120 ihmistä kolmeen viikkoon

Tein just reissusuunnitelman. Tavoitteena on tavata n.120 ihanaa ihmistä, ajaa satoja kilometrejä matkailuautolla ja käydä kolmen päivän lomalla Berliinissä.
Kuulostaako rentouttavalta?
Ei tarvi tehdä edes minuuttiaikataulua, riittää kun tuntien mukaan mennään niin ehditään hyvin.
Haaveilin, että olisimme ehtineet tehdä vielä koko perheellä päiväreissun Viroon, mutta se jää nyt haaveeksi. Lisäksi ajattelin sovittaa johonkin väliin kylpyläreissun, ehkäpä sekään ei mahdu mihinkään väliin. Ei se mitään, kunhan nähdään ihanat ihmiset, tosin kaikkia ei tulla näkemään ketä halutaan, sillä kolme viikkoa on lyhyt aika.

Suomen reissu -liput tilattu.

Me tullaan Suomeen lomalle koko perhe. Tilattiin juuri liput, vielä pitää löytää asuntoauto vuokralle ja suunnitella reissu.
Nyt kaikki ystävät, sukulaiset, tuttavat jne, jos haluatte meidät nähdä, niin laittakaapa viestiä, josko saataisiin treffit sovittua.
Lapset ei meinaa malttaa nukkua, sillä odottavat pääsevänsa mummin puurokattilan ääreen. Lisäksi kummeille mietitään jo kuumeisesti tuliaisia.
Liput on varattu 6.4. - 28.4. ja käydään jossakin välissä miehen kanssa Saksassa, jos joku huolii meidän kullanmurut siksi aikaan hoitoon.

Jos joku vuokraa asuntoautoaan toimitettuna Helsinki-Vantaan kentälle, niin olisimme erittäin kiinnostuneita. Heitä tarjous ihmetysta@gmail.com. 

Suunnilleen tämänkokoisia oli muksut kun suomesta lähdettiin, ne on päässeet nyt vähän kasvamaan.

Uusi tietokonepöytä

 Vihdoinkin sain tietokoneeni pois kodinhoitohuoneesta. Alkuun luulin, että kodarissa mahtuu työskentelemään, mutta eipä siellä mahtunut. Vaateläjät ja tietokone ei vaan sovi yhteen.
Porrasremontin yhteydessä keksin, että saan pienen työpisteen portaikon yläpäähän ja mies toteutti sen. Se on nyt listoitusta vaille valmis.
Vielä kun löytäisi hyvän työtuolin, niin kaikki olisi hyvin. 

Meillä on nyt suunnitelmissa reissu Suomeen. Vinkatkaapa, jos tiedätte mistä voi vuokrata kohtuuhintaan uudehkon asuntoauton, joka pitää olla toimitettuna Helsinki-Vantaan kentälle ja sen voi myös palauttaa sinne. Lupaan mainostaa blogissani vuokraajaa, jos hyvään diiliin päästään.

Reissukuvia osa -2

Kotimatkalla pysähdyttiin Vermontin Manchesteriin Marimekon outlettiin, sinne olin haaveillut pääseväni jo muutaman vuoden ajan. Päivä oli todella kuuma ja matkaseura ei paljoa shoppailusta välittänyt. Vanhin pojista oli jostakin napannut Manchesterin mainoskartan ja siitä löytyi Mt. Equinox, jonne pääsi ajamaan autolla huipulle. Huippu oli n. kilometrin korkeudessa merenpinnasta.
Meillä oli retkellä peräkärry mukana ja sitä ei saanut huipulle kiskoa, joten se jätettiin erään puutyökaupan pihaan ja kävimme ajelemassa vuorenhuipulle. Huipulla meillä ei ollut aikaa kuin 45 minuuttia, joten nopeaa napsittiin kuvia ja liuutiin alas, vaihde ykköselle ja moottorijarrutuksella alas. Napsin vielä kuvia kamera ulos kattoikkunasta -tyyliin ja muutama jopa niistä onnistui.
Olisin voinut jäädä tuonne pidemmäksikin aikaa. Manchester on söpö kylä, joka on tungettu täyteen outletteja ja pieniä kahviloita ja maisemat aivan mielettömän upeat.
Suosittelen jopa maisemien takia mennä Vermonttiin, vihreiden vuorien valtioon.

