Pensacola Beach, Florida

Rantapallo.

Matkan ensimmäiset palmut.

Pieni mies kiiruhtaa rantaan ja yritän pysyä perässä.

Hyvin mahtui meidän karavaani tien poskeen.

Tuolla viihtyis pidempäänkin.

Tässä odotellaan aaltoa, joka paiskasi muksut rantaan.

Teinien mielestä Meksikonlahdessa ei voi uida, joten eivät ottaneet uimahousuja autolta mukaan. Kaikki vaatteet päällä kyllä pystyi uimaan.

Toukokuun lopussa ei ollut rannalla ruuhkaa.

Matka sujui rattoisasti pelaillen.

Atlantan jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Lousianaa määränpäänä New Orleans. Matkaa oli kuitenkin sen verran, että pysähdyttiin muutamaksi yöksi matkan varrella. Ensimmäinen yö oltiin Walmartin parkkipaikalla Auburn Alabamassa. Miehen haave oli päästä käymään Mises instituutissa ja siellä ehdittiin käväisemään. Seuraava yö yövyttiin kasinon RV-parkissa. Oli muuten erittäin siisti paikka, ihan uudet pesutilat ja vielä rauhallinen, lisäksi sieltä oli shuttle buss kasinolle ja mehän mentiin aamupalalle kasinon ravintolaan.
Tarkoitus oli ajaa suoraan Alabamasta Lousianaan, mutta kun oltiin ihan Floridan kulmilla, niin pitihän se ajaa Floridan kautta. Katsottiin vain kartasta, että tunnin päässä on Pensacola Beach sinne siis. Sehän oli ihan mielettömän hieno paikka. Parkkeerattiin karavaani tien varteen ja painuttiin rannalle tunniksi. Lapset leikki aalloissa ja nautti lämpimästä meksikonlahden vedestä. Aallokko oli mukava ja vesi todella lämmintä, jopa pelottavan lämmintä, jos olisi ollut järvivesi, niin en olisi uskaltanut mennä noin lämpimään veteen uimaan, mutta suolaveteen uskalsin. Tunnin aikana saatiin hiekkaa suut ja silmät täyteen ja lähdettiin sen jälkeen ajamaan kohti Lousianaa.
Meillähän ei ollut sovittuna mitään yöpaikkaa oikeastaan missään kohtaa matkaa, vaan matkalla etsittiin seuraava kohde. Monesti yövyttiin Walmartin parkkipaikalla. Lousianassa oli alkuun tarkoitus olla Walmartin parkkipaikalla, mutta turvallisuus syistä etsittiin camping alue, jouduttiin ajamaan kolmisen tuntia pidempää sen takia, mutta saatiin ainakin nukkua ilman, että pelotti.

Käytiin sitten suunnitelmista poiketen Floridassa ja kyllä kannatti.

World of Coca Cola, Atlanta GA

Toukokuun 13. 2017

Ajoimme Georgiaan äitienpäivää ennen ja tarkoitus oli olla vain muutama päivä Atlantan kupeessa ja tavata ystäviä. Reissuhan ei aina mene niin kuin suunnittelee ja meillä yleensä vielä harvemmin. Moottorikoti päätti mennä rikki, öljyä vuoti hinattavaan autoon gallonan verran ja korjatahan se täytyi, ennen kuin päästiin matkaa jatkamaa. Meillä ei ollut mitään kokemusta isoista dieselmoottoreista, joten piti etsiä dieselkorjaamo ja sellainen löydettiinkin. Kaksi nuorta poikaa oli aloittanut bisneksensä ja ne palvelivat meitä erinomaisesti. Saivat vuodon korjattua ja huomasivat samalla, että joku letku oli tukossa, mikä meni turbolle, joten senkin korjasivat. No se siitä autosta.
Meillä oli sitten aikaa vierailla Atlantassakin. Pitihän meidän tietysti mennä World of Coca Colaan. Harmikseen kaksi muksua sairastui juuri sinä päivänä ja ne jäivät leirintäalueelle vanhimman kanssa, mentiin sitten pikku perheellä vierailulle.
Odotin, että kuullaan Coca-colan historiasta, mutta paikka oli kuin mainostalo. Ensimäiseksi meidän istutettiin katsomaan video, joka kertoi vain kuinka Coca-Colan kanssa kaikki on paremmin, silkkaa mainostusta koko video. Tietystihän jo ovelta saatii tölkit käteen ja sokerit nousuun.
Kyllä siellä hivenen historiaakin kerrottiin, mutta petyin kuinka vähän ja epäselvästi siitä kerrotiin.
Paikka on ihan hieno ja suosittelen käymään, jos Atlantaan eksyy, mutta ei se historian tunnista mene. Sokerihuppelin sieltä saa maistiaishuoneesta ja 4D elokuva oli ihan kiva kokemuksena, sisältönä onneton.
Viimeisenä tietysti kaikki ohjattiin Coca-Cola kauppaan, josta muuten löytää kivoja juttuja, jos tykkää vanhoista julisteista ja krääsästä. Itselleni tarttui mukaan yksi juliste, kummitytölle tuliaisia, t-paita ja säästölipas.

