Voitettiin lotossa!

No puolet ainakin.

Meillä on ongelma. Middleschool on homeessa ja meidän lapset ei sinne mene enää. Vaihtoehdoksi siis jäi yksityinen (törkeen kallis), charter (arvonta), internetkoulu (ei sosiaalista elämää) ja kotikoulu (mamman hermot ei kestä).
Etsin lähimmät charter schoolit ja sattuipa niin hyvä tuuri, että tuohon suht lähelle avautuu uusi koulu tai no siellä on jo tämän vuoden pyörinyt pari luokkaa, mutta ottavat nyt uusia oppilaita sisään.
Käytiin tutustumanssa kouluun ja minä ainakin ihastuin niiden ideaan, vaikkakin koulurakennus itsessään ei aiheuttanut suurta ihastusta, vanha toimistorakennus. Pihaa siellä ei ole, mutta parkkipaikan takaa lähtee polku suoraan kaupungin parhaimpaan puistoon.
Laitetiin kaikilta neljältä lapsilta hakemukset sisään arvontaan ja toivottiin parasta.
Tänään tuli sitten postia, että eskarilainen ja neiti ovat päässeet sisään, kaksi muuta ovat ykkösinä varasijoilla, eli hyvin suurella todennäköisyydellä pääsee sisään.
Huippua! Pidetään nyt peukkua, että molemmat pojat pääsevät sisään ja koko nelikko pääsee samaan kouluun.
Vanhin aloittaakin High Schoolin. Huh, olenko minä muka niin vanha jo?

koulun Afrikka-illassa rummutellaan.

Vanhemmatkin joutuivat tanssimaan :)

Kun äiti opiskelee

Kun äiti opiskelee, niin sotkua täytyy sietää yli sietorajan.
Likapyykkiä on kokoajan ja puhtaat pyykit ei päädy kaappiin.
Keittiöön on muuttanut kaaos.
Aamulla on hoppu ja aikataulut venyy.
Lapset joutuvat olemaan omatoimisempia, koska äitillä on oma elämäkin.
Ruokaa pitää tehdä paljon kerralla, koska äiti ei ehdi joka välissä kokkaamaan.
Äitiä väsyttää ja päätä särkee.
Äiti on iloisempi.
Lapset on iloisempia, kun on iloisempi äiti.
Äiti karkaa tekemään koulutyöt kirjakauppaan, sillä äiti ei kykene keskittymään kotona, jossa on ollut töissä viimeiset 14-vuotta.
Äidin täytyy olla tiukempi lapsien kanssa siitä, että lapset todellakin huolehtivat omat tavaransa ja asiansa.
Äiti voi toisinaan ottaa paljon lungimmin, kun kotiäitinä ollessa, sillä äitihän opiskelee päivät ja jos ei opiskele, niin äiti voi pyöriä oman navan ympärillä, ilman että kenenkään muun elämä häiriintyy.

Kyllä mä vaan tykkään opiskella.

Opiskelu into -onko sitä?

Kolmatta viikkoa opiskelijana ja rutiinit on ihan hukassa.
Käyn koululla kolmesti viikossa ja minun pitäisi opiskella kotona sitten kahtena päivänä vähintään. No eipä ole tullut opiskeltua, sillä en osaa kotona opiskella. Liikaa kotitöitä muistuttamassa itsestään. Nurkat muistuttaa, että remonttiakin pitäisi tehdä.
Lisäksi olkapäällä istuu piiskuri, joka hokee, että tee enemmän, nopeampaa ja tehokkaammin. Sitä ukkoa yritän vaientaa, sillä ongelmana on juurikin liiallinen tehokkuus ja laatu kärsii.
Onneksi vaikka välillä meneekin asiat mönkään, niin aina voi aloittaa alusta, kaivaa kirjat esiin ja tehdä niitä koulujuttuja ja unohtaa ne pyykit, sillä pyykit ei lopu koskaan, koulu loppuu joskus.

