Rummutettu hiiri ja käynnissä oleva lukittu auto.

Essu teki pojasta leipurin, kiitos kummit!

Liian iso ruokapöytä taittui maalausalustaksi. 

Joskus se auto käynnistyy, mutta ovet paukahtaa lukkoon ja kukaan ei ole sisällä, vara-avainta ei ole olemassa. Onneksi on AAA.

Gunstockissa tuubailemassa.

Iloisia tuubailijoita.

Kuvittelin näkeväni Amish tyyppien tekeleitä, siis sellaisia jotka on tehty käsin ilman sähkö jne, mutta pah.

Tämä oli osuva.

Olen vähän höpönä vanhoihin tai vanhan näköisiin kyltteihin.

Keittiön öljytyt pöydät.

Eilen oli melkoinen hulinapäivä taas vaihteeksi, lasten harrastukset jatkui ja taksikuskina oleminen sen mukana. Illalla ajelin vielä Bostonin naapuriin ystävän syntymäpäiville, oli kyllä mukavaa.
 Tänä aamuna olimme lähdössä tubingiin puolentoista tunnin ajon päähän, herättiin tietysti liian myöhään ja mies keksi öljytä pöydätkin ennen lähtöä, ne kun pitää öljytä silloin kun täällä ei ole ihmisiä imppaamassa käryjä. Minä etstin pojille vaatetta ja puin lapsukaisia valmiiksi. Vanhin pojista etsi itselleen vaatetta ja kiljaisi, että täällä on kuollut hiiri. Pyykkikorissa pieni harmaa pallo, jossa sojotti pikkuiset jalat. En halunnut mennä lähellekkään sitä pyykkikoria. Mies joutui hiiren eliminoimaan ja tietysti puhtaat pyykit menivät uudelleen pesuun, niissä kun saattoi olla hiiren verta. Hiiri on hyvin suurella todennäköisyydellä päässyt jollakin konstilla kuivausrumpuun ja siellä muuntautunut harmaaksi palloksi ja päässyt pyykkien mukana asuinkerrokseen. Pyykit kun meillä vieläkin pestään kellarissa, ensi keskiviikkona tulee onneksi pyykinpesukoneelle alusta ja saadaan sitten asennettua se yläkertaan. Lupasin miehelle, että hän saa pestä pyykit nyt niin kauan kuin koneet on kellarissa, minä en hiiriä halua tavata. Vaikka olenkin eläinrakas ja tykkään pienistä ötököistä, niin metsähiiriä pelkään. Ne tihulaiset kun juoksee nurkissa ja merkkaa kaapin pohjat papanoilla ja levittää tauteja. Puistattavia. Hiiri pääsi roskapussissa ulos ja meillä jatkui aamuvalmistelut kireissä merkeissä, joka paikka kun on niin sekaisin kuin olla voi ja tällaisella porukalla ulos lähteminen muutenkin ottaa aikansa, niin sekamelskeessä se vie hermot ja ajan.
 Alkoi olla aika lähteä ja mies pyysi vanhinta pojua mennä käynnistämään auto, että vähän lämpenee, ulkona kun oli melkoisen kylmä täkäläisittäin. No vanhin pojista ei ehtinyt mitään tehdä kun toiseksi vanhin lähti autoa käynnistämään ja onnistui siinä hommassa, harmi vaan ettei huomannut avata kaikkia ovia vaan avasi vaan kuskin oven, käynnisti auton ja pomppasi autosta pois. Ovihan pamahti lukkoon ja eihän meillä nyt mitään vara-avaimia ole. Ei muuta kuin soitto AAA:lle ja vartin päästä oli setä tiirikan kanssa ovea avaamassa, ei sillä kauaa nokka tuhissut kun ovet olivat auki. Onneksi ollaan maksettu AAA:n jäsenmaksua ja vielä parempaa jäsenmaksua, sitä on meinaa käytetty koko rahalla. Päästiin lähtemään ja ehdittiin oikeaan aikaan laskemaan. me kun oltiin ostettu liput yhdestätoista yhteen. Jänskättiin vähän miten meidän nuorimies selviää siellä rengasmäessä, mutta hän selvisi hienosti. Reippaasti osasi mennä rengashissillä ylös ja pompata oikeaan aikaan pois. Lapset nautti. Käytiin isompien lasten kanssa renkailla hyppäämässä ja olihan niillä hauskaa. Mulla olis yksi video omasta hypystä, jos vaan jotenkin onnistun sen tänne laittamaan niin laitan.
 Laskujen jälkeen lähdettiin lähimmän kaupungin mäkkäriin syömään ja sen jälkeen kiertelin vielä outletkylässä tuliaisostoksilla.
 Nyt pitäis vielä illan päälle vähän raivata, että voi aloittaa uuden viikon. Huomenna kun on taas melkoinen päivä. Kerhoa, koulua, kuntosalia ja kolmet viulutunnit. Eipä tarvi miettiä mitä sitä huomenna tekisi.
 Ai niin, käytiin tuolla Amish-puodissa, minulle kun on mainostettu että he tekevät käsin kaikki, ilman sähköä jne. Mutta pah, jos nuo oli tehty ilman sähköä ja uusia työkaluja, niin meidän remppakin on tehty kynttilänvalossa ja käsisahalla. Uskoo ken tahtoo. Ihan kivoja juttuja sieltä löytyi, mutta kyllä on sähkömittari raksuttanut niitä tehdessä.