Autoilua täkäläisittäin (liikaa kuvia)

Täällä liikennekulttuuri on melkoinen, jos vertaa Suomeen. Ruuhka-aikana ruuhkassa on yhtä paljon autoja, kuin Helsingissä yhteensä. Kaikki ajaa ylinopeutta ja vilkku toimii harvassa autossa. Turvaväli on varmaankin jotain syötävää täkäläisten mielestä. Jos pidät vähänkään turvaväliä edellä ajavaan autoon, niin siihen kyllä joku auto tunkee väliin ja tietysti ilman vilkkua ja hurjalla vauhdilla.

Ekalla kerralla kun lähdin täällä auton rattiin, ajelin sillain nätisti moottoritiellä ja eiköhän vain jonkun liittymän kohdalla mun edestä pyyhällä bemari muutaman sentin päästä ja nopeutta oli yli 100km/h. Minulla oli sen vuosimallin vani, joka ei todellakaan ole painava, saatika turvallinen. Sain pienoisen sydärin silloin ja vaadin miestä ostamaan mulle mahdollisimman ison auton, jossa on rautaa tarpeeksi ympärillä. Mies osti itselleen riisikupin, jolla minäkin välillä ajelen.
Punaisia päin ajaminen on täällä ihan normi juttu, johon poliisit ei kiinnitä mitään huomiota. Ylinopeuttakin saa olla melkoisesti, ennen kuin poliisi viitsii edes pysäyttää ja sakoista pääsee, jos osaa kauniisti anteeksi pyytää.
Mulla ei riitä edes sormet siihen, montako kertaa minun yli on meinattu ajaa, eilen viimeksi rekka pyyhälsi puolen metrin päästä, olin siis ylittämässä tietä. Kerran meinasin tuupata muksun auton alle, kun työnsin rattaita ja valot vaihtui vihreälle ja lähdin ylittämään tietä. Onneksi ehdin reagoida, sillä siitä olisi tullut rumaa jälkeä.
Onneksi ei kuitenkaan ole sattunut mitään isompaa, mitä nyt autot vähän naarmuuntuneet ja saaneet muutaman pikkulommon lisää, niin pieniä, ettei niitä viitsi edes korjata.

Viime perjantaina ajelin kaupasta pelikentälle ja alkoi tulla jo pimeää, kaahailin vähän sillä poika odotti pimeällä kentällä. Oli pahin ruuhka-aika ja tajusin, että jos en nyt keskity täysillä ajamiseen ja aja varovasti, niin sattuu vahinko. Siitä meni noin kaksi minuuttia kun näin, että kolmikaistaiselle tielle peruttaa iso pickappi ja vieläpä keskimäiselle kaistalle. Ei viitsinyt kääntää autoansa huoltamon pihassa vaan peruutteli ruuhkaiselle kolmikaistaiselle tielle. Minun edessä ajoi auto, joka yritti väistää tätä pickappia oikealle, mutta pickappi kuski päättikin kiihdyttää ja vaihtaa kaistaa oikealle, joten törmäsi tähän pikkuautoon ja pikkuauto veti katolleen ympäri. Kaikki tallentui minun etukameraan. Minähän en kykene toimimaan tuollaisessa tilanteessa ollenkaan, istuin autossa ja en kyennyt tekemään mitään. Aika nopeasti huoltamon työntekijät ja moni autoilija pysähtyi auttamaan ja tilaamaan apua, joten päätin poistua, sillä jos olisin mennyt katsomaan tilannetta, niin olisivat joutuneet minullekkin lanssin tilaamaan. Kolarissa ei tietääkseni tullut henkilövahinkoja.  Tulin sitten kotiin ja mieheni soitti poliiseille, että meillä on tilanteesta videota, halusivat nähdä sen. Toivon todellakin, että pikkuauton kuski oli selvinpäin ja pickappi kuski joutuu vastuuseen.

