We are alive

Elossa ollaan. Huh mika tauti tuo influenssa onkaan. Torstaista sunnuntaihin olin oikeastaan sangyssa, lukuunottamatta perjantaista laakarikeikkaa. Nuorimmainen on jo hyvassa kunnossa, mina kohtuullisessa ja miehellakaan ei ole ollut kuumetta 20 tuntiin. Me selvitaan tasta.

Meilla on koululaisilla lomaviikko. Alku viikko pitaa kayttaa taudeista toipumiseen ja loppuviikosta ajateltiin lahtea Nyciin. Toivotaan etta reissu onnistuu. Jos Nyciin ei paasta, niin pitaa menna edes paivaksi Bostoniin turisteilemaan.

Mulla on mielettomasti tavotteita talleviikolle, pitais saada edes toinen lastenhuone kuntoon, suunniteltua molemmat kylpparit, ommeltua muutama verho ja mekko ja siivottua lasten kanssa tai siis opettaa lapsia korjaamaan omat jalkensa ja tekemaan oma-aloitteisesti toita. Siinapa tavoitetta kerrakseen.
Ruuasta vinkujat laitoin suunnittelemaan viikon ruuat ja osittain ne tekemaankin. Taidan kohta puoleen vieda muksut puistoon riehumaan ja nauttia itse raittiista ilmasta.

Mukavaa alkuviikkoa teille!

Sairastuvalta iltaa!

Viimeinenkin muksu sai antibioottikuurin, angiina reppanalla. Viela pitaisi selvittaa mika tauti mamuherralla on, koska kuume ei vaan poistu. Minakin sain jonkun popon, mut ei ainakaan viela ole mennyt kovin pahaksi, eilinen paiva meni maatessa ja kaiken maailman troppeja ottaessa, en vaan ehdi sairastamaan. Teeta on juotu kuppitolkulla ja mita ihmeellisimman hajuisia oljyja hierottu ympari kehoa ja hoyrystetty kamppaan. Kaikkea pitaa kokeilla.
Valmistelin oman sairastumisen hyvin, kavin tiistaina kaupassa, keskiviikkona siivosin ja taydensin vesivarastot ja torstaina ehdin sitten sairastamaan, Napparaa.
Tana aamuna douppasin itteni tropeilla, etta pystyin lahtemaan pojan kanssa laakariin. Eniten mua arsyttaa omassa sairastamisessa se, etta kun paivan makaan, niin selkakivut on pahempia kuin itse tauti, joten eipa jaksais makoilla. Toisaalta taas jos laakkeilla olen pystyssa, tauti pitkittyy.

Piti jo aikaisemmin kysya, kiinnostaako lukijoita pukeutumiseen liittyvat postaukset? Vai pidanko taman ihan hopohopomamublogina?

Onnellinen omasta pihasta

Meilla on iki oma piha ja sita on riittamiin, niin paljon, etta lapset pystyy monkijalla rallaamaan ja mina laittamaan puutarhan. Ai etta kun ihanaa.
Puutarhan rakentaminen piti alkaa jo pari viikkoa sitten, mutta kun taalla vaan sairastellaan, niin sepas on jaanyt. Risukkoa ollaan saatu jo perattua ja punkkimyrkyt lykittya kaupunkin metsaan, koska sielta ne peurat tulee punkkeja tuomaan. Punkit on pakko myrkyttaa heti kevaasta, jos meinaa kesalla viettaa ulkona aikaa, sitapaitsi sunnuntaina loysin pojan paasta yhden punkin, onneksi ei ollut viela kaivautunut kunnolla ihoon kiinni.  Meilla on pinsetteja vahan joka poydalla, laukussa ja autoonkin pitaa taas vieda, lisaksi sailon punkit pieniin minigrip-pusseihin ja kirjoitan kenelta ne on otettu ja mista kohtaan. Jos tuleekin ihottumaa, niin on helpompi ja halvempi tutkia se punkki, kantaako se lymea, siksi niita sailon. Naapurissa jokaisella on ollut lymentauti ja meille en sita halua, teen kaikkeni, ettei sita saada. Joka ilta tarkistetaan lapset taskulampulla. Lisaksi tein yleispuhdistusaineeksi piparmintulta ja eukalyptukselta tuoksuvaa ainetta, silla otokat vihaa niita hajuja. Tilattaan viela punkkimyrkyttaja, joka kayttaa luomuaineita siihen hommaan, eli juurikin noita oljyja. Kolmen viikon valein kay myrkyttamassa meidan pihan, toivotaan etta auttaa.