Telttailureissusta kuvia -osa 1

Perjantai iltana saavuttiin myöhään camping -alueelle, mutta ehdittiin pystyttää telttä ennen pimeän tuloa.

Lauantaina suunnattiin Saratoga springsille. Koska olimme lähteneet ko. paikkaan hetken mielijohteesta tai oikeasti siksi, kun sinne luvattiin aurinkoa, niin ei tiedetty paikasta muuta kuin, että siellä on hieno state park.  Pakattiin pyörät auton perään ja ajettiin Saratoga Spa state parkkiin. Satuttiin osumaan oikeaan aikaan ja ehdittiin nähdä Brittiautonäyttely Saratoga Automobile museon pihassa. Päivä oli kuuma ja olin nukkunut edellisen yön erittäin huonosti kukon laulua ja sammakkojen raakkumista kuunnellen tyhjällä ilmapatjalla, joten minulle olisi riittänyt nuo autot. Mies sai yllytettyä minut pyörälenkille puistoon ja niinhän me kierrettiin puisto pyörällä, välillä pidettiin tauko lähteellä ja eksyttiin hienoihin paikkoihin.
Illalla tehtiin tietysti smores notskilla ja syötiin liikaa. Seuraava yö meni taas liian tyhjällä ilmapatjalla.

Seuraavassa postauksessa lisää, näyttää riittävän kuvia ainakin kolmeen postaukseen.

Neiti treenaa jokapaikassa.

Eikö oo hieno?

ja tämäkin?

Mun ukkelit!

Spa, siellä oli häät menossa.

Juomatauko.

Nuorimmainen pääsi takapyörään vihdoinkin.

Mineraalilähteen alta löytyi tällainen, käsiä kuivasti kun tuota taputteli.

Amerikassa kun retkeillään, niin mukaan otetaan niin paljon tavaraa ettei ne autoon mahdu. Onneksi meillä on kärry.

Iltapalalla.

Kotona jälleen -kuvapläjäys reissulta

Kännykkä otokset reissulta, olkaapa hyvä!

Ilmastointiteipillä korjattiin ilmastointi.  

Pojille opetettiin tekemään tulet, harmi vaan että saatiin kosteita puita. No saatiin hyvät savut ja ötökät pysyi kaukana.

Telttaan oli tylsä nukahtaa, retkituolille paljon mukavampaa.

Joka ilta poltettiin puita, vaikka lämpötilan puolesta ei olisi tarvinut.

Virolaisia pölkkyjä näytti olevan myynnissä Saratoga springsillä, vieläpä melkoiseen hintaan. 

Kännykkäteline on pakollinen nykyään NH:ssa, tehtiin sitten toimiva versio telineestä. 

Haettiin kuivia puita.

Täällä polttopuita myydään tienvarsilla, siellä on laatikko mihin laitetaan rahta ja napataan puut mukaan. Näppärää.

Pääsin vihdoinkin Marimekko outlettiin Vermonttiin. Kai mulla on aivot sulaneet tässä helteessä, kun Marimekkoa ostan.

Muutama kangas verhoksi ja pojalle parit housut, siinä oli mun ostokset. Astioita olisin halunut, mutta NYC:iläiset ostaa varmaan astian pois ja ne ei ehdi outlettiin asti. 

Sain kukkasia joka välissä, meidän nimensäveroinen poju keräsi jopa kukkapenkeistä.

Manchester VT, yli söpö pikku kylä.

Helteen uuvuttamaa sakkia, kärsivällisesti odotti kun minä kiertelin kaupoissa.

Ja ne maisemat, voisin asua tuollaisissa maisemissa.