Ihan hintsusti pelottaa ajella täällä riisikupilla, joka ei juurikaan paina mitään ja kiihtyy hitaammin kuin kuski. Sanoinkin miehelle, että lukkiudun kotiin ja en enää ajele minnekkään, no eihän sekään täällä toimi, jos meinää elää.

Avoauto toimii hyvin pickappina.

Täällä on ihan laillista ajella ilman kypärää, mutta aurinkolasit täytyy olla.

Keskellä ei mitään.

Tietulli.

Buffalon poliisi, taidettii olla pahamaineisimmalla alueella ajelulla.

Tätä autoa ajoi ihastuttava vanha pariskunta, liekö heidän ensimäinen autonsa.

Kalifornialainen eksynyt Nykiin.

Manhattanin ruuhkassa omalla autolla, en suosittele.

Autoja on paljon ja kerroksittain, sillat on ikuisuuden vanhoja.

Meidän suhteen loppu häämöttää

Reilu kaksi vuotta sitten se alkoi. Hankin sinut, koska tarvitsin sinua. Ja arvaatkos miksi juuri sinut valitsin? 

Siksi koska meillä oli aikaa jäljellä edellisen kanssa vain kaksi tuntia ja uusi tarvittiin heti. Ajoimme katsomaan sinua tunnin päähän kotoa, olit varmaan kolmas tai neljäs jota kokeilin ja ainoa niistä, jotka suunnilleen toimi ja sopi käyttötarkoituksiin hyvin (budjettiin). Eli kiireessä sinut hankittiin.

 Olit sisältä aivan kamalan likainen ja suhteen alkuaikoina huomasin, että sinulla oli omanlainen sielun elämä, esimerkiksi saatoit välkytellä sisävaloa kun ajettiin pimeällä ja minä säikähdin aina. Rakastat selvästi lämpöä, sillä ilmastointi ei toiminut niin kuin sen pitäisi toimia, vaan saatoit hönkäillä tulikuumaan ilmaa keskellä pahinta hellettä ja sinua piti lepyytellä sitten tienvarressa vähän aikaan, ennen kuin ymmärsit, että on liian kuuma ulkonakin, joten sisälle täytyis saada vähän viilennystä. 

Viime Kanadan reissulla päätit sitten, että tarvitset hellempää hoitoa ja veimme sinut laturin vaihtoon. Taas hyrräsit tyytyväisenä, kunnes pakkaset tuli ja aloit taas osoittamaan mieltä, kyllähän mä ymmärrän, että pakkaset on syvältä, mutta silloinkin täytyy kuitenkin toimia, sinä et toiminut. Jätit minut kolmen lapsen kanssa parkkipaikalle 17 asteen pakkaseen, varmana oli joku kosto toimenpide. Eihän kukaan hullu sellaisilla pakkasilla liiku. Sori nyt vaan amerikaano, mutta silloinkin täytyy liikkua, sillä me asutaan Uudessa Englannissa ja täällä on kylmä talvisin. 

Keväällä päätit sitten sammuttaa nopeusmittarin, mitäpä sillä nyt tekisikään. Toisinaan sekin toimi, mutta yleensä ei.
Pieniä kiukkupuuskia olet näyttänyt, milloin ei ole mennyt peruutusvaihe päälle ja milloin ei ole ikkunat ihan kokonaan nousseet ylös. Kaikkea on kuitenkin sinun kanssa koettu. Ajettu Torontoon, Ottawaan, Tennesseehen ja ympäri Uutta Englantia. Kotikulmiakin on sahattu ristiinrastiin, jos osaisit yksin ajaa, niin olisit jo oppinut ulkoa meidän kaupungin ja varmaan norkoilisit kiukkukavereittesi kanssa jossakin muualla kuin meidän pihassa lasten kiusattavana. Ei ne lapset pahaa ole tarkoittaneet, kun ovat konepellillä pomppineet tai katolla tanssineet. Lapset on vaan pitäneet hauskaa.