Haaveissa olisi muutama kasvatuslaatikko rakentaa pihaan ja kayn ostamassa taimet, koska en vaan ehtinyt itse kasvattamaan.

Viela pitaisi kiireesti aloittaa uuden kylpparin rakentaminen, koska meille tulee kesalla vieraita ja tarvitaan toinen kylppari. Pitais vaan saada tuo mies terveeksi, etta jaksaa rempata, taalla on taas tavan flunssaa ja influenssaa kylassa. Ma yritan kaikin keinoin pysya terveena, sitten olisi edes yksi terve tassa talossa.

ps. kuvat on otettu meidan pihan puskasta ja puusta. Otan puusta viela kuvan kun paasee tayteen loistoonsa. Tietaako kukaan minka puun kukka tuo punainen on?

Kodari

Kaappien paalla tilaa talouspaperirullille, kaikki tila hyotykayttoon.

Mun nurkkaus, tietsikka ja ompelukone, saumuri ei mahtunut.

Valtaisa pesukonetorni, laskostutilaa ja kaappeja romuille. Laatikot on pikkareille ja sukille.

Se ois niin kuin valmis, sokkelit pitaa viela asentaa.

Vihdoinkin sain kuvattua kodaria. Ompelin eilen verhoja lastenhuoneisiin ja kodariinkin, mutta naissa kuvissa verho ei ollut viela valmis, joten kaykaas kurkkaan verho instasta. Lisaksi liittykaa seuraajakseni.
Alkuun suunnittelin kodaria portaikon tilalle, mutta siihen tuleekin toinen kylppari. Eteisesta meinas tulla valtava, joten keksin yksi paiva laittaa valiseinan eteiseen ja tehda tuohon nurkkaukseen kodari. Suunnittelin tuon siis vauhdissa, niin kuin kaikki muutkin. Kodarin kaapit on Ikean keittiokaappeja halvimmilla ovilla ja alennuksesta loydetyilla vetimilla. Tykkaan.
Pesukoneen alle asennettiin allas ja siita menee viemari ihan varmuuden vuoksi, ei huvita parkettia pilata.
Pikkareille ja sukille halusin ehdottomasti sailytyspaikan kodariin, niita kun on niin rasittava jaella ymparitaloa omiin kaappeihin ja yleensa loydan ne lastenhuoneiden lattioilta, joten laitoin kaksi laatikostoa paallekain. Tuo laatikosto rajaa mukavasti kodaria ja poydan valtaisa vaatepino ei siten nay ruokapoytaan. (Tuon kettukankaan tilalla on normaalisti jarjeton kasa pyykkia.)
Korkeat kaapit ei ole kovin syvia, mutta kivasti saa pyyhkeet ja lakanat tuonne, kunhan osaa oikein laskostaa ne.
Seinat paneloitiin halvimmalla laudalla mita kaupasta sai ja petsasin ne, eka suunnitelma oli saada niista ladonharmaat, mutta empa saanut, niin tehtiin vahan varikkaampaa. Seinahyllyt oli talossa kun ostettiin, joten jotain kierratettyakin loytyy. Tyopoytana on ikean halpa poyta, joka on halkaistu oikeaan mittaan. Tyopoydan alla on pyorilla oleva kori, jossa sailytetaan puhdasta pyykkia. Likapyykit on kylpparissa.

Semmonen kodari meilla on. Tykkaan tosi paljon, vaikka en ihan sita saanut mita ajattelin. Sain kuitenkin hyvan. Ai niin, siis eihan tuo mun ole, miehen on oikeapuoli ja vasenpuoli mun.

Pneumokokki, streptokokki ja suurtalouskokki...

Risusavottaa.