Huomenna taas koulunpenkille ja illan teen matematiikkaa.

Flunssaa liikkeellä

Täällä minä nyt sairastan ne taudit, mitä ei ehtinyt aikoinaan sairastaa tai siltä se ainakin tuntuu. Kolmas kerta kahden kuukauden sisään kun olen kipeänä. Kotiäitinä ollessa sitä ei ehtinyt sängyssä maaten sairastaa, flunssat sairastetiin siinä sivussa. Nyt olen maannut sängyssä, nukkunut ja ollut. Eiköhän nämä taudit lähde niin nopeampaa pois.
Kouluakin olisi ollut tänään ja heräsin jopa seitsemältä, mutta painelin takaisin nukkumaan ja lopulta heräsin kymmenen jälkeen. Mitäpä sitä itseään kipeänä kiusaamaan, ehtiihän tuota opiskella.
Olen nyt käynyt koulua kaksi viikkoa ja meinaa jo tuskastuttaa, sillä taso on aika matala ja opetus hidasta, onneksi voin itse vaikuttaa siihen paljonko opiskelen ja milloin meinaan saada päättötodistuksen. Kaikki muut pääsisin varmasti heti läpi, mutta esseiden kirjoittaminen englanniksi tulee olemaan ison työn takana.
Blogeihinikin haluaisin panostaa, mutta pitäisi eka saada itsensä terveeksi ja rutiinit kuntoon.

Olen kuulunut Onniblogeihin ja jakanut postaukset onniblogilinkeillä, no harmikseni joudun kertomaan, että onniblogit lopetti ja linkit ei enää toimi, joten blogin löytää täältä tutusta ja turvallisesta osoitteesta jatkossakin http://www.mamunamaailmalla.com/ .

Hyvää alkanutta viikkoa!

On aika lähteä toiseen suuntaan

Hyvää alkanutta vuotta!
Täällä on remontti edennyt hurjaa vauhtia ja elämään tulee muutoksia lisää. Meidän nuorimmainen aloittaa ensi viikolla prekindergartenin ja minä aloitan opiskelut tai jatkan, no aloitan uudelleen. kotiäitiurani häämöttää loppua tai ei kai oikeasti, minusta tulee osa-aikainen kotiäiti.
Hyvillä mielin jatkan opiskeluita ja uskon, että meidän perhe-elämä kestää sen, ettei äiti olekaan enää tavoitettavissa 24/7. 

Tavoitteena on tänä keväänä saada High school diplomi ja syksyllä collegeen opiskelemaan, siinä on tavoitetta kerrakseen, sillä englanti ei ole vahvin kieleni alkuunkaan. Kielenopiskelun kannalta harkitsen jatkavani toista blogiani englanninkielellä, katsotaan riittääkö aika.

Koulut suljettu tänään, huomenna poliisit valvoo kouluja.

Sain eilen illalla puhelun koulutoimenjohtajalta, jossa kerrottiin, että koko kaupungin koulut on suljettu lukiohin tulleiden uhkauksien vuoksi. Moni yksityinen koulukin piti ovensa kiinni tänään.
Saatiin siis pidennetty viikonloppu ja meidän lapsille tuli kyllä tarpeeseen.
Huomenna koulut ovat auki normaalisti, mutta koululla on poliiseja vahtina. Taitaa olla välitunnitkin pannassa huomenna.
Tällainen jouluviikon avaus täällä. Toivottavasti uhkaukset olivat perättömiä ja elämä jatkuu tasaisen tylsänä täällä pienessä tuppukylässä. 

Parempaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle!
Täällä on vielä aattokin normaali päivä, tosin koululaisilla loppuu koulu keskiviikkona. 

