Kätköilyä ja hyvää seuraa

Saatiin eilen ystäväperhe kylään. Grillattiin viimeiset kaasut ja pidettiin nuotiota. Syötiin siis hyvin.

Iltaa kohden alkoi kuulua yökyläily-vinkuminen. Pitäis kuulemma vaihtaa lapsia ja osa tulla meille yöksi ja osa mennä ystövöperheeseen yöksi. Pyysin koko jäbä-laumaa jäämään meille yöksi. Niinhän ne jäi. Pesin illalla koko sakin vaatteet, olivat rämpineet ulkona koko päivän ja haju oli aika miehekäs. Pojat nukkui sulassa sovussa kukin mistä tilaa löytyi, neiti joutui olkkarin sohvalle.  Aamulla aamupalan jälkeen sakki hivuttautui ulos leikkimään, lounaskin syötiin ulkona ja leikki jatkui. Meidän pihalla oli tänään kolmetoista lasta leikkimässä, sillä naapuritkin ilmaantui sinne ja hauskaa näytti olevan. Itsekkin ulkoilin, kävin aamukävelyllä ja tsekkasin pihamaan, siellä olisi vähän pientä ja suurta hommaa tälle keväälle.
Iltapäivästä lähdettiin vielä geokätköille, me ei ollakkaan käyty kätköillä sitten Suomesta lähdön jälkeen. Käveltiin lähimetsä ristiinrastiin ja löydettiin kivoja paikkoja ihan meidän nurkilta. Pitää joku päivä ottaa pienet eväät mukaan, niin pääsee lammenrantaan piknikille.
Kätköilyn päätteeksi mentiin vielä porukalla Meksikolaiseen ravintolaan päivälliselle ja sen jälkeen sakki oli väsynyttä. Eipä tarvinut nukutella ketään, sen verran oli viikonloppu imenyt mehut muksuista.

Jatkuisipa sää tällaisena koko kevään, en laittaisi ollenkaan vastaan.

                                 

Ice Castle Lincoln NH

Meillä on täti Suomesta käymässä ja ollaan tällä viikolla yritetty retkeillä, tosin minä olen ollut kotona sairaiden kanssa ja mies on mennyt turistioppaaksi.
Eilen lähdin minä turistioppaaksi. Ajettiin sata mailia pohjoiseen jäälinnaa katsomaan. Keli oli mitä mahtavin, muutama aste pakkasta ja aurinko loisti pilvettömältä taivaalta.
Jäälinna näytti ulkoapäin onnettomalta jääkasalta, mutta kun oltiin sinne saakka ajettu ja liput ostettu, niin mentiin sitten katsomaan. Sisältä se näytti hienolta, osasi yllättää. Tosin en ajaisi uudestaa samaa matkaa pelkän jäälinnan takia, mutta löydettiin myös tähän mennessä paras Meksikolainen ravintola missä olen koskaan käynyt. Jos tuonne eksytte, niin suosittelen pysähtymään El Charroon syömään, hinnat oli korkeat, mutta ruoka oli loistavaa ja palvelu hyvää. Kannatti siis käydä.
Otin jopa järkkärin mukaani, mutta olin unohtanut tyhjentää muistikortin, joten kuvia en onnistunut saamaan montaa.
Tänään meidän piti lähteä Atlantin rannalle koko porukalla, mutta eiköhän vain yksi taas sairastui yöllä ja jäin kahden muksun kanssa kotiin.
Huomenna Bostoniin kierrokselle ja lapset saa luvan olla jo terveinä.

Pyssyn hakumatkalla

Remontti on nyt imenyt meiltä viimeisen vuoden, ei olla käyty enää pikkureissuilla, ollaan vaan tehty remonttia ja nukuttu väsymystä pois.
Luvattiin sitten hakea yksi pyssy Vermontista ja hyvä kun luvattiin, saatiin samalla turistipäivä uusilla kulmilla. Lähdettiin aamusta ajamaan Brandoniin, jonne menee noin kolmisen tuntia ajella. Napattiin pyssy sieltä mukaan ja suunnistettiin sieltä Burlingtoniin. Jos olisi ollut passit mukana, olisin yllyttänyt miestä ajamaan entiseen kotimaahan Kanadaan, mutta passit oli kotona, joten pysyttiin Usan puolella. Mietittiin mitä tehdään, mies halusi nähdä Burlingtonin rannnat, mutta ilma oli hyytävä rantalenkille, joten se siirrettiin suosiolla ensi kesään. Sattumalta löydettiin Vermontin nalletehdas ja mentiin sinne kierrokselle. Kierros ei maksanut juuri mitään, mutta kyllä siellä kovasti kaupattiin nalleja pentukauppoilla. Lapsukaisethan olisi ottaneet kaikki nallet mukaan, mutta ei ostettu yhtään, koska ollaan jouduttu edellisiäkin nalleja laittamaan allergioiden takia evakkoon. Suosittelen silti käymään nalletehtaalla kierroksella, jos ei muuta niin ainakin esittelijällä oli hauskat jutut ja nähtiin nallesairaala.
Saatiin lapsukaiset komennettua ulos nalletehtaalta ja suunnistettiin Burlingtonin keskustaan vatsa kurnien. Jätettiin auto parkkihallii ja eksyttiin kävelykadulle, josta löydettiin burritobaari ja saatiin vatsat täyteen ja kukkaro tyhjäksi. Oli siis kallis paikka ja ei niin hääviä ruokaa. Kierreltiin vielä hetki niissä pikkuputiikeissa ja turisteiltiin.
Oli oikein mukava päivä, vaikka autossa tulikin istuttua reipas kuusi tuntia. Pitää kyllä ottaa taas tavaksi tämä lähimatkailu, kunhan tuo remontti lakkaa häiritsemästä elämää.