Mamu-ukko ja naapurin pappa risuhommissa.

Paivakavely maisemia.

Jaateeta on kulunut paljon.

Talvivaatteet varastoon vihdoinkin.

 Meille tuli kylaan pneumokokki ja streptokokki, toivottavasti lahtee pian pois. Suurtalouskokkia olen odotellut jo vuosia, mutta se ei ole viela keneenkaan iskenyt. Se saisi tulla ja pois en paastaisi. Kolme viikkoa sairasteltu ja alkais jo riittamaan.

 Kevat tulee tanne vauhdilla, siis jarkyttavan nopeasti. En oikeen meinaa ehtia mukaan. Pihasta on nyt pahimmat pusikot saatu raivattua ja punkkimyrkytyskin on tilattu. Viela pitaa takapiha saada matalaksi ja myrkyt sinnekkin. Taalla nimittain on punkkeja paljon ja jokapaikassa. En ollut ikina aikaisemmin nahnyt punkkia ennen kuin tanne muutin. Pahimmillaan yhdesta muksusta poistanut viisi punkkia kerralla. Takalaiset punkit ei aivokuumetta tartutta, mutta borrelioosia senkin edesta.
 Meidan onneksi naapurissa asustaa vanhapariskunta, jotka mielellaan lainaa oksasilppuria, kirvesta, nurminleikkuria, moottorisahaa.... Lisaksi pappa on kaynyt veljensa kanssa kaatamassa puun meidan pihasta, saivat polkyt polttopuiksi. Viela on pihatoita jaljella. Pitaisi muutama oja kaivaa ja tilata kuorma hiekkaa ja laittaa kasvatuslaatikot.... 

Kodari odottaa kuvaajaa ja mina odotan inspista.

Ps. Mua voi nykyaan seurata instagramista, ihan oon mamumamman nimella siella. Se saattaa paivittya kuvista useammin kuin tama blogi.

Jatskia, pullaa ja sairastelua

Kuumeinen poika ja pienin annos jatskia.

Suklaajatskia ja varikkaita strosseleita, silla saa hymyn korviin.

Sampylaa ukin tyylilla. 

Toipilaat nauttimassa saasta, pullasta ja maidosta. 

Sairastelu senkun jatkuu. Ison perheen ongelma on juurikin se, etta kun tauti iskee, niin sehan kiertaa kaikki ja jotku jopa kahteen otteeseen. Alan jo pikku hiljaa mokkihoperoitya. Selkeasti ollaan jo voiton puolelle.
 Olin tanaan pullantuoksuinen aiti, leivoin pullaa ja sampyloita. Empa ole varmaan vuoteen leiponut kumpaakaan ja hyvin naytti muksuille maistuvan. Ei kuulemma ollut niin hyvaa kuin mummin tekema, mut kuitenkin hyvaa. Sampylatkin syotiin niin, etta pintaan levitettiin voita ja kun kysyin, miksi ette halkaise niita ja voitele sitten, niin vastaus oli, etta ukkikin soi aina nain sampylat.
 Eilen kaytiin kevaan ekalla jatskilla ja ehkapa vikalla, ei meidan masut tykkaa tuosta maidosta ollenkaan. Kuvista naette minkakokoisia taalla on jatskit. Tilattiin pienimmat annokset ja saatiin jarjettoman kokoiset. Tekisi mieli kayda tilaamassa isoin annos ja katsoa paljonko siina on jaateloa, varmaankin koko perheelle.
 Alimmasta kuvasta varmaan huomaatte tuon meidan kauniin nurmikon tai siis sammalpellon. Kavin tanaan hakemassa sammaleen poistoon aineita ja tarvikkeita, lisaksi ostin nurtsinsiemenia ja haravan. Laitoin vanhimman pojan hommiin ja nyt tuolla pihalla heiluu harava. Viela pitaisi saada joku kaatamaan nuo pusikot mataliksi, minusta ei ole siihen hommaan ja mies on ollut kuumeessa alkuviikon. Puskat pitaisi saada matalaksi mahdollisimman pian, ennen kuin alkaa vihertamaan ja taalla se vihertaminen alkaa vauhdilla. Meidan takapiha on melkeimpa kokonaan pelkkaa puskaa. Naapurin pappa kavi eilen kaatamassa ison puun meidan pihasta ja tanaan oli pollitkin vienyt jo pois, sai ne polttopuiksi, meilla kun ei ole mitaan paikkaa missa polttaa, paitsi notski pihalla ja siihenkin tarvii joka kerta soittaa palokunnalta luvan, etta saa polttaa. Viela sais moottorisaha laulaa pihalla, sen verran pystyyn kuolleita puita pihassa on.