Koulukiusaaminen opettajan taholta

Koulukiusaamisesta yleensä uutisoidaan syksyisin koulujen alkaessa, on kaiken maailman kamppanjaa, jossa pyritään samaan oppilaat toistensa kavereiksi ja kiusaaminen loppumaan. Hyviä kampanjoita ja toivon todellakin, että ne tehoaa. Harmi vaan, että kampanjointi tahtoo olla kausiluontoista, vaikka koulua lapsukaiset käy sekä syksyllä, talvella ja kesällä.

Miten minulla yhtäkkiä tuli koulukiusaaminen mieleen? No katselin mummilasta saamaani pakettia, missä oli isän perintöä ja minun vanhoja kuvia, kouluaineita, kortteja ja jotakin taidettakin. Löysin sieltä luokkakuvan, jossa olin toisella luokalla.

Ensimmäisellä luokalla meillä oli maailman paras opettaja, ihana vanha rouva. Mekko tai hame päällä ja ihanat lasit päässä ja sydän täyttä kultaa. Opettaja oli oikeasti kuin jostakin vanhasta leffasta, samannäköinen, mutta erittäin hellä ja ihana. Muistan kuinka opettaja hoiti minua kun pyörtyilin koulussa, sillä minulla oli jo silloin matala verenpaine ja jos pulpetista jouduin nopeaa nousemaan, niin jo vippas vintistä. Opettaja antoi minun maata luokkahuoneen takana, laittoi pääni alle tyynyn ja jatkoi opetusta, minä sitten vastailin sieltä vaakatasosta.

Toisella luokalla meillä oli alkuun sama opettaja, tosin vain hetken. Hän sairastui ja menehtyi. Saimme mukavan nuoren miehen sijaisopettajaksi. Sattui kyllä hyvä sijainenkin, koska hän osasi ohjata meidät surusta pois ja meillä oli tosi kivaa luokassa.

Kolmannella luokalla sitten se alkoi. Opettaja ei tykännyt minusta. Olin väärän perheen lapsi ja opettaja heittäytyi hankalaksi. Aineeni luettiin pilkaten koko luokan edessä ja naurettiin kaikille virheille ja lopuksi vihko lensi vielä opettajan toimesta lattialle, josta vaati minua noukkimaan sen. En noukkinut, vaikka koko luokka oli sitä mieltä, että minun kuului se noukkia. Ajattelin silloin, että jos iso ihminen viskoo tavaroita lattialle, niin noukkikoot itse. Jos olin unohtanut koulukirjani väärään paikkaan, niin opettaja luki kirjasta nimeni tahalleen väärin ja pyysi minua noutamaan kirjat hänen pöydältään, no en noutanut, koska ei minun kirjoissa lukenut sitä nimeä mitä se opettaja sanoi. Jos satuin myöhästymään, niin siitäkin sain haukkuja, kohteena saattoi olla vaikka meidän auto, jolla olin sinä aamuna tullut kouluun. Opettaja meni silloin vähän noloksi, kun ilmoitin, että meillä on samanlainen auto kun sinulla.

Kolmas luokka oli kokoajan tuota, olin vääränlainen opettajalleni.  En osannut mitään, olin hankala ja ärsyttävä opettajan mielestä. Silloin hajosi luokan hyvähenki, sillä eihän sitä opettajaa kukaan uskaltanut vastustaa tai ei muut kuin minä. Ajattelin, että joudun taistelemaan tuon opettajan kanssa seuraavat kolme vuotta, onnekseni en joutunut, sillä muutettiin pohjoisesta etelään ja olin helpottunut siitä, että pääsin siitä opettajasta eroon. 

Olimme vasta muuttaneet etelään ja sain vanhalta luokkakaverilta kirjeen pohjoisesta, jossa se ylisti meidän opettajaa ja sanoi, että opettaja muuttui ihanaksi kun minä muutin pois. Tämän kirjeen kirjoitti 9-vuotias tyttö, jota luulin ystäväkseni. Siihen loppui minun osaltani yhteydenpito vanhoihin koulukavereihin, tosin onnekseni näin somen aikana olen moneen saanut törmätä uudestaan, jopa siihen kirjeenkirjoittajaan, ei edelleenkään olla ystäviä, ei edes kavereita.

