Kakkosluokan kansalaiseksi

Seitsemän tuli, mutta yli 18-vuotiaat joutuvat kuljettamaan korttia mukana lompakossa.

Vihdoinki saatiin mukavaa postia. Meidät on ylennetty kolmosluokasta kakkosluokkaan. Ykkösluokkaan ei ole edes vielä hinkua.
Muutettiin Usaan helmikuussa 2013 viisumilla. Vihreä kortti prosessi aloitettiin syksyllä 2013, elämä pyöritti taas tuttuun tapaan, tuli irtisanominen. Jouduttiin poistumaan maasta kymmeneksi päiväksi jännittämään, saadaanko uutta viisumia uuteen työhön vai tuleeko lähtö Saksaan. Vihreä kortti prosessi keskeytyi irtisanomisen takia, jos olisi irtisanominen tullut kaksi viikkoa myöhemmin, prosessi olisi jatkunut. Saatiin uusi työviisumi ja päästiin takaisin maahan. Miehen uusi työ alkoi ja vihreä kortti prosessi joutui taas odotushyllylle.
Vuonna 2015 päästiin aloittamaan uusi prosessi, onneksi meillä oli lakimies apuna, sillä olihan siinä paperitöitä, allekirjoitin varmaan viisikymmentä paperia ja vastasin typeriin kysymyksiin, kuten mihin yhdistyksiin olen kuulunut jne. Viime syksynä käytiin sitten lääkärintarkastuksessa, joka lähinnä tarkasti onko pahasti mielenvikainen tyyppi ja kuljettaako mukanaan tarttuvia tauteja.
Odoteltiin, että saadaan kortit aikaisintaan maaliskuussa, mutta prosessi olikin nopeampi ja meille oli myönnetty kortit 19.1 ja kortit oli meillä 25.1.
Olin ajatellut, ettei vihreän kortin tuleminen muuta mitään. Elämä jatkuu, syödään nukutaan ja silleen. Mutta kyllä se muutti ajatusmaailmaa. Nyt minullakin on lupa tehdä töitä, perustaa yritys, saada sosiaaliturvanumero, hankkia pankkitili jne. Nyt tuntuu siltä, että tännehän voisikin jo kotiutua. Meidän teinikin voi mennä kesätöihin ja minä voin vapaasti olla kotona, koska voin valita.