kodari on muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta valmis, laitan kuvia, jahka ehdin siivoamaan ja ottamaan kuvia.

Sadas postaus

Uusi ruokapoyta, vanhoilla jaloilla. 

Nelja seitsemasta sairaana.

Paraneekohan paremmin uusilla sohvanpaallisilla?

Meilla sairastetaan. Yli puolet kipeena. Keskiviikkona hain yhden pojan koulusta kesken paivan, torstai aamuna neidillakin oli kuumetta, torstaina hain toisen pojan koulusta kesken paivan ja nuorimmainenkin oli kuumeessa. Vanhin muksu sairasti jo viime viikolla. Huh heijaa. Ei vaan oo tarpeeksi akainen viirus, kun nuo jaksaa aina valilla riehuakkin. Ainakin sen aikaa, kun vaihdoin sohvanpaalliset.
Tama viikonlopun mies on ollut kodarin kimpussa. Mina varjasin lautaa ja mies asensi ne kodarin seinaan. Lisaksi kavaisin Ikeassa ostamassa kodariin poytatasot ja sohvaan paalliset, niin ja tietysti Ikean kahvia ja puolukkamehua naapurin mamullekkin. Kodari alkaa nayttamaan tosi hyvalta, ihan kohta se on valmis, ainakin melkein. Laitan postauksen siita, kuhan saadaan poydat paikoilleen.

Meilla on ollut Ikean halvin tyopoyta ruokapoytana ja se heilui ja kiikkui joka suuntaan. Mies teki alku viikosta uuden poytalevyn ja jaloiksi laitettiin Kanadasta dyykatun poydan jalat. Sen poydan levy halkesi ja paasi loppusijoitukseen. Uuden poydan levy on tehty ihan karkeasta mantylaudasta, jota on hoylatty, jyrsitty, hiottu, varjatty ja lakattu. Laitoin tuohon kahvinvarista petsia ja paalle lantrattua valkoista seinamaalia, joka valissa hioin ja viimeisena laitoin viela sita petsia. Lopuksi lakkasin. Mielestani tuli kivan kulahtaneen nakoinen. Tarkoitus on tehda poytaan viela uudet jalat ja kamuksi penkit, sitten joskus.

The keittio

Hullut ja herrat voi jattaa taman postauksen lukematta, silla keittio on edelleen keskenerainen. 

Mittausvirheen takia ei saatu laitettua ikkunan viereen toista ylakaappia, semmosta sattuu.

Maailman paras liesitaso. 

Ruokapoyta on saarekkeen jatko, uusi ruokapoyta odottaa kellarissa viimeistelya. 

Avohylly uunipelleille ja muulle salalle. 

Tiskikone on naamioitu. Tiskipoydan vasemmalla puolella on roskakaappi. 

Valkoinen allas, iso virhe.

Kaappi tilaa liian vahan. Vasemmanpuoleisessa alakaapissa on mikro piilossa. 

Saareke, odottaa laatoitusta ja uutta hyllya.

Liian pieni jaakaappi-pakastin.