Grillipizzaa ja omenan poimintaa

Tänne iski syksy sillain kerralla. Viime keskiviikkona oli vielä 27c ja sunnuntaina kaivoin toppatakit käyttöön. Täkäläinen syksy on mielenkiintoinen. Eteiseen pitäisi mahtua toppavaatteet ja välikausivaatteet, kaikkia niitä tarvitaan.

Lauantaina vierailimme ystäväperheessä ja paistettiin grillipitsaa. Lapsukaiset tekivät omat pitsansa ja hyvin näytti maistuvan. Illalla sytytettiin vielä nuotiokin ja pidettiin kunnon roihua, oli kylmä.

Sunnuntaiaamuna lähdin toisen ystäväni, hänen tyttärensä ja oman tyttäreni kanssa poimimaan omenoita. Täällä omenanpoiminnasta on tehty kunnon bisnes. Omenatilalla on yleensä myös pikkuinen puoti, josta voi ostaa heidän tai lähellä tuotettuja tuotteitam joten aina sinne uppoaa rahaa ja paljon, sillä "kotitekoinen" omenapiirakka on vaan hyvää ja tykkään kannattaa lähibisnestä.

Omenatilalta ostetaan kassi, johon itse kerätään omenat, omenille saattaa jäädä jopa enemmän hintaa kuin kaupasta ostetuille. Lisäksi siellä on tarjolla myös kurpitsoja ja hay ride, eli traktorin perässä on kärry, jossa on heinäpaaleista tehdyt istuimet ja sinne pääsee sitten rundille. Lapsethan rakastaa tällaisia paikkoja. Joissakin tiloilla on myös eläimiä, joita voi syöttää, mutta joutuu itse ostamaan heidän automaateista ruokaa niille eläimille. Ei voi snoa muuta kuin, että erittäin hyvä bisnes, voivat pitää tilojansa auki pitkään. Löysin jopa yhden maatilan, joka rakentaa jouluksi joulumaan, jonne tietysti voi ostaa hyvänhintaiset pääsyliput ja sielläkin varmana myydään jotakin oheiskamaa. Tarkoitus on tänä jouluna käydä sellainen testaamassa.

Jokamiehenoikeus -sunnuntaipäivä kävelyllä

Löysin taas luonnonaarteen kävelymatkan päästä meiltä. Metsäpolkuja kävelyyn ja pyöräilyyn. Onhan täällä metsää ja luontoa, mutta kun täältä puuttuu jokamiehenoikeus, niin eipä niihin niin vain saa mennä päiväkävelylle. Se jos mikä mua on täällä harmittanut, ettei metsään saa mennä, ellei löydä jotakin tiettyä puistoa, mikä on tarkoitettu ulkoiluun. 

Tämä metikkö on lähellä meitä, voin kävellä sinne. Muihin puistoihin matkaa on sen verran, että joutuu ensiksi ajamaan autolla puiston parkkiin ja sitten vasta pääsee kävelylle.

Ehkäpä jokupäivä lainaan pojan maastopyörää ja käyn ajelemassa maastopyöräreitit tai sitten vien pojat ajamaan maastopyörällä ja itse tyydyn kävelemään.
Tänään sataa tihuutti ja pihka tuoksui, oli täydellinen metsäpäivä.

