Lääkärin tarkistus viisumia varten ja eläimiä syöttämässä.

Eläimiä sai syöttää, mutta joutui itse ostamaan ruuat. 

Tänä vuonna jokainen jo uskalsi syöttää vuohia. 

Tämä partakaveri oli kuulemma söpöin, ois voitu kotiakin viedä.

Vartit loppu, joten ruokaa kerättiin maasta ja maistuihan sekin.

"Äiti voitaisko me ottaa tämä lammas kotiin?"

Onhan ne söpöjä.

Varsinkin nuo pienet kilit, hurmaavia suorastaan.

Tehotuotettuja mauttomia mansikoita ja puskamustikkaa, eihän ne millekkään maistu, mutta näyttää hyvälle.

Saisko sitä ruokaa?

Kato nyt, kun mä yritän anella.

Aitauksessa iso vuohi piti jöötä ja lasten mielestä oli epäreilua, ettei ne pystyneet pienille kileille syöttämään mitään, joten kaksi hämäsi isoa vuohta ja kolmas syötti pikkuista.

Viime viikolla käytiin farmilla, jossa voi ihastella eläimiä ja ostaa törkyhintaisia tehotuotettuja mansikoita ja mustikoita, olisi siellä kirsikoitakin, mutta meinasin pyörtyä kun näin hinta lapun. Itse poimittuna vajaa kaksi kiloa kaksikymmentä dollaria, lisäksi tuolla kahdella kympillä pääsi vain kolme poimimaan ja olisin joutunut maksaa lisämaksua kahdesta poimijasta kympin, joten kolmella kympillä olisin saanut vajaan kaksi kiloa ja mitä massuun mahtuu. Ei kiitos, rahastusta.
Vaikka tuo farmi on pelkkä turistirysä, jossa asiakkaat imetään kuiviin, niin silti siellä on kiva käydä eläimiä katsomassa ja joka vuosi käydään ainakin kerran, donitsit siellä sentään on kohtuuhintaisia ja kun ottaa omat vesipullot mukaan, niin ei mene sinne viikon ruokarahat.

Perjantaina meillä oli vihdoinkin siirtolaisviisumiin vaadittava lääkärintarkastus. Siitäkin jäi vähän rahastuksen maku suuhun. Meidän aika oli puolilta päivin ja me oltiin ajoissa paikalla. Mukana piti olla jokaisesta passikuvat, jotka käytiin edellisenä iltana ottamassa kuvaamossa. Odoteltiin hetki pienen pienessä odotusaulassa ja lääkäri täti hääräsi joka suuntaan. Kopioi meidän passit ja meillä oli mukana joku paperinivaska, mikä minkä lääkäri oli jo valmiiksi täyttänyt ja lähettänyt meille sähköpostiin. Lisäksi oli mukana rokotetodistukset ja veritulokset vesirokosta. Paperia oli melkoinen nivaska, onneksi mies oli järjestänyt ne valmiiksi, joten nopeutti lääkärin hommaa. Lääkäri valmisteli vastaanottohuonetta ja kävi siinä huoltomieskin kattopaneelin vaihtamassa ja yksi toinenkin asiakas kävi kättänsä näyttämässä välissä ennen kuin kukaan meistä pääsi lääkärin tarkastukseen. 

Odotin mielenkiinnolla lääkärintarkistusta, koska olin kuullut niin monenlaista tarinaa siitä, jotku olivat joutuneet ihan riisuitumaan, no eihän se onneksi suomalaista haittaa. 

Ensimäisenä meni nuorimmainen joka meinasi hermostua kun näki lääkärillä kädessä neulan. Sain pojan ylipuhuttua ja rauhoitettua, jotta lääkäri sai pistettyä tubitestin käteen. Sen jälkeen lääkäri kurkkasi suuhun, mittasi verenpaineen, kuunteli keuhkot ja sydämen ja paineli mahaa ja tarkistus oli siinä, seuraava sisään. Toiseksi nuorimainen meinasi mennä ihan kunnon paniikkiin, kun näki neulan, jouduin jopa lahjomaan sitä ja lääkäri ehdotti, että haetaanko isi tänne, mutta kokemuksesta tiedän, että minä saan paremmin lapset rauhoitettua kuin isi. Isillä kyllä riittää voima pitää paniikissa riehuva lapsi paikoillaan, mutta mun taktiikka on rauhoittaa lapsi puheella ja saada lapsi pysymään paikoillaan. Minusta kun lapsille ei saa väkisin piikkejä työntää, niin että lapsi on paniikissa. Selvittiin siitä neulasta jäätelöllä ja pienellä itkulla. Lasten tarkistukset meni samaa rataa ja aikuisten muuten samanlailla, mutta meiltä otettiin verikoe kuppaa varten. Ei tarvinut siis riisuutua ja tarkistus oli hyvin pikainen. Lopuksi maksettiin koko lystistä $930 ja toivotettiin hyvät viikonloput.
Tänään mentiin vielä näyttämään tubitesti kohta lääkärille, se oli onneksi kahden minuutin homma. Huomenna vien vielä kolme poikaa rokotettavaksi ja sen jälkeen saadaan lääkäriltä paperit viisumia varten. Ehkäpä saadaan loppu viikosta hakemukset ainakin lakimiehelle.