Tykkaan meidan keittiosta. Keittio ei ole amerikkalainen muuten kuin, etta tiskipoydan takana on ikkuna. Tykkaan tsiikalla lapsia ulkona kun tiskailen, lisaksi aamutiskeja tehdessa voin seurata muksujen bussipysakilla leikkimista.
Saareke on ihan paras. Ajattelin teetattaa miehellani liesitason paalle vanerin, etta voin leipoa saarekkeella. Minullahan on leivontapoytaa reunallakin, mutta tykkaan jostakin syysta leipoa saarekkeella ja pelkaan pilaavani liesitason. Saarekkeen paalle tulee viela liesituuletin, ei varmaan passaa tuohon tyyliin, mutta tulee silti vaikka ei passaiskaan.
Jaakaappi-pakastin on onnettoman pieni, vaikka nayttaa isolta. Meilla on onneksi toinen jaakaappi-pakastin kellarissa, jos joskus tulee ostettua isompi satsi tai leivottua enemman. Jaakaappi-pakastin on vahan vinkkelissa, taytyis varmaan oikaista.
Kaappitilaa on onnettoman vahan, luulin etta sita tuli riittavasti, mutta ei tullut. Haluaisin viela pantryn (ruokakaappi), ehkapa saan sen eteiseen jotenkin sovitettua. Ostan ruokaa tukusta ja kun haluan tomaattisosetta, niin sita pitaa ostaa heti 6 purkkia, riisia kilo kaupalla jne. Ei ne nuihin kaappeihin mahdu jarkevasti. Saahan ne survottua tuonne ja ovetkin menee kiinni, mutta vihaan sotkuisia ja epajarjestyksessa olevia kaappeja.

Keittiosta puuttuu viela laatat, liesituuletin, valaistus, listoja....

Jos teille tuli loistavia ideoita meidan keittioon, niin kommenttipoksiin saa laittaa ideat tai muuten vaan hopottaa.

Kouluruokaa

Taman paivan lounas, hintaan $2.35

Sori, ette saa vielakaan keittiosta kuvia, mutta saatte ruokaan liittyvaa juttua.

Minulla on nelja lasta koulussa ja Kanadassa asuessa tein jokaiselle joka kouluaamu evaat. Meidan lasten koulussa ei ollut minkaan sortin kahvilaa, josta edes olisi pystynyt ostamaan evasta. Kerran kuussa vanhempainyhdistys tilasi koululle ruokaa lahiravintoloista ja niita tilasin, varsinkin jos sushia oli tarjolla, siita meidan muksut tykkaa.
Kun muutettiin Usan puolelle ajattelin, etta vihdoinkin paasen yhdesta hommasta eroon eli evaiden laitosta. Kiltisti maksoin muksujen ruuasta $2.35/paiva/muksu. Lapset on aina valilla kaipailleet omia evaita, laiska kun olen, niin harvoin jaksan niita evaita vaantaa vaan pakotan annan lasten syoda kouluruokaa. Tanaan sitten poika tuli kipeaksi kesken paivaa ja hain kuumeisen pojan terveydenhoitajalta, pojalla oli sylissa paivanlounas, joka lahinna oksetti minua. Tuo haju on ihan kamala ja nako viela pahempi. Tatako oikeasti pakotan lasteni syoda? ja viela holmo maksan tasta sotkusta tuon summan kitisematta. En maksa enaa, lapseni saavat tasta lahtien kotiruokaa kouluun.

Vielako suomalaisten tekee mieli valittaa kouluruuasta? Miettikaapa mita kaikkea kunnon kokki taikoiskaan tuolla summalla mita minakin lasten kouluruokaan laitan?

Ei mul muuta. Olempas ollut taas typera mutsi.

Ja arvonnan voittajat on....

Upcycled style: Hannis
refresh:Laurairina
do it yourself:Pirjo

En sitten arponut oikeasti yhtaan mitaan, vaan hankin kaikille palautteen antajille lehdet. Sisustutlehtia kaikki, mutta erityylisia. Yritin ostaa jokaiselle jotakin omanlaista, en tieda onnistuinko.
Nyt tarvin sitten osotteita, Laurairina ja Pirjo, laittakaa osoite privaviestina facebookin kautta, Hannis saa lehtensa kunhan taas nahdaan.

Illemmalla saatan laittaa viela postauksen keittiosta, jos vaan ehdin.

Sekalainen paasiainen

Kaytiin virpomassa...

...mammia. 

Kuva eteisesta ja keittiosta, uudella putkella otettu. 