Reissukuvia osa -2

Kotimatkalla pysähdyttiin Vermontin Manchesteriin Marimekon outlettiin, sinne olin haaveillut pääseväni jo muutaman vuoden ajan. Päivä oli todella kuuma ja matkaseura ei paljoa shoppailusta välittänyt. Vanhin pojista oli jostakin napannut Manchesterin mainoskartan ja siitä löytyi Mt. Equinox, jonne pääsi ajamaan autolla huipulle. Huippu oli n. kilometrin korkeudessa merenpinnasta.
Meillä oli retkellä peräkärry mukana ja sitä ei saanut huipulle kiskoa, joten se jätettiin erään puutyökaupan pihaan ja kävimme ajelemassa vuorenhuipulle. Huipulla meillä ei ollut aikaa kuin 45 minuuttia, joten nopeaa napsittiin kuvia ja liuutiin alas, vaihde ykköselle ja moottorijarrutuksella alas. Napsin vielä kuvia kamera ulos kattoikkunasta -tyyliin ja muutama jopa niistä onnistui.
Olisin voinut jäädä tuonne pidemmäksikin aikaa. Manchester on söpö kylä, joka on tungettu täyteen outletteja ja pieniä kahviloita ja maisemat aivan mielettömän upeat.
Suosittelen jopa maisemien takia mennä Vermonttiin, vihreiden vuorien valtioon.

Telttailureissusta kuvia -osa 1

Perjantai iltana saavuttiin myöhään camping -alueelle, mutta ehdittiin pystyttää telttä ennen pimeän tuloa.

Lauantaina suunnattiin Saratoga springsille. Koska olimme lähteneet ko. paikkaan hetken mielijohteesta tai oikeasti siksi, kun sinne luvattiin aurinkoa, niin ei tiedetty paikasta muuta kuin, että siellä on hieno state park.  Pakattiin pyörät auton perään ja ajettiin Saratoga Spa state parkkiin. Satuttiin osumaan oikeaan aikaan ja ehdittiin nähdä Brittiautonäyttely Saratoga Automobile museon pihassa. Päivä oli kuuma ja olin nukkunut edellisen yön erittäin huonosti kukon laulua ja sammakkojen raakkumista kuunnellen tyhjällä ilmapatjalla, joten minulle olisi riittänyt nuo autot. Mies sai yllytettyä minut pyörälenkille puistoon ja niinhän me kierrettiin puisto pyörällä, välillä pidettiin tauko lähteellä ja eksyttiin hienoihin paikkoihin.
Illalla tehtiin tietysti smores notskilla ja syötiin liikaa. Seuraava yö meni taas liian tyhjällä ilmapatjalla.

Seuraavassa postauksessa lisää, näyttää riittävän kuvia ainakin kolmeen postaukseen.

Neiti treenaa jokapaikassa.

Eikö oo hieno?

ja tämäkin?

Mun ukkelit!

Spa, siellä oli häät menossa.

Juomatauko.

Nuorimmainen pääsi takapyörään vihdoinkin.

Mineraalilähteen alta löytyi tällainen, käsiä kuivasti kun tuota taputteli.

Amerikassa kun retkeillään, niin mukaan otetaan niin paljon tavaraa ettei ne autoon mahdu. Onneksi meillä on kärry.

Iltapalalla.

Aamupäivä farmilla

Meidän lähettyvillä on farmi, josta voi poimia mustikoita, mansikoita, persikoita, omenoita.... Halloweenin aikaan haetaan sieltä aina kurpitsa, sinne on myös tehty heinäpaaleista lapsille leikkipaikka, lapset on muuten ihan innoissaan kasasta heinää, ei ne tarvi mitään punaisia ja sinisiä muovihökötyksiä, mitä puistoissa näkee. Onhan ne leikkipuistotkin ihan kivoja, mutta uskokaa pois, jopa teinin saa riehumaan heinäpaalien päälle ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin minäkin riehuisin siellä, jos vaan kehtaisin.
Viime viikolla menin omien muksujen ja naapurin muksujen kanssa farmille eläimiä syöttämään ja nauttimaan puodin herkuista, lapset sai valita omat herkkunsa ja niitä nautittiin pihalla. Sen jälkeen tyhjennettiin parkkirahat eli kaikki quarterit, mitä autosta, kotoa ja naapurista löytyi, eläinten ruokinta laitteisiin ja syötettiin vuohia, kanoja ja pupuja. Meidän nuorimmainen taisi muutaman pusunkin vuohelle antaa ja ilkeimmille vuohille ei suostunut tarjoamaan ruokaa ollenkaan.
Olen muutamasta vuohesta haaveillut meidän pihaan, ne kun syö kaiken ja tuossa ois nyt syötävää, myrkkymuratista pusikkoihin, mitkä pitäisi poistaa. Tuon söpöimmän vuohen olisin voinut mukaani ottaakkin, oli se niin söpö. 

Söpöliini

Pullapoika

Sinne meni parkkirahat.

Jukuripää.

Pikkumies joka rakastaa eläimiä, kärpäsestä härkäseen.

Vihaisia lintuja.