Tänään olin lähdössä Ikeaan, sillä nyt olisi pakko sinne päästä, että remontti etenisi, mutta sinäpä päätit toisin. Olit kuollut kun yritin sinua käynnistää, soitin apuun AAA:n ja sieltähän auttaja saapui, tosin kertoi huonoja uutisia, laturissa on kuulemma jotakin häikkää. Jouduimme siis jäämään kotiin. Remonttikin saa odottaa hetken. Ehkäpä lähdenkin autokaupoille, sillä en kestä enään sun kiusantekoa.

En nyt tiedä mikä sinut tulee korvaamaan, tekohengitetäänkö sinua vielä miten pitkään, mutta sen tiedän, että minä en jaksa enää sinua. Tiiätkös, että olen valmis vaihtamaan jopa Fordiin takaisin. 

 

Etsi kuvasta tikka.

Perintökalleus pääsi vihdoinkin kattoon, vielä kun raskisi kunnostaa tuon.

Olipa kerran lauantai, jolloin ajattelin siivoavani koko huushollin, jäi ajatuksen tasolle täysin. Sain sentään tytön lajittelemaan pyykit ja pojan pesemään niitä, lisäksi lapsukaiset ihan itse siivosivat huoneensa ja mies siivosi kellaria oikeen ahkerana. Mitä minä sitten tein? No kuskasin neidin gymiin, kävin pikaisesti hakemassa maton alle liukuesteen, sen jälkeen kiireesti ruokakauppaan, jossa oli koko kulmakunnan muutkin tyypit pötyä hakemassa, sillä tännehän on luvattu lumisadetta 48 tuntia ja tiedossahan on nälkäkuolema, jos ei nyt kiirehdi kauppaan hakemaan ruokaa. Mun oli pakko tehdä ruokaostokset, joten siinä ruuhkassa puskin kärryä ja kuuntelin muksun vinkumista ja koko reissu meni ilman, että menetin hermoni kertaakaan.
Kotona väänsin ruokaa ja siivosin keittiön ja taas piti mennä, Poju meni kaverin synttäreille ja me muut mentiin rautakauppaan, sillä tarvittiin välineet laatoitukseen ja kettinkiä tuolle kynttelikölle. Käytiin jätskilläkin ja tuli sitten käytyä kerralla kahdesti siinä ravintolassa. En tajua miten olenkin saanut viimeaikoina onnetonta palvelua kahviloissa ja ravintoloissa, ehkäpä mun ei vaan pidä niissä käydä. No jätin kyllä palautetta kuittiin tipin kohdalle. Toivottavasti meni perille.
Tulomatkalla pysähdyttiin naapurin mamulasta laattaleikkuria hakemaan ja lähdettiin ajelemaan kotiin. Minuutin matkan jälkeen takarenkaasta kuului ihme jysähdys, ei mikää iso, ja auto alkoi tärryyttämään. Kai siellä jarru hirtti kiinni. Ajeltiin hissukseen jurnuttavalla autolla kotiin ja mies on nyt auton kimpussa. Voi että mä sitten rakastankin ajaa noilla vanhoilla paskoilla. Aina saa vähän jänskätä mikä levenee seuraavaksi, meiltä kun jännistystä ei muuten tästä elämästä puutu, niin onhan se mukavaa kun auto sitä meille tarjoaa. Jäi siis se laatoitus hamaan tulevaisuuteen, yksin en tuota lattiaa laatoita, se kun on ihan vanerilattia ja tarvii alapuolelle kuulemma vahvistusta, että laatta kestää. Lattialämmityskin siihen piti tulla suunnitelmien mukaan, mutta kun lattian pinta nousisi liikaa, niin jätetään lämmitys pois. Hankitaan eteisen seinään patteri.
Keksin muuten taas muutaman lisä idean tänne mm. portaikko kellariin, autotalli jne. Niistä joskus toiste.
Taidan lähteä pyykkiä viikkaamaan ja siivoamaan, siihen päälle ilta tee ja jooga ja unta palloon.
Mukavaa sunnuntaita sinne ruudun toiselle puolelle!