Vihdoinkin lapset paasi maistamaan mammia ja kaikki meni, lisaa pyydettiin, mutta jouduin tarjoamaan lapsille ei-oota.
Eilen kaytiin myos kylailemassa ja ihka oikeassa munajahdissa, vanhimmat pojat meni etsimaan kanalaan munia ja loytyihan niita. Olivat varmasti onnellisimpia niista loydoista, kuin suklaamunista, sen verran iso hymy pojilla oli.
Nappailin kuviakin sisalta uudella putkellani ja miehen mielesta tulee kivoja kuvia, kuhan vahan stailais siivoaisi ja puunaisi, mutta empa jaksa kuvia varten puunata, kun en muutenkaan puunaa. Siina nyt on vahan realismia isosta perheesta. Todellisuudessahan tuo on erittain siisti mun mittapuulla.
Kuvasta huomaa nuo puutokset, listat, valaisimet ja liesituuletin. Liesituuletin odottaa kellarissa asentajaa ja asentaja odottaa lampimia keleja. Vintille kun pitaa menna haaraamaan, niin ei sinne kylmalla viitsi menna.
Jos huomenna jaksan, niin nappailen keittiosta tarkempia kuvia, lupaan olla puunaamatta sitakaan liikaa. Ei kai siita nyt mitaan tulisi, jos joku luulisi, etta me asutaan jossakin sisustuslehden kansikuva kodissa, ehei. Haluan asua kodissa ja suurperheessa paikat on valilla aina vinksin vonksin.
Kodinhoitohuoneestakin nappasin kuvan, mutta siina taitaa olla liikaa realismia, joten taidan laskostaa edes pyykit ja ottaa sitten uudet kuvat.
Tallanen sekava postaus tanaan, jarki ei enaa juokse niin nopsaa kun sormet kirjoittaa. Olisi varmaan viisaampaa menna nukkumaan.

Ihanaa lyhytta viikkoa! Meilla on arki jo alkanut.

Paivakavelylla

Osavaltion rajapyykki.

Jalkapalloilijan kanssa kavelylla.

Me asutaan landella, mun mittakaavassa suorastaa peramettassa. On taalla asutusta, mutta naapurin mukaan meidan pihalla vierailee myos karhuja, joten eikohan sita melko popelikossa asuta. Tanavuonna luulen, etta karhut ja kojootit kiertavat meidan kulmakunnan kaukaa, ollaan me mina sen verran isoaanista sakkia.
Asutaan niin ihanalla alueella, etta voin lahtea lenkille ilman, etta minun taytyisi kuunnella autonikkunoista huutelua, toottailya tai muuten vaan jonkun iskemisyrityksia. Edellisessa paikassa kavelyharrastustani rajoitti tosiaan se huomio, minka naislenkkeilijana sain. Muutamankin kerran on tullut naurettua nuorille pojan kosseille, kun on iskemaan tulleet, etta ymmartaakohan ne ollenkaan, etta voisimpa olla melkein niiden aiti. Taalla kun ajokortin saa jo 16-vuotiaana ja mun vanhin lapsi on 13-vuotias.
Taalla peramettassa saan painella menemaan ja naen muutamana auton, hevosia, kanoja, kukkoja ja kaunista luontoa, no karhuun en halua tormata. Valilla otan jonkun muksuista mukaan lenkille, ihan vaan etta hekin ymmartaisivat kuinka tylsaa on kavella ja kuunnella lintujen sirkutusta. Tai ainakin ne valittavat ensimmaiset 10 minuuttia, kuinka tylsaa kaveleminen onkaan, mutta tunnin paasta ollaan jo eri tuulella.
Tavoitteeni on ollut, etta kayn kolmesti viikossa kiertamassa meidan rundin, joka vie aikaa noin 40 minuuttia. Talla viikolla yksi kerta jai valista, sen verran taas oli kipupaivia, ettei minkaan sortin urheilu kiinnostanut.

Mitas mun lukijakunta harrastaa? Liikuntaa vai liikunnan pakoilua?

Synttarilahja

Uusi putki.

