Ette vieläkään saa kuvia sisältä

Täällä ollaan...

Luisteltu tai ainakin istuttu kentän reunalla.

Haettu farmilta maitoa, lihaa ja omenoita.

Käyty taideiltamassa paikallisten suominaisten kanssa.

Nautittu siitä, että koulubussi kuskaa muksut.

varastettu pakastemustikoita ja sotkettu niillä valkoinen olkkarin matto.

Yritetty opettaa lapsille tiskikoneen tyhjennystä, se kun ois melko nopeeta puuhaa nykyisin.

Otettu selfieitä vai onko tuo nyt sitten teinie?

Saatu uusi perheenjäsen, Goldie the fish. 

Eilen tosiaan saatiin lopulta netti toimimaan. Täällä kun palvelun tarjoajia ei ole juurikaan, niin asiakkaita voi kiusata loputtomiin. No sentään nyt toimii. Paitsi ei toimi minun pöytäkoneessa, pitäis tilata siihen joku osa, kiltti ystävä jo linkitti mulle mikä osa, mun ei tarvis kuin tilata se. Saisinkohan tänä iltana aikaiseksi tilata? Meinaa mennä hermo tähän läppärillä pelleilyyn.
 Täällä on nyt sitten talvi. Pakkasta niin paljon, etten minä ulos mene vapaaehtoisesti. Niin ja autokin tietysti temppuilee pahimmilla pakkasilla. Mun kaara alkoi temppuilemaan heti ekoilla pakkasilla ja sanoin siitä silloin miehelle, mutta sattuneesta syystä mun miehellä on ollut parempaakin tekemistä kuin tsekata mun kiukutteleva menopeli. Sanoinkin sille, että jään tien varteen kovalla pakkasella lasten kanssa ja lapsilla ei ole tarpeeksi vaatteita. No niinhän siinä vähän niin kuin kävi. Pääsin sentään Ymcalle asti, mutta viisi kertaa jouduin käynnistämään matkalla auton, auto kun sammui heti jos nostin jalan kaasulta tai painoin jarrua. Oli vähän haasteita ohjata tuota isoa laivaa, kun moottori sammu ja piti päästä tien viereen. Onneksi mulla on iso haba tai no ainakin jääräpäinen luonne ja sillä pötkii pitkälle, ainakin saa auton tienlaitaan. Soitin sitten kiukkuisen puhelun ukkokullalle ja ukko tuli hakemaan meidät kotiin, sai jopa tuon laivan kotiin ja kotona tutkiskeli sitä ja totesi että akunkengät hapettuneet. Jeps. Empä sitten sanonut mitään siitä, että noin pieni ongelma ja ei ollut aikaa katsoa sitä, empä vissiiin.
 Ajelin tiistaina Barbourin outlettiin ja samalla reissulla käväisin farmilta ostamassa maitoa, lihaa ja omenoita. Tosiaan täältä vielä löytyy farmarin tontin laidalta kojuja, jossa on tuotteita myynnissä ja kippo rahalle. Sieltä haetaan tarpeellinen ja jätetään rahat kippoon. Niin siistii. Suomessa kaikki kiva on vaan lailla kielletty ja jos ei ole, niin varkaat veis rahat ja tavarat. Minä käyttäisin kokonaan farmimaitoa, jos olis lähempänä farmi, voisin siirtyä niiden lihaankin, on se niin hyvää.
 Tiistaista lähtien koulubussi on kuskannut muksuja ja voi että kun olen nauttinut siitä, kolmen vuoden koulutaksi urani on toistaiseksi loppu. Voin lorvia kalsarit jalassa kotona ja katsoa ikkunasta kun muksut nousee bussiin ja kun tulevat kotiin, voin ovelta huikata kuskille. Ihan huippua. Säikähdin vaan pahanpäiväisesti, kun ekana päivänä kuski toi muksut väärälle pysäkille ja muksut käveli sieltä kotiin, tänä aamuna samainen kuski haki ne väärältä pysäkiltä. Meidän muksut odottivat naapurin nappulan kanssa oikealla pysäkillä, mutta kuski pysähtyi isomman tien varteen ja laittoi lapsukaiset juoksemaan. No juoksuhan tekee hyvää itse kullekkin, mutta pysäkki nyt sattuu olemaan meidän edessä, niin saa luvan tulla siitä hakemaan. Yksi soitto koululle ja lapset tuotiin illalla oikeaan paikkaan. Pelkäsin jo, että meininki on samanlaista kuin suomessa, että jos valitat, niin mepäs lällällää muutetaan bussipysäkin paikkaa kiusalla. No ei nyt sentään suomessa pysäkin paikkaa muutettu, eipä ollut tarve valittaa, mutta oppilas lukumäärää per luokka muutettiin kun valitin tai siis se lukumäärä poistettiin. No täällä tuo valitus meni nätisti ja kuskikin osaa jo meidän eteen ajaa.