Back in business

Tuhkasade ja avonaiset ikkunat=karmea sotku.

Ei, ei se ole lunta. Ulkona on yli 30c. Se on tuhkaa.

Keskipäivän auringon paiste, tuhkan ja savun läpi.

Niin se blogi vain jäi, vaikka kuinka yritin matkalla blogata. Milloin ei ollut aikaa, mielenkiintoa tai nettiä. Mutta nyt jatkan. Matkakertomuksiakin voisin kirjoitella pikku hiljaa tänne, vaikka reissusta on jo aikaa.
Elämässä on tapahtunut viimeisen parin kuukauden aikana niin paljon, että hyvä kun perässä pysyy. Vuokrattiin talo heti heinäkuun alusta, sillä sain tarpeeksi asuntoautossa asumisesta kymmenessä viikossa. Olihan se kokemus, mutta on se oma koti vaan ihana.
Täällä alkoi eilen koulut, kaikki lapset menivät kouluun ja mulla on yhtäkkiä taas aikaa. Suunnitelmissa on mennä taas englanninkurssille, tosin vasta lokakuussa. Nyt laitan arjen pyörimään ja asiat rullaamaan ja kuuntelen lasten kiukutteluja, sillä kyllähän tällaiset muutokset lapsia kiukuttaa aikansa.

Ihmettelette varmaan ylläolevia kuvia. Ne on eilen otettu, kun heräsin ja tajusin, että ulkona sataa jotakin. Tuhkaahan siellä satoi ja nuotio haisi. Oli sitten teinipojat sytyttäneet vähän isomman nuotion  ilotulitteilla. Rutikuiva metsähän ei paljoa vaadi. Metsäpalo on niin iso, että hyppäsi jopa Columbia joen yli ja palaa nyt tällä puolen jokea myös, eli meiltä noin tunnin päässä. Siinä meni hieno luonnonpuisto ihmisen typeryyden takia.  Lisäksi tämä savu ja tuhka häiritsee monen elämää, sillä hengitäminen ihan terveellä ihmiselläkin on haastavaa tuossa tuhkassa. Ollaan siis pysytty sisätiloissa ikkunat suljettuina. Yhtään asiaa ei helpota se, että täällä on helteet, kolmen kympin yli ja meillä ei ole ilmastointia talossa.

Vesisadetta odotellen,

Minna

Washington DC

 

Pitkästä aikaa! Onnistuin jättämään tietokoneeni väärään paikkaan ja siihen päälle oltiin istuttu ja yksi tärkeä piuha oli mennyt rikki, joten en ole saanut siirrettyä kuvia koneelle, ennen kuin tänään. Netin kauttakin ne voisi siirtää, mutta kun käytässä on vain kännykän netti ja sekään ei nopeudella loista, joten bloggaaminen on valitettavasti jäänyt. Instagramia sentään olen päivittänyt ja sieltä löytyy myös videoita, melkein joka päivä, joten suosittelen seuraamaan sitä @mamunamaailmallabyminna .
Baltimore jälkeen käytiin Washington DC:ssa, oli sateinen päivä ja meillä oli koira mukana, joten rajoitti paljon siellä hengailua. Lisäksi lapset oli kiukussa ja väsyneitä. Käytiin kuitenkin Spy museossa ja kävin osan lasten kanssa kävelyllä, vaikka satoikin. Spy museo oli mielenkiintoinen paikka, mutta aikaa olisi saanut olla enemmän ja koira hoidossa. Kuviakin tuli otettua todella vähän, järkkäri ei ollut edes mukana.

Long time no see! I managed to leave my computer in a wrong place, someone happened to sit on it and one important adapter broke so I couldn't transfer pictures to my computer before today. There is other ways to transfer the pictures, but mobile internet connection isn't the fastest on, so I just haven't
been blogging. I do update Instagram and you'll find some videos there, too so I recommend following it @mamunamaailmallabyminna.
After Baltimore we visited Washington DC. It was a rainy day and we had a dog with us, which
is a combination that limits the options in a city. Also the kids were tired and somehow whingeing. We visited the Spy Museum and I took some of the kids for a walk, even though it was raining a bit. The Spy Museum was an interesting place, would have been better with enough time ti go through it and having a real dogsitter. Ended up taking very few pictures and didn't even have the dslr with me.