Minulla oli vahvuutta taistella sitä hullua opettajaa vastaan, anteeksi nyt vaan jos olet hengissä vielä, niin edelleen pidän että olit hullu, jonka huvia oli nöyryyttää pientä 9-vuotiasta tyttöä. Onneksi olin ja olen edelleen vahva, enkä ihan pienestä taivu, enkä anna ihmisten kiusata itseäni, enkä muita. Uskallan puolustaa muitakin, vaikka sata muuta olisi toista mieltä asiasta, näin oli jo lapsena.
Selvisin siitä vuodesta, selvisikö muut siitä luokasta sitä en tiedä, heidän tarinoitaan en ole kuullut, toivottavasti.

Valittettavasti olen törmännyt tähän koulukiusaamiseen opettajan taholta myöhemminkin, siihenhän ei kukaan uskalla puuttua, se on tabu. Muistan kuinka meidän koulun rehtorikin pelkäsi kyseessä olevaa opettajaa, pelolla hallitsi kaikkia. Myöhemmissä kouluissa missä olen tähän törmännyt, niin olen yrittänyt vaihtaa opettajaa tai sitten paukutellut päin naamaa, ettei ihmisiä saa kiusata, edes opettaja. Olen jopa työpaikallani ladellut pomolleni ja omistajalle työpaikkakiusaamisesta ja ihan hyvällä menestyksellä.

Tiedän vallan hyvin, etten ole poliittisesti korrekti, en todellakaan. Olen vain korrekti ja se saa riittää.

Terkut sille kiusaaja opettajalle: Mulla on edelleen paljon otsaa!

Kotikoulua

Melekonen viikko takana, siltikin hengissä.

Viikko sitten vanhin poika tuli koulusta kotiin ja kertoi, että nyt hän tietää mikä olo siellä koulussa on, henkeä ahdistaa. Saatiin lääkäri heti seuraavalle aamulle ja häneltä vahvat lääkkeet kaiken varalle ja suositus, ettei poika menisi kouluun, ennen kuin allergia ja astma lääkäri on tutkinut pojan.
Allergia ja astma lääkärille oli aika eilen aamulla ja poika meni isänsä kanssa sinne. Olivat ottaneet ison liudan allergia testejä ja aika monelle tuo näyttää olevan allerginen, sai jopa niin pahan reaktion, että pisto kohtaan tuli kanamunan kokoinen paukama illalla ja oli kuulemma kipeä. Allergialääkkeillä saatiin paukama pieneksi.
Lääkäri lupasi kirjoittaa kouluun puoltavan paperin, että pojan olisi parempi siirtyä kotikouluun. Mies ja poika kävi juttelemassa koulun kuraattorin kanssa ja meille annettiin kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen oli että poika menee kouluun, mutta on vain tietyissä luokissa. Toinen vaihtoehto oli, että poika jatkaa samaa koulua, mutta tekee työt kotona ja kolmas vaihtoehto oli, että otetaan poika pois koulusta ja siirretään se kaupungin kustantamaan internetkouluun. Poika valitsi kakkosen, sillä haluaa valmistua tuosta koulusta. 

Nyt sitten mulla on kaksi kotona. Nuorimmainen, joka on liian nuori eskariin, kaksikymmentä viisi päivää liian nuori. Ja vanhimmainen joka on allerginen liian monelle. 

Olen superonnellinen, että täällä meitä kuunneltiin, lääkäri otti tosissaan meidän kokemukset homeesta ja sisäilmaongelmista, koulu on erittäin joustava ja kannustava, sillä tämä tilannehan ei ole ollenkaan kiva. Poika on käynyt kahta eri yläastetta täällä ja vaihtanut koulua elämänsä aikana kuusi kertaa, yhdeksän luokkaa ja kuusi eri koulua.
Minullehan tämä tietää vaan lisää hommia, kuvittelin jo pääseväni kotiäitiurasta pois, mutta pahalta näyttää. Aupairiakaan ei voida kahdesta syystä palkata, meillä on liian pieni talo ja meillä on vain viisumi. Ehkäpä mä pääsen tästä urasta pois viimeistään kymmenen vuoden päästä kun nuorimmainen valmistuu peruskoulusta. 

