elämään.

Saatiin muutama viikko sitten pojan käsi pois kipsistä ja sormeen on alkanut kasvamaan uusi kynsi.
Eilen sitten meidän telinevoimistelija treenasi meidän olkkarissa kärrynpyöriä ja oli paukauttanut jalkapöytänsä ikkunalautaan. Tulin kotiin ja tyttö sanoi, että jalka on vähän kipeä, annoin vaan särkylääkettä ja tyttö paineli ulos pulkka mäkeen.
No pulkkamäen jälkeen tyttö ei sitten enää varannutkaan kipeälle jalalle ja jalka pöytä turposi ja mustui, joten ajattelin, että murtumahan sinne on tullut ja oikeimpa ajattelinkin. Tänä aamuna vietiin lääkärille ja tyttö sai tukikengän jalkaansa ja kainalosauvat kävelyyn, katsotaampas millainen lasku noista ilmaantuu, sillä täällä täytyy ostaa nuo kainalosauvat omaksi ja hinnathan on tietysti pilvissä.
Tyttö jo veikkaili mikä paikka seuraavaksi murtuu, sillä tällä neidillä oli pari kesää sitten käsi kipsissä kaatumisen takia.
Tuli sitten kuuden viikon tauko telinevoimistelusta.

Saatiin taas lunta tänne, torstaina oli lumeton piha ja perjantaina hukuttiin lumeen. Tänään taas sataa ja liikenne oli melkoista kun käväisin ystävän kanssa kahvilla. Luulin jo, että säästytään lumelta, mutta kaikkea sitä minäkin luulen.

Flunssaa liikkeellä

Täällä minä nyt sairastan ne taudit, mitä ei ehtinyt aikoinaan sairastaa tai siltä se ainakin tuntuu. Kolmas kerta kahden kuukauden sisään kun olen kipeänä. Kotiäitinä ollessa sitä ei ehtinyt sängyssä maaten sairastaa, flunssat sairastetiin siinä sivussa. Nyt olen maannut sängyssä, nukkunut ja ollut. Eiköhän nämä taudit lähde niin nopeampaa pois.
Kouluakin olisi ollut tänään ja heräsin jopa seitsemältä, mutta painelin takaisin nukkumaan ja lopulta heräsin kymmenen jälkeen. Mitäpä sitä itseään kipeänä kiusaamaan, ehtiihän tuota opiskella.
Olen nyt käynyt koulua kaksi viikkoa ja meinaa jo tuskastuttaa, sillä taso on aika matala ja opetus hidasta, onneksi voin itse vaikuttaa siihen paljonko opiskelen ja milloin meinaan saada päättötodistuksen. Kaikki muut pääsisin varmasti heti läpi, mutta esseiden kirjoittaminen englanniksi tulee olemaan ison työn takana.
Blogeihinikin haluaisin panostaa, mutta pitäisi eka saada itsensä terveeksi ja rutiinit kuntoon.

Olen kuulunut Onniblogeihin ja jakanut postaukset onniblogilinkeillä, no harmikseni joudun kertomaan, että onniblogit lopetti ja linkit ei enää toimi, joten blogin löytää täältä tutusta ja turvallisesta osoitteesta jatkossakin http://www.mamunamaailmalla.com/ .

Hyvää alkanutta viikkoa!

Henki ahtaalla sisäilmaongelmasta

Pitkästä aikaa ehdin istahtamaan alas ja rustaamaan vähän kuulumisia.
Tänne tuli syksy ja hieno väriloisto, tosin se alkaa olla jo ohi. Parissa viikossa vihreät lehdet muuttui värikkäiksi ja sitten tipahti jo maahan, no ei se haittaa sillä rakastan paljaita puita.

Syksyn myötä myös rakennuksissa laitetaan lämmittimet päälle ja ikkunat kiinni ja tietäähän sen mitä siitä seuraa, jos rakennuksessa on myös jonkun sortin sisäilmaongelma. 

Vanhin poika käy viimeistä vuotta yläasteella ja hän nyt on saanut hengitysoireita koulussa, olo on kuulemma kuin puutarhaletkulla kun sen taittaa ja vesi ei pääsekkään enää virtaamaan. Eilen poika oli tajunnut, että hänelle tosiaan tulee hengityskatkoksia koulussa ja ihottumaa. Kotiin tultaessa kertoi siitä heti, että vaihtaessa luokkaa hengitys oli mennyt tosi ahtaalle ja seuraavassa luokassa hän oli mennyt avonaisen ikkunan eteen ja oli sillä tavoin saanut hengityksen kulkemaan. Soitettiin heti asiasta meidän lääkärille ja tänä aamuna poika oli lääkärissä. Lääkäri määräsi astmapiipun ja allergiatesteishin. Saadaan aika allergiatesteihin varmaankin ensi viikolla. Kävin miehen kanssa koululla juttelemassa kuraattorin ja rehtorin kanssa tilanteesta ja he olivat heti yhteistyöhaluisia siirtää poika kotiopetukseen, kunhan saadaan allergiatestit ja lääkärinlausunto. Sovittiin, että poika on nyt kotona allergiatesteihin asti ja sen jälkeen sovitaan jatko. Rehtori meinasi, että hän tarvitsee lääkärinlausunnon, jotta sillä saa opettajat tekemään pojalle tarvittavat opetusmateriaalit. Hyvä niin, ajattelin jo, että jos koulu ei ole yhteistyöhaluinen, siirrän pojan suoriltaan kotikouluun ja tehkööt tehtävät netinvälityksellä. Nyt näyttää siltä, että voi suorittaa koulunsa tuolla ja käy tekemässä kokeet ja esitelmänsä astmapiipun voimin koululla.

Ehdin jo ihmetelläkkin, että miksi poika sairastaa vain viikolla ja viikonloput on terve. Onneksi poika tajusi asian ja saadaan nyt asiaan helpotusta. 

Meidän Halloween hirviöt ;)

Luonnon oma vesivärimaalaus.