 Täällä oli tosiaan kireä pakkanen ja kova tuuli. Koulut alkoivat kaksi tuntia myöhemmin sen takia. Joo naureskelkaa vaan siellä suomessa, niin minäkin alkuun nauroin, mutta kyllä se vaan on niin, ettei täällä osata pukeutua sään mukaan. Tänä aamuna mittari näytti -17c ja bussipysäkillä oli koululainen fleesetakissa. Varmaan oli poju syväjäädytettynä koulussa. Niin ja nämä talot on rakennettu pahvista ja seinien paksuus on mun haban luokkaa, niin eihän nämä mökit lämpimänä pysy. Testattiin yksi ilta meidän mökin lämmössä pysymistä, kun mies joutui laittamaan sähköt pois puoleksi tunniksi. Alle vartti ja olkkarissa oli viileää. Lisäksi täällä on paljon muitakin mamuja sellaisista lämpimistä maista, tiiättekö jotkut asuu sellaisessa paikassa missä ilmasto on kuin suomessa huonosti lämmitetty sauna? Ei ne oo lunta nähneet kuin valokuvissa ja pakastelokerossa. Tallaisten kanssa kun on tuolla tienpäällä, niin saa olla itsekkin varovainen. Kesärenkaat, kuski jostain lämpimästä ja karmea liukkaus on maailman huonoin yhdistelmä. No mullakin on vähän niin kuin kesänakit alla, mutta kuski nyt on ennenkin ajellut napajäätiköllä, niin eiköhän tuollakin selviä. Lauantaina tuli lunta oikeen mukavasti(vitsi) ja olin tietysti käymässä kaupassa meidän pikkuautolla, joka herkästi muuttuu kelkaksi liukkaalla. No yhdessä ylämäessä näin kolme autoa jumissa keskellä tietä ja minäkin olisin siihen samaan jumiin päässyt, ellen olisi päättänyt vetää vastaantulevien kaistaa hiljaisella nopeudella ja pääsinpä ylös asti ja jopa kotiin, oli kyllä törkeen liukasta touhua. Mä pöhkö tykkään mennä kauppaan juuri lumisateella, koska täkäläiset on linnottautuneet koteihinsa silloin ja kaupat ammottavat tyhjyttään. Saa ihan rauhassa tehdä ruokaostokset.
 Meidän nappulakin aloitti kerhon ja palloilu harrastuksen. Minä saan sillä välin nauttia vapaasta ajasta, joka tosin on kulunut mukavasti kuntosalilla. Pitäis saada itseni lentokuntoon, ennen helmikuun puolta väliä, siinä onkin työtä.  Jäbä on nauttinut kerhossa olosta, mutta lähteminen on edelleen tuskaa. Poikaa kun ahdistaa laittaa vaatteita päälle, kotonakin kuljetaan pikkareissa.
 Meille tosiaan muutti uusi asukas. Ostin lapsille pienen akvaarion joululahjaksi ja sinne hankittiin sitten fisu. Hauska tyyppi tuo kala, sanokaa te mitä sanotte, mut ei se tyhmä ole. Fisu kerjää ruokaa jos sillä on nälkä ja osoittaa mieltänsä jos joku asia ei miellytä. Pesin tänään akvaarion perusteellisesti kun meidän jäbä ei ymmärtänyt, ettei koko kalanruokapurkkia saa kaataa kerralla fisulle. Fisuhan osoitti mieltänsä kun vedestä tuli sameaa ja haisevaa. No tämä fisu on sen rotunen, että jos ei viihdy niin hyppää pois. Pelotti pikkuisen pestä akvaariota, kun fisu oli vesilasissa sen aikaa. Siellä kävi melkoinen roiske ja läpytys, kun kehtasinkin laittaa sen niin pieneen kippoon.

Hah. Huomaa taas, etten ole pitkään aikaan päivittänyt blogia kun juttua vaan tulis ja tulis. Ois vieläkin sitä juttua, mut taidan nyt rakastaa itseäni ja painella petiin nukkumaan, että jaksan herätä huomenna pirteänä tai siis herätä, se riittäkööt.

Mites teillä? Kertokaa nyt tekin itsestänne kommenttilootassa, ois niin mukava kuulla teidänkin höpinöitä.

ps. Joskalle ja Jolanalle ois suklaata tiedossa, rautanaulojakin kyllä löytyis, mut pidän ne itselläni. Joskalle tuon ne sitten helmikuussa, mutta Jolana laitatko osoitteen mulle mailiin ihmetysta@gmail.com.