Sitä odotellessa siivoan viikareiden leikkejä keittiöstä ja vahdin, että kotona koulu toimii.

Mites teillä?

Laser-rata keittiössä.

Marraskuun kuudes ja ulkona on 79F, tämä keli saisi jatkua.

Olisipa itsekkin saanut "koulussa" makoilla sohvalla kun läksyjä teki. 

Henki ahtaalla sisäilmaongelmasta

Pitkästä aikaa ehdin istahtamaan alas ja rustaamaan vähän kuulumisia.
Tänne tuli syksy ja hieno väriloisto, tosin se alkaa olla jo ohi. Parissa viikossa vihreät lehdet muuttui värikkäiksi ja sitten tipahti jo maahan, no ei se haittaa sillä rakastan paljaita puita.

Syksyn myötä myös rakennuksissa laitetaan lämmittimet päälle ja ikkunat kiinni ja tietäähän sen mitä siitä seuraa, jos rakennuksessa on myös jonkun sortin sisäilmaongelma. 

Vanhin poika käy viimeistä vuotta yläasteella ja hän nyt on saanut hengitysoireita koulussa, olo on kuulemma kuin puutarhaletkulla kun sen taittaa ja vesi ei pääsekkään enää virtaamaan. Eilen poika oli tajunnut, että hänelle tosiaan tulee hengityskatkoksia koulussa ja ihottumaa. Kotiin tultaessa kertoi siitä heti, että vaihtaessa luokkaa hengitys oli mennyt tosi ahtaalle ja seuraavassa luokassa hän oli mennyt avonaisen ikkunan eteen ja oli sillä tavoin saanut hengityksen kulkemaan. Soitettiin heti asiasta meidän lääkärille ja tänä aamuna poika oli lääkärissä. Lääkäri määräsi astmapiipun ja allergiatesteishin. Saadaan aika allergiatesteihin varmaankin ensi viikolla. Kävin miehen kanssa koululla juttelemassa kuraattorin ja rehtorin kanssa tilanteesta ja he olivat heti yhteistyöhaluisia siirtää poika kotiopetukseen, kunhan saadaan allergiatestit ja lääkärinlausunto. Sovittiin, että poika on nyt kotona allergiatesteihin asti ja sen jälkeen sovitaan jatko. Rehtori meinasi, että hän tarvitsee lääkärinlausunnon, jotta sillä saa opettajat tekemään pojalle tarvittavat opetusmateriaalit. Hyvä niin, ajattelin jo, että jos koulu ei ole yhteistyöhaluinen, siirrän pojan suoriltaan kotikouluun ja tehkööt tehtävät netinvälityksellä. Nyt näyttää siltä, että voi suorittaa koulunsa tuolla ja käy tekemässä kokeet ja esitelmänsä astmapiipun voimin koululla.

Ehdin jo ihmetelläkkin, että miksi poika sairastaa vain viikolla ja viikonloput on terve. Onneksi poika tajusi asian ja saadaan nyt asiaan helpotusta. 

Meidän Halloween hirviöt ;)

Luonnon oma vesivärimaalaus.

Meidän mamu-ura ja kannattaako siihen ryhtyä?

Kannattaako mamuksi alkaa? Mitä pitää tietää ennen kuin alkaa mamuksi? Mitä olisi hyvä tietää ennen sitä?