       

Baltimore

Marylandista ajeltiin lahemmas Washington Dc:ta. Loydettiin Koan leirinta-alue Baltimoren ja DC:n valilta, joten ajateltiin sitten kayda molemmissa. Baltimoreen mentiin pienella porukalla, kaksi vanhinta jai koiran kanssa leirintaalueelle ja lahdetiin pienella perheella turistiksi Baltimoreen. Valittiin eraan kenkakaupan osoite navigaattoriin ja sattumalta juuri se kauppa oli Baltimoren hienoimalla alueella, eli kauppahallin kupeessa, jossa oli paljon vanhaa rakennuskantaa ja sopoja pikku putiikkeja ja ravintoloita. Kierrettiin sitten se alue ja eksyttiin Baltimorelaiseen laukkukauppaan ja muksuthan rakastui niiden reppuihin. Vaikka Baltimore ei kanna mitaan parhaan kaupungin tittelia, niin suosittelen kaymaan, se on todella hieno paikka. yritettiin palata leirintaalueelle ilman navigaattoria ja loydettiin myos Baltimoren kurja puoli, tosin siihen aikaan siella oli ihan rauhallista.



We headed closer to Washington D.C. We found a KOA campground between Baltimore and D.C. So we decided to visit both cities. The two oldest stayed at the motorhome when we went to Baltimore. We went to a shoe store which was in a nice part of Baltimore. So then we wondered around the area and walked into a bag store, the kids liked the backpacks so we got two of them. Even though Baltimore doesn't have the greatest reputation, I still recommend visiting, it is a nice city, on the way back we tried to get back to the campground without navigation and we saw the bad part of Baltimore, but at that time there wasn't a lot going on.

Elk Neck state park Maryland

New York city jai nakematta. Saatiin pikkuauto korjaamolta tiistai-iltana ja ajettiin Marylandiin.
Yritettiin varata netista meille leirintaaluetta, koska tiedettiin ettei ehdita leirintaalueelle ennen sulkemisaikaa. Soitettiin myos ajanvaraukseen, mutta sekaan ei onnistunut. Meille sanottiin, etta ajakaan vain sinne leirintaalueelle ja menkaa vapaaseen paikkaan yoksi ja selvitellaan sitten aamulla. Saavuimme yhdentoista aikaan leirintaalueen porteille ja nehan oli suljettu. Toimiston ikkunassa oli numero, mihin piti soittaa, jos saapuu myohaan. Meille ilmoitettiin, ettei tahan aikaan oteta enaa leirintaalueelle sisaan, mutta menkaa nukkumaan mailin paahan veneenlaskupaikan parkkipaikalle. Sinne siis. Siella taisi olla tahan menessa rauhallisin paikka nukkua. Seurana oli lahinna kalkkunakorppikotkia ja muita isoja lintuja. Saatiin nukkua rauhassa yo. Aamulla park ranger tuli yhdeksan jalkeen ilmoittamaan meille, etta leirintaalueelle paasee, joten siirsimme itsemme sinne.
Leiriydyimme ja lahdin viemaan Ollia ja Severia netin ulottuville, leirintaalueella kun ei toiminut edes puhelimet. Otin nelja muksua mukaani ja kavin kiertamassa North East "kaupungin" ja menimme viela rannalle leikkimaan. Oli melkoisen viilea paiva, mutta se ei estanyt lapsia kastelemasta itseaan.
Illalla grillailtiin ruokaa nuotiolla, tosin ei niin hyvalla menestyksella. Ruokaa kuitenkin saatiin.

We ended up missing NYC, because our small car was having more problems. We got the car back from the mechanics on Tuesday and then we drove to Maryland. We tried to reserve a campsite, but it didn't work out. They told us that we could just show up and go to an empty spot. Well we arrived at eleven o'clock and the gates were closed. We called the number on the window of the office, which is for when you arrive after hours. They were informed that we can't go in, because the quiet hours had started. They told us that we should go to a boat launch (which was apart of the same state park), and sleep in the parking lot. So far it is the most peaceful place we have slept at. We woke up at around nine o'clock and the boat launch was filled with turkey eagles and other big birds. A park ranger drove over when we were leaving and told us that the campground is now open and we could get a camp spot. We got set up and headed to the nearest city with cell signal, since the campground is in the middle of nowhere. I dropped off Olli and Severi to a coffee shop and I went to the town of North East, Maryland with the four other kids. We went to the beach, the kids dipped their feet in the Atlantic, even though it was a chilly day. In the evening the made some food on the fire pit, it took a while but it tasted great.