keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Äidit lopettakaa jo!






Minulta kysytään todella monesti, miten selviään viiden kanssa? Miten saan ne aamuisin kouluun? Miten homma hanskataan?
Haluatteko tietää? Tai no ihan sama kerron kuitenkin.
Olen superlaiska ja mukavuuden haluinen mielestäni, tiedän silti, että pystyn tekemään töitä neljän ihmisen edestä ja joskus jopa tein. Leikin supermutsia, joka pukee aamuisin lapset puhtaisiin, toisiinsa sopiviin vaatteisiin, kampasin tukat, pesin niiden kasvot, syötin aamupalat, pakkasin reput, huolehdin, että kaikki tarvikkeet on repuissa ja eväät mukana. Eväitäkin olin miettinyt, piti olla proteiinia, hiilareita jne. kaikkea riittävästi. Kävin kokoajan ylikierroksella, huolehdin ja hoidin, toimin muistitikkuna ja taksikuskina. Lapset harrastivat, kohtuudella tosin. Unohdin itseni, olin vain muita varten.
Pikkuhiljaa aloin antamaan lapsille vastuuta vaatteistaan. Tajusin ettei sillä ole mitään merkitystä, jos sukat on eriparit ja koulutarvikkeet ei ole aina matkassa. Sitten aloin antamaan niille vastuuta omista tavaroista, saivat itse pakata reppunsa ja eväsboksinsa.
Pikkuhiljaa siirsin vastuuta lapsille heidän omista asioista, välillä se tuntui kamalalta, kun perfektionismi sisälläni huusi ja lujaa, mutta olin hiljaa ja annoin lasten tehdä.

Nuorimainen aloitti koulutaipaleensa eilen. Aamusta poika reippaasti pakkasi eväitä eväsboksiin ja olin menossa auttamaan häntä, vaikka ei hän mitään apua pyytänyt. Olin siis tunkemassa itseäni väliin ja opettamassa lapselleni, ettei hän osaaa. Tajusin sen ja lähdin keittiöstä pois, annoin pojan hoitaa hommansa. Poika muuten osasi ja hyvin tekikin. Pian poika kipitti viemään eväsboksia reppuun ja taas olin tunkemassa itseä väliini, sillä poikahan on mun vauva. Onneksi jälleen tajusin ja peräännyin, poika hoiti hommansa. Kohta poika valitsi vaatteita ja minä reippaana äitinä olin jälleen väärässä paikassa, auttamassa poikaa vaatteiden kanssa, olisin jopa pukenut hänelle vaatteet, mutta onneksi hälytyskellot jälleen soi ja poistuin ennen kuin ehdin tunkea itseäni tekemään pojan töitä.

Tajusin siinä, että miksi äidit kysyvät minulta miten saan viisi lasta ulos ajoissa ja suht siisteinä.
Salaisuus taitaa olla siinä, että en ole ehtinyt kaikkien perään katsomaan ja on ollut pakko laittaa lapset tekemään itse omia hommia, ottamaan vastuuta omista asioista ja huolehtimaan pikkujutuista. Nyt kun nuorimaiselle minulla olisi aikaa sörkkiä hänen joka asiaa, niin onneksi tajusin ajoissa, ettei sitä kannata tehdä, sillä muuten olen samassa liemessä kuin nämä äidit, jotka kysyvät minulta mitä minä teen.

Joten äidit! Lopettakaa jo! Antakaa lasten pukea eriparisukat, kumpparit lenkkareiden tilalle, antakaa niiden mennä hiukset pörrössä kouluun ja antakaa niiden tehdä virheitä. Ennen kaikkea antakaa niiden yrittää itse, älkää aliarvioiko lapsianne, sillä ne on monesti viisaimpia. Pääsette vähemmällä ja lapset oppivat, että riittävät juuri sellaisenaan. Lapset oppivat myös hyvin nopeasti pitämään aikataulusta huolta ja olemaan ajoissa. Lisäksi kaikilla on paljon kivempaa kuin äidin pinna on löysemmällä.

Haleja teille äidit! Relatkaa ja antakaa vastuuta muillekin, silti olette hyviä äitejä.

4 kommenttia:

  1. Just näin mäkin ajattelen. Mitä enemmän lapset tekevät itse, sitä enemmän mulla jää aikaa ihan vaan olla heidän kanssaan. :) Tosin aamuheräämiseen en ole vielä keksinyt apuja, jos en käy sängystä nykimässä niin sinne ne jäävät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mennään aikaisin nukkumaan, jopa lukiolainen menee ennen yhdeksää nukkumaan, joten aamuheräämiset on helppoja. Jos ilta lipeää liian myöhään, niin aamulla kyläilee känkkäränkkä.
      Sen kyllä huomaa, kun ei tarvitse enää joka asiaa huolehtia, niin jaksaa olla läsnä lapsille ihan eritavalla kuin ennen.

      Poista
  2. Kiitos tästä! Minulla on todella petrattavaa, koska perfektionistina puutun ihan liikaan kaikkeen. Lapsi on oppinut myös ottamaan ilon irti siitä, ettei ole itse vastuussa juuri mistään ja jättää ihan huoletta kaiken minun huolehdittavakseni. Olen päättänyt muuttaa asian, koska nyt 3-luokkalaisen kanssa on varmasti viimeiset hetket saada asiaan muutos. Helppoa se ei ole, mutta aion vihdoin antaa lapsen mokailla ja oppia.

    T: Kaisla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppa hyvä!
      Nyt tosiaan on viimeiset hetket siirtää vastuuta, kohta se on jo liian haastavaa. Lapset sitä paitsi lopulta tykkäävät kun saavatkin ihan itse ottaa vastuuta omista asioista ja epäonnistuakin joskus.

      Poista

Kiitos kommentista!