Perjantai aamulla katsottiin säätiedotteet Rhode Islansille ja sinne oli luvattu pelkkää vesisadetta koko viikonlopuksi, joten tutkittiin missä paistaa aurinko. Lähdettiin sitten New Yorkin Saratoga springsille. Löydettiin pieni pahainen camping -alue ja yövyttiin siellä teltassa. Camping-alue ei ollut mikään huippu, ei oikeastaan edes hyvä, mutta menetteli. Tehtiin päiväretki pyörien kanssa Saratoga Springsille ja toisena päivänä uitiin, käytiin syömässä ja nautittiin luonnossa olosta.
Paluumatkalla ajettiin Vermontin Manchesterin kautta, siellä kun on Marimekon outlet, jonne olin haaveillut pääseväni jo muutaman vuoden. No nyt pääsin. Käytiin myös ajamassa jonnekkin kukkulalle kilometrin korkeuteen, siitä laitan oman postauksen, siis niistä kuvista.
Reissu oli mukava ja onnistunut, mitä nyt camping-alue oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta vessakin siivottiin kun käytiin siitä sanomassa. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä ihanaan The Vermont country storeen, jos ajatte ohi, niin suosittelen pysähtymään tuolla.

Sunnuntai päiväkävelyllä, no ei suinkaan.

Sunnuntaipäivän ratoksi lähdettiin patikointiretkelle Mt. Monadnockille. Suunnitelmissa oli tosin päiväkävelylle merenranta kaupunkiin, mutta lähdettiinkin kiipeämään vuorelle. Me kun luultiin, että reitti on helppo ja siinä menee muutama tunti. Onneksi sentään varasin mukaan pieniä välipaloja, pähkinöitä ja suklaata, ilman niitä ei oltaisi kyllä selvitty. No ei me ihan huipulle kiivettykkään, nähtiin kuitenkin huippu. Sinne olisi ollut vielä vartti kiipeämistä ja meillä alkoi jo vesi loppua. Lapsetkin olivat jo valmiita laskeutumaan. Päästiin sentään 870 metrin korkeuteen, josta itse kiivettiin 350 metriä.
Ylös mennessä valittiin reitiksi suositeltu polku, joka osottautui vääräksi valinnaksi. Vastassa oli turhan jyrkkiä nousuja lapsille mulle. Ihmeellisesti nuorimmainenkin kiipesi mäet ylös, välillä pysähtyi lepäämään, koska äiti pakotti. Meikäläisen kunto ei meinannut riittää tai niin luulin, meinasi vaan energiat loppua ja pienen välipalan jälkeen taas jaksoi.
Alastulo oli varmasti ajallisesti yhtä paljon, kuin ylösmeno, vaikka valittiinkin loivempi reitti alas. Nuorimmaisella alkoi loppua mielenkiinto ja kunto, isi pääsi kantohommiin. Sinnillä kuitenkin selvittiin autolle.
Eipä ollut oikeasti mikään sunnuntaikävely, rankkaa reeniä tuo oli. Katsotaan selviänkö huomenna ylös sängystä. 

Ei ollut oikeasti mikään koko perheen retkeilykohde, saa tuo nuorimmainen kasvaa muutaman vuoden, ennen kuin pääsee uudestaan.

Mammakin selvisi koko reissun.

Muksut yllättivät ja suorastaan juoksivat ylös.

Jopa nuorimmainen jaksoi, melkein alas saakka.

Taukoja pidettiin joka välissä.

Ja ne maisemat, ei niitä kameraan saa tallennettua.

Tirppikin pääsi kuvaan.

Reissu Nykiin.

Kuumeista sakkia.

Tilasin sunnuntai-iltana tiistaiaamuksi bussiliput nykiin ja varasin hotellin. Maanantaina pakattiin reput ja suunniteltiin mita siella tehdaan. Tiistai aamuyosta mies vei meidat autolla Bostoniin ja otettiin sielta bussi. Puolen tunnin bussissa istumisen jalkeen aloin voimaan todella huonosti, kylma hiki puski pintaan, tajunta alkoi menna ja selkaa sarki. Selkakipuja varten olin jo ottanut maksimiannostukset laakkeita, joten mitaan en voinut enaa ottaa. No kolmannen kerran kun tajunta heikkeni sanoin Kalylleni, etta pyytaa kuskia jattamaan mut seuraavalle huoltoasemalle, en voinut jatkaa matkaa. Kuski jatti mut huoltoasemalle ja mies tuli hakemaan mua sielta. Olin jo melkoisessa kuumeessa. Kaly ja hanen tyttarensa jatkoi matkaa, koska hotellikin oli jo maksettuna.
Eilinen meni sitten nukkuessa ja kuumeilessa. En ole kymmeneen vuoteen ollut kuumeessa, joten kai se oli aikakin kuumeilla.