Sain tanaan synttarilahjan pikkaisen etukateen. Uuden putken kameraan.
Melkein kaikki taman blogin kuvat on otettu mun kannykalla, siis Nokia 1020. Tykkaan kuitenkin ottaa kuvia jarkkarillakin ja olen harmitellut sita, ettei maisemakuvat onnistu mun putkilla. No nyt asia on korjattu.
Joululahjaksi sain kolmijalan ja on kylla ollut havyttoman vahalla kaytolla. Ehkapa mun pitaa nyt vaan ottaa aikaa ja kuvata enemman jarkkarilla. Viela on haaveissa menna jonnekkin kuvauskurssille.
En siltikaan lupaa, etta huonot kuvat haviaisi blogista. Nopeissa tilanteissa kannykka on yleensa lahettyvilla ja mielestani mun kannykalla saa tarpeeksi hyvia kuvia huonoiksi kuviksi :D .

Hyvaa paasiaista!

Suklaata ja mohomahoja

Taman vuoden munajahdissa oli vain vahan suklaata tarjolla.

Munajahdin jalkeen alkoi sumopaini.

Taalla ei juurikaan paasiaista vieteta, pitkaperjantai on normaali arkipaiva ja maanantai samoin.
Pitkaperjantain illalla ajelimme hakemaan eraasta suomalaisperheesta mammia meillekkin ja loysin uuden sukulaisen. Perheen rouva on minulle sukua, en tieda kuin laheista tai kaukaista, mutta on kuitenkin. Kylla maailma on vaan pieni paikka. Kanadassa kuulin isoisani kuolemasta ja taalla tormaan sukulaiseen. Sain siis uuden "serkun".
Tana paasiaisena en luvannut muksuille munajahtia, koska piha on puoleksi lumen peitossa ja loppu osa kuralallya. Piilotin suklaat meidan pieneen olohuoneeseen ja eivat edes kaikkia onnistuneet itse loytamaan. Takalaisen kulttuurin mukaan joka ikisessa juhlassa lapsille annetaan karkkia amparikaupalla, mutta jos mina vaan voin asiaan vaikuttaa, niin karkkia saadaan maksimissaan kourallinen. Kylla sillakin saadaan jo metakka aikaan ja riehumisvaihde tappiin. Suklaan mutustelun jalkeen alkoi sumopaini johon isinkin piti osallistua.
Mun younet on taas jaaneet erittain vahiin. Sain viime viikolla Garminin vivosmartin ja olen huvikseni seuraillut untani silla ja onhan se ihan saalittavaa, etta menen porraamaan kahdeksaksi tunniksi sankyyn. Viimeyona en juuri nukkunut yhtaan ja se kylla jo tuntuu. Vein tyton telinevoimisteluun ja minulla oli tunti odottelua. Painuin autoon nukkumaan. Sielta kun paasin kotiin, ajoin jossakin vaiheessa isin lasten kanssa jatskille, etta pystyin ottamaan toiset paivaunet ja siltikin olen ihan seis.

Sellaista tanne. Olen ikionnellinen uudesta "serkusta" ja erittain vasynyt kun nukkuminen ei jostakin syysta onnistu.

Torstaita

Lahdevetta.

Ihan omalla vastuulla, kenenpa muun?

Maitoa ja lihaa ja taas omalla vastuulla.

Arska ja oma terassi, dikkaan.

