Back in business

Tuhkasade ja avonaiset ikkunat=karmea sotku.

Ei, ei se ole lunta. Ulkona on yli 30c. Se on tuhkaa.

Keskipäivän auringon paiste, tuhkan ja savun läpi.

Niin se blogi vain jäi, vaikka kuinka yritin matkalla blogata. Milloin ei ollut aikaa, mielenkiintoa tai nettiä. Mutta nyt jatkan. Matkakertomuksiakin voisin kirjoitella pikku hiljaa tänne, vaikka reissusta on jo aikaa.
Elämässä on tapahtunut viimeisen parin kuukauden aikana niin paljon, että hyvä kun perässä pysyy. Vuokrattiin talo heti heinäkuun alusta, sillä sain tarpeeksi asuntoautossa asumisesta kymmenessä viikossa. Olihan se kokemus, mutta on se oma koti vaan ihana.
Täällä alkoi eilen koulut, kaikki lapset menivät kouluun ja mulla on yhtäkkiä taas aikaa. Suunnitelmissa on mennä taas englanninkurssille, tosin vasta lokakuussa. Nyt laitan arjen pyörimään ja asiat rullaamaan ja kuuntelen lasten kiukutteluja, sillä kyllähän tällaiset muutokset lapsia kiukuttaa aikansa.

Ihmettelette varmaan ylläolevia kuvia. Ne on eilen otettu, kun heräsin ja tajusin, että ulkona sataa jotakin. Tuhkaahan siellä satoi ja nuotio haisi. Oli sitten teinipojat sytyttäneet vähän isomman nuotion  ilotulitteilla. Rutikuiva metsähän ei paljoa vaadi. Metsäpalo on niin iso, että hyppäsi jopa Columbia joen yli ja palaa nyt tällä puolen jokea myös, eli meiltä noin tunnin päässä. Siinä meni hieno luonnonpuisto ihmisen typeryyden takia.  Lisäksi tämä savu ja tuhka häiritsee monen elämää, sillä hengitäminen ihan terveellä ihmiselläkin on haastavaa tuossa tuhkassa. Ollaan siis pysytty sisätiloissa ikkunat suljettuina. Yhtään asiaa ei helpota se, että täällä on helteet, kolmen kympin yli ja meillä ei ole ilmastointia talossa.

Vesisadetta odotellen,

Minna