Ehkapa viela joskus paasen Nykiin asti.

Vihdoinkin

Matkaevästä, kuivattuja marjoja ja proteiinijauhetta.

Täti sai huipun herätyksen ekana aamuna, mussut oli tulleet viereen höpöttämään. Mun murut!

Kebabiakin piti syödä, ei ollut hyvä ajatus alkuunkaan.

Outoja tuliaisia Amerikkaan.

Tätin tabletti pääsi pitkällä automatkalla käyttöön, muuten olikin tyhjänpanttina laukussa.

Mietin, miksi niitä portteja ei ole jo suljettu.

Pikkuinen tätin susihukka, ihana.

Vanhassa kotikaupungissa suunnistusta, kartasta kuva kännykkään ja menoksi.

Tuusulan Boston, matkan huumorintajuisin juttu. 

Tuliaispiippuja, miksiköhän kukkahattutädit ei ole saaneet niitä pois markkinoilta, nehän suorastaan kannustaa tupakointiin.

Kevyttä matkalukemista, siis kirja oli kevyt, tarina julma. Suosittelen.

Ruottin rannikko.

Pilvien päällä, voisko tuonne muuttaa asumaan? Paistais aina aurinko.

Matka oli yhtä hattaraa ja ihania tätin muksuja. 

Lisää tuliaisia Amerikkaan.

Edelleen tuliaisia, painoi aika julmettuna, mut onneksi mulla oli monta laukkua.

Meidän vauvakin sai kummeilta tuliaisia, kiitos!

Maailman parhaat hanskat. Ansaitsisi ihan oman ylistyspostauksen, niitä tuli kassillinen omaan käyttöön. 

Vaikka kuika yritin tehdä muksuille muumilimsaa, niin maku ei muuttunut. Jännä homma.

Käväisin sitten Suomessakin. Reissu oli hyvin lyhyt ja hermoja kiristävä. Selkä kun meni heti menomatkalla jumiin ja kiristi ihan oikeasti hermot juntturaan ja teki aika jänskän olotilan. Mitä nyt ei meinannut aina tajuissaankaa pysyä, mut nyt ollaan jo kotona, joten hengissä selvittiin.

Suomessa ei ollut kylmä, ei juurikaan lunta ja olin ylimitoittanut varusteeni. No empähän paleltunut, hikoilin suorastaan. Näin kasan niin rakkaita ihmisiä ja muksut oisin voinut adoptoida lähtiessä itselleni.

Tuliaisiakin toin vaivaiset 46 kiloa takaisin, monia varmaan naurattaa nämä suomalaisten himoitsemant asiat. Kaurapuuroa, salmiakkia, suklaata, hackmania, muumia, mausteita, sokeria jne. Minä olen myös tilannut suomesta tiskiharjoja, mäntysuopaa ja kauhoja. Ai niin, toin myös sinin mattopiiskan, lattialasta ja laatanpesuun tarkoitetun harjan, kaikkea sitä raahaakin mukana. Monen monta juttua olisin vielä voinut hankkia, kuten mattotelineen, kuivaustelineen, kuivauskaapin, saunankiukaan..... Mut ei ne ois laukkuun mahtuneet.

Nyt on viikko kotoiltu, no tuli jo mökkeiltyä ihka oikealla mökilläkin.
Suunnitelmissa on aloittaa puutarhan tekeminen, kunhan päästään tuosta valkoisesta mössöstä eroon. Mies tekee remonttia ja täällä on edistytty. Laitan kuvia taas jossain vaiheessa.

Onko teillä postaustoiveita? Kysymyksiä? jne. Kommenttipoksiin vaan kommentteja.