Mieheni unelma oli pikkupojasta asti muuttaa Yhdysvaltoihin, sisaruksien perään. Sattui vaan niin, että mentiin naimisiin ja perustettiin perhe Suomeen. Kävimme monta kertaa (monta kertaa siihen nähden, että ei olisi ollut oikeasti varaa) Yhdysvalloissa. Söimme puolivuotta kaurapuuroa, että saatiin rahat kokoon ja taas mentiin. Lyhin aika mitä oltiin, oli kuukausi. Pisimpään oltiin kolme kuukautta. Totuuden nimissä, ei meillä olisi ollutkaan varaa, jos olisi pitänyt majoitus maksaa, mutta majoitus oli ilmainen ja ruokakin oli, jos ei nyt ilmainen niin hyvin halpa. Mies teki siihen aikaan Yhdysvaltoihin töitä ja yhdistetiin tietysti työreissu samalle kertaa. Monesti näillä reissuilla paikalliset kysyivät voisinko kuvitella muuttavani tänne, no en voinut. En todellakaan voinut kuvitella sellaista. Olin ostamassa taloa Suomesta, opiskelin Suomessa ja minulla oli yritys Suomessa. 

Ensimmäisen kerran kun olimme lähdössä Kanadaan, muutto peruuntui loppumetreillä ja mies vaihtoi samaan aikaan työpaikkaa Suomalaiseen yritykseen, silloin ajattelin, että jäädään nyt tosissaan Suomeen. Yllytin miestä etsimään meille taloa, mutta eipä se onnistunut. Miehen työpaikat vaihtui ja lapsiluku kasvoi. Olin jo ihan varma, ettei me minnekkään enää lähdetä ja opiskelin itselleni ammatin. Opiskelujen loppupuolella mies ilmoitti, että on saanut työtarjouksen Kanadasta, lähdetäänkö? 

Ei pitäisi ikinä kysyä tuollaista kysymystä ihmiseltä, joka on kahden viimeisen vuoden aikana elänyt erittäin stressaavaa elämää. Viides muksu syntyi, opiskelin, mies teki töitä ja viimeisteli maisterinpaperit, perustin yrityksen, tein vapaaehtoistyötä, sain selkä diagnoosin ja lapset hoidettiin kotona ilma ulkopuolista apua. Tuollaisessa tilanteessa kun tarjotaan kotirouvailua, niin vastaus ei ole kielteinen. Ilman pienintäkään ajatusta mitä oikeasti tulee tapahtumaan lupasin lähteä kahdeksi vuodeksi.
Ei minulla ollut resurseja miettiä tulevaa muuttoa, tein opinnot loppuun, hoidin muksut, kodin ja työni. Olin jopa viimeisen kesän Suomessa ollessa ulkopuolisella töissä, kun mies vietti isäkuukautta. En oikeasti ymmärrä, miten siitä selvittiin. Hengissä selvittiin kuitenkin.
Valmistuin maanantaina ja lennot Kanadaan oli torstaina. Kaikki myytiin ja hävitettiin Suomessa ja lähdimme 12 matkalaukun voimin reissuun.
Lähtisinkö enää tällä kokemuksella matkaan tuossa tilanteessa? En, en lähtisi. Vaatisin saada nukkua vuoden ja miettiä asiaa sitten tai sitten lähtisin, olen pikkasen yllytyshullu.

Tällä kokemuksella tiedän mitä kannattaa ottaa huomioon kun lähtee ulkomaille asumaan ilman turvaverkkoja ja tuikituntemattomaan paikkaan.
Suosittelen muutaman päivän reissua uuteen kotipaikkaan, tutkimaan minkälaista siellä on ja mistä voi etsiä asuntoa. Netistäkin sen voi löytää, mutta todellisuus voi löydä vasten kasvoja. Suosittelen etsimään asuntoa hyvältä alueelta, ei tarvitse olla kaupungin paras asuinalue, sillä siellä on omat ongelmansa. Sellainen keskivertoalue riittää ja on yleensä turvallinen. Rikkaimmilla alueilla on talomurtoja ja ryöstöjä tuon tuosta, köyhimmissä alueissa taas tappelut ja huumeet on arkipäivää. 