Eilen olin tahan kellon aikaan mennessa kavellyt monta kilometria, tanaan olen ajanut autolla paljon enemman.
 Vanhin muksu on kipeena ja tarvi lekurin todistuksen kouluun, koska poissa oloja on paljon. Lahdin siis aamusta lekurille ja huh heijaa mika reissu. Ilmottautumisessa meni puolituntia, siis siina etta tati latki meikalaisen tietoja koneelle ja mietti aina valilla mista napista painaa, sita ne uudet tietojarjestelmat teettaa. Sen sijaan lekurin tapaaminen oli nopsa. Takalaiseen tapaan hoitsu ottaa vastaan, mittaa, punnittee ja kyselee, sen jalkeen huoneeseen saapastelee lekuri, tosin talla kertaa tuo oli kai sairaanhoitaja, jolla oli oikeus kirjoittaa respteja. En oo ihan varma, mut ihan ammattilaiselta vaikutti, seta kertoi diagnoosin, minka jo tiesi ja kirjoitti antibioottireseptin, sanoin etten syota tuota laaketta viela pojalle ja sain luvan katsella tilannetta sunnuntaihin asti.
 Haetiin lekurin jalkeen nopsaa lounasta maailman toiseksi parhaimmasta kahvilasta. Sielta sitten vetta hakemaan lahteelta ja kanafarmarin kanssa treffeille hakemaan ankanmunia. Samalla tuli otettua kanamunia kaverille vietavaksi.
Vedenhakureissulla kayn yleensa farmistandilta hakemassa maitoa ja maailman parasta jauhelihaa, syksyisin ja talvisin sielta saa myos omenoita ja kesalla vihanneksi. Ihan huippua kun voi ostaa suoraan tuottajalta ja maksaa sille kunnon korvaus.
Tulo matkalla piipahdin myos Barbour-outletissa, mutta sielta en mitaan loytanyt, ehkapa mulla on jo takkeja tarpeeksi.
Taalla paistaa aurinko ja autossa saa laittaa jo ilmastoinnin paalle, jos se vaan toimis. Eilen piti laittaa viela penkinlammittimet paalle. Takalainen ilmasto on kylla mielenkiintoinen.

Pinkkia pintaremonttia

Loyto.

Mansikka-kookos pirtelo protskulla ja kahvia voilla.

Aloitus tilanne.

Pirtee vari.

Keskeneraista.

Valmista, no melkein. Listat puuttuu ja ovet menee vaihtoon.

Jatkan  blogin pitoa bloggerissa, testasin WP:ia, mutta en tykannyt ollekaan. Laitoin tanne myos uuden osoitteen, vanhallakin paasee lukemaan naita juttuja.

Viime viikon torstaina kavaisin kaupassa ja tormasin alehyllylla maaliponttoon, vari naytti olevan vaalenapunainen ja aattelin latkaista sen kaytavalle vessanseinaa vasten. Perjantaina aloitin sitten urakan. Laitoin lapset kouluun, vain nuorimman kerhoon, siivosin keittion, pesin pyykkeja, kaivoin kellarin katkoista pakkelia, lastoja, suojamuovia, telan, hiomapaperia jne. Oli muuten oma hommansa kaivaa ne tuolta kellarista, pitais varmaan tehda postaus meidan kellari, paitsi ettei teita taida kiinnostaa millainen kaaos siella vallitsee. Vihdoinkin kun loysin tavarat tyota varten, vatsaa kurni ja tein pikaisesti pinkkia pirteloa, on muuten hyvaa. Kahvia juon edelleen liikaa, harmi kun siita ei saa pinkkia.
Mietiskelin siina kahvin juonnin lomassa, etta ollappa mies, niin seina olis jo maalattu. Ai no mitenko? No ois jaanyt keittion siivous ja pyykit valista, niin johan sita ois ehtinyt jo homman tekemaan.
Seina piti pakkeloida ja tein sen hutiloiden, pahimmat piiloon ja silla siisti. Vessaan kun tehdaan viela remonttia ja tuolle seinalle voi tapahtua ihan mita tahansa sen rempan yhteydessa, niin en jaksa kayttaa aikaani siihen.
Hain mukelon kerhosta ja paasin sitten hiomaan, ei ole oikeasti mun homma hioa enaa mitaan, sen verran menin taas tukkoon. No sain lopulta maalattua tuon seinan ja johan siita tuli pinkki, kymmenen kertaa tummempaa mita oli tarkoitus. Haittaako tuo? Lasten mielesta ei ja mieskaan ei ole viela pyytanyt mua lopettamaan omatoimista remontoimista, joten olkoon pinkki. Mieshan tiesi tuosta mun maalauksesta vasta myohemmin, eihan miehille kaikkia naisten juttuja voi heti kertoa.

Sorry, mut mulla on uusi kayttojarjestelma ja en vaan osaa laittaa tahan suominappaimistoa, koittakaapa itse paassanne lisailla pisteita oikeille paikoille.