Jos on lapsia, niin kannattaa tsekata myös kouluarvostelut, huippukouluissa lapset voi stressaantua liikaa ja vanhemmilta vaaditaan rahaa ja aikaa. Itse laitan lapset mielumminkin huonoon kouluun kuin huippukouluun, sillä omakokemus on, että ns. huonoissa kouluissa hyvät oppilaat saavat huippu opetusta, koska ne jaetaan tasoryhmiin, lisäksi niissä kouluissa on ollut meidän kokemuksen mukaan huippu ilmapiiri. Sitten on vielä ne koulut, jotka ovat turvattomia, niihin ei kannata lapsiaan viedä. Ne on asia erikseen.
Kannattaa ottaa myös selvää harrastusmahdollisuuksista ja heti kun ehtii, niin mennä harrastuksiin mukaan. Lapset myös, sillä harvemmassa maassa lapset hengaa keskenään puistoissa kuin Suomessa. Lapsia kuskataan harrastuksiin ja ne saavat kaverinsa sieltä. Harrastuksistakaan ei aina tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Tietysti jos on tarve näyttää ettei me mitään köyhiä olla, niin voi maksaa hyvin itsensä vararikkoon lasten harrastuksilla ja menettää oma vapaa-ajan. Me ollaan niin köyhiä, että vien lapsiani paikallisille klubeille harrastamaan, joiden hinnat on naurettavia. Teen aina kun ehdin vapaaehtoishommia sinne. Tosin minulta ne ei paljoa osaa odottaa, koska mulla on niin suuri perhe. Eivät tiedä, mitä minä olen entisessä elämässä tehnyt.

Tässä sitten vielä vinkkiä sille, joka tulee olemaan se kolmannen luokan kansalainen joka hoitaa kodin ja lapset.
Sovi puolisosi kanssa selkeät pelisäännöt esim. rahasta. jos olet tottunut olemaan oman kukkarosi herra ja yhtäkkiä sinulla ei ole tuloja, niin lupaan, että tulet kokemaan olevasi täysi luuseri ja arvoton. Yhtäkkiä olet menettänyt sen vallan mikä sinulla oli, et voi enää mennä ja ostaa ja tehdä, ilman että kerjäät puolisoltasi rahaa. Tämä on muuten oikeasti hyvin yleinen ongelma mamuperheissä. Kotona oleva ei välttämättä saa edes pankkitiliä avattua uuteen kotimaahansa. Minäkin voin maksaa tänne veroja, mutta pankkitiliä en saa. Onneksi sain Kanadaan ja siirrettiin vain Kanadasta tänne samaan pankkiin tilit. Sopikaa siis selkeät säännöt rahan kanssa. Työssäkäyvä ei voi olettaa, että toinen on sitten rahaton ja saa rahaa silloin kun työssäkäyvä sitä antaa, älä ikinä suostu sellaiseen, että jäät rahattomaksi. Lisäksi älä koe tunnontuskia siitä, että elät nyt työssäkäyvän rahoilla, sillä sinähän kuitenkin lähdit hänen mukaansa ja teet kyllä varmasti oman osuutesi perheesi eteen, eli ota se palkkana työstäsi. Meillä osa rahasta tulee minun tilille ja minä pidän perheen ruuassa ja lapset vaatteissa, mies hoitaa loput. Voin siis päättää syödäänkö meillä puuroa ja ostanko itselleni käsilaukun ;) . 

Hanki itsellesi harrastus, joku sellainen, että näet ihmisiä ja saat sosiaalisia kontakteja. Mene vaikka kielikurssille, niitä järjestää kansalaisopistot ja moni niistä on ilmainen, mene kouluihin vapaaehtoistyöhön, etsi kuntosali tai joku ryhmäliikuntatunti. Tee tuttavuutta naapurin kanssa, etsi meetup grouppeja mielenkiintosi mukaan. Mutta älä jää kotiin. Työssäkäyvällä on oma sosiaalinenelämä työssä ja monissa maissa se riittää, sillä työpäivät on pitkiä, kotona oleva saa sitten iltaisin pettyä siihen kun toinen ei enää jaksakkaan sosiaalista elämää ja itse on kökkinyt päivän kotona. 

Opiskele kieli jo ennen kuin lähdet matkaan. Olisi hyvä osata edes alkeet. Älä tee niin kuin minä tein, melkeinpä ummikona painelin matkaan ja luulin että kyllä se kieli siitä tarttuu. Ei muuten tartu. Joudut tekemään pääkipeänä töitä sen eteen, mitään et saa ilmaiseksi, et edes kieltä. Ja varaudu siihen, että jos niitä lapsia on, niin niiden sopeutuminen vie aikaa noin 3kk ja saat kokea kaiken kiukuttelun ja turhautuneisuuden ja stressin. Se menee onneksi ohi, joten ole vain tukena niille ja tsemppaa niitä eteenpäin.

Tee itsellesi suunnitelma. Suunnittele mitä haluat elämältä, haluatko olla kotona ja leikkiä kotirouvaa vai haluatko joskus työurakin. Toimi sen mukaan, että toiveesi toteutuu. Ilman suunnitelmaa et saa mitään. Tietystihän suunitelmat voi muuttua ja ne saa muuttuakkin, mutta unelmoi, unelmoi suuria. Ilman unelmia ei tätä jaksa.

Lisääkin olisi vaikka millä mitalla, lasten kanssa matkustelusta, asumiseen ja autoiluun, mutta jätän ne tästä pois, sillä muuten tähän tulee kirjan verran tekstiä.
Kyselkää vaan, niin vastaan.

Tässä on kuvia Kanadan ajalta, nyt on melkoinen ikävä Kanadaan, voisin lähteä sinne takaisin.

Koulu alkaa kohta

Täällä alkaa koulu ensi tiistaina. Sitä ennen täytyy hankkia koulutarvikkeet, erilaisia kyniä, kumeja, viivottimia, laskin, liimapuikkoja, sakset jne. Lista on pitkä ja niitä on meidän talossa neljä.
Aina ennen olen viimeisenä iltana kipittänyt kauppaan ja ostanut uudet tarvikkeet, ne kun ei oikeasti maksa paljoa. Tänä vuonna päätin kierrättää edellisvuoden tarvikkeet ja nyt on selvitys edessä. Meinaa vaan pänniä kun lyijykynille on määrätty tietty merkkikin, no onhan ne parempia kyniä, mutta meillä nyt sattuu olemaan muita kyniä ja ne saa kelvata, lisäksi liimapuikkoja pitäisi olla 6 kpl per muksu. Eivät todellakaan käytä kuutta isoa liimapuikkoa vuodessa, joten niitäkään en hanki kuin 2 kipaletta per muksu. Vihot on myös viheliäisiä, täällä ne on kirjanpaksuisia ja niistä kulutetaan vuodessa kolmasosa. Oppikirjojahan täällä ei juurikaan ole ja jos on, niin niitä ei pidä itse ostaa. Ainoastaan tarvikkeet ostetaan itse ja tietysti luokaan ostetaan vielä desifiointipyyhkeitä, nenäliinoja...
Vielä pitää tarkistaa vanhat eväslaukut ja ostaa rikkimenneiden tilalle uudet ja tehdä jonkin sortin eväslista, joka helpottaa eväiden tekemistä. Nyt kysynkin teiltä vinkkejä eväisiin. Kouluun tarvii vielä lounaan ja pienen välipalan. Lounasta ei ole mahdollista lämmittää, joten termosmukissa saa pidettyä lämpimänä, jos on tarvetta. Lisäksi kylmäkalleilla saa pidettyä kylmänä esim. jugurtit. Kertokaapa kommenttiboksiin eväsideoita!